Työ on pitänyt kiireisenä. Syksyllä mulla oli paljon kursseja opetettavana, joten hirveästi ylimääräistä vapaa-aikaa ei ole ollut, kun harrastaa kilpatasolla sulkkista. Eipä kyllä ole samaa ongelmaa ollut viime aikoina...
Aloitetaan kuitenkin loppusyksystä. Muutettiin vanhasta kämpästä viime marraskuun lopussa väliaikaisasuntoon, kun ajatuksena oli, että päästään pian muuttamaan omaan kotiin. No, muutaman mutkan kautta saatiinkin ostettua asunto vasta helmikuussa ja nyt ollaan rempattu sitä viimeiset pari kuukautta, niin edelleen asutaan meidän väliaikaisasunnossa (=VAA, ei jaksa koko ajan toistaa tätä). :) Vielä on remontti hieman kesken, mutta viimein ehkä päästään pian muuttamaan (huom, ehkä).
Lokakuun jälkeen ei tapahtunut juuri mitään ihmeellistä: kisoja ja sulkkista oli paljon, joten kauheasti ei muuta tehty. Joulu tietty oli, ja se vietettiin pitkästä aikaa täysin muiden nurkissa, kun tämä VAA ei ole mikään tilaihme.
Sitten siirrytäänkin vuoteen 2020! Ei ole tainnut olla paras vuosi kyllä tämä.
Paras asia tässä vuodessa on ollut oman asunnon osto. Remppaaminen ei niinkään... :)
Muuten oikeastaan tammi-maaliskuu kului lähinnä sulkkiksen ja töiden parissa. Töitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Sulkkiksesta olisi pitänyt nauttia silloin kun siitä pystyi, koska sitten tapahtui se, mistä on puhuttukin viimeiset pari kuukautta.
Korona.
Mullahan tämä vaikutti lukio-opettajana niin, että etäopetuksessa oltiin koko loppukevätkausi. Alkuun oli haasteita, mutta melko nopeasti etäopetus vakiintui uomiinsa ja digipalvelut olivat hallussa. Eniten kuitenkin turhautti vitosjakso, kun se pidettiin kokonaan etänä, koska en nähnyt joitakin opiskelijoita kertaakaan (heitä ei saa pakottaa laittamaan esim. kameraa päälle). Äänen kuulin, mutta se ei ole sama. Hankalinta oli kuitenkin nelosjakson loppu, kun oli yo-kirjoitukset tarkistettavana ja piti keksiä, miten kaiken, mitä oli suunnitellut valmiiksi, tekeekin etänä. Mutta selviydyttiin. Toivottavasti kuitenkin syyslukukauden alkaessa ollaan taas fyysisesti paikalla.
Ja tuohon liittyen aloitan toisessa lukiossa ensi lukuvuonna, edelleen määräaikaisena. Jännittävää mennä uuteen paikkaan, varsinkin kun lukkarit eivät näytä erityisen hyviltä. Mutta kesän otan nyt rennosti miettimättä vielä syksyä!
Korona lopetti myös sulkkiksen. Tämä olikin erittäin vaikeaa, vaikeampaa kuin opetus etänä. En ole koskaan ollut hyvä liikkumaan omatoimisesti. Päästän itseni liian helpolla tai jätän tekemättä asioita. Aloitin ihan hyvin, kävin lenkeillä ja tekemässä loikkatreenejä tai mäkivetoja ja sisällä tein kuntopiirejä ja hiit-treenejä. Mutta pikkuhiljaa innostus loppui, kun aina oli samaa. Tämä näkyi myös painossa, kun ruokavaliokaan ei ollut ihan kunnossa. Nyt onkin niitä kuuluisia koronakiloja pudotettavana...
Mutta nyt kesävuorot ovat alkaneet. Ihan en ole vielä päässyt treenaamiseen takaisin kiinni, kun on ollut järjettömät helteet. Mutta ensi viikolla viilenee, niin toivottavasti saisin itseäni niskasta kiinni ja jatkaisin taas treenaamista. Treenausintoa on vienyt myös tuo remppaaminen, mutta se alkaa olla loppusuoralla, niin ehkä.. :)
Mutta se koronasta ja siihen liittyvistä asioista. Ei vieläkään kovin kivoja asioita, koska toinen kevään murhe on ollut Sani. Nyt sillä on taas kaikki hyvin, mutta maalis-huhtikuun vaihde alkoi sillä, että sillä meni toisesta polvesta ristiside. Eli taas jouduttiin leikkaamaan, kuntouttamaan ja ottamaan rauhallisesti. Juuri kun olisin eniten kaivannut kävelykaveria. No, tärkeintä oli saada Sani kuntoon, ja kuntoutuminen tapahtuikin nopeammin kuin viime kerralla. Saattoi johtua siitä, että sillä oli toinen polvi jo leikattu eikä se jalka ole niin vahva, että jaksaisi kovin pitkään painella kolmella jalalla. Toipuminen eteni siis erittäin hyvin lukuun ottamatta paria päivää, jolloin se yhtäkkiä palasikin kolmelle jalalle, mutta se lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Nyt mennään täysin normaalisti, eikä mitään leikattuja polvia huomaa missään!
Tarkistuskontrollin yhteydessä Sanilla hoidettiin hampaatkin kuntoon, ja kaksi huonokuntoista hammasta otettiin pois. Muuten Sanilla on hampaat ihan hyvässä kunnossa onneksi. Sen jälkeen on ollut pieniä asioita: valeraskaus (vinkumista ja pesän tekoa), outo patti jalassa (joka onneksi lähti antibiooteilla), rähmivät silmät (Sanille normaalia)... Nyt kuitenkin alkaa olla taas normaalitilanne, eikä toivottavasti tarvitse hetkeen käydä eläinlääkärissä!
Muuta ihmeellistä ei kyllä kevään aikana ole juuri tapahtunut. Kesäkuuta eletään nyt, ja ollaan käyty kaksi kertaa mökillä, toinen oli juhannus. Siellä oli yllättävän vähän hyttysiä, mutta säät oli melko vaihtelevat ja viileät, totta kai juuri ennen näitä hirmuhelteitä.
Vähän muasemmoo:
Mutta mitä tapahtuu tässä kesän aikana?
Olen menossa polttareihin ensi viikonloppuna, ja häihin mennään heinäkuun lopussa. Viikonloput on taas vaihteeksi jo täynnä heinäkuun osalta, mutta onneksi Mikolla alkaa loma heinäkuun puolessa välissä, niin ei ole väliä viikonlopuilla. :)
Tarkoitus on saada kämppä loppuun nyt parin viikon sisään. Mikon loman aikana varmaan mökkeillään ja laitetaan kämppä kuntoon. YRITÄN tehdä kämppäpäivityksen, kunhan saadaan se edustuskuntoon. Vähän ennen- ja jälkeen-kuvia nääs.
Huh, jouduin kirjoittamaan tämän tekstin osissa. Aloitin tämän itse asiassa jo huhtikuussa, mutta sitten painoi työt päälle ja ehkä vähän unohtuikin. Mutta nyt se on valmis! Onneksi olkoon, rakas lukija, jos vielä jaksat roikkua matkassa mukana, vaikka päivitystahti on tämä... :D
Mutta nyt: nauttikaapa kesästä ja auringosta! ♥
