Kesä tuli, pää suli ja kala sanoi pulipuli

(Sori otsikon jäätävä luovuus, on vaikea keksiä pitkille ajanjaksoille otsikoita :'D)

Jooh, kiirettä on taas pitänyt. Ja rehellisesti sanottuna unohdin koko blogin hetkeksi. Mutta en aio ottaa liikaa stressiä tästä, sillä kirjoitan tätä lähinnä omaksi huvikseni (ja teille harvoille lukijoille!). Nyt on syysloma, ja mulla on aikaa!

Hmm, let's think... huhtikuun jälkeen on tapahtunut kaikenlaista.
Aloitetaan vaikka reissuista ja tapahtumista, joita on Mikon kanssa käyty. Varoitus – erittäin kuvapainotteinen ja pitkä postaus!

Toukokuussa tuli seitsemän vuotta yhteistä taivalta täyteen, elokuussa kaksi vuotta avio-onnea. Ei tehty ihmeellisiä juttuja toukokuussa, kun kuitenkin lähdettiin Kyprokselle Ayia Napaan kesäkuussa. Ja se oli kyllä ihana matka! Uusi maa, vaikka kreikkaahan sielläkin puhutaan.

Suureksi osaksi meni levon kannalta, mutta tehtiin me pari retkeäkin. Yksi retki oli makumatka kyproslaisiin ruokiin ja juomiin. Pienessä söpössä kahvilassa pysähdyttiin, josta jatkettiin matkaa makeistehtaalle (tai siellä tehtiin vähän kaikennäköistä: hilloja, karkkeja, marmeladeja...). Sen jälkeen käytiin nuuhkimassa ruusuja ja maistelemassa ruusuvesituotteita ruusutehtaalla. Seuraavaksi pysähdyimme viinitilalla maistelemassa viinejä (mukaamme tarttui valkoviini – vaikka kumpikaan meistä ei yleensä sitä edes juo). Viimeinen etappi oli päivällinen ravintolassa. Ruoka oli melko samantyyppistä kuin Kreikassakin, mutta halloumi on kyllä parasta kyproslaista herkkua. ♥

Kyproksen jälkeen olikin aikamoista ravaamista: oli Jukolaa ja mökkeilyä. Kotona ei kauan viihdytty kesäkuussa... :)

Heinäkuun kohokohtia oli vaellusreissu Ylöjärvellä Seitsemisen kansallispuistossa. Kokemuksena kyllä upea, vaikka olosuhteet olisivat voineet olla paremmatkin, nimimerkeillä "Hikoilin kuin pieni sika", "Rakot puhkesi parin päivän päästä" ja "Hyttyset söi mut elävältä". Kävelimme yhteensä 26 kilsaa: ekana päivänä 16 km ja seuraavana 10 km.

Ylöjärveltä menimme suoraan Ikaalisten kylpylään. Ei ollut aivan niin upea kuin ajattelimme, mutta kyllä siellä viihtyi metsässä rämpimisen jälkeen. Päänsärky iski molemmilla, mikä saattoi johtua nestehukasta ja lämmöstä.

Ikaalisista jatkoimme matkaa Tuuriin, jossa pyörittiin hetken aikaa. Sieltä matka jatkui Ähtärin eläinpuistoon. Siellä tuli nähtyä eläimiä. ♥ Näimme pandatkin ja olihan ne nyt söpöjä! Mutta hieman liikaa maksaa pandalippu siihen nähden, mitä rahalle saa vastineeksi. 5-10 minuuttia taidettiin siellä pandatalossa olla.

Ähtäristä jatkettiin sitten kohti Juukaa ja meidän suvun mökkiä (jonka isoisäni on itselleen lunastanut). Käytiin siis moikkaamassa isoisääni ja hänen naisystäväänsä. Pari yötä vietettiin siellä.

Viimeinen etappi reissullamme oli sitten Mikon porukoiden mökki Juvalla. Sielläkin pari päivää, jonka jälkeen pääsimme vihdoin kotiin. Pitkä reissu, vaan tulipahan tehtyä!

Elokuussa jatkui työt. Jatkan siis vielä tämän lukuvuoden samassa paikkaa, mikä on kyllä kaikin puolin oikein hyvä: näyttää hyvältä CV:ssä ja ei tarvitse opetella kaikkea taas alusta asti. Mutta tämän vuoden jälkeen matka jatkuu kohti uusia seikkailuja, se on nyt jo tiedossa.

Elokuussa ei siis tästä syystä tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Hääpäivä oli silloin kuitenkin! Kävimme syömässä, vietimme yön hotellissa ja kävimme pakenemassa huoneesta (kerrankin pääsimme ulos!). Muuten sitten tapahtui kaikkea pientä: mökkeilyä, treenit jatkui, kavereiden näkemistä.

Syyskuussa sitten tapahtuikin muutakin: kauden ekat kisat ja Mikon sukulaisen häät. Kisat nyt eivät menneet kauhean hyvin, ja niistä asti mun selkä on ollut melko rikki. Kävin viime viikolla fyssarilla näyttää sitä, ja nyt jumpataan. Häät olivat kauniit, Tuomiokirkossa vihkiminen ja juhla Suomenlinnassa. Vieraista ei vain tuntenut juuri ketään, niin siinä mielessä jäi vähän ulkopuoliseksi.

Syyskuun kohokohta oli kuitenkin matka Itävallan kautta Slovakiaan katsomaan Evanescenceä! Hieman oli kiire aikataulu, sillä lensimme lauantaiaamuna Wieniin, josta jatkoimme junalla matkaa Bratislavan kautta Trnavaan. Perillä olimme kuitenkin n. kahdelta, joten aikaa oli onneksi pyöriskelyyn ja hengähtämiseen.

Illalla oli sitten keikkoja. Keikkapaikka ei itsessään ollut mikään ihmeellinen, vaatimaton jalkapallokenttä. Mutta ei sinne lavasteita mentykään katsomaan. Ensin esiintyi jenkkibändi Veridia, jota kuuntelimme puolella korvalla. Ihan hyvä meno oli! Sen jälkeen esiintyi Tarja Turunen, mikä oli silkkaa sattumaa, mutta tiesin, että jotkut yleisöstä olivat tulleet katsomaan pelkästään Tarjaa. Sitä varten ostimme pienen Suomen lipun, jota heiluttelimme. Taisi huomatakin!

Parasta illassa kuitenkin oli Evanescence. Juuri kun Ev alkoi soittaa, rupesi satamaan. Ei onneksi kovin paljoa, mutta silti. Loppui onneksi parinkymmenen minuutin jälkeen.
Keikka oli upea ja hieno, ja erityisesti My Immortalin aikaan valomeri oli hieno näky.

Sunnuntaiaamuna lähdimme takaisin Wieniin, jossa hengailimme muutaman tunnin. Kiertelimme ympäri ämpäri. Ja nyt voi sanoa: ollaan juotu viinii Wienissä!

Nyt ollaankin jo lokakuussa. Lokakuuhun on mahtunut parit kisat, jotka on menneet ihan ok menestyksellä (parhaiten sekari, huonoiten kaksari). Kipeä selkä on kyllä vaikuttanut kaksarin pelaamiseen, joten ihan parasta en ole itsestäni irti saanut. Ja se on edelleen niin kipeä, ettei kentällä mihinkään ihmeellisyyksiin venytä. Seuraavat kisat ovatkin kuunvaihteessa, johon mennessä toivon selän jo parantuneen tai edes olevan kivuttomampi. Kroppa ärsyttää nyt monin tavoin, kun myös kantapää on kipuillut (plantaarifaskiitti) ja herkut ovat maistuneet liikaa... Nyt kuitenkin nautiskelen lähinnä ansaitusta syyslomasta – parasta opetyössä!

Koko kesän kestävä projekti oli myös Sani. Sillä meni polvesta ristiside, minkä seurauksena se könkkäsi kolmella jalalla. Eläinlääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa: leikkaus tai lopetus. Jälkimmäinen ei ollut tietenkään vaihtoehtona, joten kesäkuun alussa oli polvileikkaus. Toipuminen tapahtui pikkuhiljaa ja fysioterapian avulla. Harjoitteita on tehty koko kesä, ja nyt koira on entistä ehompi! Enää Sanista ei edes huomaa, että jotain vikaa olisi ollut, kuin joissakin tilanteissa (jalka tärisee välillä, makoilun jälkeen hieman kankea jne). Ihana, reipas koiru. ♥

Tässä lähtötilanne: muutama päivä leikkauksen jälkeen. Ei käyttänyt tässä vaiheessa vielä jalkaa ollenkaan.

Jouduttiin laittaa Sanin rahi kallelleen ja peitto lattialle, ettei se vahingossakaan hyppää. Heinäkuulta.

Jalka näytti vielä elokuussa kanankoivelta, vaikka kävely luonnistui jo melko hienosti.

Lokakuussa jalka kuitenkin on toiminut jo normaalisti ja näyttänyt normaalilta! ♥

Huh, mitähän vielä? Jotain todennäköisesti unohtui, mutta tässä ainakin tärkeimpiä. Katsotaan taas, milloin tulee seuraava postaus... :D Jos ensi kerta tulisi nopeammin, niin ei olisi niin paljon muisteltavaa. Mutta kuten lupasin, kuvapainotteinen, pitkä postaus, olkaa hyvä!

Hyvää syksyä kaikille! :)

Kuin iso gradukivi olisi vierähtänyt pois sydämeltä

No niin, tällä kertaa hieman nopeammin tuli teksti!

Tärkein asia heti kärkeen, joka ilmenee myös otsikosta: palautin gradun maanantaina! Ah onnea ja autuutta! Tällä viikolla on ollut peräti VAPAA-AIKAA. Ei ole vielä opiskelijoiden tekstejäkään tarkastettavana, joten olen vain pyörinyt ja ihmetellyt, mitä tehdä elämälläni. No, olen toki laittanut työhakemuksia, mutta muuten olen saanut vain löhötä sohvalla vailla tunnontuskia siitä, että pitäisi olla kirjoittamassa.

Gradun kanssa etenin loppujen lopuksi todella nopeasti, kun oli aikaa kirjoittaa sitä. Yo-kokeet veivät maaliskuusta leijonanosan, joten silloin en ehtinyt kirjoittaa ollenkaan. Kuitenkin kun jakso vaihtui ja edelliset kurssit jäivät taakse, otin loppuspurtin ja kirjoitin reilussa viikossa gradun valmiiksi, mikä tarkoitti siis n. 30 sivua. Gradu jäi tosin vain minimimittaan (60 sivua), mutta hei – mä tein sen! Laitoin sen sitten vielä luettavaksi ohjaajalleni, joka oli hieman yllättynyt kokonaisesta gradusta. Sain kommentteja, joiden pohjalta vielä hieman muokkasin pääsiäisen aikana, mutta maanantaina sain sitten laitettua gradun viralliseen tarkastukseen. Nyt vain odotellaan arvosanaehdotusta ja käsittelykokousta, että pääsen vihdoin ja viimein valmistumaan. Mutta tähän mennee vielä kuukausi, joten hetki joudutaan odottelemaan valmistujaisia.

Työn suhteen ei tosiaan ole vielä varmuutta. Sijaistamani opettaja ei palaa vielä ensi lukuvuonna, mutta paikka oli julkisessa haussa ja meitä on kaksi sijaistakin tuolla tällä hetkellä, joten täysin epävarmaa, melkeinpä jopa epätodennäköistä, saanko sen. Mutta hakemuksia on laiteltu muuallekin, ja kyllähän tuo vuoden kokemus CV:ssä hyvältä näyttää. Mutta jos ei muuta, niin teen lyhyitä sijaisuuksia ja haen koko ajan pitempää työsuhdetta.

Tässä on nyt ollut myös paaaljon kisoja edellisen kirjoituskerran jälkeen. Ekat kisat Turussa: yksi voitto sekä kaksarissa että sekarissa, sitten häviö. Perustarina siis. Mutta perustarinassa alkaa olla hieman muutosta, sillä tokat kisat Lahdessa: pelkkiä voittoja kaksarissa ja sekarissa --> kultaa molemmissa! Sama tarina oli viimeisimmissä kisoissa, joissa tuli kultaa kaksarista ja sekarista. Toki välissä oli yhdet kisat Espoossa, jossa taas yhden voiton jälkeen turpaan tuli kaksarissa ja nelurissa. Tänä viikonloppuna on taas kisat; katsotaan, millainen tarina siitä kehkeytyy!

Hankin tässä myös uuden puhelimen! Oli kallis, mutta kerrankin saa hyviä kuvia myös puhelimella. Vaikka mulla on järkkärikin, sitä tulee niin harvaan paikkaan raahattua, niin on kiva, että puhelimellakin saa kelvollisia kuvia. Etenkin Sani on joutunut kärsimään ja olemaan mun kuvauskohteena useampaan otteeseen. :)

Kevät on jo pitkällä, ja auringosta ja lämmöstä tuli nautittua tällä viikolla. Totta kai se kylmeni juuri, kun vappu on tulossa, mutta eipä nyt enää onneksi sada lunta (toivottavasti...). Toukokuu kuitenkin menee pitkälti jos jonkinlaisessa riennossa, kuten kisoissa ja kavereita näkemässä. Tulee meillä ensi viikonloppuna Mikon kanssa jo seitsemän vuotta yhteistä eloa, jos tähän occasioniin keksisi vielä jotain kivvaa. ♥

Kesän lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että työt on pikkuhiljaa loppumaisillaan ja kesäloma alkaa! Ja melkein heti kesäloman alkamisen jälkeen me lähdetään Kyprokselle viikon reissuun. :D Todennäköisesti seuraava päivitys tulee siis sen jälkeen.

Nauttikaapa siis lähestyvästä kesästä ja lämpenevistä keleistä!

On siis kevät, kuljen gradumatkan loppuun

Koko ajan taitaa mun kirjoitusvälit vain kasvaa. Oh well.

Syy on ilmeinen: kiire töissä ja gradun kanssa. Vapaa-aikaa on vain nimeksi, joten ei tule ensimmäisenä mieleen istua näppiksen äärelle ja alkaa kirjoittaa blogiin. Joten pahoittelut siitä!

Nyt eletään siis maaliskuun ensimmäistä päivää. Parin päivän päästä mulla onkin jo synttärit, ja sellainen lukema kuin 26 pärähtää tauluun. Eli ei kovin merkittävä merkkipäivä.

Mitä tässä on sitten tapahtunut? Lokakuun ja joulukuun välillä ei oikeastaan mitään ihmeellistä, töitä, töitä ja töitä, välissä sulkkista ja hieman gradua.

Joulukuussa me oltiin kisoissa Jyväskylässä, se oli ihan mukava matka. Sekarista tuli kauan kaivattu luokkavoitto ja vielä tosi tiukan finaalin jälkeen! Oli ehtinyt kerääntyä palkinnoksi erinäisistä kisoista lahjakortteja, joiden yhteissumma oli 70 € (sulkkis lyö melkein jo leiville)!
Oli myös ekat opepikkujoulut, teemana valkoinen joulu. Saatiin siis mitä tilattiin! ;)
Joulukuussa oli myös joulu (surpriiise!). Sahattiin taas joka suuntaan tämä joulu, käytiin perheidemme luona ja loppuilta kahdestaan kotona. Ja kerrankin oli valkea joulu!

Innoissaan lahjojen kimpussa.

Sanista tulee paljon edustavampia joulukuvia. (Tässä se on tuhonnut oman lahjansa.)

Tehtiin myös pieni perhematka Naantaliin, Mikon porukoiden kanssa. Sen jälkeen olikin jäljellä enää uudenvuoden vietto, joka tällä kertaa hoitui Mikon kaveriporukassa. Pelattiin lautapelejä ja käytiin katsomassa ja ampumassa parit raketit ja voilà - oli uusi vuosi 2019!

Tammikuu hurahti melko nopeasti, silloin nautittiin lähinnä talvisesta kelistä. Sani ainakin nautti paljon enemmän kuin näistä tämän hetken plussakeleistä (paitsi juuri tänään pakkasta). Oli myös eräät voittoisat kisat Mikkelissä, voitto napsahti jokaisesta neljästä pelistä, mikä tarkoitti kaksarin ja sekarin kultamitaleja!

Helmikuussa ei tapahtunut juuri mitään. Yhdet kisat kävin häviämässä. Kamala kiire oli helmikuun alussa, kun uusi jakso alkoi, mutta edellisestä jaksosta oli vielä läjä tarkastamattomia tehtäviä. Mutta nyt on ollut leppoisampaa, vain kaksi kurssia ja juuri nyt on talviloma! Graduakin olen ehtinyt edistämään pitkästä aikaa, ja uusi tavoite sen palautukselle on tämän kuun loppu. Katsotaan, pysynkö tavoitteessani.

Mitäs sitten maaliskuu tuo tullessaan? Ainakin nuo aiemmin mainitut synttärit, mutta lisäksi liudan kisoja. Maaliskuun kolme viimeistä viikonloppua kuluu sulkkishalleilla ympäri ämpäri Etelä-Suomea. Muuten oikeastaan kaikki muu on vielä avoinna. Eipä tähän kuuhun hirveästi kyllä enää muuta mahdukaan. Niin ja ylppärithän alkavat ihan pian, joten se siitä vapaa-ajasta.

Kevätkausikin lähestyy vääjämättä loppuaan ja tuo mukanaan kysymyksiä. Tärkeimmät ovat tietenkin ne, mihin mennään ulkomaan matkalle ja onko se yhden vai kahden viikon reissu. Yksi sellainen pikkukysymys on myös se, mitä sitten kesän jälkeen. Pitäisikö hakea nyt tässä töitäkin kaiken lisäksi? Varmaankin. Mutta yksi mahdollisuus on myös, että sijaisuuteni tuolla voisi ehkä jatkua, jos sijaistettavani päättääkin jatkaa äitiysvapaataan. Myös sulkkikseen liittyy kysymyksiä: Missä olen vuoden päästä? Alkaako supertreenaus kesän alkaessa kuten olen uhkaillut? Paljon kysymyksiä, vain vähän vastauksia.

Palaillaan taas myöhemmin (yritän aiemmin kuin melkein puolen vuoden päästä)! Toivotaan, että mulla on silloin parempia uutisia gradun tiimoilta (ja miksei työnkin). ;)

(Otsikko on muunnelma Tavaramarkkinoiden Keväästä.)