Elämä hymyilee! Vai hymyileekö? Se hymy on kyllä sitten pahasti peitossa, en taida sitä nähdä. Tuntuu vain nyt, että turhan paljonkin elämä potkii päähän. Miksikö? Lupasin itselleni, etten tästä blogista mitään suruvalittelublogia tee, enkä tänne rupea koko elämääni vuodattamaan. Mutta sanottakoon, että paremminkin on mennyt ja nyt on vain sellainen olo, ettei mikään huvita ja on jatkuva paha olo. Sitä se luottamuksen puute aiheuttaa, kun ei voi luottaa täysin enää mihinkään.
Mutta onhan mun elämässä toki muutakin kuin vain iänikuista surkeutta. Alkoi sulkapallotreenit eilen! Ja ai piru, kun on lihakset kipeänä. :D
1. Lattia oli jotenkin uutuuttaan liukas, ja jouduin tasapainotella epäsulkapallomaiseen tyyliin, mikä ei tehnyt hyvää nilkalle, joka nyt kipeänä.
2. Koko kesänä ei MITÄÄN liikuntaa (koiran ulkoilutusta, peruskävely-/pyöräilymatkoja ja frisbeegolfia lukuunottamatta). Käsi ei varsinkaan tottunut tuohon sulkapallon mätkimiseen, joten nyt on käsi aika tajuttoman jumissa.
3. Jalat kipeänä siitä nopeasta liikkeestä kentälle ja alasmenoista.
4. Mutta ai että on hyvä olo, että on taas päässyt liikkumaan! :) Ehkä tulisi hieman takasin niitä lihaksia, jotka tuntui surkastuneen kesän aikana ja tietäisi, että painosta edes osa olisi lihasta eikä kaikki vain kesän aikana syömien herkkujen jälkeistä rasvaa... XD
Ja tänään oli ensimmäinen japani-tunti! On se kyllä jännä kieli, mutta ääntämissääntöjä suomeen verrattuna on kuitenkin hyvin vähän. Kirjoitusmerkkejä sitten hieman enemmänkin opeteltavana, 2 x 46 jos opettelee kanat (hiragana & katakana) plus sellainen pari tuhatta kanjia, joita tarvitsee esim. sanomalehden lukemiseen. No okei, tietenkin sitä PÄRJÄÄ vähemmälläkin määrällä, kunhan nyt ensin oppisi vaikka puhumaan sitä jaappania, kirjoitus sitten myöhemmin. :)
Tuntui vain vähän eksoottiselta, kun olin maksanut kurssimaksun 36€, ja oppaassa luki ainoastaan "oppikirjana Michi - tie japanin kieleen". Luulin, että se vaikka sisältyisi kurssin hintaan, mutta tänään kävikin ilmi, että itse se on hommattava. Ja mitä, maksaa melkein saman verran kuin itse kurssi, 35€. Tietenkin sama kirja on myös jatkokurssilla, joten periaatteessa se on kestävämpi hyöty. Ja japanin alkeiskirjan omistamisesta ei varmaan haittaa ole, jos japania haluaa oppia. Heti jos on pidempi tauko, meinaa merkit unohtua (todettu on, kerran opettelin kanat ulkoa). Joten täytyy se tässä hankkia, toinen vaihtoehto on, että lainaa kirjastosta. Mutta onhan se vähän eri asia kuitenkin.
Miten mua jotenkin kiinnostaa, miten Miss Suomi pärjää nyt niissä Miss Universum -kisoissa? :D Yleensä oon vain sanonut piupaut kaikille missihömpötyksille, kun ne on niin turhia kisoja. Mutta tämä Suomen tuorein missi Pia Pakarinen on jotenkin vaan inhimillisen oloinen (voi johtua Neljän tähden illallinen -ohjelmasta, koska hän oli siinä). Pidetään peukkuja, että pärjää siellä maailmalla. :) Tällainen pieni yleiskatsaus vaan, mikä mua kiinnostaa mediassa, vaikka nyt olikin hieman turha.. XD
Heh, elän taas jossain pilvilinnassa, tosiaan taisi olla hyvä nimi blogille.. :) Koko ajan on vaan sellainen toive, että elämä helpottuisi. Kaikki yo-kirjoitukset olisi jo ohitse, ja elämäntilanne rauhoittuisi ja alkaisi mennä paremmin. Aina sitä saa haaveilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti