Joulu lähestyy ja urheilu vähenee, niin sitä pitää!

"Joulu on taas, joulu on taas..."
Ollaan päästy jo joulukuun puolelle! Kaiken näköistä on taas ehtinyt tapahtua.

Kisat todella siis oli ja meni, ei kyllä menneet mitenkään parhaimmalla mahdollisella tavalla. Häviöt kaksarissa, vaikka kaksi peliä olikin. Sekarissa samoin kaksi peliä, joista toinen peräti voitettiin. Syyskauden osalta kisat olivat tässä, ei ole pahemmin ollut aikaa. Mutta keväällä sitten taas, heti tammikuun ekana viikonloppuna Mikkeliin kisaamaan!

Käytiin mökilläkin tuossa eräs viikonloppu taas, en kyllä taas tehnyt oikein mitään muuta kuin luin. Lukemista onkin riittänyt, ja olen viimein saanut kaikki pakolliset kirjat ja kurssimateriaalit luettua ja tenteissä on käyty! Tulokset saadaan mahdollisesti joskus... :b Mutta ihanaa, kun ei tarvitse enää murehtia kouluasioita ja voi aloittaa joulunodotuksen! (Mikä tosin ei vielä ole iskenyt, kun tuo sateisen harmaa sää ei oikein ole omiaan luomaan joulutunnelmaa...)

Marraskuussa lumi tuli ja meni, Sanikin ehti vain hetken nauttia siitä.

Tein itelleni joulukalenterin... :'D

On tässä ollut parit synttärien vietotkin, muun muassa Mikon. Käytiin silloin katsomassa Matkijanärhi osa 1: Ei ollut kovin mielenkiintoinen, kuten arvelin jo etukäteen. Kirjassa tapahtumat painottuivat loppuun, joten niin se menee näiden leffojenkin kanssa, kaikki tapahtumat vasta kakkososassa. Mutta oli siinä hyviäkin puolia, esim. tarinankerronta ei etene liian nopeasti ja mitään oleellista jää puuttumaan.

Pikkujouluissakin kävin marraskuun lopulla. Omatkin pikkujoulut lähestyvät, vähän on hankaluuksia keksiä tekemistä ja tarjottavaa. Mielikuvitukseni ei ole paras mahdollinen, mikä vaikuttaa esim. tulevaan joululahjaetsintään...

Tällä viikolla on viimeinen luento, jolloin koulun osalta voi sanoa goodbye tammikuuhun asti. Menen loppuviikosta töihin, käyn taas avustelemassa joululahjojen paketoinnissa ja lähettämisessä. Viikonloppuna mennään katsomaan Hobitti! Trailereista ei ole herännyt mitään erityistä vau-fiilistä, mutta kyllä mä olen silti odottanut tämän leffan näkemistä. Sunnuntaina käydään myös porukoiden kanssa keilaamassa, siitä onkin kulunut taas jo jonkin aikaa, kun oon käynyt viimeksi.

Olen ihmetellyt tässä jo pidemmän aikaan, mihin mediasta on kadonnut kaikki urheilulajit. Jos on joku julkkisjääkiekkoilija/-jalkapalloilija, niin siitä kyllä uutisoidaan melkein joka päivä. Tavallisille ihmisille mainostetaan kauheasti kävelyä/hölkkää, joogaa, pilatesta tai jotain fitness-/salitreenailua. Miksi tavallisille ihmisille ei ole muita urheilulajeja? Nuo ovat tietenkin helppoja lajeja aloittaa milloin vain eikä vaadi juurikaan mitään tarvikehankintoja, mutta kaikki eivät vain ole kiinnostunut noista. Kuten minä.
Toinen asia, jota olen pohtinut, on se, miksi urheiluseuroissa suositaan vain lapsia. Viisi vuotta sitten etsiessäni harrastusta en löytänyt juurikaan lajeja, joissa 16-vuotias olisi voinut aloittaa aivan beginner-tasolta. Yritin etsiä luistelu- ja yleisurheiluseuraa, mutta taitotaso ei oikein riittänyt. Pitää joko olla taaperoikäinen, että pääsee johonkin leikkiryhmään aloittamaan, tai kymmenen vuotta harrastanut kilpailija, koska valmennusryhmät on järjestetty kutakuinkin näin: aloittelijat 7–10-vuotiaat, jotka opettelevat tekniikan; kehittyneemmät 11–13-vuotiaat, jotka ovat jo oppineet alkeet; kilpataso 14->-vuotiaat, jotka haluavat kehittyä ja kisata. Joissain lajeissa saattaa olla myös ns. aikuisryhmiä, joihin pääsee vain yli 18-vuotiaat, ja yleensä niissäkin vaaditaan, että on kokemusta. Näin on esimerkiksi meidän sulkkisseurassammekin. Aloitin sulkkiksen juuri siinä rajalla, että pääsin alkeisryhmään, jonka ikäraja oli 16. Sittemmin sekin järjestelmä on vaihtunut ikäluokkakohtaiseksi.
Tiedän muitakin kohtalotovereita, joilla on ollut vaikeuksia löytää lajia itselleen juurikin näiden ryhmien takia. Toki ymmärrän, ettei jokaisella seuralla ole resursseja ja tarpeeksi innokkaita aloittajia, jotta ryhmää olisi tarpeellista järjestää. Mutta samaan aikaan uutisoidaan ihmisten ylipainosta ja siitä, kuinka ihmiset eivät innostu liikunnasta. Jos lajivalikoima, joita aikuisetkin voivat aloittaa, on niin suppea, ei ole mikään ihme. Aina sanotaan, että kokeile monia lajeja, jotta löydät sen omimman, mutta hankalaahan se on, jos mistään ei ole mahdollisuuttakaan aloittaa. Liikuntaharrastus jossain seurassa on näköjään hukkaan heitetty mahdollisuus, jos ei ole aloittanut lajia jo lapsena. Tosin positiivisena poikkeuksena (jota itse olen harrastanut) on esimerkiksi ratsastus, jossa iällä ei ole väliä, vaan taitotasolla. Lisäksi ainakin joissakin seuroissa järjestetään vielä erikseen aikuisryhmiä. Siinä taas tulee rahakysymys vastaan: ratsastus on todella kallis harrastus. Joissain lajeissa saatetaan myös järjestää erilaisia kursseja, jotka voivat olla suunnattu eri-ikäisille, mutta toinen asia, riittääkö se siihen, että pääsee jatkamaan jossain muualla kurssin jälkeen. Ja mitä pienempi paikkakunta, sitä vaikeampaa lajin aloittaminenkin, kun lajeja ei juuri ole eikä seuroilla tarpeeksi kävijöitä. Vaikeaa, täytyy myöntää. Mutta jotain näillekin asioille voisi tehdä. En itse tiedä kyllä mitä.


Tämän avautumisen jälkeen on hyvä lopettaa, rauhallista joulunodotusta!

Ympäri pyörin ajatusteni kanssa

Aika lentää siivillä! Olo on kuin olisin kirjoittanut blogiin vasta pari päivää sitten, mutta siitä onkin jo kohta kuukausi! Ei tässä mitään erikoista ole tapahtunut, mutta pientä väliaikatietoa vain. :)

Brunssi oli oikein hyvä, sellainen hotelliaamiaisen kaltainen. Ehkä hitusen hintava, mutta nyt on ainakin koettu elämäni ensimmäinen brunssi.
Kaksi (kolme) tenttiäkin on ollut, ensimmäisen tentin tulokseen en ollut tyytyväinen, joten kävin uusimassa sen tänään. Meni paremmin (toivottavasti)! Antiikin kirjallisuuden tentti oli aivan omaa luokkaansa, ei siitä sen enempää.. :D

Nuo kurssit loppuivat siis, nyt alkoi niiden tilalla uusi kurssi. Ja voihan jee tätä lukemista taas. Ei se määrä nyt haittaa niinkään, kun ei tarvitse lukea kuin nuo viisi kirjaa. Teksti on ehkä vain hieman vanhahtavaa = hidasta lukea. Ja paksuus on varsinkin Danten ja Cervantesin kohdalla mukava, onneksi ei sentään kokonaan tarvitse lukea (Jumalaisesta näytelmästä vain Helvetti-osa ja Don Quijotesta vain 1. osa).

Taustalla näkyy osa antiikin kirjoista. :b

Nyt voi koulun suhteen hetkeksi hengähtää. Pitäähän tässä palautella taas parit tehtävät – kumma kyllä juuri saman kurssin kohdalla kaikki – mutta seuraavat tentitkin tulevat vasta joulukuussa. Perioditaukokin oli tuossa, jolloin ei tarvinnut luennoilla käydä, mutta tenttiin lukiessa sekin meni.
Käytiin Mikon kanssa mökillä hieman maalailemassa suoja-ainetta tulevaan aittaamme, jota Mikko on nyt muutamat viikonloput rakennellut.

Kaunis ilma tuli silloin, kun piti lähteä.

Kävin myös kokeilemassa tankotanssia! Ja sanotaan nyt näin, että ennakko-odotukset olivat aika stereotyyppisiä. Mutta kyllä se ihan oma lajinsa on, ja en voinut kuin ihmetellä sitä vetäjää, joka pystyi käsiensä varassa vain nostamaan koko kroppansa ylös ilmaan. Mun laji se ei ollut alkuunkaan, en osannut edes peruspyörähdystä tangon ympäri! Joten ei tule musta tankotanssijaa... :D Kuten ei tanssijaa ylipäätään, en halua urheillessani miettiä, miltä näytän (koska näytän urheillessani aina punanaamaiselta ja liian hikiseltä ja ilmeeni ovat mahtavia). Vartalon hallinnasta tosin ei olisi haittaa.

Halloweeniäkin juhlin, tosin viikon etukäteen. Leikin hieman kasvoväreillä ja olin zombi. Kadulla kävely oli hieman häiritsevää, välttelin ihmisiä, varsinkin lapsia.. :D

Huomenna mulla ja Mikolla tulee 2½ vuotta täyteen, luultavasti tehdään jotain kivaa. Tosin vasta päivän myöhässä, koska koulu. Torstaina olisi normaalisti vapaapäivä, mutta tietenkin just tänä torstaina on vierailu Kotuksessa, koska meitä on useampi ryhmä ja se päivä valittiin torstain ryhmän mukaan.

Vähän on nyt vaihtelevia aiheita, pahoittelen. Mutta tänään lueskelin (taas vaihteeksi) käytyä keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. Pointtini ei ole nyt perustella omaa kantaani, joka siis on puolto. Turhauttaa vain lukea näitä "perusteluja", joita käytetään argumentteina sitä vastaan.
"Raamattu sanoo niin" on ehkä pöljin perustelu ikinä. Avioliitto ei kuitenkaan tietääkseni ole vain johonkin uskontokuntaan kuuluville, vaan myös meille, jotka eivät mihinkään kirkkoon kuulu.
"Avioliitto on vain miehen ja naisen välinen asia." Miksi? Siksi, että yksittäisen ihmisen mielipide on, että homous on ällöä ja luonnotonta, avioliiton kuuluisi olla vain miehen ja naisen välinen asia? Kukaan ei perustele tätä mielestäni koskaan hyvin, ainoa perustelu tälle väitteelle on useinkin tuo "se on aina ollut niin". Huoh.
"Lapsella on oikeus isään ja äitiin." Entäs yksinhuoltajat? Jos on esimerkiksi yh-äiti lapsineen, nämä lapset eivät välttämättä ikinä näe isäänsä, ja miehen mallia ei tule kuin sukulaisilta ja ystäviltä, jos äiti päättää elää loppuelämänsä yksin. Ja sitten on näitä isä–äiti-perheitä, joissa on hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Onko sellaiset vanhemmat silti paremmat kuin kaksi isää/äitiä, jotka ovat halunneet lapsen ja tarjoavat sille hyvän kodin ja elämän?
"Lasta kiusataan koulussa." Tämä on ehkä ainoa argumentti, jossa on jotain järkeä. Mutta kuitenkin, ketkäs ne lapset opettaa suvaitsemattomiksi? Aivan, ne heterovanhemmat. Ja koulussa kiusataan niin pienistä asioista, ettei sitä voi estää muuten kuin omien positiivisten asenteiden opettamisella omalle lapselleen. Tosin tuskin kiusaamista saadaan koskaan estettyä täysin, ikävä kyllä. Mutta jostain ne ajatusmaailmat lapsillekin siirtyy.
Ehkä en ole vain nähnyt kunnollisia perusteluja, mutta toistaiseksi tuntuu, että ihmiset, jotka vastustavat, eivät vain halua. Ilman kunnon syytä. Ja luultavasti (erittäin todennäköisesti) tasa-arvoinen avioliittolaki tullaan jossain vaiheessa hyväksymään, joten tämä väittely on pikemmin hidaste ja jarru kuin todellinen este. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni, älkää kukaan vetäkö hernettä nenään. :)

Kisat ensi viikonloppuna! Saa nähdä, miten sujuu. Kaksinpeliä on väännetty treeneissä melko paljon, joten se nyt sujuu joten kuten, mutta sekanelinpeli... Ollaan pelattu sitä kerran koko syksynä, hups. Voi tulla B-luokassa rökäletappio. :D

Hieman sekava päivitys! Mutta tällä kertaa tässä kaikki, ensi kertaan!

Eesti, Eesti, Eesti, on my mind!

Koulu siis alkoi ja yhtäkkiä on hujahtanut jo yli kuukausi! Mihin se aika oikein kuluu?

Koulussa on ollut hieman kiire. Kirjallisuuskursseja varten pitää yllättäen lukea paljon. Eräälle kurssille luemme yhden kirjan per viikko ja kirjoitamme siitä esseen. Nyt on viimeinen kirja menossa, jee! Antiikin kurssi hirvittää, siihenkin kirjoja löytyy seitsemän kirjaa, enkä ole aloittanutkaan. Ja ai niin – pitää olla luettuna tämän kuun viimeiselle viikolle. Tullee kiire...

Mutta mitä kaikkea muuta onkaan tapahtunut kuukauden aikana? Kaikkea pientä. Treenit alkoivat jo itse asiassa elokuun puolella, ja Mikko on ollut paljon töiden loppumisen jälkeen poissa: mökillä rakentamassa, Norjassa siskonsa luona...

Ehdimme kuitenkin käydä Tallinnassa pari viikkoa sitten, viivyimme lauantaista maanantaihin. Oli mukavaa vähän irtautua arjesta ja tutustua Tallinnaankin hieman paremmin kuin mitä kerkee normaalilla reittimatkalla, jolloin on aikaa olla maissa reilu kolme tuntia. Kiertelimme vanhaakaupunkia (vanalinn), kävimme syömässä ja nautimme hotellimme spa-hoidoista. Mä kävin jalka- ja kasvohoidossa ja meillä oli yhteinen aromikylpy.

Matkaa hotellille oli jonkin verran, se oli vanhankaupungin toisella puolen, Meriton Grand Conference & Spa Hotel. Se, mistä tykkäsin Tallinnassa eniten, oli sen vehreys. Puistoja ja muuta vihreää oli paljon enemmän kuin Helsingissä, joka on lähinnä moderni betonikaupunki, josta puistoja löytyy sieltä täältä pieninä pläntteinä. Tallinnassa vihreä kasvillisuus on läsnä lähes kaikkialla. Kauniita puita ja puistoja ympäriinsä.

Tämä oli aivan lähellä hotelliamme, vanhakaupunki alkoi siitä.

Kaunis, iso puisto tuon ylemmän kuvan vieressä.

Ehehe, oli niin hauskaa. :D Luulen sen tarkoittavan taivutettua muotoa sanasta 'oikeus'. Kohtu tee, oikeuden tie.

♥!

Ystävyys. Miksi meidän leffateatterit ei ole tuollaisia?

Mitä ihmettä?

Ja sitten pakolliset parikuvat, otin niitä aika paljonkin, mutta en ehkä tunge tänne kaikkia... :D

Toi puu oli mahtava!

Tällainen varsin kuvapainotteinen matkapäivitys. Kävimme siis syömässä Amarillossa (...mut-ku-siel-on-niin-hyvää-ruokaa) ja Karja Kelderissä, molemmissa hyvää ruokaa, mutta Karja Kelder hintaansa nähden parempi. Ikävä kyllä panin merkille koko reissun ajan tallinnalaiset ihmiset: ei asiakaspalveluväkeä. Hymyä näki todella harvoin ja puhetta ei nimeksikään. En tiedä, ovat he niin kyllästyneet turisteihin, varsinkin suomalaisiin turisteihin, mutta toivon virolaisten ylipäätään olevan ystävällisempiä muualla. Mutta eipä se matkaa pilannut, suomalaisena perusjunttina en ehkä tykkääkään, että tuntemattomat alkavat höpöttää. Kaupunki itsessään on kaunis.

Toisiin aiheisiin, kävin viikko sitten ottamassa jäykkäkouristusrokotteen ja A+B-hepatiittiyhdistelmätokotteen. En ole mikään hirveä neulojen fani, kädet hikosivat ja en pystynyt katsomaan edes hoitajaan, joka piikitti. Onneksi Mikko oli tukena. Hepatiittirokote sattui pistoshetkellä enemmän kuin jäykkäkouristusrokote. Sepä hauskaa, kun se pitäisi kuukauden päästä käydä ottamassa uudestaan ja vielä puolen vuoden päästä kolmannen kerran. Mutta jäykkäkouristusrokote alkoi sattua jälkikäteen paljon enemmän. Käsi oli todella kipeä eikä sitä pystynyt oikein liikuttamaan. Nukkuminen onnistui vain toisella kyljellä, ja siltikin käteen sattui, vaikka sitä piti aivan paikallaan. Lisäksi pistoskohtaan muodostui "pieni" paikallisreaktio, joka oli ensin sellainen golfpallon kokoinen punainen läikkä, mutta kasvoi päivittäin ja maanantaina se olikin 8,5 senttiä leveä ja 16 senttiä pitkä. Terveyskirjaston sivuilla luki, että vain muutamalla prosentilla paikallisreaktio on yli 5 cm, ööh... Ja jossain luki, että alle prosentilla yli 6 cm, mutta se ei ollut täysin varma lähde, vaan vanhentuneen sivun kopioitu teksti. Tiistaina läikkä haalentui ja nyt se on enää muisto vain, mutta vielä viime yönä tuntui sellainen mustelman kaltainen kipu kädessä, kun nukuin vasemmalla kyljellä.

Ei ole tarkoitus pelottaa ihmisiä, jotka ottavat rokotteita. Jäykkäkouristus uusitaan onneksi vain 10 vuoden välein, ja hepatiittiyhdistelmärokote on koko eliniän kestävä. Enkä usko, että kauhean monella tulee muutaman päivän käsikipua ja pientä punaista läikkää kummempaa. Kävin mäkin kuitenkin treeneissä pelaamassa, vaikka käsi ei siitä tykännytkään. Ja se voi olla myös osasyyllinen hitaaseen parantumiseen. Muistakaa siis käydä ottamassa oma rokotteenne, kun sellasen aika on! (Ja se aika on nyt suunnilleen 21–23-vuotiailla, mutta -97-syntyneillä ja nuoremmilla sen aika koittaa myöhemmin, koska heille se on annettu myöhemmin) Tarkistaa rokotekorteistanne, jos sellainen löytyy (minulta ei), tai soittakaa terveyskeskukseen/neuvolaan, jossa teitä on lapsena hoidettu, sieltä sen tiedon pitäisi löytyä. En ole varma, mutta näin mulle sanottiin. Kunnon tietoisku, kuulostan joltain rokotusmainostajalta. :'D

Huomenna menen viettämään kaverini synttäreitä brunssin parissa, se oli yhteislahja toisen kaverin kanssa päivänsankarille. Ja oih, Fazer-kahvilassa!
Tarkoitus olisi tässä marraskuun vaihteessa käydä pitkästä aikaa taas kisoissa, B-luokkaan nousseeena, saa nähdä, onnistuuko enää. Mutta sitä ennen pari tenttiä odottaa lukemistaan, voisi kenties aloittaa ajoissa (not).

Nauttikaa syksystä, joskin sateisesta sellaisesta tällä hetkellä!

"Eesti, Eesti, Eesti, kaipaan sinne perkeleesti!" Otsikkokin samaisesta biisistä, Juice Leskisen Eesti-kipaleesta.

Onnea ystävien parissa ja murhetta koulun kanssa

Kesä lähestyy loppuaan, ja syyssateet ovat alkaneet. Kurssi-ilmoittautumiset on hoidettu ja koulun alkuun valmistauduttu. Silti vähän haikeaa, että kesä loppuu... niin kuin joka vuosi.
Kesää odotetaan monta kuukautta ja sitten se tulee ja menee niin nopeasti, että tuntuu kuin siitä ei olisi kerennyt nauttimaan tarpeeksi. Mulla ainakin välillä on sellainen olo, vaikka en ollut töissäkään kesällä kesäkuuta lukuun ottamatta. Mutta onneksi opiskelen sellaista alaa, joka kiinnostaa, eikä kouluun palaaminen harmita oikeastaan ollenkaan. Vähän ärsyttää, kun joudun ottamaan yleisen kirjallisuustieteen sivuaineeksi, koska haluan äidinkielenopettajaksi. Lähdin opiskelemaan suomen kieltä, mutta nyt tuntuu, että joudun opiskelemaan kirjallisuutta enemmän. Onhan sekin ihan kivaa, mutta silti, pitää nyt vähän valittaa!

Mutta joo, elokuussa sattui ja tapahtui paljon. Kävin serkkuni rippijuhlissa. Kaverillani oli polttarit, jotka olivat kyllä ihan hauskat. Tein muistoksi koko päivästä polttarikansion, jonka annoin häitä edeltävänä päivänä hänelle. Kaverini tykkäsi kyllä todella paljon ja kiitteli kovasti.

Halusin huomion pois henkilöihin liittyvistä seikoista ja blurrasin nimiä ja ihmisiä. PÄÄTARKOITUS näissä kuvissa siis oli itse polttarikansio: tällainen kyhäelmä siitä tuli. Aikaa ja vaivaa kului, mutta kiitokset ja fakta, että tämä pääsi näytille häihin, oli mielestäni sen vaivan arvoiset. :) Ja kirja siis oli joku 35-sivuinen tekele, tähän jaksoin laittaa vain kuusi niistä.

Sitten oli myös ne häät. Vähän pihalla olin välillä joistain jutuista, kun tieto ei ollut aina kulkenut ihan hääohjelmaan ja minulle, mutta aivan ihanat häät! Oli kyllä juuri niin hääparin näköiset, ja oli hienoa olla järjestelemässä ja osallistumassa niihin!

Eräs kaverini lähti tässä kuussa myös vaihtoon Ranskaan ja järjestimmekin hauskat ranskalaisteemaiset läksiäiset. Toinenkin kaverini luultavasti lähtee pian vaihtoon Ruotsiin. Olen miettinyt itsekin vaihtoon lähtemistä, mutta vielä on vähän hakusessa muutama asia.
1. Minne? Ennen olin aivan varma, että haluan Englantiin, mutta aloitettuani suomen kielen opiskelun se ei enää ollutkaan niin selvää. Vaihtoehdoiksi rinnalle on tullut Ranska, ja myös Viro vaikuttaa hyvältä idealta opintojeni kannalta. Myös Kanada houkuttelisi, mutta sen etäisyys Suomesta melkein sulkee sen itsestään pois.
2. Millä rahalla? Olen aika köyhä opiskelija, ja vaikka vaihtoon usein saakin tukea ja stipendin sun muuta, niin pakollisiin ja yllättäviin menoihin täytyy varautua. Kaverini sai yli 3000€:n laskun jo ennen vaihtoon menemistään, mikä lisäsi minun huoltani rahojen riittämisestä. On pakko päästä kesätöihin ensi kesänä, tai vaihtoon lähtö jää ikuiseksi haaveeksi...
3. Missä välissä? Olen miettinyt maisterivaiheen alussa lähtöä, kandin tekemisen jälkeen. Mutta haluisin jo nyt. Rahatilanne estää kyllä nyt lähtemisen, enkä ole täysin varma edes maisterin aikana pääsemisestä. Haluaisin käyttää rahaa muihinkin asioihin ja säästän toista tapahtumaa varten, joka nielee myös pennin poikineen. Mutta aika näyttää, onko se sitten siinä neljännen vuoden kynnyksellä vai vasta kenties seuraavana vuonna.


Mutta ajankohtaisempia asioita on alkava koulu. Kirjallisuuden kurssit hirvittää, olen jo nyt käynyt lainaamassa kuusi kirjaa, jotka YHTÄ kurssia varten! Ehkäpä pitäisi ruveta lukemaan niitä kirjoja jo etukäteen, jotta kaikki eivät kasautuisi heti koulun alkuun... Lukemisen iloa siis vain teillekin! :)

Kesä on yhtä juhlaa!

Heipä hei, rakkaat palleroiset! Se on kyllä kumma, miten kesällä aika kuluu ihan supervauhtia. Heinäkuu on jo melkein loppu...

Juhannus oli ja meni, oli melko kylmät oltavat. Ja vähän harmitti, kun Sani oli mukana mökillä, mutta se ei saanut olla kuin vierashuoneessa Mikon siskon allergian takia, joten olin sen kanssa paljon ulkona. Muut lahnasivat sisätiloissa, kun ei ollut mikään paras sää. Mutta ei satanut, mikä mielestäni ei siis ollut este olla ulkona. Mutta ihan kivaa silti oli, kun Sanin kanssa sai olla. :)

Sanilla oli mukavaa!

Vastarannalla oli melkoinen kokko.

Kesäkuun loppupuolella näin aivan hirveesti kavereita, melkein joka toinen päivä oli jotain pientä, mikä tietenkin oli vaan hyvä! En ole kauheasti kerennyt ennen kesää tavata heitä, joten nyt kesän aikana on löytynyt enemmän aikaa heillekin.

Töissä siis olin tuossa yhden viikon, jolloin jouduin aika paljon kantelee ja siirtää tavaraa laatikoihin ja laatikoissa. Selkä huusi hoosiannaa perjantaina... :D

Olin myös kaverini häissä pari viikkoa sitten, ihanat oli. ♥ Vähän erilaisemmat häät, koska hääpari oli mennyt naimisiin jo helmikuussa, joten nyt oli vain juhla. Nappasinpa morsiuskimpunkin, mitähän se tuo tullessaan, jos on taikauskoa. ;)

Morsiuskimppu!

Toinen kaverini on nyt myös menossa naimisiin elokuun puolella, olen hänen toinen kaasonsa. Tämä kaksi kaasoa -juttu on tuonut vähän stressiä, sillä en ole hänen tuttavansa muuten kuin morsiamen kautta, joten hääjuttujen järjestely on vähän hankalaa. Ja polttarit ovat minun vastuullani, joten se vasta ongelmallista onkin, kun en tunne oikeastaan ketään ja kukaan ei vastaile ja ää (kuolen). Mutta kyllä se kaikki tulee olemaan sen arvoista, että saan kaverilleni kivat polttarit ja vielä kivemmat häät!

Nyt on pitkästä aikaa rauhallisempi viikonloppu: mulla ei ole mitään, Mikolla ei ole mitään, joten saamme olla kerrankin yhdessä. Lauantaina tosin käymme kaverillani, mutta se nyt ei viikonloppua sotke, kun lauantai-illasta voi hyvin käyttää aikaa ystävän synttäreiden juhlistamiseen! Mutta yleisesti menen Mikon kanssa viikonloppuna leffaan ja shoppailee, joten vähän rentoutumista kaiken stressin keskelle. :)

Ensi maanantaina menen pitkästä aikaa ratsastamaan! Sain joululahjaksi lahjakortin yksityistunnille, joten nyt kesällä on hyvä hetki käyttää se. Pääsen hyppäämään esteitä, osaankohan enää... Maastossakin olisi ollut kiva käydä, mutta valitsin nyt kuitenkin esteet. (Maastossa ei ole 100% varmaa, että pääsee laukkaamaan, mutta esteitä ei juuri ylitetä ilman laukkaa, ja laukkaamaan haluan!)

Ensi viikon viikonloppuna onkin serkkuni rippijuhlat, ja menemme mökille siksi viikonlopuksi, jotta olisi hieman lyhyempi matka ajella sitten juhliin. Joka viikonloppu onkin nyt sitten jotain elokuun loppuun asti, mutta viikot ovat tyhjiä. Ne voi hyvin käyttää rentoutumiseen ennen taas koulutyön aloittamista!

Aikaisten aamujen juoksu

Viime kerran synkeistä tunnelmista viimeaikaisiin kuulumisiin!

Toukokuun aikana ei tapahtunut mitään erityistä, lomailin vain. Kävin ristiäisissä, luokkamestaruuskisoissa (tulin 4. sijalle), opettajan pedagogisten opintojen haastattelussa (en saanut opinto-oikeutta) ja sulkkisseuramme päättäreissä.

Nyt kesäkuun olen ollut töissä ja on ollut aika kiireistä. Väsymys on ollut melko suuri varsinkin tällä viikolla, jo neljä aamu peräkkäin, kun herätys on ollut 5.20. En todellakaan ole aamuvirkku, joten tohon aikaan herääminen kerryttää kamalaa univelkaa. En pääse nukkumaan ennen kymmentä. Moni osaa laskea "No mitä valitat, eiks siinä tule 7 tuntia unta?" The thing is, mulle ei riitä niin lyhyet unet, vaan tarviin 9 tuntia unta, etten olisi väsynyt. Enkä joka aamu ole päässyt nukkumaan tasan kymmeneltä, lähempänä yhtätoista. Mutta nyt työt on ohi!

Olen aika paljon mökkeillyt viikonloppuina, juhannus tulee olemaan neljäs viikonloppu peräkkäin, kun menen Mikon porukoiden mökille. Okei, viime viikonloppuna oli Jukolan viesti, joten emme olleet kuin pe-la-yön, jottei tarvinnut herätä niin aikaisin lauantaina. Mutta kai tässä kohta tulee mökkihöperöksi!

Niin, Jukolan viesti! Tai mun kohdalla enemmänkin Venlojen viesti. Osallistuin Mikon suvun (hänen äitinsä puolelta) naisten joukkueeseen. Mulla oli juostavana 3. osuus, joka oli 6,7 km. Olen siis suunnistanut neljä kertaa ennen tätä, ja ne olivat kaikki jonkun kanssa, lähinnä kävellen. Ja ne ovat olleet 3 kilsan mittaisia (of course, ei mennä metässä niin linnuntietä, joten ylimääräisiä kilometrejä kertyy). Enkä ole juossut mitään lenkkejäkään. Treenitkin loppuivat jo toukokuun alkupuolella. Menin siis suunnistamaan heikentyneellä kunnolla, vähällä kokemuksella, ensi kertaa yksin ja pidemmän matkan kuin olen koskaan jaksanut juosta edes hyvässä maastossa. Mutta kyllä oli kivaa! Selviydyin osuudestani 2 tunnissa 14 minuutissa (noita kolmen kilsan pätkissä mennyt n. 1½ tuntia), joten olen melko tyytyväinen. Maasto oli vaikeaa, paljon mäkiä ja jyrkänteitä. Juokseminen oli aika uudenlaista tollasessa rämeikössä, tosin sinne metsään muodostuu aika hyvät urat. Harmittaa parit pummit, kun jouduin etsimään paria rastia aika kauan. Suunnistuksen jälkeen olin aivan puhki, sellasta vuorikiipeilyä se oli ollut! Sen huomasi varsinkin kipeytyneistä lonkista ja reisistä. Olen tyytyväinen kuitenkin itseeni, että pystyin siihen (enkä ollut huonoin)!

Muuten Jukolan viesti oli kiva kokemus. Joukkueemme pärjäsi hienosti, vaikka joukosta löytyi toinen kokematon (kokeneempi kuin minä) ja yksi raskaana oleva. Lisäksi Mikko pärjäsi hienosti, hänellä oli ankkuriosuus, 13,9 km! Eikä hänkään ollut erityisen hyvin treenannut näitä kisoja varten...

Naiset valmistautuvat lähtöön

Minä se siellä (keskellä) tulossa vikalle rastille!

Miehet valmistautuvat lähtöön

Nyt on kaksi viikkoa lomaa, sitten on muutamana päivänä töitä, sitten taas lomailua, joka kestääkin varmaan loppukesän ennen koulun alkamista. Ensi syksyn lukkarista tulee erikoinen, vähän tyhjän näköistä, vaikka 29 opintopistettä olisi tulossa. Ärsyttää nuo yleisen kirjallisuustieteen kurssit, kun ne ovat vain periodin mittaisia. Se tarkoittaa sitä, että saadakseen 5 opintopistettä yhdestä kurssista, joka kestää vain periodin, täytyy tehdä aika hitosti töitä. Ja kirjallisuuden tapauksessa varmaan aika paljon lukemista ja esseitä, jee... En ihan aavistanut, että päästäkseni äidinkielenopettajaksi täytyy ottaa näin paljon kirjallisuuden kursseja, jopa enemmän kuin pääaineessani. Logiikka?

Nauttikaa  kesästä (vaikka onkin näin kylmä) ja hyvää juhannusta! Elkää hukkuko!

Surua ja hamstereita

Kylläpä mä olen nyt ahkera, jo kolme merkintää tässä toukokuussa! :D

Mutta joo, ihan vakavasti nyt sit. Luin tällaisen artikkelin tässä tänään:
Psykologi: Lemmikin kuolema laukaisee saman surun kuin läheisen ihmisen menetys
Mun mielestä tuo oli hyvä artikkeli, kerrankin mietitään myös näin. Joillekin ihmisille, joilla ei ole elämässään välttämättä muita kuin juurikin tuo rakas lemmikki, sen kuolema voi olla yhtä raastava paikka kuin ihmisen menetys. Itse olen menettänyt ainoastaan isovanhempani, mutta kyllä surin yhtä paljon lemmikkihamstereitani kuin heitäkin.

Eniten ärsyttivät kommentit:
"Vastuunsa tunteva psykologi (ja media) valmentaa vanhempia kertomaan lapsille ettei koira, tai muukaan kotieläin, ole verrattavissa läheiseen tai muuten tärkeään ihmiseen. Lemmikkihössötyksestä kärsivät ihmiset ja varsinkin eläimet."

 "Lähiomaisia menettäneenä minua lähinnä loukkaa että ihmisen menettämistä verrataan eläimeen. Eläin voi olla rakas ja tärkeä mutta ei koskaan niin tärkeä kuin oma sisko tai veli, tai isä tai oma lapsi. Ihmiset jotka näitä asioita vertaavat eivät selvästi ole koskaan ketään lähiomaista menettäneet."

" Lemmikin menetys on kauheaa, mutta ei millään tavalla lähelläkkään sitä mitä esim lapsen menetys. Ei lähelläkään."

On oikeasti ihan pakko miettiä: kuka määrittelee, kuinka paljon surua saa tuntea elävän olennon menettämisestä? Mun mielestä se on yks hailee, onko se ihminen vai eläin: jos se on ollut tärkeä osa omaa elämää, kellään ei ole oikeutta alkaa väittää, ettei tämän suru ole sen arvoista. "Ei koiran menettäminen ole sama asia kuin lapsen." Jollekin voi olla. Kaikilla ihmisillä ei sattumoisin ole lapsia: miksi siis lemmikin menettäminen ei voisi olla aivan yhtä tuskaista? Sitä en vain käsitä, miksi ihmisten pitää vertailla surua johonkin toiseen suruun, aivan kuin toinen suru olisi jotenkin merkityksellisempää.

Itse menetin oman hamsterini ollessani melko nuori, 11-vuotias. Helmi syntyi 12.2.2003 ja kuoli 17.11.2004. Se oli lempeä lähtö, ei juuri mitään oireita vanhuudesta tai muustakaan, eräänä päivänä se vain löytyi kuolleena omasta pesästään. Hautasimme sen mummoni pihalle. En osannut Helmiä niin kauheasti surra, mutta surin kuitenkin. Se oli ensimmäinen lemmikkini, joten pahalta se tuntui. Toisaalta olin vielä niin lapsi, että en osannut kauan asiasta murehtia.

Hankimme toisen hamsterin melko pian Helmin jälkeen. Heta syntyi 4.11.2004 ja kuoli 18.11.2006. Hamsterien huono puoli on se, että ne elävät juuri ja juuri kaksi vuotta, Helmi ei elänyt sitäkään. Hetan kuolema oli aika raskas. Se meni todella huonoon kuntoon: siihen tuli kaljuja läikkiä, toinen silmä muurautui umpeen ja kävely oli todella vaikeaa, se vähän väliä kaatui. Varasimme sitten eläinlääkärin ja päätimme päästää pienen lemmikkimme tuskistaan. Muistan itkeneeni eläinlääkärillä aivan kamalasti, Hetan viimeiset päivät olivat todella vaikeita, kun se oli selkeästi tuskissaan. Eläinlääkäri totesi, että Hetalla oli sokeritauti, josta johtui suurin osa sen oireista. Ja vaikka se oli niin kipeä ja pieni eläin, se ei halunnut luovuttaa. Eläinlääkäri joutui antamaan kissan annoksen nukutusainetta, ennen kuin Heta viimein jäi käsiini liikkumattomana. (Tämä muisto kirpaisee edelleen, pieni kirjoitustauko...) Hautasimme sen sitten mummon pihaan Helmin viereen.

Pystyn edelleen muistamaan Hetan kuoleman aiheuttaman surun. Muistellessani toisinaan sen viimeisiä hetkiä itken ja suren edelleen. Vaikka se oli vain pieni hamsteri, joka ei erityisemmin osannut edes kiintymystään osoittaa. Lemmikki voi silti olla niin tärkeä, että suru ei lopu koskaan. Niin olivat molemmat hamsterinikin.

En kestä edes ajatella, miten reagoin, kun Sanista aika jättää. Sen osoittaman rakkauden on voinut tuntea ja nähdä, joten luulen sen olevan vielä vaikeampaa. Mutta se johtuu rakkauden eri muodoista: rakastin hamstereitani aivan eri tavalla kuin koiraani. Samoin rakastan vanhempiani ja poikaystävääni eri tavoin. Kuten myös lemmikkien ja ihmisten välinen ero on selvä. Mutta SURU on sama: kaikkia voin surra aivan yhtä paljon, vaikka rakastankin jokaista eri tavoin. Ja KUKAAN ei voi tulla väittämään minulle muuta, vaikka itse ajattelisikin toisin. Kukaan muu ei päätä minun surustani.

Pahoittelen vähän synkeämpää päivitystä, mutta tämä oli minulle lähes sydämenasia. Vaikka kukaan ei edes lukisi tätä, niin halusin saada sen sanottua ja ihmisille mahdollisuuden löytää tukea omaan suruunsa.

Heta ♥

Heta ♥

Helmistä mulla ei valitettavasti ole kuvia, koska en omistanut vielä digikameraa siihen aikaan. Paperisia kuvia meillä on onneksi tallessa.

Yksi söpöimpiä kuvia Hetasta :)

Tämä on jo elämän ehtoopuolelta: sillä tuli tollanen haava poskeen :(

Jottei koko merkintä olisi pelkkää synkistelyä, liittyen ehkä tuohon ylempään kuvaankin, voisin vielä kertoa hauskimman muistoni Hetasta. Sillä oli sellainen muovinen häkki, jossa oli reikä juomapullolle. Se aina nakerteli sitä reikää. Eräänä yönä se sitten oli onnistunut nakertamaan sen verran suuren reiän, että se mahtui siitä läpi (vaikka en ymmärtänyt, miten: sen pääkin oli isompi kuin se reikä!). Heräsin yöllä siihen, että jokin pehmeä hipaisi poskea - ja Hetahan se siinä, mun tyynyllä! Tämä jäi ikuiseksi mysteeriksi, miten se onnistui siinä. Häkin juomapulloreikä oli seinän puolella, mun sängyn vieressä sellasella korokkeella. Se reikä oli seinää vasten, ja mun sänky oli jonkin matkan päässä koko häkistä. Sen on jotenkin eka onnistunut pudottautuu lattialle (tai johonkin) ja kiivetä mun sänkyyn. Hassu hamsteri se oli. :) ♥

Helmistä mulla ei ole mitään erityistä tarinaa kerrottavana. Se oli kuitenkin hyvin lempeä, ei ihan tollanen Hetan kaltainen vilivilperi. Molemmat tosin pyörittivät erästä juoksupyöräänsä väärältä puolelta: pyörä oli liian pieni kultahamsterille, joten ne pyörittivät sitä ulkopuolelta! Helmi oli todella kiltti, se ei koskaan purrut ketään (Heta kerran näykkäsi iskää, kun isä oli käsitellyt juustoa ennen Hetan silittelyä). Se ei ehkä järjestänyt mitään seikkailuja, mutta se oli oikein mallikelpoinen pieni hamsteri!

Euroviisujen yhden naisen raati!

Eli päätän omistaa tämän merkinnän kokonaan Euroviisujen finaaliesitysten puimiseen!
Miksi? Koska haluan. :b Ja ehkä senkin takia, että tein tällaisen ison listan kaikista esityksistä ja en haluaisi heittää vaan tätä paperia roskiin. Ei välttämättä kiinnosta ketään, mutta.. :'D

Esitys kerrallaan, lyhyitä kommentteja ja ajatusten virtaa, mitä esityksestä nousi mieleen, kun näitä lauantai-iltana katselin. En muistanut ottaa biisien nimiä ylös, mutta ne löytää halutessaan itse.

1. Ukraina: ihan nätti naislauluääni, vähän sellainen "viettelevä" biisi, outo hamsteripyörä, aika yksipuolinen. TIK TOK!
2. Valko-Venäjä: Backstreet Boys -tyylinen bändi, rauhallinen rytmi, tylsä lavaesitys, ihan menevä, itseään toistava. "Oo-o-oh-yeah!" CHEESECAKE.
3. Azerbaidžan: balladi, nätti ääni, trapetsi, huono englanti, ei "highlightia", kaunis, mutta liian samanlainen koko biisin. START A FIRE~
4. Islanti: värikäs miesbändi, rockbiisi, vähän marssimainen, bändin jäsenet vetää soittimien kanssa yksinkertaista koreografiaa, iloinen. "Pu-pu-pu-pu-pu!"
5. Norja: liian hiljainen, ei lauluääni esillä, miehellä kaunis ääni, "liian" balladi ja surullinen, ääni värisee, viulistit. SILENT STORM INSIDE ME~
6. Romania: mies & nainen, peruspop, rauhalliset säkeistöt, mahtipontinen kertsi, lavalla vain pyöreä piano, seisoo vain, lauluäänet tavallisia, tarttuva. IT'S A MIRACLE!
7. Armenia: balladi, miesääni melko mitäänsanomaton (niin biisikin), yhtäkkiä huuto + rytmimusiikki (parempi, mut biisi...), seisoi yksin. YOU'RE NOT ALONE!
8. Montenegro: hieno luistelija, miesiskelmä-ääni, oma kieli, balladi, ihan kaunis, aika tylsä mutta tähän mennessä paras balladi.
9. Puola: vähän räppimäinen/hiphop, nainen ei osaa laulaa puhtaasti, huoraesitys, pyörivät kansallispuvut, puoliksi puolaksi ja huono englanti. THIS IS OUR NATION! slaaaavic.
10. Kreikka: räppäri & normi, yökerhobiisi, tarttuva ja menevä, DJ, sanoitukset ei erikoiset, ääni epävireinen välillä, trampoliini. RISE UP! [add here a picture of a trampoline]
11. Itävalta: parrakas "nainen", ääni sekoitus miestä ja naista, mut hyvä, mahtipontinen, rauhallinen, mutta vahva, vähän tylsä, hyvä englanti. RISE LIKE A PHOENIX!
12. Saksa: hanuristi, rauhallinen, vähän jazz/blues, sellisti, hyvä ääni ja englanti, Pink-tyylinen, jää pliisuksi. IS IT RIGHT OR IS IT WRONG? I can't go on...
13. Ruotsi: balladi, piano, ääni aaltoileva (u~u~ndo), ihan kaunis, kertsin jälkeen rummut, mahtipontinen 2. kertsi, valokehä, ei tylsä, mutta ei erikoinenkaan. UNDO~
14. Ranska: tulee mieleen alusta Papaoutai (by Stromae), pirteä, mutta kertsi tosi tylsä, ranskaksi, outo. MOUSTACHE!
15. Venäjä: 2 nuorta naista, balladi, hyvät ja selkeät äänet, hyvä englanti, vaaka, kertsi hyvä, mutta aika yksipuolinen biisi, "iskelmällistä poppia".
16. Italia: mustasilmäinen Caesar-nainen, italiaksi, vähän rock, ihan menevä, kertsi yksinkertainen ja tylsä, mutta ihan ok.
17. Slovenia: huilunsoitto, Within Temptation -puku, vähän rock/iskelmä, osaksi sloveniaa, ihan hyvä, vähän mitäänsanomaton. "Wo-oo-oo-oh~" ROUND AND ROUND.
18. SUOMI: poikabändi, rock, vähän hiljainen/epäselvä ääni, mutta menevä, falsettikertsi, ääni värisee(?), monipuolinen. SOMETHING BEEETTER!
19. Espanja: osaksi espanjaa, balladi, vähän tylsä laalaalaa-biisi, kertsi surkea, vähän Disneymäinen, naisella ihan hyvä ääni. DANCING IN THE RAIN~
20. Sveitsi: aika huono englanti, vihellys, hyväntuulinen, ei erikoinen biisi, musiikillisesti monipuolinen. CAUSE YOU'RE THINK I'M LYING~!
21. Unkari: tosi hyvä miesääni, mutta ei monipuolinen, surullinen sanoma, moderni rytmi, kertsi ei kauhean erikoinen, hyvä englanti, säkeistöt hyviä. SHE KEEPS ON RUNNING~
22. Malta: countrybiisi, miesten äänet tyypillisiä tälle genrelle, biisi tosi tylsä eikä mitään erityistä, pelkkä bändi lavalla, mitäänsanomaton. COMING HOOME!
23. Tanska: Maroon 5 -miesääni, hyväntuulinen, piano vähän ärsyttävä, vähän tylsä, tanssikoreografia! SCO-BO-DI-DI-DAI! "Ooo-ooh!"
24. Alankomaat: basso/kitarajumputus, kantrimainen, rauhallinen, tylsä rytmi jatkuu vaan, ei monipuolinen, nukuttava, äänet ihan ok. AFTER THE STORM~
25. San Marino: balladi, mahtipontinen musikaalilaulu, naisella hyvä ääni, ei yllättävä, iskelmäinen, rauhallinen. MAYBE!
26. Iso-Britannia: rumpujumputus, naisella vähän ärsyttävä ääni, rauhallinen, ei kauhean erikoinen, tylsähkö. WE'RE CHILDREN OF THE UNIVERSE!


Ja tän pitkän listan jälkeen vielä laitan oman (epäonnistuneen) arviointini, ketkä olisivat top-5:ssa:
1. Ruotsi
2. Itävalta
3. Norja
4. Kreikka
5. Romania

Ja oma top-5, joista itse pidin:
1. Itävalta
2. Kreikka
3. Suomi
4. Unkari
5. Ruotsi/Sveitsi

Ja OIKEASTI voittajaksi selviytyi Itävalta, toiseksi tuli Alankomaat ja kolmanneksi Ruotsi. Jess, voitto meni omalle suosikille, kolmannelta sijalta löytyi oma arvaukseni voittajaksi, mutta mitä toi Alankomaat teki toisella sijalla?? Se oli yksi surkeimpia viisuja tämän vuoden kisoissa, joten ihmettelin aika suuresti, miten se sijoittui noin hyvin. Balladeja oli paljon tämän vuoden kisoissa, ja tämä viisu ei ikävä kyllä ollut niistä paras. Mutta ei sentään voittanut, huh. Anteeksi, jos joku teistä oli suuri Alankomaiden fani, itselleni se ei kolahtanut millään tavalla.

Suomikin pärjäsi yllättävän hyvin! Tiesin, ettei se top-5:een pääse millään, mutta en olisi uskonut 11. sijaakaan, joten hyvin meni! Itse pidin Suomen viisusta, mutta ei se ehkä ollut voittajamateriaalia. Ja kävi Suomi pari kertaa äänestyksen aikana top-10:ssäkin! Toivoin, että Suomelle olisi edes yhdestä maasta annettu paremmat pisteet (8, 10, 12), mutta ei tällä kertaa. Ruotsistakaan ei tullut erikoisia pisteitä (kuten ei ikinä), mutta Suomesta sinne kyllä menee lähes aina paremmat pisteet. Onneksi tänä vuonna ei kuitenkaan 12:ta, se meni Itävallalle. :)

Ja kaikki tosiaan on näistä omia mielipiteitäni, jotka minulla oli lauantaina päällimmäisinä ajatuksina. Jätetään herneet lautaselle, ei nenään. :)

Oli vähän synkeää kyllä Venäjälle buuaaminen, eihän poliittiset tilanteet olleet nuorten, hyvien esiintyjien vika. :/ Toisaalta Euroviisut olivat aika suora kanava osoittaa mielipiteensä Venäjälle, ja näissä kisoissa on ilmoilla paljon poliittisia mielipiteitä. Eikä Venäjän poliitikoiden reaktio Itävallan voittoon ollut järin häävi. Kansalaisista kuitenkin löytyi paljon Itävaltaa kannattaneita, joten ei siinä enää auta poliitikoiden sanomiset.

Kohti seuraavia Euroviisuja, jos saataisiin vielä parempaa menestystä Itävallassa!

Munarikasta pääsiäistä ja klara vappen!

Aika vierähti taas niin nopeasti!

Koulu alkaa olla päätöksessään tämän kevään osalta, kaikki kurssit ja tentit ovat nyt takanapäin. Vielä olisi ensi maanantaina pedagogisten opintojen haastattelu ja parin viikon päästä TVT-ajokortin näyttökoe (eli käytännössä vaan tietokoneen hallintaa käsittelevä tentti). Parit numerotkin on jo ehtinyt tippumaan, kaks vitosta ja yksi kolmonen, tyytyväinen!

Kisatkin oli ja meni, voitot tuli molemmista! Ja ensi viikolla, viikonloppuna olisi taas uudet kisat. Paljonhan näihin menee viikonloppuja, mutta kyllä on hyvä tunne, kun niissä menestyy! :)

Lunastin myös synttärilahjan Mikolta huhtikuun puolella. Käytiin syömässä Cantina Westissa, ruoka oli hyvää, mutta hintaan nähden ei niin hyvää. Kävimme myös parilla drinkeillä ja sitten menimme kattomaan Divergent - Outolintu -elokuvaa, se oli ihan hyvä! Mulle tosin selvisi vasta leffan kattomisen jälkeen, että se on useampiosainen ja tämä oli niistä ensimmäinen. :D

Pääsiäinen oli mukava pieni loma tenttien välissä, silloin tosin piti aika paljon puurtaa koulutehtäviä. Mutta lisäksi kävimme Mikon porukoilla syömässä pääsiäisruuan ja Mikon kummitädin kanssa lintuja bongaamassa Viikissä.

Pääsiäisherkut!

En voinut olla nauramatta tälle... :'D

Yllättäen sinisorsa oli helpoin kuvattava.

Kyllä siellä lintuja on, mun kameran zoomi ei vaan riittänyt. Mutta harmaahaikara se siellä!

I know, ei ole lintu. :'D Isonokkosperhonen, luulen?

 Tuon perhosen tunnistaminen oli kaikkein vaikeinta. Luulin, että se oli vain nokkosperhonen, kun näin sen, mutta kun googlasin nokkosperhosen, se on aivan erinäköinen. Isonokkosperhonen on jo paljon lähempänä kuvaamaani perhosta. Mutta myös kirsikkaperhonen on hämäävän samannäköinen. Suurin ongelma tässä tuli, kun katoin Wikipediasta ja Luontoportista näiden lajien levinneisyyttä/yleisyyttä Suomessa, niin sekä isonokkos- että kirsikkaperhonen ovat harvinaisia. Nokkosperhonen puolestaan on koko maassa yleinen. En kuitenkaan usko, että tämä olisi se. Isonokkosperhosesta sanotaan Luontoportissa näin: "Kesät 2012 ja 2013 olivat Suomessa lajille poikkeuksellisen hyviä. 2012 Venäjältä vaelsi eteläiseen Suomeen poikkeuksellisen paljon isonokkosperhosia, jotka talvehtivat meillä. Nähtäväksi jää, runsastuuko lajin kanta maassamme pysyvästi." Joten se voisi sittenkin olla se, ehkä? :D Ja nyt loppui lukijoiden tylsistyttäminen näillä luontopohdinnoilla.

Vappukin meni tässä! Käytiin parin kaverin kaa heittelemässä frisbeegolfia Tuusulassa ensin. Illalla lähettiin Helsinkiin Kaisaniemen puistoon tapaamaan kahta opiskelijakaveriani, ja mentiin heidän kanssaan Hämiksen Wappu -bileisiin. Oli kyl mukavaa! Sain pitää ensimmäistä kertaa vappuna haalareitakin päällä, samoin yo-lakkia (viime vuonna vietimme vapun kaverillani, joten lakin pitäminen ei ollut suuri juttu).

Osallistuin myös tähän esim. Facebookissa kiertäneeseen arkikuvahaasteeseen, kun ystäväni haastoi. Se oli ihan kiva, aktivoitui hieman fb:ssä ja lisäsi kerrankin kuviakin. Tässä pari esimerkkiä, jotka laitoin:

Sani ♥

Game of Thrones ja tortillaa!

Nyt tässä juuri maanantaina tuli meillä kaksi vuotta täyteen Mikon kanssa. ♥ Vietimme su-ma-yön Glo Hotel Artissa. Tosi hieno sisustus ja muutenkin aika hulppea, mutta pienet puutteet kyllä ärsyttivät aamulla. Ensinnäkään huoneessa ei ollut kunnollisia peilejä muualla kuin vessassa, jonka peili oli todella huonosti valaistu. Yritä siinä sitten meikata! Ja sängyn vierestä puuttui pikku lamput, se oli joko lähes kaikki valot tai ei mitään. Aamiainen oli muuten ihan jees, mutta ei aivan sellainen, mihin olen hotelleissa tottunut, ei mitään kauhean erikoisia juttuja. Mutta sain sentään kaakaoni, appelsiinimehuni ja croissanttini. :D
 Siitä sitten jatkettiin katsomaan Se toinen nainen (The Other Woman) -leffaa, joka oli kyllä hyvä, mutta ei olisi ollut niin hauska, jos ei olisi ollut GoT:in Nikolaj Coster-Waldau näyttelemässä pettäjämiestä. 
Leffan jälkeen käytiin syömässä Morrisson'sissa hampurilaiset, otin vuohenjuustopurilaisen, oli hyvvää! Loppuilta vaan lahnattiin kotona ja katottiin leffaa. :)

Huuhh, tämän henkilökohtaisen pläjäyksen jälkeen voisi ehkä riittää.. :D

Hauskaa lomien ja mahdollisten kesätöiden alkua! (Kesätöistä puheen ollen: ei vieläkään.)

Kakkuilua ja kulttuureilua (?)

Miksi aika kuluu aina niin nopeasti? :'D

Ja hei, huomasittekin varmaan, että ulkoasu muuttui! Kuvat on mun itsekuvaamia, copyrights are mine! Vähän tällaista hempeää sulkateemaa. En ole vielä täysin tyytyväinen, mutta en ole jaksanut enää paneutua koodikieleen ja muutenkaan ei ole ollut aikaa. Vielä voisi jossain vaiheessa fonttia vaihtaa sekä hieman blogin tekstin ja sivupalstojen sijoittelua. Bannerikin on vähän epäselvä, mutta en sitäkään ole jaksanut uusiksi tehdä.
Kuvista sen verran, bannerin kuva on Kreetalta eräästä puistosta ja taustakuva on meidän mökiltä. :)

Mitäs tässä onkaan tapahtunut, huhhuh. Vaikka mitä.
Synttärit oli tosiaan (melkein kuukausi sitten), ihan huippuhauskaa oli ja hyvää seuraa! Kuvia tuli otettua jonkin verran, mutta mikään ei taida olla julkaisukelpoinen, pardon.

Sitten olin työhaastattelussa, se oli vähän erikoisemman puoleinen. Eka jotain yleisesittelyä yrityksestä ja sitten ennakkotehtävän läpikäyntiä ja lopuksi yksilöhaastattelut. En tiedä vieläkään, miten meni, mutta en tainnut päästä, kun ei ole kuulunut mitään...

Sitten oli paritkin kavereiden tuparit, ja eräs kaveri kävi meillä kyläilemässä. Kävin myös parin kaverin kanssa syömässä Kakkugallerian kakkubuffetissa, oi nam! Lisäksi kävin kulttuureilemassa (mikä sana) baletissa ja teatterissa viime viikolla. Balettina Kaunotar ja hirviö, joka oli ensimmäinen balettini, oli hyvä! Teatteriesitys oli Järki ja tunteet, sekin oli hyvä, vaikkakin vähän outo. Vaikka on ollut häppeninkiä ja nähnyt kaikkia ihmisiä, tuntuu, ettei ole nähnyt siltikään ketään pitkään aikaan. Aika ei vaan oikein tahdo riittää kaikkeen, mitä haluaisi tehdä.

Ommm~ ♥

Nyt vielä ens viikonlopun saa rentoutua, mutta sitten onkin kaksi kisaviikonloppua putkeen. Okei, toinen on vain Keravan mestaruuskisat, mutta silti. :D Ja kun kaikkea muutakin pitäisi keretä tekemään, kuten koulutehtäviä, jotka mukavasti kasaantuvat samalle ajankohdalle, esitelmiä ja kohta alkavat tentitkin! Eikä asiaa helpota kesätyöstressi tai tuleva opettajan pedagogisten opintojen haastattelu... Kesä, oisitpa jo täällä! (Eiköhän sitten ole jo uusia asioita stressattavana.)

Jos työnhaku menee poskelleen, varasuunnitelmana on, että opiskelen kesällä avoimessa yliopistossa (joka on meille yliopistolaisille ilmainen, onneksi). Otan luultavasti kielikursseja, koska niitä ei ole juuri aikaa lukea muuten. Mutta niihinkin on ilmoittautumisajat ja pelkään, että työpaikkaa odotellessa sekin vaihtoehto menee sivu suun. Mutta jos ei palkkaa, niin edes sitten opintotukea, muuten voi tulla kesästä ja sitä seuraavasta kouluvuodesta nihkeä.

Ja näiden iloisten tunnelmien ja mietteiden jälkeen olisikin varmaan hyvä lopettaa. :D
Laitetaan vielä loppuun piristykseksi yksi kuva, jottei vallan surkeaksi jää tämä päivitys.

Omstart: enemmän Ruotsia!

Hihhei, kaikenlaista onkin taas jo kuukaudessa tapahtunut! Oon mä välillä vaan vähän kiireinen. :D

Elikä, helmikuu on hujahtanut varsin nopeaan tahtiin jo melkein ohi, ollut kyllä melko paljon tekemistä. Mutta aloitetaan nyt vaikka Ruotsin-matkasta!

Hytissä oli tollanen höpsö ulkoneva juttu.

Silja Serenaden uusittu Promenade! Ja ne ulkonevat jutut.

 Matkustettiin tosiaan Silja Serenadella, meillä oli Promenade-hytti (kuvakin otettu siis hytistä). Lähtö oli lauantai-iltapäivänä. Sain vasta reissun jälkeen tietää, että oltiin neitsytmatkalla. Serenadea oli uusittu kuulemma paljonkin, itse en eroa huomannut, kun en ole aiemmin sillä matkustanut... Muun muassa tuota Promenadea oli uudistettu ja tax freen koko oli kaksinkertaistunut. Käytiin syömässä Grande Buffetissa, oli kyllä paljon ja hyvää ruokaa, tuli syötyä hitusen liikaa. Asiaa ei auttanut, että laiva keinui aika paljon, ja tulin huonovointiseksi... Sängyssä maaten menikin osa illasta.

(Muka)muotikuva, taiteilin laivalla.

                                                          
                                                              Saavuttiin sitten Ruotsiin.

Käytiin etsimässä meidän kesän 2012 lukko. ♥

 Ruotsissa ei tehty mitään erikoista, mentiin bussilla satamasta vanhan kaupungin lieppeille. Sää ei ollut erikoinen, kuten kuvista näkyy, meinasi ruveta satamaan, mutta säästyttiin hetkellisellä tihkusateella. Käytiin ensimmäisenä kaupassa hakemassa ruokaa (olin edelleen huonovointinen, mutta syötyäni sekin helpotti). Käytiin sitten bongailemassa erään vanhan kaupungin sillankaiteesta vanhan lukkomme, joka ripustettiin kesällä 2012 ensimmäisellä Ruotsin-reissulla. :) ♥
Sitten käytännössä kierreltiin vähän kaupungilla kaupoissa, mm. Åhlénsilla. Ja käytiin syömässä gourmet-paikassa (Mäkissä).

Bussia ootellessa hengailtiin siinä läheisellä kirkolla ja puistossa, jossa oli tuollainen kiva luistinrata, teki itsekin mieli mennä! Paljon pienempi, mitä Rautatientorilla, mutta tunnelmallisempi. Siitä sitten jo hipsittiin takaisin laivalle ja matka kotiin alkoi. Laiva keinui taas vähän, mutta en tullut niin merisairaaksi kuin menomatkalla. Maanantaiaamuna pääsinkin suoraan satamasta koulupenkille (hetken keskustassa hengailun jälkeen). :D

Sitten olenkin puurtanut kouluhommien parissa enemmän kuin tarpeeksi. Lisäksi olen laittanut parit hakemukset menemään, jos jostain työpaikka löytyisi. Yhdestä paikasta on tullut ryhmähaastattelukutsu, saas nähdä, miten sujuu! On nääs ensimmäinen laatuaan, en ole koskaan ollut työhaastattelussa. Kerta se on ensimmäinenkin!

Viime viikonloppuna kävin Raisiossa pelailemassa taas hieman sulkapalloa, irtosihan sieltä kaksarivoitto! Sain palkinnoksi yrttiruukun, suklaalevyn ja pieniä Post-it-lappuja. :D
Kisoista tuleekin nyt hetken tauko, koska aikataulut eivät nyt oikein sovi yhteen kisojen kanssa, joten huhtikuussa varmaan vasta seuraavan kerran.

Kävin myös tällä viikolla tiistaina ensimmäistä kertaa speksissä, Conduksen (käyttäytymistieteellisen) oli! Oli kyllä hauska, näytelmän nimi oli Mullattuja unelmia. Speksissä siis ideana muuten normaali näytelmä, joka sitten vain on interaktiivinen yleisön kanssa. Yleisöstä huudetaan 'omstart' ja perään mahdollinen määritelmä (esim. yksi oli: "Omstart: Salkkarit!") ja kohtaus otetaan joko uudestaan kyseisellä tavalla tai jatketaan pienellä lisäpätkällä, johon sisällytetään omstart (tai ainakin näin oli tuossa speksissä). Mukavan erilainen, varmasti menen uudestaankin jossain välissä.

Tänään on ensimmäinen "loma"päivä! Ensi viikko on väliviikko = periodien välinen viikko, jolloin mulla ei oo yhtään tenttiä, kun ei mikään kurssikaan lopu vielä. Lomailu kyllä jää vähäiseksi, sillä sitä seuraavan viikon alkuun onkin kolmen tehtävän deadlinet, joten niitä saa tehdäkin jokaisessa välissä, kun kerkeää.
Oon mä suunnitellut silti ensi viikollekin vähän jotain mukavaa, kuten Viroon päiväreissu, kaverin kanssa Amarilloon, kampaaja ja omat synttäribileet! Tulee nimittäin täytettyä vuosia, jo 21 siis kohta plakkarissa. :)