Ulkomainen tuulahdus

Anteeksi hirveästi, aikani on ollut viime aikoina, enkä ole kerennyt kirjoittamaan tänne piiiitkään aikaan. Miten aina joudun pyytelemään anteeksi laiskuuttani kirjoittaa?

En nyt edes keksi, mistä aloittaa. Voisin mainita muutaman sanan edellisessä (ikuisuuksia sitten kirjoittamani) julkaisussa mainitsemani Kreetan-matkan. Vau, se oli aivan upea! Viikko oli erittäin lämmin, +30 asteen paikkeilla koko ajan. Rantoja oli hotellimme lähellä kolme, joten valinnanvaraa oli eikä joutunut kävellä pitkiä matkoja. Vesi oli kuin linnunmaitoa. Auringossa meinasi vaan palaa niin herkästi, ettei aurinkoa juuri tullut otettua. Paikka oli kokonaisuudessaan upea, maisemat hienot ja kaupunki mukava.

Läheinen puisto, vähän erinäköinen kuin Suomessa.

Siinä vaiheessa kesää oli todella kuivaa. Ranta oli mukava!

Hanian keskustasta, tuli kierreltyä ympäriinsä.

 Hotellihuoneemme oli myös todella kiva, sellanen mukava, näppärä ja siisti. Ei mikään järin luksus, mutta passeli meille!

Lähtöpäivä

Tämmöinen kaveri oli meillä käymässä vessassa, nimesin sen Gekkuliksi! :)

Sitten muihin aiheisiin. Miksikö olen kiireinen? Noh, sainpa töitä elokuussa! :) Olen ollut töissä autokoulussa, jonne pääsin töihin vähän sattumalta. Kaverini oli siellä kesän töissä, mutta sai opiskelupaikan ja siellä tarvittiin edelleen työntekijää. Kaverini sitten suositteli minua, ja kappas - olinkin jo ensimmäistä päivää töissä seuraavana päivänä. Nyt työrupeamani alkaa olla ohi, marraskuun viimeinen päivä on viimeinen työpäiväni. Sitten joulukuussa olen kaksi päivää töissä muualla lähinnä avustamassa, ja muuten lomailen. Lähden nimittäin ulkomaille isän 50-vuotissynttäreiden kunniaksi, Puerto Ricoon. Ja maaliskuussa menemme Mikon kanssa käymään Saksan Bonnissa ja Ranskan Pariisissa!

Tammikuussa alkaakin sitten armoton pohtiminen. Minne opiskelemaan? Motivaatio on ainakin korkeampi kuin viime keväänä, sillä silloin oli kirjoitukset eikä jaksanut keskittyä molempiin samaan aikaan. Nyt en halua jäädä pitämään toista välivuotta, joten olisi kiva päästä jonnekin. Käyn 5.12. Studia-messuilla, jos saisin sieltä jotain informaatiota/inspiraatiota, minne hakisin. Tammikuun meinaan pyhittää opiskelupaikkojen läpikahlaamiseen ja miettimiseen. Jos mahdollista, luen/harjoittelen pääsykokeisiin jo silloin. Ja tietenkin voisi alkaa etsiä ensi kesälle jotain jobia. Liikaa tehtävää, onneksi on aikaa.

YRITÄN päivittää seuraavan kerran nopeammin, mutta mitään en tietenkään voi taata. Sillä välin voitte käydä vilkaisemassa uutta blogiani, Kolmen tähteen päivällinen. Sinne rupean päivittelemään minun ja Mikon tekemiä ruokakokonaisuuksia, menuja, jotka koostuvat kolmesta ruokalajista: alkupala, pääruoka ja jälkiruoka. Olemme tehneet vasta kaksi, koska aikamme ei ole riittänyt ruoanlaittoon, mutta julkaisen sinne aina uuden, kun kerkeämme tekemään!

Pyörivä kivi ei sammaloidu

Aika on kulunut vinhaan, enkä olekaan hetkeen kirjoitellut mitään. Anteeksi, arvoisat lukijat!

Onko elämälläni sisältö? Onko elämäni niin toiminnan täytteistä, etten kerkeä kirjoittamaan mitään? Ikävä tuottaa pettymys, mutta toimintaa ei ainakaan kovin paljon ole ollut. (Tässä vaiheessa siis voitte vielä pelastaa itsenne!) Sisältö elämälläni on kyllä. Nimittäin poikaystäväni. Maailmani lähes pyörii hänen ympärillään, varsinkin kun kaikki tuntuu olevan töissä tai muiden kiireiden parissa, joten aikani kuluu vain Mikon seurassa. Mutta olen kyllä täysin tyytyväinen, olen onnellisempi kuin koskaan. ♥

Onko sitten yhtään mitään tapahtunut, vai onko elämäni vain siirappista söpöilyä? Vaikea vastata teidän kannaltanne, mutta töitä olen jonkin verran tehnyt. Olen ahkeroinut Suomalaisen Työn Liiton toimistolla kiire-/kesäapulaisena. Se on ollut enemmänkin keikkaluontoista, ja mitään kokopäivätyösuhdetta ei siis ole. Mutta pari päivää viikossa on kerryttänyt ihan mukavasti tiliä.
(Ja pst, Työ Turneella -bussi liiton 100-vuotisjuhlan kunniaksi kiertää ympäri Suomea, menkää voittamaan palkintoja, joita MINÄ olen järjestellyt, jakanut ja pakannut pahvilaatikkoihin! ;D)

Kävinpä myös ensimmäistä kertaa Ruotsissa! Se oli siis Mikon ylppärilahja minulle, kiitokset hänelle ihanasta matkasta. ♥ Kaksi yötä laivalla ja yksi hotellissa. Päivällä kierreltiin keskusta ja vanha kaupunki nopeasti. Mutta toisaalta, piti mennä Ruotsiin asti, jotta pääsin ostaa H&M:ltä vaatteita ja syömään Mäkissä. :'D Kokonaisuudessaan kuitenkin reissu oli mahtava!

Nyt viikonloppuna kutsuu mökki. Menen Mikon kanssa moikkaamaan isoisääni, viivymme tämän viikonlopun. Josko sitä viimein uskaltaisi heittää talviturkinkin! Tosin se lupasi sadetta koko viikonlopuksi, mutta sateella on yleensä mukavinta uida. Ja sitten tästä viikon päästä lähden uudestaan samaiselle mökille, sillä kertaa perheeni kanssa. Sitten siellä vietetäänkin viikko, toivottavasti keksin jotain tekemistä.

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, mainittakoon ensi kuun Kreetan-matka. WOW. Siellä en ole koskaan käynyt ja nyt lähden sinne kahdestaan Mikon kanssa. Odotan matkaa jo nyt niin innoissani! Siitä sitten enemmän kuitenkin matkan jälkeen. ;)

En keksi mitään negatiivista elämästäni oikeastaan tällä hetkellä. (Jos en aloita taas itkuvirttä koulutuspaikan puuttumisesta.) Mutta mielestäni negatiivisia asioita ei tarvitsekaan väen väkisin lähteä kaivelemaan, jos kerran tuntuu hyvälle. Haluan kerrankin nauttia elämästäni. Olenkohan tehnyt niin koskaan? Ja ei, jos jotkut saavat tästä tekstistä käsityksen, että olen onnellinen pelkästään rahan tulon ja hienojen matkojen takia, niin se on täysin harhaluulo. Kyllä se liittyy omaan henkiseen maailmaani. Mikko on onnistunut parantamaan suuret haavat. Mutta ikuiset arvet jää ikävä kyllä niin syvistä iskuista. Nyt olen vain onnistunut peittoamaan ne valtavalla positiivisuuden aallolla, ja siitä kiittäminen aina positiivista Mikkoa. ♥

...Krhm. Ei pitänyt mennä ylistystekstiksi tämän. Haluan vain siis sanoa, että olen onnellinen, ja te, arvoisat bloginlukijat, voitte huokaista helpotuksesta, ettei sitä iänikuista angstia ole luvassa. Paitsi jos joku sadisti sattui tätä lukemaan. :)
Mutta muistakaa iloita elämästänne, eläkää kuin viimeistä päivää, sillä mistä sitä tietää, mikä lopulta on se viimeinen päivä? Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.

DON'T WORRY, BE HAPPY. ♥

Taiteen tuulahdus

Sitä ollaan sitten virallisesti ylioppinut!

Ylioppilasjuhlat tuli ja meni, yhtä sukulaisjuhlaahan se lähinnä oli. Juhlissa oli about 30 henkeä, joista olin vähän yli puolet sentään nähnyt. Kouluosuus oli aika pitkästyttävä, kun kesti ikuisuus jakaa jokaiselle todistukset plus kaiken maailman puheet. Paperit näyttävät nyt virallisesti tältä:
- äidinkieli C
- ruotsi C
- englanti C
- lyhyt matikka E
- lyhyt ranska C
Lukiotodistus näytti vähän paremmalta: kuviksesta, biologiasta, matikasta ja espanjasta oli kympit ja keskiarvo 8,58. Täytyy olla tyytyväinen. :)
Lahjaksi sain tietenkin rahaa, mutta materiaakin kertyi jonkin verran:

• Aalto-maljakko
• Kalevala-koru
• Kreivin aika ja punainen minuutti -kirja
• hopeinen kakkulapio
• hopeiset salaatinottimet
• hiirimatto (:D)

Ja lisäksi risteily Ruotsiin loistavassa seurassa. ;) Ylioppilasjuhlien jälkeen illemmalla sitten mentiin kaveriporukalla juhlimaan Helsinkiin, oli kyllä varsin mukava ilta.
Ja sitten yksi pakollinen lakkikuva:

Kaverit näkevät naaman feisbuukista. ;)

Masennetaanpa tätä tekstiä hieman tulevaisuudella. Pääsykokeet ovat kaikki ohi. Ai niin, enhän mä ollut kuin Laurean ja Metropolian pääsykokeissa. Ja Metropoliassakin vain ensimmäisessä vaiheessa. Ja Laureaankaan en päässyt. Eli nyt ei ole opiskelupaikkaa eikä töitä. Mutta eipähän täydy jännätä tuloksia puoleen kesään asti. Täytyy yrittää etsiä niitä töitä tässä kesän aikana, viimeistään syksyllä. Luultavasti yritän myös käydä jotain kursseja täällä kotipaikkakunnalla ja lisäksi ehkä avoimessa yliopistossa jotain. Ajatuskin tulevaisuudesta aiheuttaa pahoinvoinnin aallon ja tekisi mieli pyörtyä ja unohtaa, että syksykin on joskus tulossa, mutta ehkä yritän selvitä sisulla ja keksiä hiljalleen jotain suunnitelmaa.

Noh, mitäs tämä elämä sitten enää sisältääkään, jos kerta kaikki toivo koulun suhteen on menetetty? (Okei, ei olla näsäviisaita ja heitetä tähän syksyn täydennyshakuja mukaan.) Chillailen kesän nyt rauhallisesti ja vietän aikaa poikaystäväni kanssa niin paljon kuin hän työkiireiltään ehtii. Kesän suunnitelmissa on ainakin käydä mökillä vanhempien kanssa viikko istuksimassa ja ehkä jonain viikonloppuna toisella mökillä isoisän luona Mikon kanssa. Mutta muuten... kesä näyttää pelottavan tyhjältä, ja pelkään veltostuvani ja laiskistuvani aivan täysin. Henkisesti siis, koska treeniohjelma täyttää myös hieman päiviä ja yritän treenata mahdollisimman ahkerasti. Jopa ruokavaliotakin olen muuttanut hieman entistä terveellisemmäksi.
Mutta ystävät rakkaat, jotka luette tätä: kesän aikana otan vapaasti tapaamisehdotuksia vastaan. I have time.


Siirrytäänpä taiteelliseen puoleen, jota en olekaan teille jakanut hetkeen. Vaikka aikaa periaatteessa olisi piirtää, niin en silti saa oikein mitään aikaseksi. Mene ja tiedä, mistä se sitten johtuu. Laiskuudesta, maybe. Mutta toisinaan iskee kunnon inspiraatio ja kynä sauhuaa. Tässä viimeisin äkillisen taiteenpurkauksen tulos:

Laatu kusee, pahoitteluni. Skanneri on surkea, joten kameralla otettu kuva.

Sitten voisin myös jakaa pari ennakkotehtävätyötäni, jotka tein Aaltoa varten.

Aiheena oli: "Piirrä näkymä huoneesta, jossa olet itse peilin edessä." En osannut maalata (ja se oli pakollinen väline).

Yksinkertaisesti: "Piirrä kengät." Välineeksi määrättiin lyijykynä, ja sehän passasi minulle. Tämä oli onnistunein kaikista ennakkotehtävistä, joita jouduin tekemään.

Taideosio loppuu tähän.

Kuvantäyteinen merkintä, hope you enjoyed. Edellisestä merkinnästä olikin taas hetki vierähtänyt, mutta en oikein ole kerennyt kirjoittamaan, pahoittelen. En usko, että kovin useasti tulee hirmuista himoa kirjoittaa tänne, jos mitään erikoista ei tule tapahtumaan. Mutta jos niin tapahtuu, I'll let you know. ;)

Onnellisen elämän ohjeet

Time of Joy !

Onkohan elämä tuntunut näin hyvältä koskaan? Paha verrata menneisyyteen, mutta nyt ainakin tuntuu pirun hyvältä. Näin sitä ollaan siellä pilvilinnassa, jota on rakennettu jo pitkään.

Ihan pakko hehkuttaa: olin viikonloppuna kisoissa, voitettiin sekanelurin C-luokka! Palkinnoksi sain pallotuubin ja paidan. Myös kaksarissa tuli kerrankin jopa hieman menestystä, koska voitin ensimmäisen otteluni. Seuraavan hävisin, se jäi vähän harmittamaan, koska se ylimielinen pikkulikka olisi pitänyt voittaa. Nelurissa hävittiin jo eka peli. Mutta uskomatonta, ensimmäinen luokkavoitto, olen ylpeä Mikosta ja itsestäni! Vastustajat eivät kyllä tuntuneet mitenkään erityisen pahoilta, kaikki ottelut voitettiin kahdessa erässä. Ehkä me sitten ollaan kehitytty niin huimasti. ;)

Olen näperrellyt tässä viikon verran ylioppilaskutsujen parissa. Olihan ne hieman työläitä, mutta nyt kaikki ovat postitusta vaille valmiita! Kaikki 17 valmiina. En tietenkään tajunnut ottaa mitään hyvää kuvaa niistä, mutta yritetäänpä kuvata sanoin ja materiaalikuvin.

Käsintehtyä paperia

Käytin A4-kokoista, keltaisenrusehtavaa, käsintehtyä paperia korttipohjana, leikkasin yhden arkin puoliksi ja taitoin molemmat puolet - tadaa, kaksi taitettua korttia.

Silkkinauhaa

Liimasin jokaisen kortin kanteen pitkittäin suikaleen silkkinauhaa. Ostin paketin, jossa oli viittä erilaista silkkinauhaa metrin verran, joten sain kustakin laadusta viisi pätkää. (Käytin silti vain yhtä sorttia per kortti.)

Alalaitaan, hieman nauhan päälle liimasin pienen palan turkoosia kartonkia, jonka päälle liimasin itse ottamani kuvan valkolakistani.

Valkolakkini plus ruusu

Ylänurkkaan taas liimasin kultaisia Kutsu-tarroja (tarra, jossa vain lukee 'kutsu'). Koko sana kutsu alkaa vaikuttaa oudolta, kun sen lukee liian monta kertaa peräkkäin, se tarkoittaa japaniksi kenkiä.

Sisäpuolelle tulostin tietokoneella kirjoitetun varsinaisen informaatio-osuuden, jossa sitten toivotettiin tervetulleeksi juhliini klo XX.00 alkaen 2.6. siihen ja siihen osoitteeseen. Ja tietenkin: V.P. Jokaisen informaatiotekstin ylälaitaan liimasin myös kultaisen ylioppilaslakin tai lyyran ääriviivatarran.
Kohta sitä siis ollaan ylioppilaita, ja lukio on jäänyt taakse! I'm gonna party so hard with my friends!

Ostin isän kanssa äidille tällä viikolla lyyran, ja hän sai sen tänään äitienpäivänä. Ai niin,

hyvää äitienpäivää!

Jos tätä joku äiti sattuu lukemaan. :) Tänään myös leivoin äidille mansikkatäytekakun, jonka ohje oli hyvin yksinkertainen: 2 munaa, 1 dl sokeria, 1,5 dl vehnäjauhoja ja 1 tl leivinjauhetta. Uunissa pohja sai paistua 200 asteessa n. 15 minuuttia. Aika pieni pohjahan tuo on, joten sen sai leikattua vain kahtia. Kostutin laimennetulla Mehukatilla. Väliin laitoin mansikkahilloa, kermavaahtoa ja hieman mansikkarahkaa. Kuorrutin kermavaahdolla ja koristelin muutamalla pakastemansikalla (kun ei ollut tuoreita). Kirjotin vielä kakun päälle äiti mansikkahillolla (kyllä, se on sellainen jännä puristettava pullo). Hyvää oli! Lisäksi paistoin pannulla äidin puolesta hieman porsaan ulkofileitä.

Mutta miksi olen näin onnellinen? Ei, ei se johdu täytekakun tekemisestä tai kutsukorttien vääntämisestä. Selitys asialle on varsin yksinkertainen: poikaystävä. Olen löytänyt vierelleni jonkun, joka tuntuu oikeasti välittävän musta ja jakaa samanlaisia kiinnostuksen kohteita (for instance, sulkapallo). Olen kerta kaikkiaan vain onnellinen, että kaikki menee elämässä taas hyvin. Koettelemukset ovat takana, ja iloinen elämä voi alkaa. Ja en osaa olla hymyilemättä Mikon seurassa. ♥

Pienen varjon häivähdyksen tuo kuitenkin pääsykokeet. Lahdesta sain kirjeen, jossa kerrottiin, etten pääse edes pääsykokeisiin. Mutta myös Metropoliasta tuli kirje, jossa taas oli kutsu pääsykokeisiin. 22. päivä on ensimmäinen vaihe, ja jos pääsen siitä läpi, toinen vaihe on sitten 29. päivä. Aallosta ei ole tullut mitään, mutta odottelen ja toivon parasta. En ole myöskään saanut mitään kesätöitä ja olen aika varma, etten tule saamaankaan. Nämä kuitenkin tuntuvat niin pieniltä ongelmilta, etteivät ne haittaa onnellista elämänjaksoani. Täytyy vain nyt viimeinen viikko piirtää hirveästi. :)

Päässä on soinut aivan koko ajan Skilletin Whispers In The Dark. Ihan vain näin btw. (Ja otsikko on nyt yhdistettynä tätä onnellisuutta ja tämän merkinnän eri ohjeita. Enkä myöskään tarkoita tekstilläni, että ainoa keino onnellisuuteen olisi poikaystävä. Se oli keino, joka toimi minuun.)

YUUUP!

Hitsi, vaikka sitä aikaa olisi vaikka muille jakaa, niin enpä ole kirjoittanut mitään. Voi myös johtua siitä, ettei ole tapahtunut mitään.

Nyt kun kaikki kirjoitukset ja ennakkotehtävät on tehty, niin mulla ei ole... mitään. Päivärutiinini: nousen ylös kahdentoista aikaan, tuijotan telkkaa, raahaudun hetkeksi koneelle, menen mahdollisiin treeneihin, suihkun jälkeen koneelle, nukkumaan kahden aikaan. Viikonloppuisin on sentään ollut hieman tapahtumia, kuten lupailin viime merkinnässä. Jumbo-reissu ei tosin toteutunut, mutta muut asiat ovat kyllä tapahtuneet.

Kuten siis arvata saattaa, elämäni on tällä hetkellä sulkapallo. Rakastan sitä. Rakastan treeneissä käymistä ylipäätään. Urheilusta tulee vain niin hyvä olo. Nyt on pelit sujuneetkin hyvin (tosin kisoissa kävi déjà vu, hävisin ekat pelini ja tipuin heti). Ehkä tämä rakkaus on vahvistunut juuri tämän tekemättömyyden rinnalla, kun ei muuta ohjelmaa ole. Mahdollisuuteni käydä pelaamassa sulkapalloa olisi periaatteessa viidesti viikossa, mutta luulen sen rajoittuvan noin kolmeen kertaan, vähintään kahteen. Ensi viikonloppuna tuleekin seuraavat kisat, joista ei tosiaan tule mitään suuren suuria. Mutta pitää näyttää ainakin NÄIN

aktiiviselta pelaajalta. :)


Vähän TV-argumentointia. Katseluvalikoimaani kuuluu tällä hetkellä Suomen TV:stä tulevat Salatut elämät, Idols, Terra Nova, Panttilainaamo, Huutokaupan metsästäjät ja Top Gear. Nämä voisi jakaa osiin.

Salkkarit on koko kansan tuntema ohjelma. Miksi katson sitä? Olen seurannut sitä aivan alusta asti, en osaa lopettaakaan. Toisinaan tulee turhautunut fiilis "miten tää on näin v**un typerää", mutta sitten kuitenkin kiinnostaa. Ei niinkään ihmisten ainaiset suhdesotkut, niitä on kaikissa ohjelmissa, Salkkareissa ehkä liikaakin. Mutta asiat, joita käsitellään hahmojen kautta. Viime aikojen tapahtumista muutaman mainitakseni: narkkarin kuiville pääseminen, raiskausyritys, pedofiliasyyte, itsemurhayritys ja kostopuuhat. Näitä asioita ihmisten pitäisi miettiä. Vaikka Salkkarit nostaa asian esille tyhmästi ja muuten vaan epäkiinnostavasti, asian esittely on tarkoitus herättää ajatuksia.
Ja toisinaan se herättää kukkahattutätien mielenkiinnon vähän turhan negatiivisessa mielessä. "Sarja on sallittu yli 7-vuotiaille, miksi näytetään tällaista?? Minun herkkä pikku Pekkani ei kestänyt viime jakson tapahtumaa X ja järkyttyi kovasti. Eikö sarjan tekijät mieti yhtään??" ja käläkälä. Se on elämää, jota sarjassa näytetään, mielestäni aika pehmeällä tavalla kuitenkin. Veri ei roisku, seksiä/alastomuutta ei näytetä, ei puhuta erityisen rumalla kielellä, väkivalta on vähäistä. Jos ei kuitenkaan halua lapsensa niitä näkevän, koska tämä on vielä liian nuori, niin sitten vanhemmat pitää huolta, ettei lapset katsele sitä. Kaikki lastenkin reaktiot perustuvat vanhempien käytökseen: jos vanhemmat alkavat kauhistella jotain, niin lapsi tietenkin pitää sitä kauheana asiana ja ei ymmärrä, miksi sellaista näytetään tv:ssä. Jos vanhemmat ei asiaa selvennä lapselle, niin mistä he asiat sitten oppivat? Koulussa? Nämä samaiset vanhemmat kuitenkin kitisevät, ettei koulussa pitäisi opettaa lapsille sellaista. Ristiriitaista on elämä.

Idolsista en aio kirjoittaa samanlaista romaania, mutta mainittakoon nyt eräs seikka: meneillään on kuudes kausi. Ja silti niin moni sanoo, että Idols on puhki kaluttu, eikä uusia Idols-tähtiä enää haluta. Suosiota se kuitenkin kerää joka vuosi. Välissä oli X Factor, mutta se oli floppi, sen voittajasta ei ole kuulunut mitään, ja kovin harva muistaa, kuka hän edes oli. Tai mikä ohjelmaformaatti edes oli kyseessä. Samoin nyt The Voice of Finlandin kanssa. Alkuun se innosti monia "jee uusi formaatti, Idols onkin jo ihan tylsä", mutta alkuinnostus on taantunut. Suurempi suosio sillä kuitenkin on kuin X Factorilla, koska idea on periaatteessa eri. Ei haluta täysin uutta, vihreää laulajaa, vaan kokeneempi, kokemusta jo kerännyt huippulaulaja. En vain tiedä, saako tällainen lauluilmiö sitten haluamaansa menestystä, se jää nähtäväksi. Idols kiinnostaa silti mua enemmän, koska koelaulut on (yleensä) ollut hyvää katsottavaa, ja ainakin tänä vuonna finalistien joukossa on selkeä tähti. (Perhana, tuli silti romaani.)

Terra Nova kiinnostaa aiheensa perusteella: dinosaurusten aika. Muutamat harvat valitut pääsevät vuodesta 2149 ajassa taaksepäin 85 miljoonaa vuotta uuteen siirtokuntaan Terra Novaan. Oletin, että sarja olisi pohjautunut enemmän dinosauruksiin ja koko sarja vain valmistelee suurta dinohyökkäystä Terra Novaan. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan dinosaurukset on (mielestäni liian) pienessä osassa. Tietenkin se tuo sarjaan oman, ennennäkömättömän sivauksensa, mutta samalla se tekee siitä juuri niin jenkkisarjan. Mutta kuitenkin tykkään ideasta niin paljon, että sarjaa aion seurata niin kauan kuin mahdollista. Eka kausi on 13 jaksoa ja eilen tuli 12. jakso. Ongelmana on, että sarjan tulevaisuus on epävarma, eikä saa välttämättä jatkoa. Harmi.

Huutokaupan metsästäjät (Storage Wars) ja Panttilainaamo (Pawn Stars) tulivatkin yhtä aikaa omaan katseluvalikoimaani, harva varmaan katsoo edes näitä. Panttilainaamo (olkoon vaikka PL) tulee JIMiltä, Huutokaupan metsästäjät (lyhennetään vaikka HM) Suomi TV:ltä. Jenkkisarjoja, mutta mielestäni äärettömän mielenkiintoista katsottavaa. HM:ssä idea on, että sarjassa on samat ihmiset, jotka kiertävät varastohuutokaupoissa ostamassa itselleen varastoja. Kaikilla on sama tarkoitus: ansaita varastosta rahaa myymällä tavaroita. He etsivät omia "wow-factor"eita (kuten Darrell sanoo), jotka he käyvät arvioituttamassa ja ansaitsevat tai eivät.
PL:ssa on erään Rick Harrisonin omistama perheyritys, jonne ihmiset tuovat asioita myytäväksi tai pantattavaksi. Tietenkin molemmat osapuolet yrittävät hyötyä kaupoista (Rick ei jää tappiolle myydessään tavaraa eteenpäin ja myyjä saa myös voittoa). Kauppaan voidaan tuoda IHAN mitä tahansa, ja se tekee sarjasta mielenkiintoisen. Tykkään molemmista sarjoista erilaisuuden ja myös hauskojen henkilöiden takia. Myös erilaisten tavaroiden näyttäminen ja tutkiminen on mielenkiintoista. Mutta HM loppui juuri, koska Suomi TV:n tilalle tulee Fox. :|

//Korjaus - Foxilta tulee viikonloppuna neljä jaksoa Huutokaupan metsästäjiä, kaksi lauantaina, kaksi sunnuntaina. Toivottavasti eivät ole uusintoja ja niitä tulee myös jatkossa viikonloppuisin. :)

Top Gear. Joo, olen tyttö. Joo, se on auto-ohjelma. Entä sitten? Autot on kiinnostanut jossain määrin aina. Isä on aivan hullu autofriikki, niin ei siltä ole voinut välttyä. Top Gear ei kuitenkaan ole tavallinen auto-ohjelma, jota en vaivautuisi edes katsomaan. Nimenomaan juontajat Jeremy Clarkson, Richard Hammond ja James May tekevät siitä aivan huippusarjan. Heidän keskinäinensä keskustelu on mitä viihdyttävintä, ja jokainen on aivan omanlaatuisensa persoona. Lisäksi sarjassa vierailee julkkiksia, ja erilaiset haasteet ovat todella mielenkiintoisia. Tylsintä on ehkä aivan perusautoesittelyt, mutta usein niissäkin on jokin oma jujunsa, jolla ne saadaan myös mielenkiintoisiksi. Believe it or not, aivan tajuttoman hyvä ohjelma!

Krhm. Nyt tuli ainakin pitkä merkintä. :) (Pahoittelen, jos nuo sarjaesittelyt oli hieman epäkiinnostavia.)
Otsikko on Huutokaupan metsästäjistä, Dave Hesterin vakiolause tarjouskisassa: "YUUUP!"

Kronologiaa ja toimintaa!

Edetäänpä kerrankin kronologisessa järjestyksessä (ainakin yritetään)!

Kirjoitukset ohi! Finished! Slut! Finit! Ja yo-todistus tulee luultavasti näyttämään tältä:
äidinkieli: E
lyhyt matikka: E
englanti: C
ruotsi: C
ranska: C
Tyytyväinen olen oikeastaan vain äidinkieleen (jos se tuossa E:ssä pysyy). Matikasta olisin voinut saada helpostikin L:n, mutta laiskuuteni takia se sitten jäi E:hen. Kaikista kielistä piti tulla vähintään M, mutta ei sitä tullut sitten mistään. Ranskalla on PIENI mahdollisuus nousta vielä M:ään, mutta niin on äidinkielelläkin pieni mahdollisuus laskea M:ään. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta!

Ennakkotehtävät tuottivat verta, hikeä, tuskaa ja kyyneliä, mutta niistä selvittiin. Yhden ennakkotehtävän kanssa olin jopa ajoissa, mutta sitten viisi päivää sain paahtaa niska limassa, jotta saisin tehtävät ajoissa suoritettua. Yksi työ per päivä, sitä tahtia se eteni. Toivon vain, että sain Lahteen menevät paperit ajoissa postiin ja ne kerkesivät perille. :'D Aallon työt vein henkilökohtaisesti perille. Saatan lisäillä tänne töitä sitten myöhemmin!

Kaikista paras asia, joka on nyt tapahtunut: sain järkkärin! ♥ Olen ehtinyt räpeltää sen kanssa aivan liikaa ja pääsin hyödyntämäänkin sitä ennakkotehtävien kanssa. On se vaan niin hieno kamera, rakastan jo nyt! Vanha pokkari joutaa isän käyttöön ja vauhdikkaisiin tapahtumiin, jonne ei voi/kannata järkkäriä raahata. Pääsen sitten hyödyntämään yo-juhlissa järkkäriä, jottei tarvitse maksaa turhaan ylioppilaskuvauksista. ;b

Ensi viikonloppuna onkin sitten jo sulkkiskisat. Jännittää hieman, en halua samaa kohtaloa kuin viime kisoissa, että tipun taas molemmista sarjoista ekan pelin jälkeen. Täytyy siis treenata vielä tämä viikko ahkerasti, jotta ollaan huippuvedossa viikonloppuna! Tosin kaksi treenikertaa jäljellä, ei siinä nyt enää järjettömiä treenailla. Teen siis vain parhaani.

Tämä kuu on muutenkin melko täysi. Samaisena viikonloppuna olisi tarkoitus käydä Jumbossa kaverin kanssa. Ensi viikolla mennään luultavasti pikkuveljen kanssa katsomaan Titanic 3D:nä. Ensi viikon viikonloppuna näen erään kaverin. 21.4. on jälleen sulkkiskisat. Kaikkea jännää siis tulee tapahtumaan! Tällä kertaa odotan ihan mielelläni toiminnan täyteistä kuukautta, yo-kokeisiin lukeminen ja ennakkotehtävien tekeminen on vähän eri asia. Eikä nyt tarvii enää stressatakaan! (Paitsi pienesti kisoista, terveitä perhosia vatsassa.)

Ja se sitten mun kalenterista ja toiminnasta. Yleensä olen höpöttänyt tunteista ja kaikesta muusta, mutta viime aikoina siihen ei ole suuresti ollut tarvetta. Voin henkisesti aivan mainiosti, ja mikään ei paina mieltä.

Noh, siitä mielenkiintoisesta en tiedä, mutta ainakin kohtuullisen pitkä.
Live happily ever after, everyone!

Ei päätä eikä häntää

Siitä onkin taas hetki vierähtänyt, että olen kirjoittanut mitään. Pahoittelen, arvoisat lukijat.

Syy on kyllä yksinkertainen ja selkeä: ylioppilaskirjoitukset. 12.3. oli ensimmäinen, äidinkieli, ja siitä onkin sitten jatkunut viikottain. Nyt on englanti ja ruotsi myös taakse jäänyttä, vielä ensi maanantaina ranska. Vapaus ei kuitenkaan koita vielä silloinkaan, vaan Aalto-yliopiston ennakkotehtävät odottavat tekijäänsä. Yksi kolmesta on valmis, toisesta tehty luonnos ja kolmas on täysin mietintävaiheessa. Lahden muotoiluinstituutin ennakkotehtävät taitavat jäädä suosiolla tekemättä, sillä aikaa on suunnilleen viikko ja ne ovat kaikki aika suuritöisiä. Mutta täydellinen vapaus koittaa 3.4., jolloin ei ole enää mitään. EI MITÄÄN!

Taisin luvata laittaa jotain kuvaa penkkaripuvustani, tässä olisi jonkinlainen kuva:

Siitä ei nyt erityisen hyvin näy kaavun alla olevat vaatteet, mutta siis: alimpana toppi, päällä kauluspaita ja siinä tuo kravatti ja vielä villapaita. Jaloissa mulla on mustat sukkahousut ja musta hame. Kengät ovat tuollaiset, joita yritin aiemmin ilmentää sillä eräällä kenkäkuvalla. Ja mun kädessä on oikeasti omatekemäni taikasauva! Kravatinkin jouduin maalaamaan. Kuvasta ei näy, mutta lisäksi rinnassa on Rohkelikkojen tupamerkki, upeasti paperista ja kontaktimuovista tehtynä (ja itse piirrettynä).

Joo, ja se riittää yli kuukauden takaisista jutuista. :'D
Ensi kuussa on lähinnä kunnon lomailua (ehkä mahdollisesti pääsykokeita ja niihin lukemista). Mutta sekaan mahtuu myös kahdet sulkkiskisat! Toiset ovat ihan kunnon kisat Vantaalla, osallistun jälleen sekaneluriin ja tällä kertaa myös kaksinpeliin. Toiset kisat taas on seuramme omat "mestaruuskisat", ne nyt ovat vähän vähemmän vakavat. Mutta tosissaan sinnekin lähdetään, päästään ainakin kaksaria pelaamaan omissa sarjoissamme ja neluriakin vanhojen pappojen kanssa!

Sain uuden puhelimen, Samsung GT-5230. Ihan näppärä kosketusnäyttöpuhelin, saa nähdä, miten yhteiselo lähtee sujumaan vanhan Nokiani ja minun reilun kolmen vuoden suhteen jälkeen. : )

Tämä merkintä on ollut kyllä taas hyvin sekava, vailla päätä ja häntää. Pitäisi kirjoittaa useammin, niin voisin keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Näistä kuukausittain tulevista merkinnöistä tuppaa tulemaan tällaisia 'no tässä kuluneen kuukauden aikana on käynyt tällaista ja sellasta'. Pahoitteluni siis.
Parempia merkintöjä tulee taatusti, kun "loma" alkaa. Lupaan sen!

Je ne vous oublierai pas, mes amis! La prochaine fois, vous aurez le texte très long et intéressant!
Ihan vain näin harjoituksen vuoksi.

On tulevaisuus meille auki

Laiskuus iskenyt, eikä aikakaan ole oikein riittänyt. Nyt herätys pahvi, blogi auki ja kirjoittamaan!
"..okei."

Too much has happened lately. Alkukuussa riitti päänselvittelyä aiheen-joka-jääkön-nimeämättä kanssa. Liikaa sydänsuruja niihin aikoihin. Muut kiireellisyydet onkin liittynyt siihen kauan kammottuun TULEVAISUUTEEN. On ollut koulua, kirjoituksia, jatkokoulutusvalintoja ja -pohdintoja, työn etsimistä ja muuta mukavaa.

Tällä hetkellä on vaan aivan liikaa tekemistä, liian isoja juttuja kerralla. Pitäisi jaksaa lukea, pitäisi jaksaa miettiä jatkokoulutuspaikka (sellainen, joka kiinnostaisi vielä lisäksi), pitäisi repäistä jostain kesätöitä. Ihan helppoahan tämä abin elämä on, eikös? Jos vain nyt selviäisi asioista yksi kerrallaan, niin hyvä on (piru vie, ne kaikki vain ovat päällekäin).

No mutta, penkkarit oli ja meni! Puku valmistui mahtavasti edellispäivänä keskiyöllä, jätinpä senkin taas viime tippaan. Puvusta mahdollisesti myöhemmin kuvia, jos jokin on niistä kelvollinen! Abigaalalla alkoi päivä, se nyt oli aika peruskauraa. Lukuun ottamatta äikänmaikkamme "hahmosketsiosuutta", se oli aivan parhautta! :D Muutaman opettajan piti siis keksiä itselleen hahmo hieman Putouksen tyylisesti, ja äikänmaikka (mies) sitten oli tämmöinen tätihahmo saarnaamassa meille, kuinka emme osaa panna. Me vain pistämme ja laitamme. Voi jessus, siitä syntyi hyvää läppää..! "Lukiossamme opiskelijat panevat minua halvalla. Suurin pelkoni on, että esimies panee. Nimittäin VIRALTA!"
Joo, etiäpäin sitten.. :D Penkkariajelu sujui oikein hyvin, sukkavarustus ei vain oikein ollut kunnossa, ja varpaat meinasivat paleltua. Mutta tajuttoman hauskaa oli, meillä oli paras rekka! ;)

Ja eihän mun elämä ole nyt aivan täyttä stressiä ollut. Penkkarien jatkobileet kaverien kanssa oli myös aivan parhautta ja muutenkin, yksinäisyys ei ole päässyt niskan päälle enää niin pahasti. Ensi viikonloppuna jotain synttäriaiheista tekemistä, koska ystävät on ihania ja haluavat jotain. ♥ Ja sitä ennen vielä leffaankin, katsomaan Hulluna Saraan. Odotukset ovat aika korkealla, koska Emilie de Ravin (Lostin Claire) on siinä. Ja en pidä suomalaiselokuvista yleensä, se on karu fakta. Siksi.

Sulkkiskisatkin lähestyvät, 10.3. olisi tarkoitus mennä Espoon maankamaralle hikoilemaan. Naistenneluriin ja sekaneluriin on osallistuttu, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Kunhan vaan tämä kaksi viikkoa kestänyt kurkkukipu/yskä lähtisi ennen sitä, niin olen tyytyväinen.

AIVAN PAKKO nyt hieman urputtaa Suomen Euroviisu-edustajasta. Okei, ei mua sinänsä häiritse, että se on ruotsiksi  (vaikka se ärsyttääkin, koska suomi on suurimman osan äidinkieli, ja todella suuri osa on sitten pihalla, mistä siinä ees lauletaan). Mutta se biisi on kamala. Se on tylsä. En vain pidä siitä. Suomi voitti Lordin Hard Rock Hallelujah'lla vuonna 2006. Ei se edes laulanut puhtaasti ja vireessä livenä, mutta voitti silti. Miksi? Koska lavashow, muu musiikillinen tykittäminen ja se tunnelma. Se puuttuu täysin tuosta tämänvuotisesta. Ja oikeastaan vähän kaikista Suomen edustajien esityksistä. (Ja kyllä se ruotsikin vähän haittaa, kielenä se on tyhmän kuulosta.)

Ja tähän tältä erää tämä soppa, kellokin on jo noin mukavasti. Kiitos ja kumarrus.

Killing loneliness

Yksinäisyys.
Yksinäinen.
Yksin.
Makustelen hetken noita sanoja. Kyllä, kolahtavat ja kovaa.

Lupasin viime tekstissä, etten angstaisi/valittaisi enää yhtään, tiedän. Siksi taidan kertoakin teille tarinan pehmonallesta. Se ei kyllä ole mikään iloinen tarina.
Nalle oli onnellinen. Lapset leikkivät sillä ja pitivät huolta siitä. Kuitenkin leikit harventuivat ja lopulta ne loppuivat kokonaan. Nalle oli surullinen ystäviensä, näiden lasten, menettämisestä. Lapset olivat kasvaneet, menneet eteenpäin, aikuistuneet. Nalle oli jäänyt vanhoihin hyviin aikoihin, eikä ollut paluuta enää niihin aikoihin. Se oli jäänyt yksin pölyttymään, kunnes joku löytäisi sen jälleen. Ja ehkä hylkäisi taas.

Voitte miettiä tarinan merkitystä, en ala sitä analysoimaan sen tarkemmin. Sen sijaan voin ilolla teille ilmoittaa, että pukuoperaatio Hermione on edistynyt! Tämänhetkinen tilanne näyttää tältä:
- oksasta vuoltu taikasauva, joka pitäisi vielä maalata
- isän vanhan kravatti, joka pitäisi myös maalata
- valmis tupamerkki kaapuun
- äidin puoliksi tekemä Rohkelikko-kaulahuivi
- ostetut kankaat, joista mustaa on leikelty sen verran, että etu- ja takapuoli ovat nuppineuloilla kiinni (hihat kuitenkin liian lyhyet, toinen hihanpidennys leikattuna)
Vielä puuttuu sukkahousut, mutta se on aika piece of cake. Kyllä se vielä tästä valmistuu, I hope! :)

Krhm, yo-kirjoituksiin lukeminen on ollut vaihtelevaa. Aloitin maanantaina tekemäni lukusuunnitelman mukaisesti. Seuraavana päivänä en tehnytkään mitään. Kolmantena tein kaiken plus hieman extraa. Neljäntenä en mitään. Tänään (tai no, eilen, perjantaina kuitenkin) tein puoliksi. Huomiseksi olen merkinnyt vapaapäivän, mutta laiskuuteni takia uhraan sen lukemiselle, ollakseni ahkera opiskelija. :))

Hihhei, presidentinvaalit lähestyy (toinen kierros), kai kaikki kynnelle kykenevät menevät äänestämään? ;) Rehellisesti sanottuna mulla ei ole hajuakaan, kumpaa äänestäisin. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Täytyy kai hieman laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja puntaroida omissa vaakakupeissaan. Mutta sinänsä en kanna stressiä, enpähän tule pettymään, jos äänestämäni ei pääsekään presidentiksi.

Jotta saisin pakkaa hieman vielä enemmän sekoitettua, heitetäänpä treenitkin tähän joukkoon! Innostaa, ei innosta, innostaa, ei innosta. Suurimmaksi osaksi innostaa, mutta se heittely tapahtuukin sitten harkkojen aikana. Ennen ja jälkeen treenien odotan niitä. Kun ne sitten ovat, innostus laskee kuin lehmänhäntä loppua kohden. Syitä on monia, kuten suurimpana tekijänä oma huonous. YRITÄN parhaani aina, ANNAN kaikkeni. Sitten kun ei siitä huolimattakaan onnistu, alkaa ketuttaa ja haluaisi lähteä vain kiitää hallista. Mutta motivaattorina toimii nyt tulossa olevat kisat, joihin meinaan mennä kokeilemaan jälleen sekaneluria ja ehkä kaksaria, haven't decided yet. No mutta, suunta olkoon ylöspäin, harjoitus tekee mestarin ja silleens!

Tämä merkintä saattaa vaikuttaa teennäiseltä, jos juuttui ensimmäiseen kappaleeseen ja sen tunnelmaan. Kyllä, se on vallitseva olotilani. Mutta mun on pakko saada muuta ajateltavaa. Seinät kaatuvat kohta päälle, jos tämä sama tahti jatkuu. On pakko etsiä joitain pieniä valonpilkahduksia synkältä ulapalta, jotta joskus näen majakan ja sataman.

Otsikko HIM:in saman nimisestä biisistä.

Oliko ennen kaikki paremmin?

"Hei, nyt voisin vaikka kirjottaa blogiin!" *kello on yksi yöllä* "No ehkä huomenna.."

Mulla on käynyt monta kertaa mielessä, että NYT kirjotan, mutta aina ajankohta on huono. Joko olen keksinyt muuta tekemistä tai sitten kello on ollut liikaa. Nyt kello on vasta puoli kymmenen illalla, on sentään hetki aikaa. :)

Tunteet voisi toisinaan vaikka hirttää, koulu voisi stopata tähän, ja yksinäisyys voisi etsiä toisen uhrin. Aloitetaan noista tunteista.

Juuri kun luulee, että elämä alkaa taas sujua, tulee valtava loikka taaksepäin. Toisaalta se on ollut hyvä, toisaalta ei. Haluan päästä eteenpäin. Edes jollain tasolla. Nyt olen jumittunut sellaiseen vaiheeseen, että kaikki on epävarmaa (tunteetkin) eikä mitään tunnu tapahtuvan. Eli puun ja kuoren välissä. Mutta tämä helpotti onneksi pitkän puhelun jälkeen, kun pääsi vuodattamaan tunteensa sille ainoalle ihmiselle, joka oikeesti on koskaan ymmärtänyt ja jolle on ollut luonnollista puhua.
Tähän liittyy myös se yksinäisyys. Tunnen olevani todella yksin. Joo, kyllähän mä näen kavereitani koulussa joka päivä, mutta hups - kouluhan loppuu HUOMENNA. Saatan nähdä satunnaisesti heitä, kun sovitaan joku päivä. Koulun ulkopuolisia kavereita ei niin hirveästi olekaan, mutta sitäkin tärkeämpiä. Harmittaa, että olen itse niin laiska ottamaan yhteyttä heihin ja pyytää, että nähtäisiin, mutta toisaalta heillä on elämässään niin paljon muutakin, että yksi Laura ei ehkä tunnu missään, vaikka ei sitä näkisikään kuukauteen. Te, jotka luette tätä (koska te olette luultavammin näitä kavereitani), älkää ottako tätä millään pahalla! Alan ehkä tulla hieman vainoharhaiseksi ystävienikin suhteen. Mutta pointti oli, että tapaan ihmisiä liian harvoin, että pystyisin puhumaan kellekään täydellisesti. En vaan tunne, että he haluavat vain kuulla, miten surkeasti mulla menee, jos ei olla hetkeen nähty. Silloin on tärkeämpää, ettei se vähäinenkään hetki mene synkistellessä. Mutta ehkä mun täytyy vaan itse ruveta soittelemaan ja tekstailemaan enemmän ihmisille, eikä rypeä tässä itsesäälissä ja itse aiheutetussa yksinäisyydessä.

No mutta, jotta elämä ei rajoittuisi vain ihmisiin, pitää olla vielä koulukin! Joo jee, sehän loppuu huomenna. Jos ei oteta lukuun vielä yhtä koetta, muutamaa tenttiä, neljää yo-kirjoitusta... Ai niin, ja jatkokoulutuspaikkakin pitäisi etsiä ja vielä päästäkin sinne! Aivan tajutonta stressiä, toivon tosiaan, että se helpottaa yo-kirjotusten jälkeen. Tämän hetken suurin huoli on oikeastaan penkkaripuku, saanko sitä ajoissa valmiiksi. Koska etsittävänä on vielä punainen kravatti sekä musta ja punainen kangas. Mistä löydän punaisen kravatin, jonka voin tuhria keltaisella maalilla? Kangasta varmasti löytyy, kunhan vaan saisin aikaseksi mennä vaikka Eurokankaaseen. Toinen asia onkin sen ompelu. Joo, ei pitäisi olla hirveän vaikea, koska asuni on:

Not a big deal? Eihän se olekaan, mutta lähes kokemattomana ompelijana tuokin asu tuottaa päänvaivaa. Ja hameeni ei ole tuollainen, mulla ei ole tuollaisia kenkiä, en omista tuollaista villapaitaa. Olen nähnyt kuvia, joissa villapaitaa ei ole, mutta LÄMPIMÄMPI siellä rekassa varmaan olisi, jos villapaita olisi vielä. Kenkiä en edes yritä etsiä, nyt saa talvikengät olla tarpeeksi sopivat. Ne ovat suunnilleen tällaiset (mustat ja matalampi korko).

Krhm, ei enempää enää vuodatusta (ainakaan hetkeen), lupaan sen teille, rakkaat lukijat. Nyt alkakoon uusi, pirteämpi ajanjakso (you wish)! Yritän piristyä kaiken tän stressin keskellä. On pakko.

Otsikosta sananen: äikän kirjasta luettiin juuri pari tekstiä, joiden pohjatekstinä oli käytetty "Oliko ennen kaikki paremmin?" -nimistä uutisdiagrammisysteemiä. Siitä taas tuli mieleen Neljän Ruusun Valuva taivas -kipale mieleen.



//Edit: I've got so many foreign readers for this particular post, so now I'd like to ask you: what's the reason for you to read this Finnish blog post? :) That's not like I don't want you to read, I just wonder and it'll be amazing if some of you answer me, I'm interested!

RÄYHRAGERÄYH

2012! Vuoden ensimmäinen blogiteksti!

Ja heti alkaa kunnon ragetuksella. Oli aivan pakko ottaa kantaa Iltalehden artikkeliin ja keskustelufoorumin valitukseen (itsepähän annoin itseni provoisoitua moisesta, mutta...).

"Täällä menee mielipiteet suunnilleen 70-30 loukkaamisen tai pilkkaamisen suhteen, ja se 70% enemmistö on sitä mieltä, että ohjelma on huumorilla tehty, eikä siitä kannattaisi loukkaantua. Siksi ihmettelenkin, miksi Iltalehti kirjoittaa artikkelin, jossa "katsojat tyrmistyivät" ja "moni katsoja tyrmistyi" eli yleistetään useimmat katsojat tähän. Mihin tämä tieto perustuu, kun enemmistö kuitenkin on huumorin kannalla? Pieni nootti siis Iltalehdelle.

Sitten näille, jotka ovat kokeneet tulleensa loukatuksi. Pitäisikö huumori sitten kieltää kokonaan televisiosta, sillä ainahan se jotakuta loukkaa? Sanotte kyllä, että tämä on väärin vammaisia, änkyttäjiä, vanhuksia ym. ohjelmassa olleita kohtaan, mutta ette sitten kerro, mitä siellä tv:ssä pitäisi näyttää tällaisten sijaan? Kuten täällä jo moni on sanonut, että eihän silloin jää juuri huumorille enää aiheita, jos toisten "pilkkaaminen" poistettaisiin. Kakkapissapieruhuumoria? Sehän loukkaa pidätysongelmista kärsiviä. Asioita/esineitä, vaikkapa Ikean tuoleja? Sehän loukkaa työntekijöitä, jotka suunnittelevat ne. Antakaa siis esimerkkejä, mikä on sitten teidän mielestänne huumoria ja mitä Putouksessa pitäisi olla!

En ole koskaan aikaisemmin katsonut jaksoakaan Putousta, vain tämän yhden ainoan, eli tämän kauden avausjakson. Kyllä nauroin, varsinkin se kovin-paljon-loukannut yllätystehtävä, jossa näyttelijät änkyttivät pakkoliikkeen kera, nauratti minua, varmaan eniten koko ohjelmassa! Ja mitä kummaa, miksi se naurattaa minua, jolla on itselläänkin änkyttämisvikaa? Koska EIHÄN OHJELMASSA KUKAAN OLE MINÄ. He ovat näyttelijöitä, ihmiset nauravat heille ja heidän tekemisilleen, eivät juuri sille naapurin pikkutytölle, joka kärsii änkytyksestä. Jos joku vetäisi täsmälleen samanlaisen naamarin päähänsä kuin minun naamani, niin sitten voisin ehkä loukkaantua. Ja miksi loukkaannutte te, joiden ystävä/lapsi/mummo tai mikä tahansa on änkyttävä/vanhus/kehitysvammainen? Kovin moni itse näihin lukeutuva ei ole tänne tullut sanomaan, että olisi loukkaantunut. Älkää siis ottako itseenne, jos satut tuntemaan jonkun, jota olisi SAATETTU loukata ohjelmassa, jos hän ei edes itse loukkaantunut ohjelmasta.

Omasta mielestäni Putous on vielä varsin kevyellä huumorilla tehty ohjelma, jossa ei ollut mitään loukkaavaa. Päinvastoin, sitä ei pidä ottaa vakavasti ja pitää osata nauraa hyvälle huumorille. Jos huumori ei pure, ei ole pakko nauraa, mutta ei siitä nyt pitäisi loukkaantuakaan."

Tämän tekstin kirjoitin Iltalehden keskustelufoorumille, eipä sitä tainnut kukaan noteerata, ja sitten se jäi jo lukuisten uusien viestien alle. Jos nyt joku teistä ihmettelee "ethän sä änkytä", niin periaatteessa totta, en änkytä, mutta puhevikaa on havaittavissa, ja se välillä tulee änkytyksenä. Mun kohdalla se ehkä on enemmänkin ajatuksen katkeilua ja lauseiden muodostamisen vaikeutta. Ainakin jonkin asteista. Mutta tässä aloin miettiä, että jos joku tuntematon esim. koulussa nauraisi "heh, sä kuulostat hassulle, kun puhut noin", niin en loukkaantuisi. Mutta jos ystäväni sanoisi saman, niin loukkaantuisin. Miksi? Ystäväni ovat varmasti huomanneet asian aikaisemminkin, enkä voi sille mitään. Ja jos siitä taas heidän suustaan yhtäkkiä kuulisi, niin kyllä se sattuisi. Mutta tuosta omasta ongelmasta sen enempää.

En vaan tosiaan tajua, millainen väki katsoo SKETSIOHJELMAA, jossa varmasti kaikki pitäisi ottaa HUUMORILLA, jos on näin herkästi loukkaantuva? Okei, eihän sitä voi etukäteen tietää, mikä "pilkka" osuu omaan nilkkaan, mutta ne ovat huumoria, ja niitä näyttelevät näyttelijät. Heille pitäisi vaan nauraa, joko sen takia, että he ovat hauskoja ja osaavat hommansa, tai sen takia, että he eivät tiedä oikeasti, millaista on olla vammautunut/änkyttävä/vanhus, mutta ei missään nimessä pitäisi loukkaantua siitä. Ihmisillä vaan tuntuu olevan vähän pallo hukassa, eivätkä enää osaa ottaa huumorilla ohjelmia, vaan liian kuolemanvakavasti kaiken. Joo ja se myös tästä aiheesta.

--

Niinjoo, koulu alkoi eilen, jee... No, ei se loppujen lopuksi niin pahalta tuntunut, enemmänkin aikainen herätys. Tänään tuntui jopa oudolle "oho, joko se loppui", kun päästiin kotiin. Enemmänkin mua stressaa kaikki kotona tehtävät hommat, ranskan yo-paketti, läksyt, kirjoituksiin lukeminen... Ne jos saisi pois, niin hyvä.

Lauantaina on sitten Vipsun omat sulkapallokisat, Pelipaita.fi-turnaus! Yay. Kausi alkoi eilen, lomalla ei minkään sortin liikuntaa, torstaina jää harkat välistä koulun typerän teatterireissun takia. Ja vaikka pääsisin kuntoryhmäläisten vuorolle pelaamaan, niin hupsista - oma maila on tällä hetkellä jännitettävänä (siihen vaihdetaan uuden jänteet), koska maanantaina harkoissa siitä kuului epävireinen särinä-ääni ja jänteet olivat katkeamispisteessä. Saan oman mailani takaisin vasta kisa-aamuna. Tietenkin jos saisin joltain mailan lainaksi, mutta meneepä taas säädöksi. Joten täytyy vaan toivoa, että 1. kunto riittää kisoissa, 2. sekaneluriparini ei tapa mua huonouteni takia ja 3. mailasta tulee superhyvä, että voitan sen ansiosta kaikki. No chance. No mut, ainakin kolme peliä on tiedossa, 9.00 eka ja 15.30 vika, en sitten tiedä, tuleeko muita.


Njoo, tässä tältä erää. Anteeksi pelkkä valittavaisuuteni. :'D


RAGEQUIT.