Aika on kulunut vinhaan, enkä olekaan hetkeen kirjoitellut mitään. Anteeksi, arvoisat lukijat!
Onko elämälläni sisältö? Onko elämäni niin toiminnan täytteistä, etten kerkeä kirjoittamaan mitään? Ikävä tuottaa pettymys, mutta toimintaa ei ainakaan kovin paljon ole ollut. (Tässä vaiheessa siis voitte vielä pelastaa itsenne!) Sisältö elämälläni on kyllä. Nimittäin poikaystäväni. Maailmani lähes pyörii hänen ympärillään, varsinkin kun kaikki tuntuu olevan töissä tai muiden kiireiden parissa, joten aikani kuluu vain Mikon seurassa. Mutta olen kyllä täysin tyytyväinen, olen onnellisempi kuin koskaan. ♥
Onko sitten yhtään mitään tapahtunut, vai onko elämäni vain siirappista söpöilyä? Vaikea vastata teidän kannaltanne, mutta töitä olen jonkin verran tehnyt. Olen ahkeroinut Suomalaisen Työn Liiton toimistolla kiire-/kesäapulaisena. Se on ollut enemmänkin keikkaluontoista, ja mitään kokopäivätyösuhdetta ei siis ole. Mutta pari päivää viikossa on kerryttänyt ihan mukavasti tiliä.
(Ja pst, Työ Turneella -bussi liiton 100-vuotisjuhlan kunniaksi kiertää ympäri Suomea, menkää voittamaan palkintoja, joita MINÄ olen järjestellyt, jakanut ja pakannut pahvilaatikkoihin! ;D)
Kävinpä myös ensimmäistä kertaa Ruotsissa! Se oli siis Mikon ylppärilahja minulle, kiitokset hänelle ihanasta matkasta. ♥ Kaksi yötä laivalla ja yksi hotellissa. Päivällä kierreltiin keskusta ja vanha kaupunki nopeasti. Mutta toisaalta, piti mennä Ruotsiin asti, jotta pääsin ostaa H&M:ltä vaatteita ja syömään Mäkissä. :'D Kokonaisuudessaan kuitenkin reissu oli mahtava!
Nyt viikonloppuna kutsuu mökki. Menen Mikon kanssa moikkaamaan isoisääni, viivymme tämän viikonlopun. Josko sitä viimein uskaltaisi heittää talviturkinkin! Tosin se lupasi sadetta koko viikonlopuksi, mutta sateella on yleensä mukavinta uida. Ja sitten tästä viikon päästä lähden uudestaan samaiselle mökille, sillä kertaa perheeni kanssa. Sitten siellä vietetäänkin viikko, toivottavasti keksin jotain tekemistä.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, mainittakoon ensi kuun Kreetan-matka. WOW. Siellä en ole koskaan käynyt ja nyt lähden sinne kahdestaan Mikon kanssa. Odotan matkaa jo nyt niin innoissani! Siitä sitten enemmän kuitenkin matkan jälkeen. ;)
En keksi mitään negatiivista elämästäni oikeastaan tällä hetkellä. (Jos en aloita taas itkuvirttä koulutuspaikan puuttumisesta.) Mutta mielestäni negatiivisia asioita ei tarvitsekaan väen väkisin lähteä kaivelemaan, jos kerran tuntuu hyvälle. Haluan kerrankin nauttia elämästäni. Olenkohan tehnyt niin koskaan? Ja ei, jos jotkut saavat tästä tekstistä käsityksen, että olen onnellinen pelkästään rahan tulon ja hienojen matkojen takia, niin se on täysin harhaluulo. Kyllä se liittyy omaan henkiseen maailmaani. Mikko on onnistunut parantamaan suuret haavat. Mutta ikuiset arvet jää ikävä kyllä niin syvistä iskuista. Nyt olen vain onnistunut peittoamaan ne valtavalla positiivisuuden aallolla, ja siitä kiittäminen aina positiivista Mikkoa. ♥
...Krhm. Ei pitänyt mennä ylistystekstiksi tämän. Haluan vain siis sanoa, että olen onnellinen, ja te, arvoisat bloginlukijat, voitte huokaista helpotuksesta, ettei sitä iänikuista angstia ole luvassa. Paitsi jos joku sadisti sattui tätä lukemaan. :)
Mutta muistakaa iloita elämästänne, eläkää kuin viimeistä päivää, sillä mistä sitä tietää, mikä lopulta on se viimeinen päivä? Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.
DON'T WORRY, BE HAPPY. ♥
