Synkissä vesissä pieniä valopilkkuja

Hitsi, juuri kun satoi ensilumi, niin en ole edes saanut kuvaa siitä! Ja nyt on pimeää ja huomenna se kaikki on jo sulanut pois... Sää on ollut jokseenkin ärsyttävä, koko ajan vain satanut vettä. Kaipaan jo talvea ja lunta, varsinkin jouluksi.

Mutta viime aikojen tapahtumiin! Olin tosiaan kaverini halloweenbileissä, leivoin sinne tällaisia:

Näissä oli pieni säätäminen. En ole koskaan erityisemmin välittänyt muffinsseista, joten metsästin kauan kaakaomuffinssiohjetta, johon olin tyytyväinen. Halusin nimenomaan niistä meheviä, sillä juuri se kuivuus ja murenevuus inhottaa eniten minua muffinsseissa.
No, kun nämä jäähtyivät, tein samalla vadelma-suklaakermatäytteen. Eli sulatin suklaata, sekoitin siihen vadelmia ja seoksen sekoitin kermavaahdon joukkoon. Tuli melko makeaa johtuen suklaasta, joten olisin voinut käyttää hieman vähemmänkin sitä. Sitten pursotuspussiin ja ohut pursotintylla tungettiin keskelle muffinssia pohjaan saakka ja pursotettiin muffinssi täyteen.
Kuorrutteeksi sulatin tummaa suklaata ja valkosuklaata. Ensin länttäsin lusikalla muffinssin päälle jompaakumpaa suklaata ja pursotin toista suklaata spiraalin muotoon päälle. Sitten hammastikuilla vetelin keskeltä reunoille ja voilà – hämähäkinseittiä syntyi. Ongelmana oli tumman suklaan nopea jähmettyminen, en saanut enää tikulla niitä blendaantumaan keskenään, mutta kävi se noinkin. :D
Ja täytyy sanoa: tuli hyviä! Lupasin näitä Mikolle, kun hän palaa kotiin.

Kävin myös baletissa marraskuun alussa. Kävin myös samalla reissulla syömässä Kaarna-ravintolassa, söin ekaa kertaa elämässäni ankkaa! Ja täytyy sanoa, että tykkäsin kyllä todella paljon. Kävin siis katsomassa Mikon siskon ja äidin kanssa Pieni merenneito -baletin. Sanoisin, että toteutus oli varsin mielenkiintoinen ja omaperäinen. Ensinnäkin, lavasteisiin oli hyödynnetty 3D-tekniikkaa, ja saimme 3D-lasit, joilla taustaseinällä olevat kuvat näyttivät popsahtavan ulos ja liikkuvan lavalla. Merenalaisessa maailmassa se toimi, kun siellä uiskenteli kaloja ja kilppari ym. Loppukohtauksessa se oli paljon häiritsevämpi, kun pahisnoidan naama vilkkui siellä vähän väliä kuohuavassa meressä ja jotain ihme savusyheröitä sinkoili sinne tänne. Vei huomiota itse tanssilta, joten ei siinä kohtaan niin onnistunut.
Tarinaan taas oli yhdistetty H. C. Andersen itse ja tämän sadut. Toisaalta mielenkiintoinen lisä ja satujen tunnistaminen oli hauskaa, mutta todella outoa se oli kuitenkin. Esimerkiksi: kun merenneito meni noidan luokse pyytämään ihmisjalkoja voidakseen tavata prinssin (ja tähän liittyvä äänen menetys jne.), Andersen meni hänen mukanaan sinne. Andersen puolestaan halusi oppia tanssimaan ja tarjosi noidalle vastineeksi satujaan. Andersen sai mukaansa taikapullon, jonka juomalla hän oppisi tanssimaan, mutta ei voisi kirjoittaa enää satuja. Hän kuitenkin jänisti ja juoneen tuli muuta sisältöä. Se oli kaiken kaikkiaan vaan outoa. En oikein edes tiedä, oliko se hyvä vai huono juttu.

Sitten oli kisat. Se oli osittain voittoisaa, osittain tappiota. Kaksarissa voitin ensimmäisen pelini melko selvästi. Seuraavalla kierroksella tuli kuitenkin ykkössijoitettu vastaan ja hävisin kahdessa erässä 18-21, 19-21. Samaisen tytön olin keväällä voittanut niukasti kolmessa erässä, joten jäi vähän harmittamaan. Tämä tyttö kuitenkin vei sitten koko luokan, joten en huonolle hävinnyt. Nelurissa taas tarina oli valoisampi: voitimme heti ekalla kierroksella ykkössijoitetut. Pääsimme siitä välieriin ja voitimme kolmessa erässä (vaikka vastustajat eivät olleet kummoisia, mutta jotenkin aina se eka erä menee totutellessa). Pääsimme siis finaaliin ja voitimme koko roskan! Matsi oli melko tiukka, vaikka kahdessa erässä (22-20, 21-16) voitimmekin. Ja millaiseen palloon se loppuikaan, mun johonkin yritykseen smashata, joka osuikin verkkoon ja kiepsahti vastustajien puolelle. ;D
Toki olen tyytyväinen nelurivoittoon, mutta tuo kaksari jäi harmittamaan. Olin koko ajan altavastaajana, mutta jälkikäteen tuntuu, että olisin voinut yrittää enemmän. Pelasinko täysillä? Olisinko voinut voittaa? No, suunta ylöspäin. Varsinkin kun pisteitä on nyt sen verran, että luokkanousu on todennäköisesti edessä vuodenvaihteessa!

Kisa-aamun startti! Hieman hilloa ja mustikoita puuron kanssa niin avot!

Lähipiirissä oli myös hieman draamaa. Sellainen pari, jonka kuvittelin olevan koko loppuelämänsä yhdessä, erosi. Seitsemän vuoden jälkeen. Se iski jotenkin syvälle ja menin siitä pariksi päiväksi jotenkin sekaisin. Oma empatian tunteminen hämmensi, miten paljon voikaan tuntea surua toisen puolesta. Ja samalla se vavisutti omaa maailmankatsomustani: jos tämä pari eroaa, miten mikään voi elämässä olla varmaa? Tämän jälkeen toivoin entistä enemmän, että Mikko olisi kotona, ja tunsin vain suurempaa ikävää. Halusin jonkun näyttävän, että rakkauteen voi uskoa ja luottaa. Pahin oli onneksi ohi parissa päivässä, mutta kyllä se pisti kovasti miettimään asioita. Tietenkin olen ollut nyt seuraamassa läheltä, kuinka toisen ihmisen elämä musertui täysin ja kuinka vaikeaa hänellä tulee olemaan. Yritänkin olla hänen tukenaan parhaani mukaan. Olen vain toisinaan kovin huono sanomaan mitään, mutta ainakin osaan kuunnella.

Huh, meneepä synkäksi.Vähän positiivisuutta tähän väliin: olin viime viikonloppuna kylpylässä Imatralla Mikon siskon ja äidin kanssa! Oikein mukava reissu, mulla oli aromahieronta (ekaa kertaa hieronnassa), kyllä oli rentouttava kokemus. Kävimme myös syömässä hotellin ravintolassa, ruoka oli kyllä oikein hyvää. Aamiainenkin oli hyvä (siellä pystyi paistamaan itselleen vohveleita!). En vain päässyt käymään kylpylässä (selitys alempana), mutta eipä se loppujen lopuksi haitannut, kun muut viihtyivät siellä reilu puoli tuntia ja sanoivat, että se oli tupaten täynnä ja paljon lapsia = en olisi nauttinut sekuntiakaan.

Eli siis, olin myös lääkärissä viime viikolla. Multa leikattiin luomi pois (se oli epäilyttävä, vaikkakin leikkausvaiheessa lääkäri sanoi, että se näyttää "rauhalliselta", joten voin olla levollisin mielin). Leikkaushaava --> ei uimista. Todella pieni haavahan se on, mutta en ota mitään riskejä ennen tikkien poistoa, että se aukeaisi, jotta pääsen sulkkisleirille.
Toinen asia, jota kävin näyttämässä, oli suupielieni ihottuma. Olen kärvistellyt sen kanssa jo pitemmän aikaa (en enää muista, milloin se tuli, mutta reilusti yli vuosi sitten ainakin), mutta nyt vasta sain aikaiseksi mennä lääkäriin. Diagnoosi tulikin: suunympärysihottuma eli perioraalidermatiitti. Sain antibioottikuurin, joka kestää ainakin kuukauden, mutta jos se ei ole vielä parantunut, jatkan toisen kuukauden putkeen. Sen jälkeen jos oireita palaa, käytän apteekista noudettavaa voidetta aina kun on tarvis. Löysin netistä erään blogin, jossa tästä ihottumasta ja sen hoitokeinoista oli tehty merkintä. Kommenttejakin oli tullut reilusti, ja huomasin, että kanssakärsijöitä on paljon. Ikävintä oli kuitenkin huomata, että tämä ei luultavasti parane koskaan. Se saattaa hävitä pitkäksikin aikaa, mutta tulee aina takaisin. Siellä oli pari kommenttia, joissa kerrottiin, että he olivat kärsineet vaivasta jo useita vuosia... Eli hyvää loppuelämää vaan! No ei, aluksi olin ärtynyt, etten pääsekään tästä eroon. Mutta sitten tajusin, että parempi sekin, että se on poissa edes jonkun aikaa. Ja onneksi mulla on ihana mies, jota ei häiritse mun ihottuma ja joka tukee mua, kun vihaan itteäni ja ihottumaani. ♥

Mutta se tästä synkistelystä, tähän väliin vielä eräs pikku piristäjä:

Tämä makkarainen täytti jo 8 vuotta! Ja vielä varmasti toiset samanlaiset edessä, sen verran hyväkuntoinen (monet kysyvät edelleenkin, onko Sani vielä pentu :D). Tästä höpsöläisestä en haluaisi luopua koskaan, sen verran tärkeä pienulainen (my nicknames rule, eräs tämän hetken lempinimistä myös pienuski!). ♥

Tulevista tapahtumista enää lyhyesti. Viikonloppuna olisi tosiaan leiri, jos tikkien poistossa näytetään vihreää valoa. Sitä seuraavana viikonloppuna on jokavuotinen itsenäisyyspäiväruokailu Mikon suvun kanssa. Sitten on vielä yhdet kisat jäljellä, toivottavasti kerkeän treenaamaan kunnolla ennen niitä. Ja koulu loppuu about 8. päivä! Silloin tosin loppuu vain luennot, sitten on vielä kaikenlaista palautettavaa jäljellä. Pitäisi yrittää hoitaa myös kandiasioita eteenpäin, mutta aihe on sinänsä epävarma vielä. Käyn juttelemassa vielä parin opettajan kanssa, toivottavasti se selkiyttää asioita, sillä vuoden loppuun mennessä pitäisi tutkimussuunnitelmakin olla jo valmis... Ja edellisessä postauksessa mainittu kirjatentti odottaa edelleen lukijaansa.

Tulipa pitkä teksti eikä kuviakaan juuri ole, pahoitteluni! Tällä kertaa oli enemmän kirjoitettavaa ja selitettävää. :) Kohta alkaa joulukuu, joten siis hyvää joulunodotusta, rakkaat ihmiset!

Kun on kiire ja treenatakin pitäis

Heipä hei! Näin eilen erästä ystävääni ja hän sattui puhumaan blogistani, mistä muistinkin, että voisi ehkä taas kirjoittaa tänne. Ja teen näköjään mitä tahansa muuta mieluummin kuin alan lukea (vai lukemaan? ;D) 42-sivuista artikkelia.

Joo-o, syyskuu mennä hujahti ja kohta lokakuukin on jo ohi. What has happened since the last post? Tässä vaiheessa kaivan aina kalenterini esiin, sillä en vaan muista. Joskus tuntuu, että joistain tapahtumista on kulunut jo huomattavasti kauemmin, kun todellisuudessa ne olivatkin kaksi viikkoa sitten.

Kävin vanhempieni mökillä, kun Mikolla tuli lyhyt viikon reissu. Eipä siitä sen kummempaa, kuvat kertovat paremmin kuin tuhat sanaa:

Muuten aikani on kulunut pitkälti koulun ympärillä. Selatessa kalenteriani viimeisen parin viikon ajalta merkinnät ovat näyttäneet lähinnä tältä:
ma: artikkelianalyysin palautus & 2. tekstianalyysin palautus
to: 2. romaanianalyysin palautus
la: palauta kaunokirj. teksti kaikille (piti siis itse tuottaa oma kaunokirjallinen teksti, joka lähetettiin analysoitavaksi omalle parille ja luettavaksi koko ryhmälle..)
Nyt on väliviikko, ensi viikolla alkaa uusi periodi. Totta kai eräs opettaja halusi pilata "loman" iskemällä artikkelireferaatin palautuksen heti tiistaiksi (kts. ylhäällä mainittu artikkeli). Wuhuu, koulua vain tiistaisin! Mutta edelleen runsas lukeminen jatkuu. Aion suorittaa tämän periodin aikana yhden kirjatentin, jonka lukulista näyttää tältä:

Nieminen, T. (toim.): Vuorovaikutus ja suomen kielen oppiminen (Kakkoskieli 3) s. 173–258; Tanner, J. & M. Kokkonen (toim.): Suomenopetus, kielitaito ja tutkimus (Kakkoskieli 6); Jantunen, J. H.: Minulla on aivan paljon rahaa – fraseologiset yksiköt suomen kielen opetuksessa. – Virittäjä 2009, 356–381.  PDF: http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/article/view/4202/3919; Reiman, N. 2011: Transitiivikonstruktio ikkunana syntaksin kehitykseen: Infiniittiset rakenteet ja passiivi taidon indikaattoreina S2-oppijoiden teksteissä. - Lehtinen, E. ym. (toim.) 2011. AfinLA-e Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2011 (3), s. 142–157.  PDF: http://ojs.tsv.fi/index.php/afinla/article/view/4465/4259; Lilja, N.: Tiedätkö mikä on suo? Kielellisen epäsymmentrian topikalisointi kakkoskielisessä arkikeskustelussa. – Virittäjä 2012, s. 560–587; Aho, E. & M. Toivola: Venäläisten maahanmuuttajien suomen prosodiasta. – Virittäjä 2008, s. 3 – 23. (4 op)

En ole vielä perehtynyt tarkemmin mihinkään noista, aika paljon vaikuttaa olevan yksittäisiä artikkeleita. Yritin korostaa tuosta pätkästä artikkeleiden nimet (eli tämän listan mukaan 6), mutta en ole nyt aivan satavarma, onko tuossa kaikki vai onko jokin noista korostetuista sittenkin teos, jossa se artikkeli on. Argh. Sivuaineopiskelijoille on vielä yksi artikkeli, joka kiinnostaa mua ihan vaan aiheensa vuoksi, joten täytynee lukea sekin, koska meinasin kirjoittaa siitä aiheesta kandin.

En halua enempää jauhaa koulujutuista ja tylsistyttää teitä, rakkaat lukijat, kuoliaaksi. Mutta vielä loppuun kuva seuraavasta kirjapinosta, joka on siis vain yhtä kurssia varten. Ja väh. kaksi kirjaa per viikko.

Huh, seuraavaan aiheeseen. Sulkapallo! Viime viikonloppuna oli viimein kisat. Tuli menestystä ja otin takkiin. Kaksarissa mun luokkaan oli ilmottautunut 6, joten pelattiin kahdessa eri poolissa. Toista vastaan ehdin pelata yhden menestyksekkään erän, jonka jälkeen vastustajani antoi luovutusvoiton (eli ei se ekakaan erä välttämättä mun taitojen ansiota ollut..). Toisen pelin hävisin sellaiselle, jonka olin voittanut about vuosi sitten. Kyllä se nytkin oli tasaista vääntöä, johdin molempia eriä 11-9, mutta erän lopussa ote aina herpaantui, ja hävisin lukemin 16-21, 16-21. Jes. Tämä voittanut tyttö sitten voittikin koko luokan, joten ei toki harmittanut jälkikäteen. Mikko kuvasi peliäni, joka oli paikoin aivan hirveää katsottavaa. Eniten silmään kuitenkin pisti pelityylini: toiset pelaavat.. noh, normaalisti, kun taas mun asento kaikissa smasheissa ja cleareissa romahtaa ihan täysin, näytän lähinnä luolamieheltä. Videosta on myös aina hyötyä: tietää, mitä pitää petrata.
Neluri ja sekari lyhyemmin. Neluri oli myös kahtena poolina, voitettiin molemmat vastustajat, joten mentiin finaaliin. Hävittiin kuitenkin tosi niukasti. Toisen erän häviön pistän täysin omaan piikkiini, sillä ratkaisevassa tilanteessa (20-20) lyön ohi täysin varmasta ja helposta paikasta. Saatiin kuitenkin pienet palkinnot kakkossijasta. Sekarissa pelasin ekaa kertaa muun kuin Mikon kanssa, joten olihan siinä vähän hakemista ja totuttelua toisenlaiseen pelityyliin. Tämä oli ainoa elimination-tyyppinen luokka mulla. Voitettiin kaksi ekaa peliä, ja välierissä sitten hävittiin. Oli kyllä kova vastus, mutta pelini oli myös melko huonoa...
Näistä kisoista jäi käteen päällimmäisenä nämä: 1. kohota kuntoa, 2. treenaa tekniikkaa, erityisesti lyhyttä syöttöä ja 3. kehity pelillisesti ja pelisilmällisesti (mikä sana, tää on näköjään mun bravuuri, keksiä outoja sanamuotoja).

Tulipa yksityiskohtainen selostus, anteeksi lukijoille, joita ei kiinnosta sulkapalloiluni ollenkaan. Enää sen verran, että seuraavat kisat ovat marraskuun alussa, joten siihen asti aikaa taas kehittyä. Sekari jää niistä kisoista nyt väliin, kun viimekisainen (en pysty lopettamaan tätä sanakehittelyä) pari ei näihin kisoihin tule. Avoimena (eli en valitse ketään paria, vaan se arvotaan muista avoimena ilmottautuneista) en halua sekariin ilmottautua, se on mulle jotenkin sellainen, etten aivan tuntemattoman kanssa tahdo mennä pelaamaan. Saas nähdä, mitä mun sekarin treenaamiselle käy...

Ensi viikonloppuna olisi kaverin halloweenbileet ja kummitytön 1-vuotissynttärit ja sitä seuraavana on ne kisat. Ainakin on jotain tekemistä, kun Mikko lähti nyt pidemmäksi aikaa pois viime maanantaina. Tarkemmin sanottuna kahdeksi kuukaudeksi. Onneksi on netti, muuten olisi kyllä aika piinalliset kaksi kuukautta...

Jeps, pitäkäähän hauska loppusyksy, vaikka se näyttääkin muuttuneen juuri aurinkoisesta, värikkäästä syksystä sateiseksi, synkäksi ja harmaaksi. :D

Luen luen, minä tyttö luen, minä tykkään olla lukemassa!

Rullaatirullaa aika taas!

Eletään jo pitkällä syyskuun puolella, mikä meinaa kahta asiaa: työt loppuivat ja koulu alkoi. Myös treeneihin pääsee nyt säännöllisesti, eikä tarvitse jättää väliin töiden takia. Ensimmäinen periodi on hieman rankahko (onko se edes sana), sillä pöydällä nököttää tällä hetkellä 12 lukematonta kirjaa ja 5 luettua (ainakin jollain asteella) kirjaa.

Hitusen stressaa ajan riittävyys, sillä jotenkin pitäisi saada vähintään kaksi kirjaa viikossa luettua. Lisäksi kahdesta kirjasta pitää kirjoittaa kolmesivuinen analyysi, ja vielä kolmesta viisisivuinen. Ja totta kai meillä on muutakin kuin nämä kirjat, parit ryhmätyöt ja muut kirjoitustehtävät... Olen onnellinen, jos selviän tästä ekasta periodista. Sen jälkeen 2. periodissa onkin vain yhtenä päivänä koulua = paljon vähemmän luettavaa. Tosin pitäisi saada suoritettua vähintään yksi kirjatentti, mieluummin kaksi. Oispa jo joulu...

Mikolla on tosiaan nyt kaksi ulkomaanreissua takanapäin, seuraava ei ole vielä tiedossa. Onneksi juuri nyt, kun hän on Suomessa, hukun näihin koulujuttuihin... Noh, onneksi sitä kerkeää sentään jotain tehdä yhdessäkin. Tein viime kotiinpaluun kunniaksi Pätkis-vadelmatäytekakun, tuli oikein hyvää! (Ja viilsin veitsellä käteeni, kun leikkasin kakkupohjaa..)

Kuten sanoinkin viime postauksessa, viime viikonloppuna oli Mikon ja hänen kahden sisarensa valmistujaisjuhlat. Oli oikein mukavaa, paljon oli ohjelmaa, jotka tulivat aivan täytenä yllätyksenä (varsinkin juhlakaluille). Meille oli varattu oikein kampaaja-meikkaaja, ekaa kertaa sellaisessa käsittelyssä!

Valmistujien vanhemmat päästivät korkeuksiin jokaiselta vieraalta saamansa ilmapallon symbolisena eleenä.

Muutamat kukat kotiin tuotavaksi!

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä Mikon kummitädin kanssa poimimaan sieniä. Huvittavaa sinänsä, että mut löytää sienimetsältä, koska: 1. en syö sieniä ja 2. oon vähän vainoharhainen hirvikärpästen kanssa. Luultavasti siis menen metsään jossain astronautin puvussa ja kerään sieniä, koska "toi oli niin täydellisen näköinen". Madonsyömät ja limaiset yksilöt jätän jollekin muulle kerättäväksi.
Muuten syksy on melko tyhjä. Tosin en ihan hirveesti ohjelmaa haluakaan, kun koulu syö jo nyt niin suuren osan ajasta, että jossain välissä on vain pakko olla ja rentoutua. Mutta odotan silti jo ensimmäisiä kisoja, jäi harmittamaan, etten osallistunutkaan nyt syyskuussa. Seuraavat odottelevat siis lokakuun puolella, joten kunnon kohotus jatkukoon!

Vielä loppuun kuva sääilmiöstä:

Hauskaa alkanutta syksyä, everyone!
(Pst, who understood the title? Kyllä, se on Spektin Juomalaulua mukaileva.)

Elämän jokaisen osa-alueen tasapainottelua

Viimeinen viikko elokuusta starttasi nyt, mikä tarkoittaa, että myös viimeinen työviikko! Kaksi päivää tosin nyt vapaata, mutta sitten viisi päivää putkeen.

Heinäkuu kului pitkälti töiden parissa. Kävin kaverin synttäreillä ja näin muutamia kavereita, mutta päällimmäiseksi heinäkuulta jäi kipeänä oleminen. Totta kai Mikko oli juuri ulkomailla, ja jouduin yksin sairastaa. Tuntui sinänsä luksukselta, kun sai kotona vaan maata peiton alla, ja silti tuli palkkaa! :)

Mikko tosiaan lähti 13.7. ensimmäiselle työreissulleen. Sen piti kestää noin kaksi viikkoa, mutta kestikin loppujen lopuksi yli kuukauden. ONNEKSI oli Skype, niin se teki erossa olosta siedettävämpää. Mutta oli se silti tuskallista, kun ei tiennyt tarkalleen, milloin hän tulee kotiin, kun oli varautunut siihen kahteen viikkoon. Nyt kuitenkin Mikko on ollut kotona, mutta huomenna on taas uusi lähtö. Toivottavasti tällä kertaa vähän lyhyempi reissu!

Elokuun alussa kävin mökkeilemässä ja syömässä Mikon perheen kanssa (mutta ilman Mikkoa), vähän sai muuta mietittävää kuin työt ja Mikon poissaolo. Mikon palattua olemme käyneet syömässä ravintolassa, valmistaneet kolmen tähteen päivällisen (josta voi käydä lukemassa toisesta blogistani, Kolmen tähteen päivällisestä) ja käyneet leffassa (Minions!). On ollut kiva tehdä nyt ihan tavallisia parisuhdejuttuja tässä lyhyessä välissä, niin yksin ollessa voi puuhata taas tylsempiä juttuja. Kävimme myös kaverini kanssa Lintsillä viime lauantaina, oli kyllä ruuhkainen päivä ja laitteisiin sai jonottaa. Mutta perinteiseen vuoristorataan pääsi nopeasti, ja käytiinkin kahdesti!

Uskalsin ottaa kuvan vain nousussa, sellasta ryminää alasmeno oli!

Maisemat Rinkelistä!

Mikko voitti mulle tollasen retiisin/mansikan, jolla oli naama väärinpäin :')

 Järjestimme vanhemmillemme eilen viimein kihlajaiset. Olimme laiskoja ja ostimme kaiken tarjottavan valmiina, ja silti meinasi aika loppua kesken! Juhlien kirous, koskaan ei voi olla ajoissa valmis.

Treenit alkoivat viime maanantaina. Tasan silloin kerkesin käymään, keskiviikkona olin töissä ja sunnuntaina juhlat venyivät treenien päälle. Tänään kerkeen taas, mutta jälleen seuraavat kaksi treeniä jää käymättä, kun olen töissä molempina päivinä. Sen jälkeen vihdoin pääsen taas treenaamaan kunnolla, kun koulu alkaa ja illat jää vapaaksi. Ärsyttää, kun kesän oli tarkoitus olla mulle kovan treenin aikaa, ja olisin siis tähän mennessä hyvässä kunnossa, että kisakausi ei tökkisi ainakaan kunnon takia. Työt vain veivät aivan liikaa voimia, kun 11 tunnin työpäivän jälkeen ei jaksanut tehdä enää mitään. Vapaapäivinä toki yritin käydä lenkillä ja tehdä kuntopiiriä, mutta kun on töissä ollut jaloillaan koko päivän, haluaa vapaapäivät levätä. Myös kipeenä olo esti parilta viikolta treenin. Voihan näitä ajatella tekosyinä; voisin herätä aiemmin treenaamaan ja vapaapäivinä oikeasti tehdäkin jotain. Ensi kesää ajatellen täytyy miettiä vakavasti, haluanko samaan, lähes varmaan kesätyöpaikkaan ja en pysty taaskaan treenaamaan niin kovaa kuin haluaisin, vai yritänkö jonnekin muualle epävarmana kesätöiden kohtalosta, jotta pystyisin joskus saavuttamaan tavoitteeni sulkapallon suhteen.

Arki alkaa aivan juuri ja kalenteri ammottaa tyhjyyttään. Ei juuri viitsi varata mitään kovin pitkälle, kun ei tiedä, milloin Mikko taas lähtee jonnekin. Mutta Mikon valmistujaiset tulevat syyskuussa, joten ainakin se! Myös kisoihin voisi yrittää lokakuussa, syyskuu menköön touchin palauttelussa ja kunnon kohottamisessa.

Mukavaa syksyä odotellessa!

Työt vaihtuvat mökkihöperyyteen

Kesä on aikalailla puolessa välissä, töiden parissa kesä kyllä hujahtaa ohi!

Kesäkuussa ei ollut mitään uutta, jota en olisi jo edellisessä päivityksessä maininnut. Jukolassa tosiaan oltiin Paimiossa, mutta hieman ehti hengailla Turussakin kaupoilla. Yöunet jäi kyllä kovin vähäiseksi, kun koko päivä meni kisakeskuksessa ja vasta illalla tulin takaisin ja piti lukea vielä tenttiin. Eipä sitä kauheasti malttanut lukea, kun klo 23 oli Jukolan viestin lähtö ja se piti katsoa telkasta. Mikko juoksi toisen osuuden, joten halusin tietää, monelta hän pääsee metsään. Loppujen lopuksi menin nukkumaan kahdelta, ja kello soimaan aluksi kolmelta. Mikko oli vasta about puolessa välissä, joten lisää unta palloon 45 minuuttia. Sitten vaatteita niskaan ja Mikkoa hakemaan klo 5. Oltiin takaisin hotellilla n. kuudelta, ja kerettiin nukkumaan yhdeksään. Pikkusen väsytti sen jälkeen!

Juhannus vietettiin Mikon porukoiden mökillä, sää oli vaan vähän epävakaa. Mutta hyvää ruokaa ja seuraa (ja pirun tenttiin lukemista), niin hyvä jussi tuli!

Vastarannan kokko

Tenttikin on siis viimein hoidettu pois päiväjärjestyksestä! Kauan senkin lukemiseen tuhlaantui, kun huhtikuussa jo aloitin. Mutta onneksi se sujui ihan ookoosti, tulokset tulee tosin vasta "viimeistään elokuussa". Eli luultavasti elokuun vikana päivänä.

Kuun vaihteessa kävin Mikon kanssa myös ensimmäistä kertaa omien porukoideni mökillä, jonka he hankkivat vastikään. Olin varautunut, etten tykkää siitä ollenkaan, sillä kuvien perusteella se vaikutti juuri sellaiselta mummon tuvalta, joka ei mielestäni tunnu kesämökiltä. Mutta se olikin positiivinen yllätys, ettei tullutkaan sellaista fiilistä, vaan se oli oikeasti kiva. Ei se edelleenkään vastaa mielikuvaani kesämökistä, mutta vanhempani ovatkin karavaanareita, joten heille sopii tuollainen. Ja totta kai marjapensaat ja hedelmäpuut olivat suuri plussa!

Tiedän, ettei isäni olisi halunnut naamaansa tähän kuvaan (siksi blur), mutta tämä oli ainoa hyvä kuva mökistä!

Olen jo niin innoissani suunnittelemassa häitä, vaikka sovimme, että ne tulevat vasta kahden vuoden päästä kesällä. Mutta mitä mä itselleni mahdan, kun olen halunnut häät jo pienestä pitäen ja nyt niitä pääsisi virallisesti suunnittelemaan! Mutta ehkä vielä maltan ja aloitan vasta vuoden päästä kunnon suunnittelun. Hääpaikka tosin pitääkin jo melkein kaksi vuotta aiemmin varata, jotta saan sellaisen paikan, jonka haluan (kohtuuhintaan). Mutta kaikki aikanaan, varoitan kuitenkin, että varsinkin ensi vuonna voi olla, että blogista tulee jokseenkin hääpainotteinen. :D Mutta ei vielä, älkää huoliko! Kohta saan kuitenkin "virallisen" kihlasormukseni, jonka valinta oli todella vaikea, mutta nyt se on valmistumassa ja viikon päästä voin noutaa sen. ♥

Heinäkuun loppu kuluu suurimmaksi osaksi töiden parissa, mutta on myös kaverin synttärit visitoitavana. Maanantaina alkaa masennus, joka jatkuu pari viikkoa, kun Mikko lähtee ensimmäiselle ulkomaan reissulleen. Mutta onneksi on netti, jolla pitää yhteyttä!

Nauttikaa kesästä, arvoisat lukijat! :)

Kell' onni on, se onnen näyttäköön!

Taas on jo ehditty jo yksi kuukausi skippaamaan kokonaan, ja ollaan jo virallisesti kesässä!

Toukokuu kului pitkälti töiden ja kisojen parissa. Työt ovat lähteneet rullaamaan hyvin, ja enää ei aamuisin jännitä, osaankohan mä. Enemmän ketuttaa aina aamuisin edessä oleva pitkä päivä, joka yleensä kestää 10 tuntia... Onneksi runsaat vapaapäivät vähän tasapainottaa!

Kahdet kisat toden totta menivät. Ensimmäiset olivat aivan toukokuun alussa, kaksarissa pääsin semifinaaliin asti, jee! Nelurista tuli hopeaa, vaikka pelasimme vain yhden matsin, jonka hävisimme. Saimmekin luovutusvoiton, joka toi pokaalin kotiin. Toiset kisat olivat puolestaan kauden viimeiset, sielläkin pääsin semifinaaliin asti kaksarissa (yhdellä voitolla). Voitosta tuli todella hyvä fiilis, kun olin kerran aikaisemmin hävinnyt samaiselle vastustajalle rökäletappion. Enemmän kuitenkin jäi todella paljon ketuttamaan, kun hävisin semifinaalipelini: aivan jäätäviä virheitä eikä kunnon peliä tullut. Vastustajakin oli heikompi kuin edellinen... No mutta, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Päätin, että treenaan kesällä itseni kisakuntoon parhaani mukaan, sikäli mikäli kun töiltäni kerkeän. Pitkien työpäivien jälkeen ei vain enää jaksa lähteä lenkille tai vääntää kuntopiiriä. Vapaapäivinä sitten yritänkin tehdä mahdollisimman vaihtelevasti kaikkea, mikä voisi tukea sulkapallouraani, kuten vetoja, intervallia, loikkia ja tietenkin sulkapalloa! Harmittaa vain, että en pääse kovinkaan usein viikon ainoalle vuorolle pelaamaan, kun työt osuvat juuri mukavasti samalle päivälle. Täytyy varmaankin pyytää joitakin sulkkisvuoropäiviä vapaaksi, että edes JOSKUS kesän aikana pääsisi mäiskimään palloa, ettei touchi aivan katoaisi...

Vuosipäiväkin tosiaan oli meillä toukokuun alussa, 3 vuotta tuli täyteen. ♥ Siihen ei sisältynyt sinänsä mitään ihmeempiä kuin yhdessä oloa ja ruokailua ravintolassa. Mutta mitä tapahtuikaan tasan kuukausi sen jälkeen, oli jotain aivan ihanaa: menimme nimittäin kihloihin!! Töideni jälkeen sovimme tapaavamme Helsingissä ja menevämme syömään. Näin teimme. Alunperin olimme puhuneet myös drinkeille menemisestä, joten lähdimme sitäkin toteuttamaan, vaikka itse olinkin unohtanut sen ja lähdössä jo kotiin. Mikko sanoi tietävänsä hyvän paikan, ja minäpä seurasin häntä (en ole kovin tietoinen hyvistä drinkkipaikoista). Tajusin vasta hotelli Kämpin HISSISSÄ, ettei taidetakaan olla menossa drinkeille, kun Mikko laittoi huonekortin hissin lukijakohtaan. En ollut epäillyt mitään edes vastaanottoaulassa, ajattelin varmaan, että jostain yläkerroksista löytyy jokin hyvä drinkkipaikka. :'D En ehtinyt juurikaan ajattelemaan pidemmälle, kun jo saavuimme kerrokseen, jossa huoneemme sijaitsi. Huoneessa sitten odottikin tunnelmavalaistus kynttilöillä ja ruusuja kaikkialla. Mikko sitten puhui kauniisti ja polvistui ja minä itkeä pillitin onnesta ja sain sormuksen sormeeni. Oi onnea! ♥

Siinä se on, kaunis kihlasormukseni. Se on valkokultainen perussormus, sillä tämän oli tarkoitus olla vain symbolinen merkki lupauksesta mennä naimisiin. Haemme jossain vaiheessa meille molemmille kihlasormukset, jotka molemmat valitsevat makunsa mukaan. Vaikka minä olen kyllä täysin tyytyväinen jo tähänkin, niin Mikon huomaavaisuus on vain omaa luokkaansa. ♥


Krhm, jos sitä vielä osaisi puhua muustakin (vaikeaa se on). Koulukin sujuu mukavasti, sain opinto-oikeuden opettajan pedagogisiin opintoihin! Nyt ei siitäkään enää tarvitse stressata, vaikka aloitankin ne opinnot vasta vuoden päästä. Viimeinen tenttikin lähestyy parin viikon päästä, vielä on vähän luku-urakkaa jäljellä. Toivottavasti se sujuisi nyt vähän paremmin kuin kaikki muut kirjallisuusopintoni!

Nyt viikonloppuna tulee Jukola, menen tällä kertaa paikalle kannustajan ja varanaisen roolissa (eli jos joku tästä perhetiimistä ei pääsekään suunnistamaan, menen hänen tilalleen). Käydään Mikon kanssa tänään ekaa kertaa viime kesän jälkeen suunnistamassa, hehe.
Seuraavana viikonloppuna onkin juhannus, ja lähden ekaa kertaa mökille tänä vuonna. Sunnuntaina on tosin töitä, mutta eipä tuo haittaa!
Parin viikon päästä olisi tarkoitus käydä myös vanhempieni uudella mökillä ensimmäistä kertaa ja samalla juhlistaa hieman kihlautumistamme. :)
Loppukesä on vielä hyvin avoin, kun nuo työt rajoittavat melko paljon. Tietenkin jos reilusti etukäteen saan tietää menoistani, voin niitä päiviä pyytää vapaaksi, mutta sekin vaatii liki kuukauden ennakkosuunnittelua.

Sitten vielä toukokuun tunnelmia, kun kevät/kesä näytti puhjenneen oikein kunnolla, ja me Sanin kanssa vain nautiskelimme auringosta ja heräävästä luonnosta.

Sani intoutui piehtaroimaan nurmikolla, hullunkatse tallentui!

Toivotaan, että vielä se kesä sieltä kunnolla tulee, nyt on vielä ollut melko viileä alku. Tosin sitten kun sieltä pamahtaa ne kauheat helteet, toivon, etten olisi toivonut yhtään mitään. :D
Ihanaa kesää, rakkaat lukijat!

Mä joka päivä töitä teen, jos en satu laiskottelemaan

No hupsista, aika se tuppaa vierähtämään turhankin nopeasti. Kaikkea on taas ehtinyt tapahtumaan edellisen ja tämän kerran välissä.

Muutamia sulkapallotapahtumia on ollut. Ensin oli oman seuran yksipäiväinen leiri, jonka jälkeen tulinkin kipeeksi. Sitten oli kisat Espoossa ja pääsiäisenä pääsiäiskisat. Espoon kisat olivatkin aivan flopit: sen lisäksi, että hävisin kaksi peliäni, onnistuin eksymään ja myöhästymään ekasta pelistä (jonka sain onneksi vielä pelata). Pääsiäisenä tuli sentään hopeaa, yhdellä voitolla. :D Seuraavat kisat ensi viikolla, toivotaan menestystä niissä!

Sitten se hienoin juttu: sain kesätöitä! Sain kokonaisuudessaan haastattelukutsun viiteen työpaikkaan, joista kahteen en sitten mennyt, kun olin jo saanut töitä. En hakenut kuin johonkin kymmeneen paikkaan kaiken kaikkiaan, joten 50%:n onnistumisprosentti hauissa, jee! Tulevaa työtä varten olenkin ollut useampana viikonloppuna (ja muutamana arkipäivänä) koulutuksissa. Hieman ärsyttävää, kun ensimmäinen (ja mielestäni turhin) oli samana viikonloppuna kuin minun piti lähteä Mikon kanssa Norjaan. No, Mikko meni sitten yksin... Mutta ensi viikonloppuna onkin jo ensimmäinen työpäivä, jänskättää! Eka työ, jonka olen hakemalla saanut.

Myös synttärini ehtivät olla tässä välissä. Ärsytti kyllä ihan törkeästi, kun unohdin kameran juhlien ajaksi jonnekin piiloon, enkä muistanut ottaa kuin vanhempien kahvitteluhetkestä pari kuvaa..

Marianne-kuningatarjuustokakku :9

Synttärikukkia

Koulun suhteen olen ollut aivan liian laiska. Mulla ei tosiaan ollut kuin kaksi kurssia viimeisessä periodissa, ensi viikolla on viimeiset kerrat. Tarkoitukseni oli mennä ensi kuun alussa kirjatenttiin, mutta kappas kappas – aika loppui kesken enkä kerkeä lukemaan kaikkia kirjoja siihen mennessä. Tentti siis siirtyy kesäkuun loppuun, hyvä minä. Ja pakko se on kuitenkin suorittaa, koska 1. olen jo lukenut suurimman osan teoriakirjallisuudesta, sama se on nyt lukea loppuun, ja 2. muuten opintopisteet jäävät yhdestä kiinni, että joutuisin palauttamaan opintotukea. Ei kiitos.
Sain myös paniikkitajuamisen, että munhan pitää alkaa kirjoittaa kandia ensi lukuvuonna. Eikä mulla ole aiheesta vielä hajuakaan. Ja hakuaika on (jostain kumman syystä) tämän kuun verran, vika päivä siis hakea on 30.4. Voi terve... Ja luultavasti joudun kandivaihetta suorittamaan vielä neljäntenä vuotena, kun pedagogisia opintoja ei kannata suorittaa kandin kaa samaan aikaan, joten suoritan ne vasta kandin kirjoittamisen jälkeen. Joten kandin paperit saadaan joskus vuoden 2016 jouluna ehkä? Ja sitä seuraa vielä maisteri, joka kestää ainakin kaksi vuotta, plus jos lähden vaihtoon, niin kaksi ja puoli vuotta, nopeimmillaan.

Eipä tässä ole oikein muuta ehtinyt tekemään, kun viikonloput on ollut täyteen buukattuja. Ylläolevien tapahtumien lisäksi olen käynyt kaksi kertaa Virossa (:D), ensin Mikon kanssa, sitten kaverini kanssa. Sukuloitu on erilaisissa perhetapahtumissa, syöminkejä ja synttärijuhlia. Kipeäksi ehdin tulla vielä uudemman kerran toisen Viron-reissun jälkeen, juuri pisimpänä mahdollisena koulutuspäivänä kaikkein kipeimmilläni. Siitä on juuri toivuttu ja kahden treenikerran jälkeen voin todeta, että viikossa kunto rapistuu huomattavasti. Samoin tuntui, että kahden kuukauden työ sulkapallotaitojen kehityksessä on ehtinyt tulla saman verran takaisin.

Mutta jotain hyvääkin on ollut: Virosta (kaverireissu) palatessani väsyneenä ja nälkäisenä Mikko oli järjestänyt mulle yllätyksen:

Herkkujuustoja, viinirypäleitä ja keksejä, roséviiniä ja Batterya ♥

Tulevia tapahtumia on vaikea järjestää, kun kahden viikon työvuorot tulevat viikkoa pari aikaisemmin ja niitä voi olla minä tahansa viikonpäivänä, myös pyhinä. Kuitenkin ensi kuuhun mahtuu muun muassa (ainakin) yhdet kisat vappuviikonloppuna (toiset kisat olisi kuun lopussa, mutta en tiedä vielä töistä), vuosipäivä (kolme vuotta ♥), viimeinen rokotus AB-hepatiitista ja pedagogisten opintojen haastattelupääsykoe. IIK.

Ihanaa kevättä kaikille, nauttikaa kukkaan puhkeavasta luonnosta! :)

Kun suunnitelmat muuttuvat, ei tapahdu mitään

Taas on hurahtanut reilu kuukausi! Tammikuu oli varsin rauhallinen, ei tapahtunut mitään erikoisempaa. Koulu on käynnistynyt mallikkaasti ja kohta vaihtuu periodi.

Tammikuun suurin pulma oli vaihdon pohdiskelu. Olin jo orientoitunut, että okei, nyt haetaan ja syksyllä tai keväällä lähdetään! Mutta helmikuussa hakuaika alkoikin jo, ja mulla iski paniikki. "Mitä jos en saa kesätyöpaikkaa?" Ei olisi rahaa, ja opintolaina ei ihan kauheasti houkuttele. "Tässä on niin vähän aikaa miettiä tätä!" Alkoi ahdistaa, kun tajusi, että kaikki päätökset pitääkin tehdä niin lyhyessä ajassa. Ja se suurin ongelma: vaihtoehdot olivat Ranska ja Viro (koska Englantiin ei oteta kuin jatko-opiskelijoita), ja ei ole oikeastaan mitään mun opintoihin liittyvää, mitä voisin opiskella.
Ranskan yliopistoja olisi kaksi, mutta kummankin nettisivut oli ihan pyllystä, ei mitään englanniksi (edes vaihto-opiskelijan sivut). Kurssikokonaisuudet ovat ihan käsittämättömiä, enkä ymmärtänyt, mitä niistä saa/kannattaa valita. Suurin osa opetuksesta on ranskaksi. Englanniksi kursseja ei ole oikeastaan yhtään, enkä koe, että ranskan taitoni ovat sillä tasolla, että pystyisin opiskelemaan sillä kielellä.
Virossakin yliopistoja on kaksi, ja Tarton yliopisto kiinnostaisi enemmän kuin Tallinnan. Kurssejakin olisi englanniksi, ja jopa kirjallisuudestakin vähäsen! Tosin ne kurssit olen jo käynyt suomeksi. Mutta ei se mitään, viron opiskelustakin olisi enemmän hyötyä tutkinnossani kuin ranskan. Isoimmaksi kynnyskysymykseksi nousikin itse maa: haluanko todella ihan tuohon naapurimaahan, jonne pääsee viidellä eurolla? Viron kieltä haluaisin oppia, mutta en todellakaan tiedä, onko se maana tarpeeksi kiinnostava. Ja se on niin lähellä, että tuntuu kuin olisi Suomessa jossain Rovaniemellä. Ranskan plussa on se, että sitten ollaan ihan kunnolla ulkomailla ja takaisinpaluu ei käy tuosta vain. Tartto on kuitenkin vähän syvemmällä Viron uumenissa, ja voisi olla, että kyllä pieni kulttuurishokki siinäkin tapahtuisi ja oppisi tuntemaan Viroa ihan uudella tavalla. En vain tiedä, onko se siltikään riittävä.
Mielen perukoilla on kuitenkin pomppinut se Englanti. Nyt kun sinne ei ole mahdollista hakea, tuntuu, että haluan sinne vain entistä enemmän. Että se olisi se ykkösvalinta ja sinne menisin.

Siksi olenkin nyt lykännyt koko asian ajattelua ja vähän jo luopunut suunnitelmistani lähteä ensi lukuvuotena vaihtoon. En pysty kuitenkaan opiskelemaan mitään, joka todella hyödyttäisi opintojani, joten ei sillä olekaan väliä, milloin lähden. Kerkeän miettimään asioita paremmin, kun lähden vasta myöhemmin, eikä päätöksiä tarvitse tehdä parissa viikossa. Joten se vaihto lykkääntyy todennäköisesti maisterivaiheeseen nyt kuitenkin. Mutta kuka tietää, jos vaikka vielä hakuajan viimeisenä päivänä päätänkin, että se on nyt tai ei koskaan, ja haenkin.

Helmikuu on vähän tapahtumarikkaampi! Seuran kisat olivat pari viikkoa sitten, ja huhhuh sitä väsymyksen määrää, joka seurasi viikonlopun jälkeen. Kävimme jo perjantai-illasta laittelemassa kenttiä ja katsomoita kasaan, ja lauantaina hallilla tuli pyörittyä kellon ympäri klo 9-21. Sunnuntaina vielä samaa rumbaa, ja taas tuli vietettyä neljän seinän sisällä sulkapallojen läiskeessä klo 9.30-19, jee. Tuli sitä pari peliä itsekin pelattua, ja jopa muutaman voitinkin! Sekarissa ja kaksarissa semifinaaleihin asti, nelurissa pudottiin jo ensimmäisellä kierroksella. Mutta sentään jotain menestystä!

Kuvat aiheuttivat pientä hilpeyttä, kun katsoin ilmeitäni ja asentojani. :D

Ystävänpäiväkin mennä hurahti, ja kerrankin sai olla vaan kotona kahdestaan kullan kanssa. ♥ Katsottiin Wedding Crashers ja syötiin hyvää ruokaa (tortillaa ja tacoja, mumms~). Leivottiin myös ystävänpäiväkakku, jonka ulkonäkö muuttui hieman matkan varrella. Aluksi sen piti olla sydämenmuotoinen, mutta pohjaa ei ollutkaan tarpeeksi, että olisi kehdannut leikellä (ja emme omista sydämenmuotoista vuokaa). Laitoimme maustamatonta tuorejuustoa sekasin vadelmahillon kanssa, jotta saisimme pinkin kuorrutteen, mutta hilloa tuli hitusen liikaa. Suklaaraidoitusta piti olla vain parissa kohtaa, mutta innostuin laittamaan koko kakun alalle sitä. Ja Marianneja piti laittaa jotenkin sievästi, mutta lopputulos olikin vähän kökkö. Mutta maku oli taivaallinen, gluteeniton kaakaopohja ja välissä kermavaahtoa yhdistettynä kuningatarrahkaan ja murskattuihin Marianne-palleroihin, plus vähän hilloa. Nam!

Olin eilen tämän vuoden ensimmäisessä (tai toisessa, miten sen ottaa) työhaastattelussa! Mielestäni oli hieman erikoista, että haetaan kesätyöntekijöitä, mutta viimeinen aloitus on maaliskuussa, ja siis pitää työskennellä koulun ohessa (tietenkin lukkaria kunnioittaen). Saas nähdä, heruuko paikkaa, kun omalta osaltani sulkapallo rajoitti jonkin verran työskentelymahdollisuuksia. Juuri kun päätin, että alan treenata kunnolla ja kehityn ja nostan luokitustani vielä joskus A:han, mutta nyt se päätös onkin esteenä työssä. Aina ei voi voittaa. No, huomenna onkin toinen (kolmas) haastattelu, katsotaan, josko sieltä tärppäisi! Ja miksi olen koko ajan sulkuihin laittanut viitteitä, että olisin jo aikaisemmin haastattelussa ollut, on syynä videohaastattelu, jonka lähetin toista työtä varten, mutta en laske sitä oikein kunnon haastatteluksi, kun se vain karsii ne, jotka eivät pääse varsinaiseen haastatteluun. Mutta työnhaku jatkukoon!

Tulevia tapahtumia: kahdet tuparit! Ensi viikonloppuna ensimmäiset, pari on muuttanut yhteen tosin jo syyskuussa. Sitä seuraavana viikonloppuna onkin ne toiset, olin avustamassa juuri ennen kisoja hitusen muutossa. Pieni paniikki iskee, kun pitää miettiä lahjatkin... :D Ei vaan, hauskaa kun on juhlia!

Maaliskuun alussa vaihtuu periodi, ja yksi tentti on jopa väli-/tentti-/mikälieviikolla. Hmm, jopa jaksoin tarkistaa, mikä se oikeasti on: tentti- ja lukuviikko. Yleensä meillä ei ole noina viikkoina tenttejä, vaan ne on ennen sitä, ja se viikko on sitten lomaa, mutta ei tämänhetkisen kirjallisuuskurssin kohdalla. Englannin kurssista ei ole tenttiä, ja viro on kaksiperiodinen, joten tentti on vasta huhtikuussa. Jee, siis melkein viikko lomaa! Sitten mulla onkin nelosperiodissa kaksi kurssia, viro ja tuleva ranskan kurssi. Kahtena päivänä koulua, wippii. :D Mutta pitäisi saada niitä kirjatenttejäkin suoritettua, aaghh. Alkuperäissuunnitelma on, että saisin kevään aika hoidettua neljä(!) kirjatenttiä alta pois. Nyt näyttää siltä, että hoidan ehkä just just kaksi. Todennäköisesti se tulee jäämään yhteen. Suunnitelman mukaan piti saada 35 opintopistettä suoritettua nyt keväällä, mutta se taitaa jäädä 20-25 op:een (koko lukuvuodelta siis 49-54 op). Voi hyvää päivää taas mun kanssa.

Mut joo, maaliskuussa on myös positiivisiakin juttuja, kuten mun synttärit (vai onko, taas vuosi lisää)! Ja viimeisenä viikonloppuna lähdetään Mikon kanssa Norjaan!

Olkaa te fiksumpia kuin minä, arvoisat lukijat. Hauskaa kevään alkua! (Ollut niin aurinkoista, että tuntuu jo keväältä.)

Lomalla viimeinkin... ja miten se nyt jo loppui?!

Loma mennä hurahti liian nopeasti! Huomenna on taas paluu koulunpenkille...

Pikkujoulut ja varsinainenkin joulu meni mukavissa tunnelmissa. Pikkujouluissa loppujen lopuksi pelailimme pantomiiminä leffojen arvailua (lapussa leffan nimi, ja esitetään pantomiiminä), mikä olikin ihan hauskaa. Kaikennäköisiä jouluherkkuja oli myös tyrkyllä – totta kai (ja myös vähän vähemmän jouluisia herkkuja)!

Jouluna puolestaan juoksimme paikasta toiseen: Ensin mä ja Mikko oltiin erillämme, minä omien porukoideni luona ja Mikko omiensa luona. Sitten Mikko tuli meille, josta taas menimme heille. Illasta taas lähdimme yhdessä kotiin viettämään loppuaatto kahdestaan. :) Kuusikollaasi:

Meidän oma kuusi

Mun porukoiden kuusi

Mikon porukoiden kuusi

Kuusen vartija :)

 Joulun jälkeen on ollut toisaalta rauhallista, toisaalta kaikenlaista pikku tapahtumaa koko ajan. Tässä oli esimerkiksi kummityttöni (Mikon siskon tyttö) nimiäiset tapaninpäivänä! Söpö pieni vauva, vaikka en koskaan olekaan mikään vauvafani ollut. Julkaisukelpoisia kuvia ei ole, sillä joko niissä on aivan järkyttävä ilme tai muiden ihmisten rajaaminen ei onnistu (ja en vauvastakaan kehtaa kuvaa laittaa tänne). :)

Uutenavuotena taas kävimme Mikon perheen kanssa syömässä ravintola Saagassa, jossa oli kyllä hyvää ruokaa, voin suositella ainakin leipäjuustoannoksia! Menimme siitä sitten Mikon siskolle, kunnes kaheltatoista paukatettiin pari rakettia ilmaan. Juopuneet opiskelijat eivät ole kyllä mitään turvallisinta rakettien lähettäjäsakkia, sillä jotkut onnistuivat räjäyttämään patasysteeminsä (tai mikä lie, useampi ammus siitä tuli) maan tasolla, ja yksi raketeista paukahti melkein ikkunaan ja toinen ihmisiä päin. Sani oli meillä silloin, laitettiin sille soimaan rauhoittavaa musiikkia, vaikkei se koskaan ole pelännyt raketteja. Nuo paukahtelivat niin lähellä, että ajattelin musiikin häivyttävän pauketta. Ei ollut kuin puhelin mukana, joten kuvien laatu sen mukainen:

Käytiin kisoissa tammikuun ensimmäinen viikonloppu! Ei oltu pelattu aivan hirveästi loman aikana, joten varsinkaan yhteispeli ei sujunut ja hävittiin sekari helpohkoille vastustajille. Voitin yhden kaksarin, minkä takia sain hopeamitalin! :D Meitä oli luokassa vain kolme, so... Neluria lähdin vähän randomisti kokeilemaan, kun paikan päällä kuuluteltiin, että tarvittaisiin neluripari A-luokkaan. Minä olin rohkea ja lähdin yrittämään. Ja yllättävän hyvin meni, ei se taso ollutkaan aivan päätä huimaavan paljon suurempi kuin oma tasoni tällä hetkellä on. Voittoja ei kylläkään herunut.

Oltiin Mikon kanssa keskiviikosta lauantaihin Vuokatissa! Varattiin edeltävänä sunnuntaina hotelli ja autolla köröteltiin sinne. Melko pitkä ja väsyttävä matka se on kyllä ajaa, mutta nyt olen tehnyt oman pohjoisennätykseni (pohjoisin Suomen paikka, jossa olen käynyt). Käytiin torstaina hieman hiihtelemässä pikku lenkkejä ja käytiin isossa pulkkamäessä, oli aika hauskaa! Perjantaina puolestaan käytiin 12 kilometrin hiihtolenkillä, hiihdettiin eräälle kahviolle ja takaisin. Samana päivänä menimme myös käymään Katinkullassa kylpylässä, minkä jälkeen totesimme, että emme vain ole oikein kylpyläihmisiä, ei jakseta vain lillua niissä altaissa.
Mutta maisemat oli hienot, sää oli hyvä, vaikka välillä tuiskuttikin lunta reippaammin, ja lunta oli tarpeeksi. Siellä sentään oli kunnon talvi, toisin kuin täällä etelässä käy lämpötila välillä plussalla, jolloin lumi sulaa, ja tulee jäistä, kun taas pakastuu.

Laskettelurinteitä käytiin vilkaisee!

LUNTA!

Korkealle hiihdettiin.

Paluumatkalla näkyi hassu sääilmiö, kun olimme tulossa eräälle sillalle: koko järven jään yllä leijui sankka sumu.

Joo kännykällä otettu...

Viimein päästään tähän päivään. Oltiin siis veljeni synttäreitä juhlistamassa porukoillani kahvittelun merkeissä. Menin itse suoraan Helsinkiin tapaamaan vielä opiskelukavereitani, joista toisen näen huomenna koulussa ja toista en näe pitkään aikaan, kun hän lähtee vaihtoon!
Olen pohdiskellut kauheasti omaa vaihtoon lähtemistä. En ole vielä edes maata osannut valita, mutta Ranska tai Englanti se on. En tiedä, missä välissä. Aluksi ajattelin, että maisterivaiheessa olisi hyvä, mutta totesin, ettei mulla olisi mitään opiskeltavaa enää silloin: kirjallisuutta ei ole silloin enää, ja suomen kieltä ja pedagogisia opintoja on vähän hankalaa opiskella ulkomailla). Joten jos vaihtoon haluan, lähdön hetki koittaa joko ensi syksynä tai keväänä. Mutta apua – haut alkavat jo ihan kohta, mulla ei ole rahaa ja aagh. Kauhea paniikki iskenyt tästäkin, kuten muutenkin koulusta.

Ah, koulu. Jatkuu huomenna. HUOMENNA. Olen leväperseillyt koko loman tekemättä tai pohtimatta mitään koulujuttuja. Unirytmini on aivan sekaisin, ja pitäisi herätä puoli kasilta kahtena päivänä putkeen... Ilmoittauduin viron jatkokurssille, enkä ole vilkaissutkaan koko oppikirjaa vuoteen. Huomenna pitäisi taas jotenkin muistaa jotain. Ja kirjallisuuskurssi alkaa tiistaina. Kirjalista oli valmiiksi netissä, ja lainasin kirjat suhteellisen ajoissa, mutta olen lukenut ensimmäistä kirjaa 20 sivua. Kirjat ovat 500–700-sivusia järkäleitä, enkä ole mikään nopein lukija. Kevään aikana tarkoitukseni oli käydä muutama kurssi kirjatentteinä, mutta nyt kun kursseja onkin tämän verran, niin en tiedä, missä välissä kerkeen lukemaan niitä varten. Ja näitä idioottimaisia kirjallisuuskursseja ei järjestetä luentokurssina koko keväänä. Tasan yksi oli, ja se keikkuu jo lukkarissa. Näissäkin kurssijutuissa pitäisi päästä eteenpäin, jotta valmistuisin edes jotenkin aikataulussa. Hyvä, näin sitä taas pitää Laura.

Ja koulusta valittamisen jälkeen taas muihin asioihin. Tulevia tapahtumia, ööh. Helmikuussa on kisat? :D Tammikuu on vielä (kerrankin) apposen auki, enkä ole onnistunut buukkaamaan sitä aivan täyteen. Jes, ehkä ehdin opiskellakin! (Niin varmasti.)

Ja niin, hyvää alkanutta vuotta 2015! Aloittakaamme vuosi hyvin! :)