torstai 19. kesäkuuta 2014

Aikaisten aamujen juoksu

Viime kerran synkeistä tunnelmista viimeaikaisiin kuulumisiin!

Toukokuun aikana ei tapahtunut mitään erityistä, lomailin vain. Kävin ristiäisissä, luokkamestaruuskisoissa (tulin 4. sijalle), opettajan pedagogisten opintojen haastattelussa (en saanut opinto-oikeutta) ja sulkkisseuramme päättäreissä.

Nyt kesäkuun olen ollut töissä ja on ollut aika kiireistä. Väsymys on ollut melko suuri varsinkin tällä viikolla, jo neljä aamu peräkkäin, kun herätys on ollut 5.20. En todellakaan ole aamuvirkku, joten tohon aikaan herääminen kerryttää kamalaa univelkaa. En pääse nukkumaan ennen kymmentä. Moni osaa laskea "No mitä valitat, eiks siinä tule 7 tuntia unta?" The thing is, mulle ei riitä niin lyhyet unet, vaan tarviin 9 tuntia unta, etten olisi väsynyt. Enkä joka aamu ole päässyt nukkumaan tasan kymmeneltä, lähempänä yhtätoista. Mutta nyt työt on ohi!

Olen aika paljon mökkeillyt viikonloppuina, juhannus tulee olemaan neljäs viikonloppu peräkkäin, kun menen Mikon porukoiden mökille. Okei, viime viikonloppuna oli Jukolan viesti, joten emme olleet kuin pe-la-yön, jottei tarvinnut herätä niin aikaisin lauantaina. Mutta kai tässä kohta tulee mökkihöperöksi!

Niin, Jukolan viesti! Tai mun kohdalla enemmänkin Venlojen viesti. Osallistuin Mikon suvun (hänen äitinsä puolelta) naisten joukkueeseen. Mulla oli juostavana 3. osuus, joka oli 6,7 km. Olen siis suunnistanut neljä kertaa ennen tätä, ja ne olivat kaikki jonkun kanssa, lähinnä kävellen. Ja ne ovat olleet 3 kilsan mittaisia (of course, ei mennä metässä niin linnuntietä, joten ylimääräisiä kilometrejä kertyy). Enkä ole juossut mitään lenkkejäkään. Treenitkin loppuivat jo toukokuun alkupuolella. Menin siis suunnistamaan heikentyneellä kunnolla, vähällä kokemuksella, ensi kertaa yksin ja pidemmän matkan kuin olen koskaan jaksanut juosta edes hyvässä maastossa. Mutta kyllä oli kivaa! Selviydyin osuudestani 2 tunnissa 14 minuutissa (noita kolmen kilsan pätkissä mennyt n. 1½ tuntia), joten olen melko tyytyväinen. Maasto oli vaikeaa, paljon mäkiä ja jyrkänteitä. Juokseminen oli aika uudenlaista tollasessa rämeikössä, tosin sinne metsään muodostuu aika hyvät urat. Harmittaa parit pummit, kun jouduin etsimään paria rastia aika kauan. Suunnistuksen jälkeen olin aivan puhki, sellasta vuorikiipeilyä se oli ollut! Sen huomasi varsinkin kipeytyneistä lonkista ja reisistä. Olen tyytyväinen kuitenkin itseeni, että pystyin siihen (enkä ollut huonoin)!

Muuten Jukolan viesti oli kiva kokemus. Joukkueemme pärjäsi hienosti, vaikka joukosta löytyi toinen kokematon (kokeneempi kuin minä) ja yksi raskaana oleva. Lisäksi Mikko pärjäsi hienosti, hänellä oli ankkuriosuus, 13,9 km! Eikä hänkään ollut erityisen hyvin treenannut näitä kisoja varten...

Naiset valmistautuvat lähtöön

Minä se siellä (keskellä) tulossa vikalle rastille!
Miehet valmistautuvat lähtöön
Nyt on kaksi viikkoa lomaa, sitten on muutamana päivänä töitä, sitten taas lomailua, joka kestääkin varmaan loppukesän ennen koulun alkamista. Ensi syksyn lukkarista tulee erikoinen, vähän tyhjän näköistä, vaikka 29 opintopistettä olisi tulossa. Ärsyttää nuo yleisen kirjallisuustieteen kurssit, kun ne ovat vain periodin mittaisia. Se tarkoittaa sitä, että saadakseen 5 opintopistettä yhdestä kurssista, joka kestää vain periodin, täytyy tehdä aika hitosti töitä. Ja kirjallisuuden tapauksessa varmaan aika paljon lukemista ja esseitä, jee... En ihan aavistanut, että päästäkseni äidinkielenopettajaksi täytyy ottaa näin paljon kirjallisuuden kursseja, jopa enemmän kuin pääaineessani. Logiikka?

Nauttikaa  kesästä (vaikka onkin näin kylmä) ja hyvää juhannusta! Elkää hukkuko!