lauantai 13. lokakuuta 2018

Play hard, work harder

Aaagh, apua. Heinäkuussa viimeksi kirjoitettu, hups...

Joo, syykin siihen löytyy. Nimittäin työ. That's right, you heard me. Sain töitä, ihan oikeita äikänopen töitä, vuodeksi! Lukiossa! Such busy, much hurry, wow.

En siitä sen tarkemmin avaudu, missä, mutta sen verran kaukana, että mun työmatka suuntaansa kestää yhteensä 80-100 min. Eli yli tunti. Se kiristää hermoja hieman niinä aamuina, kun tunti alkaa kasin aikaan. Mutta yllättävän hyvin ihminen sopeutuu uusiin juttuihin. Nimim. Illan virkku, aamun torkku. Työ on ollut ihan kivaa, mutta älytön kiire ja jäätävä määrä tarkistettavia tehtäviä koko ajan (no, itsehän mä ne työt teetän, mut...). Kun on vielä niin pihalla kaikesta, niin kaikkeen menee hirveästi aikaa: miten mä toteutan minkäkin tehtävän, mitä mä teen ensi tunnilla, milloin mä luen nämä tehtävät. Varsinkin ekat kaksi viikkoa oli todella rankkoja, koska aloitin kesken ekan jakson. Kaikki asiat oli siellä aivan levällään, niin eka viikko oli todella intensiivinen. Sitten toisella viikolla tapahtui pieni insidentti siellä koululla. Mutta nyt on ollut jo helpompaa. Paitsi kun oli eka koeviikko ja alkoi uusi jakso. Agh, onneksi kohta on syysloma. Ja kyllä tää helpottaa keväällä, silloin on vähemmän kursseja.

Mutta kun kaikki tapahtuu just nyt. Kuten gradu. Niin moni kysyy multa koko ajan: "Mites gradu edistyy?" Sitten siinä kiemurtelee ja olen silleen "Hehheh, eipä oikein mitenkään." En ehdi yksinkertaisesti. Käyn graduseminaarissa kerran viikossa. Se on tällä hetkellä mun panostus graduun. En kesän jälkeen ole tehnyt mitään muuta. Haastatteluiden litterointikin on vielä hieman kesken. Teoriakirjallisuutta olen lukenut aivan liian vähän. Ja joulukuussa pitäisi valmistua, joo-o.

"No mut onhan sulla töiden jälkeen aikaa tehä graduu?" Mutta kun ei ole. Koska sulkkis. Siitä en vaan voi enkä halua luopua. Tarvitsen jotain, mikä irtaannuttaa mun ajatukset pois kaikesta. Ja haluan edelleen kehittyä sulkkiksessa ja päästä valioon. Nyt sekin tosin on hieman jäissä, koska eihän mulla ole aikaa treenata kuin perustreenit. Mitään ylimääräistä en kerkeä tekemään. Sekin ahdistaa.

Huh, nyt tuo kaikki ikävä on vuodatettu pois sydämeltä ja voin edetä mukavampiin asioihin. Kuten kuluneeseen kesään! Tiedän, että ulkona tällä hetkellä on synkkää ja sataa vettä ja puissa ei ole kohta lehtiä, mutta muistellaan hetkiä mukavia.

Oltiin jonkin verran mökillä. Sanikin pääsi mukaan!
Sani velmuna, kun huijattiin se järveen viilentymään.
Heinäkuussa oli kavereiden synttäreitä ja muuta mukavaa. Rentoa meininkiä. Liiankin rentoa, kun piti gradua tehdä.

Elokuu oli kuitenkin hieman spesiaalimpi, sillä mulla ja Mikolla oli ensimmäinen hääpäivä! ♥ Vietettiin hääpäivä Imatralla, mutta lähdettiin vielä hieman myöhemmin viikon reissulle Kreetalle (taas vaihteeksi :D). Käytiin myös ihan kuun alussa Virossa pienellä päiväreissulla. Paljon matkustamista siis!

Aloitetaan vaikka Virosta. Otettiin hytti, kun halvalla saatiin. Ja on se kyllä 10 kertaa kivempaa, kun se on. Ei tarvitse miettiä, mihin kaikki kamat jättää, kun käy jossain. Virossa ei tehty mitään ihmeempiä; käytiin pyörimässä keskustassa ja mentiin syömään ravintola Kaks Kokkaan. Pärjäsin pelkällä virolla siellä! (Vaikkakin tarjoilija oli hieman pihalla, mitä kieltä käyttää, kun Mikko puhui englantia.)

No sitten hääpäivä. Ensimmäinen aviovuosi takana, ja edelleen yhtä ihanaa oloa kuin aiemminkin. ♥ Mentiin tosiaan Imatralle. Aloitettiin reissu suoraan pienellä aktiviteetilla: ratsastuksella! Mun hääpäivälahja Mikolle oli viedä se tekemään sitä, mitä olen halunnut sen kokeilevan jo pitkään ja mikä on mulle rakas harrastus – joskin aika harvakseltaan tapahtuva harrastus. Oli kivaa, ratsastettiin kentällä opettajan johdolla, minä enemmän itsenäisesti ja Mikko alkeisiin tutustuen, ekaa kertaa hevosen selässä kun oli.
Sitten mentiin Imatran kylpylään, Mikon lahja mulle. Oli kyllä oikein aktiviteettireissu: käytiin heittelemässä frisbeegolfia, pelattiin sulkapalloa, hohtokeilattiin, käytiin rentoutumassa kylpylän puolella ja kävelyllä kauniissa luonnossa.
Pakkohan mun oli kiivetä isolle kivelle.
Sitten päästään vihdoin ja viimein Kreetan-matkaan! Oltiin juuri ennen mun töiden aloitusta siellä, joten hieman loman aikana tuli murehdittua tulevaa työtä, mutta onneksi pystyin jonkin verran myös rentoutumaan. Oltiin siis pienessä kaupungissa/kylässä nimeltä Georgioupoli(s). Erilainen fiilis kuin Agia Apostolissa, mutta yhtä kiva silti! Hotellimme oli pieni, skandinaavien ja brittien suosima Kokalas. Meidän huone oli aivan maan tasossa ja vastapäätä oli jokin paikallisten talo, ja he istuskelivat terassillaan aina iltamyöhään asti, mutta menivät tarkalleen klo 23-24 välisenä aikana aina nukkumaan. Hotellin henkilökunta oli todella mukavaa, ja kävimme pari kertaa hotellin raflassa syömässä. Matka oli kaiken kaikkiaan kyllä tosi ihana, hieman perinteisempi kuin häämatka.

Kauheasti emme olleet varanneet aktiviteetteja tälle lomalle, mutta käytiin me Iraklionissa ja Knossoksen palatsilla. Käytiin samalla reissulla myös arkeologisessa museossa, joka oli kiva museo, mutta oppaat oli perseestä. Tai paikallinen opas oli ookoo, mutta ei riittänyt, että se kertoi englanniksi asioista, vaan Apollon ruotsalainen opas kertoi aina ruotsiksi saman (+ ekstraa). Mutta museo oli ihan kiva, Knossos oli kans hieno. Oli vain tosi kuuma, niin auringossa oli välillä tuskaista.


Muuten oikeastaan hengailtiin hotellin läheisyydessä. Käytiin tekemässä pieniä kävelyreissuja merenrantaan ja eräälle pienelle järvelle, jossa virtasi todella kirkasta vettä. Ja joka päivä kävin uimassa meressä!
Katsokaa nyt tuota vettä!
Georgioupolin "keskustaa"
Hotellin vierestä avautuvat maisemat
Matkalla Pyhän Nikolaoksen kappelille (siintää tuolla kaukana).
Tuo kivinen kulkureitti oli kyllä jokseenkin hasardi sandaaleissa.
Vietiin myös tänne lukko. 10 € sille, joka löytää tuon! ;)
Huh, siinä elokuu. Syyskuu ei ollutkaan ihmeellinen, sillä tein lähinnä vain töitä. Gradua en ehtinyt miettiä ollenkaan. Kavereita olen ehtinyt nähdä lähinnä viikonloppuisin, sillä arjesta nielee vapaa-aikaa sulkkis. Arkipäivät kulkee näin: herään, syön, menen töihin, tuun töistä, syödään, mennään sulkkikseen, käydään suihkussa, syödään ja mennään nukkumaan. Ei muuta. Nyt ehkä hieman helpottaa, kun alkoi toinen jakso, niin ei ole enää ihan niin pihalla kaikesta. Mutta sitten pitäisi alkaa sitä gradua vääntämään...

No joo, ehkä en valita ja jatka työstä/gradusta enempää. Tänään oli kauden ekat sulkkiskisat! Ja meni penkin alle. Noh, ensi kuussa paremmin, silloin kisoja olisi tarjolla joka viikonloppu. :D

Syksy on siis hyvässä vauhdissa, toivottavasti myös teillä! Kohta saan nauttia yhdestä opehommien hyvästä puolesta: syyslomasta. ♥ Nauttikaa tämän viikonlopun kivasta ilmasta, kohta viilenee taas. :)