Joulupukin reessä

Hihhulihei ja hauskaa joulukuuta!

Tuparit on hoidettu alta pois ja elämä on lähtenyt hyvin rullailee uudessa kämpässä. Sani vierailee vuoroviikoin täällä, on täällä tälläkin hetkellä. :)

Ensimmäinen tenttisatsi suoritettu. Ne oli järjestetty meillä vähän porrastetusti, ettei meillä fukseilla tule kauheaa sumaa tenttejä heti alkuun. Mutta hyvältä näyttää! Asteikko on 1-5, ja jo kaksi vitosta ja kaksi nelosta, yhdestä en vielä tiedä tulosta (mutta 3/4 siitäkin varmaan). Ja mä kun pelkäsin, etten mä pärjää akateemisessa maailmassa!

Sitten onkin kuukausi pelkkää lomailua! Mikolla on vielä tällä viikolla parit tentit, mutta sitten alkaa meilläkin joulunodotus (vai stressaus?). Vielä on lähes kaikki lahjat hankkimatta, mutta oon sentään saanut vähennettyä yhdeksän ihmisen listasta kolme! Oon aina ollut todella huono keksimään mitään lahjoja eikä joulu tee poikkeusta. Taidan olla liian tyhmä ottaakseni vihjeistä vaarin, kun taas Mikko muistaa jonkin pienimmänkin letkautuksen ("Toi vois olla kiva!"). Mutta en aio kuitenkaan hirveästi stressata, joulu on aina ollut mulle tärkeä perhejuhla. Tänä jouluna vietän sen ensimmäistä kertaa uuden perheeni - Mikon - kanssa. :)

En aio edes miettiä vielä ensi vuotta (ai niin, uusi vuosikin tulee, unohdan sen aina). Siellä on tiedossa seitsemän kurssia ja kesätyöpaikan hakua, mutta ne tulee sitten kun on tullakseen. Koska nyt on loma!

Joulun suunnitelmat ovat vähän kinkkiset, kun kahden perheen ja oman kodin välillä pitää seikkailla. Mutta aattona käymme ehkä joulupuurolla Mikon porukoilla ja käväisemme samassa yhteydessä mun porukoilla. Loppupäivän vietämme rauhallista aattoa kotona omien ruokien ja lahjojen kanssa. Ehkä saan soittaa vähän joululaulujakin! ;)
Ja siitä syystä, että olemme keskenämme aaton, menemme sitten ruokailemaan joulupäivänä mun porukoille (jouluruokia) ja tapaninpäivänä Mikon porukoille (italialaista).
Kivaa kuitenkin, että on vähän erilainen joulu kuin aikasemmin, tästä ne omat perinteet alkaa! :)

Haha, tällainen viritelmä meillä!

 Eipä tässä sitten kai mitään muuta erikoista,
hyvää joulunodotusta! :)

The pöytäkuusi

How I met my life

Palun andeks, et ma ei ole kirjutanud! (Kyllä pitäis ymmärtää. ;D)

Tässä on ollut pikkuisen häslinkiä viime aikoina, mm. muutto oli tuossa reilu viikko sitten!
Torstaina (31.10.) kannettiin viimeiset kamat ulos entisestä kämpästä ja superkuuraaminen. Avaimet päästiin palauttamaan Helsinkiin noin yhdeksältä illalla. Kamat siis nököttivät Mikon porukoilla seuraavan yön, ja perjantaina päivä alkoi uusien avaimien noutamisella. Käytiin katsastamassa ja siivoamassa kämppä ennen kuin tavaraa roudattiin sisään. Kolme kertaa se vaati edestakaisin ramppaamista. Mutta nyt alkaa tavarat olla paikoillaan ja paikka näyttää kodilta. :) Sanikin on nyt kylässä!

Pikku vinkkejä, kun muuttaa (joista itse älysin muutamat vasta jälkeenpäin):
- Merkitse laatikot/kassit, mitä niissä on, ja yritä saada samankaltaista tavaraa aina samaan laatikkoon/kassiin.
- Kangaspussit ja muut kassit ovat käteviä, sillä niitä jaksaa paremmin naisväkikin kantaa. Muista kuitenkin, että niitä on vaikeampi latoa autoon ja tavara jakaantuu moneen eri pussiin.
- Jos joutuu HOAS:in sisällä muuttamaan, avaimet tosiaan joutuu palauttamaan edeltävänä päivänä kuin uuden kämpän avaimet saa (jos siis edellinen asukas ei ole luovuttanut yhteystietojaan, että avaimet saisi nopeammin). Varaudu siis hyvissä ajoin, missä saat tavarat säilytettyä yön yli!
- Hissittömässä kerrostalossa rappusia joutuu ravaamaan moneen kertaan. Muista kantaa oikealla tavalla ja vaikka venyttele illalla!
- Hankkiudu muuttolaatikoista/-pusseista eroon mahdollisimmat nopeasti, etteivät ne jää tilaa viemään! (Joillakin ne jäävät vuosiksi kaappiin odottamaan.)

Nyt on siis alkanut elämä uudessa, aivan omassa (tietenkin myös Mikon) kodissa! Johan sitä tuli totuteltua siihen lähes puoli vuotta, kun Mikon nurkissa pyörin niin paljon ja osallistuin kustannuksiin. Nyt sentään saa kunnon opintotukea, kun ei ole enää kirjoilla vanhempien luona. :b

 Muuten ei olekaan ehtinyt tapahtumaan juuri mitään. Koulu sujuu leppoisasti, välillä tulee kamalia kirjoitustehtäväsumia, ja pitäisi jaksaa. Olihan tuossa fuksisitsit, niissä oli ihan kivaa. En ehkä ikinä vaan ole ollut mitään yhteislaulufani, niin kävi pitemmän päälle tylsäksi ne kaikki juomalaulut...
Viime viikonloppuna oltiin Mikon porukoiden kanssa mökillä tekemässä kaikkia pikkuhommia, kuten puiden pilkkomista ja haravoimista. Yöksi menimme kuitenkin Mikkeliin hotelliin, kävimme syömässä ravintolassa ja illan päätteeksi hohtokeilaamassa. :)

Tulevia tapahtumia on jonkin verran. Tupareita on tulossa enemmänkin, kun eka Mikon kavereille järjestettävät synttärituparit ja sitten mun kavereille ja lopuksi vielä vanhemmille. Ehkä sitä jaksaa kestittää kaikki. :D Sitten myös kaverin synttärit (jee, taas keilaamaan).

Sitten pitää vähän ihkuhehkuttaa: How I Met Your Mother (=HIMYM) on kyllä ihan paras sarja! Ollaan Mikon kaa katottu nyt seitsemän kautta ja kahdeksas käynnissä. Olen yleensä katsonut pelkkiä draamasarjoja tai joitakin tosi tv -sarjoja. Mutta tämä on ollut tarpeeksi hyvä komediasarja, että olen jaksanut katsoakin. Päädyin itse katsomaan sitä, kun muutamat muut olivat puhuneet siitä ja Mikko oli joskus laittanut mut katsomaan ensimmäisen jakson. Suomen telkussakin tämä on pyörinyt, nimellä Ensisilmäyksellä. (Se on kyllä ihan järjettömän tyhmä suomennos, sillä koko sarja kertoo siitä, kuinka päähenkilö tapaa tulevien lastensa äidin. Ja siihen menee yhdeksän kautta! Mikä ihmeen ENSIsilmäys se silloin on?)

Lily, Marshall, Ted, Robin ja Barney

Ja mulla on edelleen vähän ongelmia tämän mun blogin kanssa. Tuntuu aina, ettei mulla ole mitään hyviä aiheita, joista kirjoittaisin. En usko teitäkään niin järjettömästi kiinnostavan mun ainaiset löpinät omasta elämästä. Sarjisblogina se voisi olla mielenkiintoisempaa, mutta arvatkaapa vain, jaksaisinko piirtää niitä merkintöjä. Toisaalta ei ole mitään aihettakaan, josta voisin kirjoittaa. En jaksaisi puhua vain Sanista (vaikka se mainio koira onkin ♥), piirtämisestä tai sulkkiksesta. En ainakaan vain koulusta. Any help? Onko hyvä näin vai kaipaatteko jotain eksaktimpaa aihetta kuin mun koko elämä? :D

Näihin tunnelmiin.

Loman alku ja loppu

Miten sitä aina vierähtää näin kauan ja juuri kun edellisessä viestissä on sanonut: "Nyt aktivoidun!"? Well, I'm finally back in business.

Kahdessa kuukaudessa on ehtinyt tapahtua kaiken näköistä. Koulu alkoi, treenit alkoivat.
Aloitetaan elokuusta. Kävin moikkaamassa kaveria Lappeenrannassa, eka kerta siinä kaupungissa! Kävin myös Lintsillä Mikon kanssa, oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa, vaikka ehkä sitä tuntee itsensä jo kasvaneen hieman yli siitä suurimmasta hauskuudesta, jota Lintsillä ennen koki. Olin myös mökillä jonkun verran elokuussa, tässä pari kuvaa (Sani the Star!):

Mannilanniemessä

Mikon porukoiden mökillä

Ja mikä jännittävintä elokuussa: yliopistoelämä alkoi! Nämä kaksi kuukautta onkin kulunut muutamissa fuksitapahtumissa kierrellen, jotta tutustuisi ihmisiin. On ollut kampussuunnistusta, fuksiaisia, Helsinki-suunnistusta ja kaikkea. Ja vaikka kuinka jännitin yksin jäämistä, niin kyllä sieltä juttuseuraa löytyy, mahtavia ihmisiä kyllä kaikki.

Siitä on hyvä siirtyä syyskuuhun. Kävimme Mikon siskon kotiinpaluubileissä, jotka järjestettiin hänen palatessa vaihdosta Saksasta. Saimme myös tätä Mikon kämppää asumiskuntoiseksi, kun Mikon kämppis muutti pois. Mutta kuinka ollakaan, saimme myös HOAS:ilta kämppätarjouksen, joten pääsemme muuttamaan marraskuussa yhteiseen asuntoon! :)
Olihan tuossa myös sulkkisleiri, joka siis käytännössä oli koko päivä sulkkiksen treenaamista ja pelaamista. Kyllä oli hieman väsynyt ja jumissa sen kuuden tunnin jälkeen.
Ja mikä parasta syyskuussa (asunnon lisäksi): olimme Italiassa viikon. Ah, ihana loma hyvässä seurassa. Asustelimme siis Grosseton lähellä sijaitsevassa kalastajakylässä Castiglione della Pescaia'ssa pienessä lomakylässä huvilassa Mikon perheen kanssa. Kuvaa siellä vietetystä ajasta:

Teimme myös pienen päiväreissun Grosseton vanhaan kaupunkiin ja pitemmän päiväreissun Pisaan (meillä oli auto vuokrattuna, joten sillä liikkuminen oli helppoa [niin helppoa kuin Italiassa voi olla]). Pisasta kuvia:

Se kuuluisa torni.

Matkamme jatkui Grossetosta junalla Roomaan, ja olimme siellä yhden yön. Kävimme tietenkin kiertämässä tunnetuimmat nähtävyydet, kuten Trevin suihkulähde, Colosseum ja Pantheon. Ei jaksettu käydä missään sisällä. Eikä kyllä ollut aikaakaan.

Fontana di Trevi

Pantheon

Altare della Patria

Colosseo

Ja se ehkä riittääkin sitten Italiasta. :)
Tulevia tapahtumia en ole hirveästi suunnitellut, mutta ainakin tarkoitus on osallistua fuksisitseille ja järjestää tuparit sitten meidän kämpässä, kunhan päästään muuttamaan sinne.

Oli jokseenkin kuvapainotteinen, mutta myönnän, kuvia on kivempi katsella kuin lukea vain tekstiä. Siinä kaikki tällä kertaa!

Pieni seitsemänvuotias

Kerrankin jätin suuren päivitysvälin jonnekin muualle ja kirjoitan tänne jo nyt! (tosin lyhkönen)

Ensinnäkin: mut valittiin varasijalta ja musta tulee nyt siis suomen kielen opiskelija! Olen ollut niin innoissani koko viime viikon ja en malta odottaa koulun alkua. Olo on kuin pienellä seitsemänvuotiaalla, joka on aloittamassa ensimmäistä luokkaa. Voi tosin olla, että se tunne katoaa parin viikon kuluessa opiskelun aloittamisesta... ;)

Mitään muuta erikoista ei sinänsä olekaan käynyt. Kävin Mikon kanssa mökkeilemässä viime viikonloppuna. Uin Saimaassa ja oli aika pirun kylmää vettä! Mutta oli ihan rentouttava viikonloppu, ensi viikonloppuna itse asiassa jo uusiksi. Kuviakin tuli otettua.

Mikon porukoiden mökiltä

Mannilanniemestä

Yritän nyt aktivoitua piirtämisen suhteen, jotta niitä sarjisbloggauksiakin saataisiin viimein kehiin. Toistaiseksi anti on ollut hyvin vähäistä, vaikka viikoilla tekemistä ei juuri ole. Nyt on kuitenkin tiedossa kaikenlaista aktiviteettia, mutta yritän keretä kuitenkin. :)

Tuli vähän tynkä päivitys, mutta piti kertoa opiskelu-uutiset. Ehkä ensi kerralla jotain hitusen kokonaisempaa tekstiä eikä aina tällainen pläjäys kaikkea.

Koiran ja suomen kieli

Aika on kulunut niin nopeasti, mutta silti tuntuu, ettei mitään ole tapahtunut. (Mutta hähää, kerrankin kuvia!)

Asuntoasia ei ole edennyt. Kiinnostusta ollaan osoitettu, mutta HOAS:in kämpät tuntuu olevan kiven alla. Oma kämppä helpottaisi asioita kyllä huomattavasti... Syyskuussa kuitenkin Mikon kämppis on saamassa kämpän, joten sitten Mikolla (meillä) olisi puoli vuotta asumisoikeutta. Mutta se ei silti vielä tunnu omalta.

Koulun suhteen on hyviä uutisia: opiskelupaikka on nyt varma! Mutta se ei ole vielä varmaa, missä tulen opiskelemaan. Mut on hyväksytty mediatekniikkaan ja olen varasijalla suomen kieleen. Suomen kieleen haluan enemmän, ja toivonkin, että paikka vapautuisi (hyvät mahdollisuudet siihen nimittäin on). Laitoin paperit menemään Metropoliaan, että otan paikan vastaan, mutta jään jonottamaan tuohon toiseen. 13.8. mennessä saan tietää varmasti, kumpi on tuleva opiskelupaikkani.
Osaltaan tämä nyt kuitenkin hankaloittaa meidän asunnon metsästystä, koska uusille opiskelijoille tarjotaan varmemmin kämppää. En vielä voi ilmoittaa saavani opiskelupaikkaa, koska HOAS sijoittaa meidät asumaan meidän koulujemme mukaan. Espoo ja Helsinki ei kuitenkaan ole ihan sama asia.

Juhannus!

Mitäs sitten onkaan tapahtunut? Juhannus meni ystävien kanssa, kävin Mikon kanssa mökillä, kävin Serenassa ja olin kaverin 20-vuotissynttäreillä. Lintsille pitäisi yrittää päästä. Meidän piti mennä eilen, mutta sää ja olo ei ollut parhaat mahdolliset, niin jätimme sen parin viikon päähän. Toivottavasti sää suosii!
Olen yrittänyt myös urheilla, ja toisinaan motivaatiota löytyykin. Kuitenkin liian harvoin. Painoni ei ole menossa siihen suuntaan kuin haluaisin, mutta suurin vaivaava asia on kunto. HALUAISIN olla syksyllä hyvässä kisakunnossa. HALUAISIN urheilla. Mutta mistä motivaatio? Itseni liikkeelle saaminen tuntuu toisinaan ylitsepääsemättömältä, ja en aina tiedä, mitä tekisin. Lenkkeilyt, kuntopiirit ja salilla käynnit eivät vain ole minun juttuni, mutta hyvää, ilmaista liikuntaa on vaikea keksiä.

Urheiluruokaa

Nykyään olen niin paljon Mikon kämpillä, että Sania näkee harvemmin. Ja silloin sitä varsinkin tajuaa, kuinka tärkeä otus se mulle on! Haluaisin ottaa sen mukaani tännekin, mutta toistaiseksi ei onnistu Mikon kämppiksen takia. Toivon asumistilanteen muuttuvan pian, koska mulla on ikävä mun koiraa. :(

Tällainen sekalainen päivitys taas vaihteeksi, mutta toivon kiinnostavuusrintamalla tapahtuvan jotain, mistä osaisin kirjoittaakin jotain! :)

Rikas, rakas, köyhä, varas?

(Tylsää, mulla ei ole koskaan mitään kivoja kuvia, joita lisätä.)

Tuntuu, että kirjoitin ihan juuri äsken tänne, mutta sitten katsoo päivämäärää: 29. toukokuuta? Olen siis liian tottunut kirjoittamaan harvoin. :D

Pääsykokeet ovat siis OHI! Optometriasta ei koskaan tullut kutsua, mutta mediatekniikan kokeessa kävin, luulen pääseväni siitä läpi. Sen jälkeen on ehkä ollut turhan löysää ja herkuttelua, eikä edellisessä tekstissä mainittu "armoton treenaaminen" ole oikein päässyt kunnolla käyntiin. Olen kyllä käynyt lenkillä/pyöräillyt ja tehnyt kuntopiiriä, mutta taitaa syömiset voittaa kulutuksen. Ärsyttää sinänsä, koska haluan olla kesän jälkeen hyvässä kunnossa (ja ehkä siinä samassa pudottaa kilon pari), mutta itseänihän tästä voin vain syyttää.
Haluisin saada itseäni niskasta kiinni ja syödä terveellisesti ja urheilla vielä enemmän ja paremmin, mutta se ei vain tunnu onnistuvan tämänhetkisessä elämässä. Liikaa stressiä tuloksista (olen nähnyt viimeiset kolme yötä unta kokeista ja tuloksista) ja omasta kämpästä. Hakemuksia on nyt laitettu HOAS:in lisäksi muuallekin, mutta kuka tietää, kauan siihenkin menee. Ensi kuuhun olisi nyt kuitenkin ainakin odotettava, että Mikon irtisanoutuminen ei aiheuta ongelmia hänen kämppikselleen. Sitten aktiivisempaa etsimistä myös yksityisiltä.

Ollaankin nyt huvitettu itseämme listaamalla asioita, joita tarvitsemme kämpässämme. Ja listasta tuli loppujen lopuksi aika pitkä - tosin siinä on paljon pieniä juttuja ja vähemmän mitään isoa. Suurimmat hankinnat tullee olemaan ruokapöytä ja -tuolit ja sohva. Myös tietokonepöytä pitäisi hankkia, mutta se ei ole suurin prioriteetti, koska tällä hetkellä pöytä löytyy (haluan vaan paremman).

Oon saanut outoja mielihaluja shoppailla netistä, perustaa sarjisblogin ja ostaa kunnon piirustusohjelman koneelle. Jokaiseen liittyy parit ongelmat.
1) Netistä ostaminen on osoittautunut kauhean hankalaksi. Haluan nimenomaan vaatteita. Luen ehkä liikaa muiden kokemuksia eri paikoista, mutta en halua, että sitten saan takkiini. Laskulla tilaaminen on ilmeisesti yksinkertaisinta (koska luottokorttia ei ole), mutta on niitäkin kauhuskenaarioita, joissa on maksettu asian mukaan ne asiat, jotka pidetään ja loput palautettu, mutta silti tullutkin maksuhuomautuksia/-uhkauksia. Siksi haluaisin välttää palauttamisen, mutta en pysty kokeilemaan vaatteita ennen tilausta. Jos joku tietää jonkin erittäin luotettavan ja todella hyvän nettikaupan, saa ilmiantaa minullekin. :)
2) Sarjisblogiongelma esitelty aiemmin.
3) Netistä löytyy ihan välttäviä ilmaisohjelmia, joskaan en löydä niitäkään oikein. Olenkin nyt todennut, ettei mikään ilmainen voi olla tarpeeksi hyvä. Mutta en tunne piirustusohjelmia yhtään, enkä tiedä, millainen ohjelma olisi juuri mulle sopiva. Enkä oikein tiedä, mistä niitä hankitaan ja mistä löytyy hyvän hintaisia (lue: mun kukkaro kestää sen). Research siis jatkuu.

Ja miksi haluan näitä? Koska piirtäminen on äärimmäisen tärkeää mulle, ja en näytä saavan koskaan siitä itselleni ammattia, joten haluan toteuttaa itseäni muutoin. Ja shoppailu nyt lähinnä siksi, että tarvitsen uusia vaatteita, mutta en kestä kaupoissa shoppailua.
Ja kaikki tietää rahanmenoa: huonekalut + muut tarvikkeet, vaatteet, piirustusohjelma... Onneksi saan muutamista satunnaisista työpäivistä edes jonkin verran rahaa.

Pääsen, en pääse, teen, en tee

Kuukausi vierähtänyt, ja neljä pääsykoetta (luokanopettaja, sisustusarkkitehtuuri [amk], suomen kieli ja kotieläintiede) takana! Tosin vain kahteen (suomi ja kotieläintiede) on mahdollisuus ees päästä. Yhteen kokeeseen (yleinen kielitiede ja kieliteknologia) jätin menemättä, kun mulla ei ollut kuin päivä aikaa lukea ja totesin, etten pysty sisäistämään sellaista määrää käsitteistöä. Vielä ainakin yksi pääsykoe (mediatekniikka) jäljellä maanantaina, mahdollisesti toinen (optometria) viikon päästä siitä. Ja sitten se on OHI! Ja sitten... ei ole enää mitään. Mutta viimeistään silloin alkaa armoton kesätreeni, jollei aikasemminkin. Ottaa hieman päähän tällainen kahen kuukauden liikkumattomuus, varsinkin kaikkien hehkuttaessa kymmenen kilsan lenkkejään ja parin tunnin koiran kusetuksiaan.

Mitäs tosiaan nyt kuukauden aikana on tapahtunut? Lukemisen ja kokeiden lisäksi ei silleen oikeastaan mitään. Kävin ensimmäistä kertaa elämässäni oopperassa! Ei tehnyt kylläkään mitään järin suurta vaikutusta, mutta hieno kokemus silti. Viime viikonloppuna oli myös seuran päättäjäiset eräällä mökillä, ihan hauskaa oli. :D Mutta mikä tärkeintä, kuun vaihteessa mulla ja Mikolla tuli vuosi täyteen. ♥

Kesän suunnitelmissa ei ole oikeastaan mitään. Ehkä yritän hakea vielä jostain töitä, mutta tärkeintä on saada kokeet alta pois kunnialla. Vähintäänkin Serenaan ja Lintsille pitäisi kesän aikana mennä. Mahdollisesti myös muutamat mökkireissut tulee tehtyä. Kuitenkin loma loma, joten aion nauttia viimein kesästä ja nähdä kavereita!

Oon tällä hetkellä aika hurahtanut kaikenlaisiin sarjisblogeihin, kolmea sellaista seuraankin aktiivisesti. Ja koko ajan kasvaa hinku tehdä itsekin. Suurimmat ongelmat ovat 1) tyyli ja 2) blogin perustaminen/muuttaminen.
1) En löydä itseäni miellyttävää tyyliä. Kaikilla muilla tuntuu olevan todella persoonallinen ja hieno tyyli, joka voi olla aidon näköistä tai sarjakuvamaisempaa. Helpompaa varmaan olisi piirtää sarjisukkeleita, joilla on joku laatikkopää ja pallosilmät, mutta en saa siitä kivan tyylistä, joka miellyttäisi edes omaa silmää. Aidompi taas luonnistuu ehkä silleen paremmin, mutta siitä taas lähtee se sarjakuvamaisuus ja raskaampaa piirtääkin. Dilemma! Olen yrittänyt yhdistää vähän molempia, mutta siltikään en ole tyytyväinen.
2) Mulla on jo nyt kaksi blogia, ja kolmas tuntuisi olevan liikaa. Olen miettinyt kuitenkin tänne Bloggeriin kolmannen blogin perustamista, niin kaikkien hallinnointi olisi helpompaa. Toisaalta, Blogger-viidakosta tuskin kukaan ei ikinä tulisi lukemaan niitä (kuten ei tätäkään)... Siksi myös sarjakuvablogit.com myös houkuttaa, mutta se on täysin tuntematon saitti. Ja miksi kukaan lukisi sieltäkään mun blogia, kun tarjolla on niitä upeita blogeja? Yksi vaihtoehto olisi tietenkin tämän blogin muuttaminen sarjisblogiksi. Siinä vaan tulee muutama mutta. Joko pitäisi poistaa kaikki täällä jo oleva teksti, tai vaan yhtäkkiä ruveta julkaisemaan merkintöjä sarjismuodossa. Kumpikaan ei oikein houkuttele... Mutta en tiedä, riittäisikö mulla energia kahta blogia suuremmalle määrälle. Argh, en tiedä!
Kommentteja tai apuja saa antaa! :)

Tämän päivän huilailen, huomenna alkaa lukeminen mediatekniikkaa varten = rupeen laskee matikkaa, fysiikkaa ja kemiaa... Onnea muillekin pääsykokeisiin/tuloksiin!

Urheilija ei tervettä päivää näe

Krhm, monesti olen aukaissut blogin auki ja pohtinut: "Nyt voisin kirjoittaa!", mutta yleensä kirjoittamattomuus on kaatunut ajanpuutteeseen. Itse asiassa minulla ei juuri nytkään ole aikaa, mutta siksi kirjoitinkin tämän osissa, hähää!

Miksi en kirjoita? Enhän mä ole edes töissä tai koulussa. Pääsykoekirjat vievät melko paljon aikaa, olen nyt lukenut jo neljä eri kirjaa (/aineistoa), kaksi niistä jo toistamiseen. Vielä olisi kaksi uutta kirjaa lukematta ja noita muitakin pitäisi lukea uudestaan. ARGH. Mutta kun ei meinaa jaksaa.

Ja mistä laiskuus? Esimerkiksi typeristä vastoinkäymisistä, joita nyt tähän kuuhun on mahtunut enemmän kuin tarpeeksi. Kisoissa 31.3. venähti nilkka, ja könkkäsinkin kepeillä viikon verran. Ei se tietenkään riittänyt, kauhea kurkkukipu ja yskä yllätti siinä samassa. Yskä ei ottanut hellittääkseen, ja kuumekin nousi, joten matka terkkariin. Eka diagnoosi oli keuhkoputkentulehdus ja aloitin antibioottikuurin. Seuraavana päivänä iski hiljalleen voimistuva kylkikipu, ja ei kun uudestaan lekuriin. Röntgen-kuviin määrättiin ja kappas - keuhkokuumehan se! Lisää antibiootteja, ja vahvaa kipulääkettä kylkikipuun (se nimittäin oli lähes sietämätöntä). Yhden päivän söin tyytyväisesti kolmea lääkettä, kunnes rupesin oksentelemaan. Veikattiin kipulääkettä, joita olin vetänyt jo kaksi sinä päivänä, ja en niitä sitten enää ottanutkaan. Seuraavana päivänä ei enää oksettanut.
Nyt olen jo paremmassa kunnossa, antibioottikuuri lähes loppu ja kuumetta ei ole enää. Yskä on edelleen ja hieman kylkikipua, mutta tulehdusarvot olivat normaalit, joten paranemaan päin. Mahdollisesti pitää mennä kontrollikuviin, jos näyttää oireet pitkittyvän.

Mutta sellasta mun terveyteen, ehkä viimein tervehtyisi! Lähes kuukauden liikkumattomuus aiheuttaa tietynlaisia energiapurkauksia, mutta muuten olo on aika sippi. Ensi kuussa pääsen ehkä taas hiljalleen liikkeelle, kunhan ei mitään enää tule. Toivottavasti!


Mutta sitten aivan muihin aiheisiin! Kävinhän mä maaliskuussa Saksassa ja Ranskassakin! Matkustettiin lentokoneella Berliinin kautta Bonniin Mikon siskoa tapaamaan (hän on siellä vaihdossa). Viivyimme Saksan puolella kolmisen päivää ja kiertelimme ympäri Bonnia ja viimeisenä päivänä Kölniä. Saksaa en itse osaa oikeastaan sanaakaan, mutta Mikon sisko toimi hyvin tulkkina kaikkialla, joten mitään kielimuureja ei juuri tullut. Ja ihan hyvin ne englantiakin osasi.

Bonnissa eräs yliopistollinen puutarha.

Kölnin tuomiokirkko, joka ei mahtunut kuvaan, kun juna-asemalta kuvasi.

Kölnistä jatkoimme junalla Ranskaan, Pariisiin. Olen haaveillut Pariisissa käymisestä siitä lähtien, kun aloin viidennellä luokalla lukemaan ranskaa. Nyt sekin viimein toteutui, ja kyllä reissu olikin sen arvoinen!
Visitoimme kyllä monet nähtävyydet, aina perinteisestä Eiffel-tornista ja Notre-Dame'ista kaukaisempaan Grande Arche'iin ja Panthéon'iin.

Invalides

Vaikea arvata..?

Sacré-Cœur

Panthéon

Versailles'n linnan kultaiset portit

Versailles'n "pieni" puutarha pienoismalleineen

Louvre

Jokin kuuluisa maalaus, mutta en muista sen nimeä. ;)

Notre-Dame (plus jokin ihme rakennelmahöskä siinä eessä)

Grande Arche

Arc de Triomphe, aka Riemukaari

Riemukaarelta näki kyllä koko Pariisin.

 Riemukaaresta vielä sananen, että sen virallinen nimi on Arc de triomphe de l'Étoile. L'étoile tarkoittaa tähteä, ja jos Riemukaarta katsoisi korkealta, kaikki siitä haarautuvat tiet muodostavat tähden. Wikipediassa näin: "Riemukaari sijaitsee Pariisin länsiosassa Place Charles de Gaulle -nimisellä aukiolla (ent. Place de l’Étoile, Tähtiaukio). Aukio on samalla liikenneympyrä, josta lähtee 12 leveää puistokatua säteittäisesti eri suuntiin."

Kuvia on siis kokonaisuudessaan liki 700, joten yritin tiivistää Bonnin ja Pariisin matkan näihin 16 kuvaan. :) Matka oli kokonaisuudessaan upea. Ainakin kaakaota tuli vedettyä kahviloissa enemmän kuin laki sallii, mutta kelpaa! Mikään erityisen kulinaristinen matka tämä ei mulle ollut, mutta Mikko söi Saksassa jotain perinteistä saksalaista (en muista, mitä) ja Ranskassa etanoita (yäh). Mä söin vaan croissanteja!

Tämä merkintä oli tällä kertaa melko kuvapainotteinen, mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nyt jatkuu arki ja palaan jälleen pääsykoekirjojen pariin. Ei jaksaisi lukea enää ollenkaan, mutta pakko päntätä. Haluan nimittäin johonkin kouluun, toinen välivuosi olisi jo vähän liikaa. Joten ahkeroikaa tekin ystäväiseni, jotka painitte saman asian kanssa. Ja toki olkaa muutkin ahkeria. ;)

Enemmän ja vähemmän normaali viikko

Olen kerrankin nopea, ja uusi merkintä tulee jo nyt! Toisaalta edelleen jatkuu itsestäni kertomisen merkeissä, joten mahdollista kääntyä pois vielä! (Varsinaisia tapahtumia ei ole ollut edelleenkään.) Mutta tällä kertaa esitetään se kuvin!

Toisaalta en tällä hetkellä lue enää bilsaa, vaan äikkää. Mutta bilsa jatkuu taas jossain vaiheessa.

Olen nyt viime päivinä innostunut hirveästi lukemaan kaikenlaisia sarjisblogeja, ja rupesinpa kahta blogia seuraamaankin. Olenkin miettinyt, pitäisikö tämäkin blogi muuttaa sarjisblogiksi, mutta toistaiseksi haluan pysyä normaalin blogin kehyksissä, toisaalta hieman lipsua silloin tällöin sarjiksiin, nykyään ehkä hieman enemmänkin... ehkä.

Ja siksi tämä onkin nyt tällainen lyhyt merkintä, ensi kerralla mahdollista selitystä Bonnista ja Pariisista kuvineen ja jossain välissä piirtäen suoritettu kysymyksiin vastailu!

Minä annan kaiken ja enemmän

Taas hitusen aikaa vierähtänyt. Tässä kuukauden aikana ei oikeastaan tapahtunut juuri mitään erikoista. Olen käynyt lähinnä opiskelupaikkoja läpi ja tehnyt tuuraustöitä. Muuten olenkin lahnannut kotona tai käynyt treeneissä/kisoissa.
Meinaan nyt hakea näihin paikkoihin (vähän siinä järjestyksessä kuin ne minua kiinnostavat):
- sisustusarkkitehtuuri (amk+yo)
- suomen kieli (yo)
- optometria (amk)
- luokanopettaja (yo)
- kieliteknologia (yo)
- graafinen suunnittelu (amk)
- mediatekniikka (amk)
- ravitsemustiede (yo)
- kotieläintiede (yo)
- farmasia (yo)


Siksi voisinkin totella Maijua ja tehdä tällaisen yhteenvedon itsestäni. Eli 11 asiaa minusta:

Eräs kuvistyö lukiossa.

1. Rakastan piirtämistä. Nykyään vain olen laiskistunut enkä piirrä yhtä paljon kuin ennen. Olen haaveillut silti koko elämäni, että piirtämisestä saisin ammatin, ja sisustusarkkitehti/-suunnittelija olisikin kaikista mieluisin. Yläaste kului varsin tiivisti piirtäessä, kun kaikki mahdolliset monisteet ja vihkot täyttyivät piirustuksista. Lukiossa sitten piirtämiseen ei jäänyt niin paljon aikaa, mutta olihan minulla neljä tai viisi kurssia kuvista. Lisäksi viime syksynä, kun en päässyt mihinkään kouluun, otin piirustus- ja maalauskurssin, mutta se ei oikein täyttänyt tarpeitani. Nyt sitten yritän järjestää itselleni piirtämisaikaa (ja motivaatiota), sillä pääsykokeet ovat aivan ovella, tai ainakin ennakkotehtävät.









2. Harrastan sulkapalloa melkolailla tosissani. Aloitin sen vuoden 2009 keväällä, eli peruskoulun loppusuoralla. Jännintä on, että meinasin lopettaa koko harrastuksen ekojen treenien jälkeen, ne eivät sujuneet oikein nappiin. Uskaltauduin kuitenkin jatkamaan ja jäin koukkuun. Siirryin puolen vuoden jälkeen kilparyhmään ja siellä olen edelleen, olen harrastanut siis neljä vuotta. Aloin kisaamaan vuosi sitten, ja nyt olen jo noussut C-luokasta B:hen kaikissa kolmessa luokassa, eli kaksin-, nelin- ja sekanelinpelissä. Ja tämän harrastuksen parista olen löytänyt elämäni miehenkin, Mikon. ♥

3. Olen luonteeltani melko ujo, mutta kun alkukankeuden läpi on päästy, paljastuu todellinen temperamenttisuuteni. Kiihdyn toisinaan nollasta sataan sekunnissa, mutta rauhoitun yleensä yhtä nopeasti. Riippuen keskustelukumppanista olen varsin puhelias (mutta muiden puheliaiden ihmisten jalkoihin jään helposti). Ja kuulemma olen ihan hauskakin.

4. Olen makean ystävä ja pullahiiri. Tykkään kaikennäköisistä leivoksista. Silti perusleivonnaiset ovat niitä ykkösiä, kuten pullat, täytekakut, kääretortut, mokkapalat ja lista jatkuu. Hirveän herkästi en mitään uutta kokeile, mutta niin tylsä en ole, ettenkö välillä repäisisi! Leivon itse, syön toisten luomuksia ja ostan kaupasta, mikä tahansa kelpaa. Kaikki omenatäytteiset/-valmisteiset ovat olleet aina yök, en pidä omenasta kuin tuoreena hedelmänä, myöskään mustikka ei ole ykkössuosikkeja. Suklaata rakastan, sitä tulee välillä syötyä vähän liikaakin. Ei ole juuri mitään suklaata, jota en söisi, paitsi alkoholin ja kahvin makuiset. Marsipaanista en myöskään pidä. Hmm, tämä alkaa kuulostaa enemmän luettelolta, mitä en syö. Ups.

5. Omistan koiran, kuten on ehkä kirjoituksistani käynyt ilmi. Sen nimi on Sani (virallinen nimi Tuiscalo's Banshee), se on phalène ja reilu viisivuotias. Olen eläinystävä kyllä muutenkin. Olen omistanut kaksi kultahamsteria ennen Sanin astumista taloon. Lisäksi ratsastin suunnilleen neljäsosan elämästäni. Toisinaan haaveilen, että voisin hankkia monia eläimiä: kaksi koiraa (perhoskoira, bordercollie tai normaali collie, en osaa päättää), linnun, käärmeen/liskon, kissan (ehkä, en ole niin suuri kissaihminen kuitenkaan), kääpiökanin ja tietenkin hevosen. Mutta veikkaan laiskuuteni aina olevan liian suuri, etten jaksaisi huolehtia niin monesta eläimestä kerralla, niin koira (tai kaksi) on hyvä. Ja jos tarpeeksi rahaa siunaantuu, myös hevonen tulee taloon.

Ruotsissa heinäkuussa 2012

6. Matkustelen johonkin taulukkoon nähden melko paljon, vähintään kerran vuodessa käyn ulkomailla, lisäksi kerran vuodessa mökillä Suomessa. Ennen kävin lähinnä perheeni kanssa Espanjassa, sitten laajensimme muuallekin, ja olen käynyt heidän kanssaan Virossa, Turkissa, Englannissa ja Kreikassa Rhodoksella. Nyt kun on ikää itsellä matkustaa yksinkin, niin olen käynyt poikaystäväni kanssa Ruotsissa ja Kreikassa Kreetalla. Ensi kuussa lähdemme Bonniin Saksaan ja sieltä junalla Pariisiin.
Toivekohteina on tulevaisuudessa ainakin Japani, Yhdysvallat, Australia, Iso-Britannia (uudestaan) ja Thaimaa. Enkä meinaa matkustamista lopettaa, kun nuo paikat on visitoitu, vaan suuntaan kohti uusia maisemia.

7. Haluaisin olla musikaalisempi kuin mitä olen. Laulan hyvin paljon omana aikanani, mutta olen haaveillut myös laulutunneista (yksityis, ei mistään kuoro- tai ryhmätunneista). Lisäksi haluaisin oppia soittamaan vaikka mitä instrumentteja, kuten pianoa (omistan kosketinsoittimen), kitaraa (meillä on akustinen) ja rumpuja ja viulua ja ja.. No, jos pianoa ja kitaraa oppisi soittamaan, olisin ikionnellinen. Olen vain niin helposti luovuttava, jos en heti opi.

8. Ankkaa läpi elämän! Taisin oppia lukemaan juuri Aku Ankan avulla ja se on roikkunut mukana koko ajan. Sitä alettiin tilata minun nimelläni, kun olin kolme. Luen Akkaria usein, kun syön (huono tapa, mutta en osaa nykyään vain istua ja syödä). Akkari on tullut tähän päivään asti kotiin, lisäksi tilaamme Aku Ankka Ekstraa. Ennen tuli myös Roope-setä. Taskukirjoja isä ostelee säännöllisesti taloon (kun nimppareita tai synttäreitä). Lempipiirtäjiäni ovat Don Rosa, Vicar ja Marco Rota. Muita sarjakuvia en oikeastaan lue. Ennen luin myös mangaa, mutta nykyään hyvin harvoin. Tykkään lukemisesta ylipäätään, kirjojen luku on yksi suosikkiharrastuksistani. Tällä hetkellä kesken on Harry Potter and The Chamber of Secrets.

9. Minussa asuu pieni muotifani. Koluan nettisivustoja ja muotilehtiä läpi ja seuraan uusinta uutta, mutta itse en ole päässyt tyylissäni ajan hermolle. Hieman säälittävää. Mutta olen yrittänyt aloittaa tyyliremontin, ja tämän viikon perjantaina olisikin vuorossa uusien vaatteiden shoppailu. Mutta jos on laiska, niin ei välttämättä jaksa yhdistellä vaatteita ja asusteita, ainakaan tyylikkäästi. Ja kun jaksaisi vielä laittaa hiukset ja meikata, niin näyttäisikin joltain, mutta huoh. Lehtiä selatessa on kuitenkin kiva kommentoida "Ton mä haluun!" tai "Tota värioksennusta en pukisi päälleni mistään hinnasta!", kuten viimeisintä Me Naiset -lehteä lukiessani.

10. Sarjat, joita katson tällä hetkellä, on House ja The Vampire Diaries. Katson niitä yhdessä Mikon kanssa, Housea katsomme dvd:ltä, TVD:tä Amerikan tahtiin netistä. Lisäksi seuraan Salkkareita (kyllä!), olen seurannut niitä aina, joten en osaa enää olla katsomatta. Muita hyviä sarjoja, joita katson/olen katsonut enemmän ja vähemmän: Lost, Todistettavasti syyllinen (=Cold Case) ja Top Gear.

11. Haluan muuttaa omilleni. Olemme laittaneet poikaystäväni kanssa jo hakemukset menemään HOASille, mutta toistaiseksi ei ole mitään kuulunut. Tosin merkitsimme, että voimme muuttaa aikaisintaan huhtikuussa, nyt näin jälkiviisaana, se oli ihan tyhmää. Sisustaminen on minulle hyvin tärkeää, siksi haluan päästä opiskelemaan sitä. Omaa huonettani en ole ikinä erityisemmin päässyt sisustaa, niin pieni ja täynnä roinaa. Tietenkään ei heti ole rahaa ostaa mitään viimeisintä mallia olevaa sohvaa, ja tilansa puolesta ensikämppämme ei varmaan ole pilattu. Pelasin nuoruudessani paljon Simsiä, ne olivat ainoa mahdollisuuteni sisustaa. Lisäksi tietenkin haluan päästä vähän päättämään omasta elämisestäni. Haluan jopa päästä maksamaan omat laskuni (se varmaan haihtuu aika nopeasti). Ja oma ruoka!



Sitten vielä kermana kakun päällä (eli blogitekstin lopuksi), täytän ensi tiistaina 20! Hurrjaa, mutta en koe mitään kriisiä siitä. En ole enää teini ("add number" -teen). Viikonloppuna näen kavereitani ja tulee olemaan hauskaa!

Ja otsikko tulee Apulannan kappaleesta "Viivakoodit". Koska annoinhan itsestäni juuri kaiken ilmi, eikö?

Uuden vuoden lähtölaukaus on ammuttu!

Ja jälleen kerran on laiskuus ottanut vallan. On se kyllä välillä vaan vaikeaa raahata itsensä tänne asti, koneella sitä tulee käytyä kuitenkin lähes joka päivä. Pääsääntöisesti haluan vain rauhan, kun kirjoitan tänne, en mitään puolihutaistua selostusta parista viimeisestä päivästä.


Mutta siis, aiheeseen. Puerto Ricon -reissu, joulu ja uusi vuosi vilahtivat viime kuussa ohi. Puerto Ricossa oli kivaa, hotellihuone oli loistava ja paikkamme oli mukavan syrjässä. Ja isän viiskymppiset tuli hoidettua siinä sivussa. :)

Päivänäkymää merelle päin

Yöaikaan parvekkeen näkymä

Joulu meni liiankin nopeasti, oli aivan superihana joulu. ♥ Vietin alkuaaton noin viiteen asti perheeni parissa, siitä sitten menin Mikolle lahjojenjakotilaisuuteen ja lopuksi tulimme meille ja annoimme toisillemme lahjat. Joululahjasaaliiksi tuli:
- perheeltäni

• Fazerinaa
• Anno Domini -kalenteri
• SingStar SuomiHuiput (PS3)

- Mikon perheeltä

• hajuvesiä
• kaulakoru
• sulkapalloja
• Belgian suklaata (simpukkasuklaa)
• 100% suklaata pähkinällä
• Lennol-torkkupeitto (yhteinen Mikon kanssa)
• Fazerin sinistä (yht. Mikon kanssa)

- Mikolta

• fleecehuopa
• pörrösukat
• ponnareita ja pinnejä
• sydänkorvikset
• maalaussetti
• Parisuhde-peli
• Fazerinaa
• langaton hiiri

- Saaralta Kiroileva siili -lasikokoelma (3 juomalasia)

Kaikkea pientä ja tarpeellista, ja olen kiitollinen kaikista lahjoista. ♥


Sitten oli myös uusi vuosi, jonka vietin alkuillasta ystävieni parissa Rossossa ja loppuillan Mikon kanssa. Vuosi vaihtui siis täydellisesti!

Kävin läpi myös opiskelupaikkoja Studentumin kautta. Katsoin jokaisen mahdollisen osion läpi tekniikkaa ja hoitotyötä myöten, vaikka ne ei kiinnostaneetkaan. En ainakaan ole epätietoinen mahdollisista hakupaikoista. AMK-paikkoja tuli kalasteltua paljon enemmän kuin yliopistopaikkoja, sinne kyllä haluankin enemmän. Kurjinta on, että voin hakea enintään neljään AMK-paikkaan. Yliopistoihin voi hakea enintään yhdeksään. Ainakin kaikki AMK-paikat menevät mun hakemuksessa täyteen!

Katse kohti vuotta 2013, toivottavasti siihen mahtuu yhtä mahtavia tapahtumia kuin viime vuoteen, mutta vähemmän niitä huonoja juttuja!


Tähän loppuun vastaan vielä Maijun haasteeseen, joka liittyykin koiriin. :)

''Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä,  joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.'''

UUDET KYSYMYKSET

Sori, en usko, että mulla on juuri ketään, joka näihin vastaisi, joten katkaisen kierteen.

1. Mikä on koirasi hauskin tapa?

Sanin hauskin tapa.. Tämä on vaikea, sillä on niin monta hauskaa tapaa. Varmaan eniten aina nauretaan sille, kun se saa pesun/ulkoilun jälkeen kauhean hepulin, ja juoksee ympäri kämppää rullaten matot aivan tahallaan. Ja no, hauskaa ja hauskaa, mutta kun Sani tietää jonkun tulevan (ovikello soi yms), se alkaa ensiksi haukkumaan, mutta kun sitä käskee olla hiljaa, niin sen ääni vaimenee matalaksi ölinäksi. :D

2. Mitä mieltä olet urosten kastraatosta? Entä nartun sterilisaatiosta?

Mielestäni aivan tarpeellista, jos koiralla ei haluta teettää pentuja ja sen hormonaaliset vietit ovat turhankin voimakkaat, esim. urokselle sisälle merkkailu tai nartulla valeraskaudet. Mutta jos koiralla ei ole ongelmia, en ymmärrä, miksi se sitten pitäisi tehdä. Kastraation/sterilisaation jälkiseuraukset voivat kuitenkin olla paljon hankalammat kuin ennen sitä olleet "vaikeudet". Se on mielestäni yksilökohtaista, kannattaako sitä tehdä vai ei. Sanille mietimme sitä, mutta sillä on aika helpot juoksut ja sillä olleet mahdolliset valeraskaudet todella lieviä, joten emme aio leikkauttaa sitä.

3. Onko koirasi luonteessa jotain, mitä haluaisit muuttaa tai lisätä? Esim. noloin/turhauttavin tapa?

Ei varsinaisesti ole mitään noloa tai turhauttavaa, mitä Sani tekee. Ehkä kynsienleikkuun näykkiminen ja rimpuilu voisi olla helpompaa, mutta ei sekään niin häiritse, koska se ei oikeasti tee mitään. Ulkona joillekin satunnaisille koirille haukkuminen tietenkin voisi loppua. :D En edes ymmärrä, miten se valitsee koirat, jolle haukkua. Yleensä vain silloin, jos ne yllättävät Sanin tulemalla yhtäkkiä nurkan takaa tai muuta vastaavaa.

4. Mikä on koirasi lempipaikka kotonasi?

Niitä on monia, ja se riippuu aina siitä, missä ihmiset ovat. Yleensä päivisin Sani kuitenkin nukkuu vanhempieni sängyssä jommankumman tyynyllä tai sohvalla. Lattialla se ei juurikaan tykkää nukkua, paitsi mun huoneessa ollessaan se nukkuu tuossa matolla tai omassa pedissään. Ja tietenkin kesäkuumalla lattiat ovat viileimpiä paikkoja.

5. Mitä ruokaa koirasi syö ja miksi juuri sitä?

Sani on hieman nirso, joten joudumme vaihtelemaan nappuloiden merkkiä toisinaan. Nyt se syö Nutro Natural Choicea (adult, lamb & rice), tuota edeltävä pussi oli Royal Caninia. Lisäksi äiti antaa erilaisia purkkiruokia päivittäin, mm. Cesaria ja Hau-Hauta. Aamuisin Sani saa Pedigreen Dentastixin. Lisäksi äitini lellii ja lihottaa Sania kaiken maailman herkuilla, kuten nakeilla ja juustoilla. Tosin mun jäkätyksen jälkeen hän on vähentänyt niiden antamista.

6. Mikä on lempitekemisesi koiran kanssa?

Kyllä ihan peruslöhöily sohvalla ja Sanin rapsuttelu siinä ohessa on sitä mukavinta tekemistä. Lisäksi herkkujen tahdissa temppuilu on ainakin Sanin mielestä kovin palkitsevaa. Tietenkin kunnon lenkit antavat sekä koiralle että omistajalle hyvän olon. Ja lelun kanssa tai perässä juokseminen on oikein hauskaa, mutta Sanin kanssaleikkijä saattaa kyllästyä nopeasti, kun se ei tuo lelua luokse, vaan juoksee karkuun.

7. Mitä mieltä olet television Cesar Millanista tai brittien Victoria Stilwellistä ja heidän metodeistaan?

En kauhean tiiviisti ole seurannut kumpaakaan henkilöä ja heidän ohjelmiaan, mutta jos olen jotain yksittäisiä jaksoja nähnyt, en ole nähnyt siinä mitään väärää auttaa ihmisiä, jotka suunnittelevat jo koiransa poisantamista, koska koira käyttäytyy huonosti. Ei välttämättä auta, jos ostaa jonkin käytöskirjan ja yrittää sen avulla opettaa koiraa, koska koirat ovat yksilöitä ja toimivat niin eri tavalla. En sitten tiedä, kuinka hyvin Millan tai Stilwell tuntevat erilaisten koirien käytökset ja kuinka nopeasti he oikeasti pystyvät neuvomaan koirien omistajia. Cesar Millan vaikuttaa hieman pätevämmältä Koirakuiskaaja-ohjelmansa kanssa kuin Victoria Stilwell Isännän ja koiran käytöskoulu-ohjelmassaan. Toisaalta olen nähnyt Koirakuiskaajaa enemmän kuin tuota Käytöskoulu-ohjelmaa (sitä olen katsonut vain yhden jakson).

8. Mitä koirasi inhoaa eniten?

Tämä on helppo. Kynsienleikkuuta. Sani on muuten maailman ihanin ja kiltein koira, mutta kynsiä leikatessa silläkin palaa pinna ja se saattaa yrittää varoittaa hampaita näyttämällä tai näykkimällä. Siinä se vaan menee niin paniikkiin, ja siksi kynsienleikkuu tuppaa toisinaan jäämään, koska se on Sanille niin stressaavaa (sekä leikkaajalle).

9. Millainen olet itse koiranomistajana tai kouluttajana?

Varmaan aika tavallinen. Olen opettanut Sania herkuilla, ja toimivat hyvin. Rakastan koiraani, mutta en ajattele, että koiran pitää saada ruokaa aina kun se kerjää tai muuten en rakasta sitä. Olen käytännössä hoitanut kaiken kouluttamisen meidän perheessä, mutta välillä kaikki opit tuntuvat menevän retuperällä, kun kukaan muu kuin minä ei vaadi Sanilta mitään. Olen perheessämme se, joka vie Sanin pitkille lenkeille ja leikkii sen kanssa ja hoitaa ikävämmät toimet (turkin pesun, kynsienleikkuun ja harjaamisen). Siksi Sani kunnioittaa minua laumanjohtajana, muut perheenjäsenet tuntuvat olevan Sanin alapuolella, ainakin sen omassa päässään.

10. Mitä mieltä olet näyttelyistä ja niissä juoksemisesta?

Mikäs siinä, jos siitä tykkää. Kunhan siitä ei tule koiran ainoa aktiviteetti, miten seistään pyödällä tai kuljetaan kehässä kauniisti. En myöskään ymmärrä melkein joka viikonloppu näyttelyissä käyviä. Koira viettäisi senkin ajan mieluummin kotiseudulla pitkällä lenkillä kuin toisten koirien jatkuvassa räksytyksessä ja trimmaamisessa ja narun päässä kävelemisessä. Jotkut ihmiset eivät ymmärrä, mikä on liikaa. Tietenkin jos näkee selkeästi, että koira nauttii siitä puuhasta, niin näyttelyt ovat ok. Kerran kuukaudessa tai kahdessa olisi mielestäni maksimi. Ei ne ruusukkeet ja arvoselut kiinnosta ketään muuta kuin näyttelyissä käyviä koiraihmisiä, ja niitä ei ainakaan lähipiiriini kuulu kovin monta. Mieluummin koiran ja omistajan omaksi iloksi niihin näyttelyihin, ei maineen ja kunnian toivossa.

11. Kuvaile ihannekoira ja -kasvattaja.

Ihannekoira: Sani (miinus kynsienleikkuun hankaluus). Eli käyttäytyy sekä koirien että ihmisten seurassa kiltisti. Koiralla riittää energiaa leikkimiseen ja lenkkeilyyn, mutta ei vaadi sitä koko ajan. Ja pienehkö koira on kätevä kuljettaa minne vain. Koira on omistajansa paras ystävä, johon voi tukeutua, kun muuten menee paskasti, ja jolle osoittaa rakkautta ja jolta voi saada vastarakkautta.

Kasvattaja: Tarkoitetaanko nyt omistajaa vai sitä, joka auttaa pennut maailmaan ja kasvattaa koiria ensimmäiset 8 viikkoa? Veikkaan ensimmäistä. Kasvattajan kuuluu olla sitoutunut hoitamaan koiraansa koko sen elämän ajan ja antamaan sille hyvän elämän. Hän kouluttaa koiraansa tottelevaiseksi koiran ehdoilla, ruokkii kuten koira tarvitsee, ulkoiluttaa tarpeeksi usein ja antaa mahdollisuuden liikuntaan. Lisäksi hän huolehtii, ettei koiran tarvitse olla likainen tai takkuinen, ja leikkaa kynnet sopivin väliajoin. Lisäksi hänen tulee rakastaa koiraa kuin omaa lastaan. Koko elämän ei tarvitse pyöriä koiran ympärillä, mutta koirasta pitää huolehtia kuten koirasta kuuluu.

Loistavaa alkanutta vuotta, ihmiset!