maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulu lähestyy ja urheilu vähenee, niin sitä pitää!

"Joulu on taas, joulu on taas..."
Ollaan päästy jo joulukuun puolelle! Kaiken näköistä on taas ehtinyt tapahtua.

Kisat todella siis oli ja meni, ei kyllä menneet mitenkään parhaimmalla mahdollisella tavalla. Häviöt kaksarissa, vaikka kaksi peliä olikin. Sekarissa samoin kaksi peliä, joista toinen peräti voitettiin. Syyskauden osalta kisat olivat tässä, ei ole pahemmin ollut aikaa. Mutta keväällä sitten taas, heti tammikuun ekana viikonloppuna Mikkeliin kisaamaan!

Käytiin mökilläkin tuossa eräs viikonloppu taas, en kyllä taas tehnyt oikein mitään muuta kuin luin. Lukemista onkin riittänyt, ja olen viimein saanut kaikki pakolliset kirjat ja kurssimateriaalit luettua ja tenteissä on käyty! Tulokset saadaan mahdollisesti joskus... :b Mutta ihanaa, kun ei tarvitse enää murehtia kouluasioita ja voi aloittaa joulunodotuksen! (Mikä tosin ei vielä ole iskenyt, kun tuo sateisen harmaa sää ei oikein ole omiaan luomaan joulutunnelmaa...)

Marraskuussa lumi tuli ja meni, Sanikin ehti vain hetken nauttia siitä.
Tein itelleni joulukalenterin... :'D
On tässä ollut parit synttärien vietotkin, muun muassa Mikon. Käytiin silloin katsomassa Matkijanärhi osa 1: Ei ollut kovin mielenkiintoinen, kuten arvelin jo etukäteen. Kirjassa tapahtumat painottuivat loppuun, joten niin se menee näiden leffojenkin kanssa, kaikki tapahtumat vasta kakkososassa. Mutta oli siinä hyviäkin puolia, esim. tarinankerronta ei etene liian nopeasti ja mitään oleellista jää puuttumaan.

Pikkujouluissakin kävin marraskuun lopulla. Omatkin pikkujoulut lähestyvät, vähän on hankaluuksia keksiä tekemistä ja tarjottavaa. Mielikuvitukseni ei ole paras mahdollinen, mikä vaikuttaa esim. tulevaan joululahjaetsintään...

Tällä viikolla on viimeinen luento, jolloin koulun osalta voi sanoa goodbye tammikuuhun asti. Menen loppuviikosta töihin, käyn taas avustelemassa joululahjojen paketoinnissa ja lähettämisessä. Viikonloppuna mennään katsomaan Hobitti! Trailereista ei ole herännyt mitään erityistä vau-fiilistä, mutta kyllä mä olen silti odottanut tämän leffan näkemistä. Sunnuntaina käydään myös porukoiden kanssa keilaamassa, siitä onkin kulunut taas jo jonkin aikaa, kun oon käynyt viimeksi.

Olen ihmetellyt tässä jo pidemmän aikaan, mihin mediasta on kadonnut kaikki urheilulajit. Jos on joku julkkisjääkiekkoilija/-jalkapalloilija, niin siitä kyllä uutisoidaan melkein joka päivä. Tavallisille ihmisille mainostetaan kauheasti kävelyä/hölkkää, joogaa, pilatesta tai jotain fitness-/salitreenailua. Miksi tavallisille ihmisille ei ole muita urheilulajeja? Nuo ovat tietenkin helppoja lajeja aloittaa milloin vain eikä vaadi juurikaan mitään tarvikehankintoja, mutta kaikki eivät vain ole kiinnostunut noista. Kuten minä.
Toinen asia, jota olen pohtinut, on se, miksi urheiluseuroissa suositaan vain lapsia. Viisi vuotta sitten etsiessäni harrastusta en löytänyt juurikaan lajeja, joissa 16-vuotias olisi voinut aloittaa aivan beginner-tasolta. Yritin etsiä luistelu- ja yleisurheiluseuraa, mutta taitotaso ei oikein riittänyt. Pitää joko olla taaperoikäinen, että pääsee johonkin leikkiryhmään aloittamaan, tai kymmenen vuotta harrastanut kilpailija, koska valmennusryhmät on järjestetty kutakuinkin näin: aloittelijat 7–10-vuotiaat, jotka opettelevat tekniikan; kehittyneemmät 11–13-vuotiaat, jotka ovat jo oppineet alkeet; kilpataso 14->-vuotiaat, jotka haluavat kehittyä ja kisata. Joissain lajeissa saattaa olla myös ns. aikuisryhmiä, joihin pääsee vain yli 18-vuotiaat, ja yleensä niissäkin vaaditaan, että on kokemusta. Näin on esimerkiksi meidän sulkkisseurassammekin. Aloitin sulkkiksen juuri siinä rajalla, että pääsin alkeisryhmään, jonka ikäraja oli 16. Sittemmin sekin järjestelmä on vaihtunut ikäluokkakohtaiseksi.
Tiedän muitakin kohtalotovereita, joilla on ollut vaikeuksia löytää lajia itselleen juurikin näiden ryhmien takia. Toki ymmärrän, ettei jokaisella seuralla ole resursseja ja tarpeeksi innokkaita aloittajia, jotta ryhmää olisi tarpeellista järjestää. Mutta samaan aikaan uutisoidaan ihmisten ylipainosta ja siitä, kuinka ihmiset eivät innostu liikunnasta. Jos lajivalikoima, joita aikuisetkin voivat aloittaa, on niin suppea, ei ole mikään ihme. Aina sanotaan, että kokeile monia lajeja, jotta löydät sen omimman, mutta hankalaahan se on, jos mistään ei ole mahdollisuuttakaan aloittaa. Liikuntaharrastus jossain seurassa on näköjään hukkaan heitetty mahdollisuus, jos ei ole aloittanut lajia jo lapsena. Tosin positiivisena poikkeuksena (jota itse olen harrastanut) on esimerkiksi ratsastus, jossa iällä ei ole väliä, vaan taitotasolla. Lisäksi ainakin joissakin seuroissa järjestetään vielä erikseen aikuisryhmiä. Siinä taas tulee rahakysymys vastaan: ratsastus on todella kallis harrastus. Joissain lajeissa saatetaan myös järjestää erilaisia kursseja, jotka voivat olla suunnattu eri-ikäisille, mutta toinen asia, riittääkö se siihen, että pääsee jatkamaan jossain muualla kurssin jälkeen. Ja mitä pienempi paikkakunta, sitä vaikeampaa lajin aloittaminenkin, kun lajeja ei juuri ole eikä seuroilla tarpeeksi kävijöitä. Vaikeaa, täytyy myöntää. Mutta jotain näillekin asioille voisi tehdä. En itse tiedä kyllä mitä.


Tämän avautumisen jälkeen on hyvä lopettaa, rauhallista joulunodotusta!