Onkohan elämä tuntunut näin hyvältä koskaan? Paha verrata menneisyyteen, mutta nyt ainakin tuntuu pirun hyvältä. Näin sitä ollaan siellä pilvilinnassa, jota on rakennettu jo pitkään.
Ihan pakko hehkuttaa: olin viikonloppuna kisoissa, voitettiin sekanelurin C-luokka! Palkinnoksi sain pallotuubin ja paidan. Myös kaksarissa tuli kerrankin jopa hieman menestystä, koska voitin ensimmäisen otteluni. Seuraavan hävisin, se jäi vähän harmittamaan, koska se ylimielinen pikkulikka olisi pitänyt voittaa. Nelurissa hävittiin jo eka peli. Mutta uskomatonta, ensimmäinen luokkavoitto, olen ylpeä Mikosta ja itsestäni! Vastustajat eivät kyllä tuntuneet mitenkään erityisen pahoilta, kaikki ottelut voitettiin kahdessa erässä. Ehkä me sitten ollaan kehitytty niin huimasti. ;)
Olen näperrellyt tässä viikon verran ylioppilaskutsujen parissa. Olihan ne hieman työläitä, mutta nyt kaikki ovat postitusta vaille valmiita! Kaikki 17 valmiina. En tietenkään tajunnut ottaa mitään hyvää kuvaa niistä, mutta yritetäänpä kuvata sanoin ja materiaalikuvin.
 |
| Käsintehtyä paperia |
 |
| Silkkinauhaa |
Alalaitaan, hieman nauhan päälle liimasin pienen palan turkoosia kartonkia, jonka päälle liimasin itse ottamani kuvan valkolakistani.
 | ||
| Valkolakkini plus ruusu |
Sisäpuolelle tulostin tietokoneella kirjoitetun varsinaisen informaatio-osuuden, jossa sitten toivotettiin tervetulleeksi juhliini klo XX.00 alkaen 2.6. siihen ja siihen osoitteeseen. Ja tietenkin: V.P. Jokaisen informaatiotekstin ylälaitaan liimasin myös kultaisen ylioppilaslakin tai lyyran ääriviivatarran.
Kohta sitä siis ollaan ylioppilaita, ja lukio on jäänyt taakse! I'm gonna party so hard with my friends!
Ostin isän kanssa äidille tällä viikolla lyyran, ja hän sai sen tänään äitienpäivänä. Ai niin,
hyvää äitienpäivää!
Jos tätä joku äiti sattuu lukemaan. :) Tänään myös leivoin äidille mansikkatäytekakun, jonka ohje oli hyvin yksinkertainen: 2 munaa, 1 dl sokeria, 1,5 dl vehnäjauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Uunissa pohja sai paistua 200 asteessa n. 15 minuuttia. Aika pieni pohjahan tuo on, joten sen sai leikattua vain kahtia. Kostutin laimennetulla Mehukatilla. Väliin laitoin mansikkahilloa, kermavaahtoa ja hieman mansikkarahkaa. Kuorrutin kermavaahdolla ja koristelin muutamalla pakastemansikalla (kun ei ollut tuoreita). Kirjotin vielä kakun päälle äiti mansikkahillolla (kyllä, se on sellainen jännä puristettava pullo). Hyvää oli! Lisäksi paistoin pannulla äidin puolesta hieman porsaan ulkofileitä.
Mutta miksi olen näin onnellinen? Ei, ei se johdu täytekakun tekemisestä tai kutsukorttien vääntämisestä. Selitys asialle on varsin yksinkertainen: poikaystävä. Olen löytänyt vierelleni jonkun, joka tuntuu oikeasti välittävän musta ja jakaa samanlaisia kiinnostuksen kohteita (for instance, sulkapallo). Olen kerta kaikkiaan vain onnellinen, että kaikki menee elämässä taas hyvin. Koettelemukset ovat takana, ja iloinen elämä voi alkaa. Ja en osaa olla hymyilemättä Mikon seurassa. ♥
Pienen varjon häivähdyksen tuo kuitenkin pääsykokeet. Lahdesta sain kirjeen, jossa kerrottiin, etten pääse edes pääsykokeisiin. Mutta myös Metropoliasta tuli kirje, jossa taas oli kutsu pääsykokeisiin. 22. päivä on ensimmäinen vaihe, ja jos pääsen siitä läpi, toinen vaihe on sitten 29. päivä. Aallosta ei ole tullut mitään, mutta odottelen ja toivon parasta. En ole myöskään saanut mitään kesätöitä ja olen aika varma, etten tule saamaankaan. Nämä kuitenkin tuntuvat niin pieniltä ongelmilta, etteivät ne haittaa onnellista elämänjaksoani. Täytyy vain nyt viimeinen viikko piirtää hirveästi. :)
Päässä on soinut aivan koko ajan Skilletin Whispers In The Dark. Ihan vain näin btw. (Ja otsikko on nyt yhdistettynä tätä onnellisuutta ja tämän merkinnän eri ohjeita. Enkä myöskään tarkoita tekstilläni, että ainoa keino onnellisuuteen olisi poikaystävä. Se oli keino, joka toimi minuun.)
