Alohomora!

Lumos (=valois) vain teillekin, rakkaat ystäväiseni!

Otsikostakin arvannee tämän kirjoituksen sisällön, eikös? Elämääni sisältyy tällä hetkellä hyvin, hyvin vaihtelevia asioita: Harry Potter ja koneella dataus. Are you proud? :) Potterit, jotka olen katsonut pikkuveljeni kanssa joulun jälkeen (ja juuri tässä järjestyksessä):
- Harry Potter and The Half-Blood Prince (Puoliverinen prinssi)
- Harry Potter and The Order of The Phoenix (Feeniksin kilta)
- Harry Potter and The Deathly Hallows Part Two (Kuoleman varjeluksen osa 2)
- Harry Potter and The Golbet of Fire (Liekehtivä pikari)
- Harry Potter and The Prisoner of Azkaban (Azkabanin vanki)
Seuraavaksi katsotaan varmaan Salaisuuksien kammio ja Viisasten kivi, kun kerran tällein nurinkurisessa järjestyksessä mennään. Lisäksi ollaan pelattu Lego Harry Potter Years 1-4 läpi ja nyt on kesken Years 5-7. Ihmettelen edelleen suuresti, miten veljeni sai mut houkuteltua pelaamaan Lego-pelejä, koska olen ollut niitä vastaan niin paljon... No mutta, kokeilemalla oppii arvostamaan asioita! Tekee myös hirveesti mieli lukea Potterit uudestaan, suomeksi tai englanniksi, en ole vielä päättänyt. Jos englanniksi alan lukea, aloitan ennen YO-kirjoituksia, niin saan siitäkin hyötyä. Jos päädyn suomeen, lukeminen siirtyy kirjoitusten jälkeiselle ajalle, jotta aika riittää myös niihin lukemiseen. Ja sitten vielä kuva Azkabanin vangista, kun Harry yrittää suojella itseään ja Siriusta ankeuttajilta.

Expecto Patronum! (Odotum suojelius)

No tuota, jottei tämä vallan menisi pelkästään Harry Potter fandomiksi, jätän Potterit nyt sikseen. What else has my life included lately... Paljon datausta. Okei, enimmäkseen iltaisin vasta yhdentoista jälkeen, mutta silti liikaa, kun se dataus venyy sinne kahteen asti. Damn me. Ja mitä olen tehnyt? Katsonut Amnesia-videoita YouTubesta? YEAH, ne kaikki, mitä Raumoogle on tehnyt. (Thanks, if you're reading this!) Mutta kun ne on vaan niin parhaita. En ymmärtänyt, miksi Amnesiaa on sanottu pelottavimmaksi kauhupeliksi, mutta kyllä olin aika kuset housuissa, kun ite sitä kokeilin (veljeni painostuksen alaisena). Saavutukseni: ovesta käytävään, käytävästä rappuset alas tunneliin, matkan varrella yksi lamppu palamaan, tunnelin päässä ovi auki, ja siellä näkyi MORSO. Esc (pausevalikkowhatever). "Joo, mä voisin lopettaa tähän. :3"
Suositukseni, kannattaa katsoa kaikki hänen morsovideonsa!

Otsikko Potterista, lukkojen avausloitsu.
Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.

Nox. (=pimi)

Joulu on taas!

No nysse si o se joulu !

Lahjat ostin viidelle ihmiselle, joista kaksi oli vanhempani (note: en ole koskaan aikasemmin ostanut heille lahjaa). Koiralleni tein myös oman lahjan: punaisen paidan! Oli kyllä aika pirun hankalaa, kun omasta päästä ja koiran mittojen mukaan piti lähteä säveltämään, mistään en mitään ohjeita tai kaavoja saanut.. Mutta kyllä kannatti. ♥ Tein myös eilen piparkakkutalon, joka feilasi aika hyvin, kun yritin ihan ite mittailla osat, mut kyllä ne mitat sit vähän pellille siirrossa ja uunissa muuttui... XD Mutta eipä se makua pilaa! Tänään (oikeastaan jo eilen) oli aatto, sujui kyllä varsin mukavasti. Myöhäinen herätys, äidin tekemää riisipuuroa, klassisia tv-ohjelmia (mm. Lumiukko, Joulupukki ja noitarumpu) ja yhdessä jouluruokien syöntiä. Sitten tuli se jännittävääkin jännitävämpi lahjojen avaus. Tiesin kyllä jo suurimman osan lahjoistani, lukuun ottamatta kavereiltani saamiani ja kahta vanhempien ostamaa. Kokonaisuudessaan sain siis:

• Evanescencen CD:n
• Pirates of the Caribbean - On Stranger Tides -DVD:n
• En vaan osaa! -sarjakuvakirjan
• Seppälän lahjakortin
• Fazeriina-paketin
• Salaisuuksien saari -pelin
• Mavalan kynsitarrat ranskalaiseen manikyyriin
• Jouluarvan
• Fiskarsin aterimet

Hienoja lahjoja kaikki! DVD on katottu, CD kuunneltu, kirja luettu, peli pelattu. Hups? XD No mutta noista riittää iloa silti myöhemmällekin.

Argh tietenkin hieman tätä loman iloa on pilaamassa yo-kirjoituksien nakertava pelko, koska pitäisi ruveta lomalla niihin jo lukemaan. Mutta ainakin joulupyhät haluan viettää rauhassa ilman stressiä. Lisäksi pitäisi varmaan piirtää mun tekemä kalenteri ensi vuodelle valmiiksi, kun päivät alkavat pikkuhiljaa loppua... :'D Ja kohta sitten on uusi vuosi, kirjoittelut jäänevät siihen asti, jos ei nyt mua valtaa jokin vastustamaton tarve jakaa jotain täällä blogissa.

Odotusta - onnea vai tuskaa?

JOULU JOULU JOULU !

En tiedä, pitäisikö hyppiä riemusta vai polkea maata turhautumisesta.
Rakastan joulunodotusta. Odotan, että pääsen kuusen pystytykseen ja nauttimaan jouluaaton rauhasta ja kiireettömyydestä. Jouluna perhe ja suku tuntuu olevan yhtenäinen (in case of me menemme mummon luokse syömään jouluaamuna puuroa). Parhautta on istua joulupöydässä, hämärässä valaistuksessa, hitaasti syöden, joulukuusi taustalla, musiikin soidessa. Sitä seuraa lahjojen avaus, joka on oikestaan merkittävä siinä mielessä, että perhe kokoontuu olkkariin ja istutaan yhdessä ja kaikilla on kivaa. Lahjat eivät enää niinkään ole se suurin juttu, vaikka tietenkin niitä on mukava saada. Ystävien lahjat on ehkä ajatuksellisesti hienointa, vanhempien ostamissa lahjoissa se sisältö. Joulun odottaminen on upeaa aikaa.

Mutta mistä sitten kenkä puristaa? Esimerkiksi koulun takia. Opettajat innoissaan jakelevat hirveitä määriä tehtäviä ennen joulua. Muun muassa kaksi yo-pakettia (ruotsi ja ranska) odottavat tekijöitään. Ruotsi onneksi melkein valmis, mutta palautuspäivä onkin jo keskiviikkona. Yo-pakettien jälkeen voi hengähtää. Mutta kappas, lomahan alkaakin jo silloin, kun toinen paketti pitää palauttaa! Ja tästä aasinsiltana asia numero kakkoseen, eli loman alkamisaika. Okei, pitäisi olla tyytyväinen vain siitä pitkästä lomasta. Mutta silti ketuttaa, että 23. päivä on ensimmäinen vapaapäivä, eli vasta aatonaatto. 22. päivä on muutenkin aivan turha. Menemme kouluun klo 9, tekemään mitä? Aamusta ei huvita kuunnella mitään jouluveisuja. Ennen meillä on järjestetty joulujuhla (tai meillä se taitaa olla puurojuhla) illalla, eli se olisi nytkin parempi, jos se olisi 21. päivän illalla. Silloin olemme menneet kouluun vasta illalla joskus klo 23, ja olemme olleet siellä sitten pari minuuttia yli puolen yön ja päässeet kotiin. Tuskin hirveän moni sitä on pahaksi pistänyt, kun moni tuskin aivan heti muutenkaan olisi nukkumaan menossa, kun seuraava päivä vapaata (paitsi jos sattuu lähtemään jonnekin kuuseen jouluksi). Ja eikö tuo nyt vaikeuta juuri niitä, jotka ovat lähdössä jonnekin? He pääsevät lähtemään vasta juhlajuttujen jälkeen, eli jos on jonnekin Lappiin menossa, menee kivasti yön puolelle. Että kiitos näille päättäjille, jotka keksivät muuttaa perinnettä ja laittaa juhlan aamulle (jolloin normaalit ihmiset vielä nukkuvat)!
Onhan tässä lisäksi vielä kaverien lahjojen hankinta edessä. Yhden olen jo antanut, thank god. Mutta en edes tiedä, ketkä on mulle ostamassa ja keille mun pitäisi itse ostaa. Koska mulla on periaatteena ollut, että ostan niille, jotka ostaa mulle. Ja siihen tulee mukaan se valinnan vaikeus. Olen tajuttoman huono keksimään mitään lahjoja, joten toivon, että se määrä jäisi siihen pariin, muutamaan...

Elämä on tällä hetkellä silti varsin leppoisaa. Mitään erityistä ei ole tapahtunut. Paitsi treenit loppui, yhyy. Ja osallistun seuramme järjestämiin kisoihin tammikuussa 14. päivä, ainakin sekaneluriin ja varmaan myös kaksariin. Silti vaikka elämä on näin mukavasti mennyt, mulla on jokin asennevamma tai tunnevamma tai kehitysvamma. Suutun pienistä asioista ja onnistun paisuttaa ne jättimäisiksi. Vihanhallintakurssille kenties? Kaikki varmaan juontaa juurensa edelleen erosta, mutta yritän jättää sen pois näistä blogiteksteistä viimein. But I already did it. No jaa. Sitä aikaa odotellessa, kun kaikki tuntuu taas menevän hyvin. Tällä hetkellä asiat vain on hyvin.

Studia-messut!

 

Käytiinpä koulun kanssa Studia-messuilla, ja päätin piirtää siitä sarjakuvan. xD