Huh, kandi tuli palautettua ja arvosanaksi sain nelosen (asteikolla 1–5)! Yllättäen kun työt alkoivat saman tien sen jälkeen, ei ole elämään paljon muuta mahtunut. Mutta onneksi sentään jotain.
Tosiaan kahden kisat olivat vielä toukokuussa, menestys ei ollut erikoista. Toisissa kisoissa pelasin kaksarini niin huonosti, että teki mieli itkeä (hävisin samalle, jonka voitin jokin aika sitten). Tuntui, että töiden aloittaminen pilasi mahdollisuuteni. Mutta kuitenkin sekarissa meni ihan hyvin, Turun kisoissa jopa hopeasijalle asti! Kyllä se vain Mikon kanssa sujuu. ♥
Hankittiin myös auto, Fiat Linea. Ei ollut mikään järin kallis, mutta mä olen tykännyt. Toimii hyvin meillä, kun Mikko ajelee työmatkansa sillä ja sit sulkkistreeneihin syksyllä.
Sitten oli ah niin ihana Jukola. Noh, säähän oli aivan kamala. Vettä satoi aivan koko ajan, ja tuuli piiskasi niin, että puita kaatui (jotkut ihmiset jäi yhden puun allekin..) ja bajamajojakin kaatui (ihmisiä oli sisällä..). Itse metsässä juoksu oli ihan jees, ei siinä hirveesti huomannut, että oli aivan läpimärkä, kun juostessa oli joka tapauksessa lämmin. Mutta kyllä se kylmyys ja tottumattomuus 9,2 kilsan matkaan vähän verotti, kun about puolessa välissä lonkat kipeytyi todella pahasti. Sattui juosta, mutta juoksin silti. Maalissa sitten hädin tuskin pystyin kävellä. Ja ajattelin, että pääsen käymään suihkussa sitten kun mennään vuokramökille, joten en käynyt kisakeskuksessa. Kävelimme Mikon äidin ja serkun kanssa tien laitaan odottelemaan, että Mikko hakee auton kauempaa ja noukkii meidät kyytiin.
Tunti kului, eikä Mikkoa näkynyt. Siinä vaiheessa oli niin kylmä, etten pystynyt olla tärisemättä. Edelleen sama sade ja tuuli ja päällä läpimärät vaatteet (takin olin sentään laittanut, mutta ei sekään kauan kuivana säilynyt). Sitten saimme kyydin Mikon tädiltä ja pääsimme mökille, Mikko tuli pian perässä. Ei ole koskaan lämmin suihku tuntunut niin hyvältä! Mikolla oli vähän parempi tuuri, kun ei enää tuullut ja satanut niin pahasti kun hän lähti metsään, ja hänen kyytinsä saapui ajallaan. No, ainakin jäi muistot tästä Jukolasta!
Sitten olikin juhannus! Mulla oli töistäkin vapaata jopa viikko, niin ehti oikeasti lomailemaan. Juhannus vietettiin mökillä, lähdimme suoraan mun töiden jälkeen ja pääsimme Lusin suoralle odottelemaan tunniksi. Oltiin perillä noin puoli kaksi yöllä...
Juhannus itsessään oli oikein mukava ja leppoisa, oli hieman parempi sää kuin parina edellisenä juhannuksena. Mutta kuvat kertovat jälleen paremmin:
 |
| Sani vahti ruuanlaittoa. |
 |
| Vastarannan kokko |
 |
| Sanin kesäilme! :P |
 |
| Meillä ei ollut kokkoa, mutta oli meillä hyvä notski. |
Tänään oli kirjatentti. En ehtinyt lukea teoriakirjallisuutta kokonaan, mutta tarpeeksi hyvin, että pystyin tenttikysymyksiin vastaamaan. Nyt on tämä päivä aikaa vain olla, mutta huomenna alkaa lukeminen seuraavaan tenttiin, joka onkin tämän kuun lopussa. Mutta kirjat on sentään tällä kertaa paperisina, sähköisiä kirjoja on vaan niin raastavaa lukea. Ja ne on suomeksi!
Tulevia asioita ja tapahtumia: Kaverin synttärit. Mun viikon loma. Elokuun alku. Treenien alku. Töiden loppu. Koulun ja pedagogisten opintojen alku. Eli vähän karkeat suunnitelmat toistaiseksi, mutta on vaikea suunnitella vapaa-ajan ohjelmaa, kun työvuorot ovat niin pitkiä...
Loppukevennykseksi leipä!
 |
| Kanatoast itsetehdyllä salsalla! |
Tähän loppuun sopii vielä Vesalan uuden biisin pätkä, josta otin myös postauksen otsikon:
Mulla on vuodessa vaan yksi kesäloma
satanu siitä puolet jo, tosi kiva
Mä oon tehny töitä vaan apinana
