Surua ja hamstereita

Kylläpä mä olen nyt ahkera, jo kolme merkintää tässä toukokuussa! :D

Mutta joo, ihan vakavasti nyt sit. Luin tällaisen artikkelin tässä tänään:
Psykologi: Lemmikin kuolema laukaisee saman surun kuin läheisen ihmisen menetys
Mun mielestä tuo oli hyvä artikkeli, kerrankin mietitään myös näin. Joillekin ihmisille, joilla ei ole elämässään välttämättä muita kuin juurikin tuo rakas lemmikki, sen kuolema voi olla yhtä raastava paikka kuin ihmisen menetys. Itse olen menettänyt ainoastaan isovanhempani, mutta kyllä surin yhtä paljon lemmikkihamstereitani kuin heitäkin.

Eniten ärsyttivät kommentit:
"Vastuunsa tunteva psykologi (ja media) valmentaa vanhempia kertomaan lapsille ettei koira, tai muukaan kotieläin, ole verrattavissa läheiseen tai muuten tärkeään ihmiseen. Lemmikkihössötyksestä kärsivät ihmiset ja varsinkin eläimet."

 "Lähiomaisia menettäneenä minua lähinnä loukkaa että ihmisen menettämistä verrataan eläimeen. Eläin voi olla rakas ja tärkeä mutta ei koskaan niin tärkeä kuin oma sisko tai veli, tai isä tai oma lapsi. Ihmiset jotka näitä asioita vertaavat eivät selvästi ole koskaan ketään lähiomaista menettäneet."

" Lemmikin menetys on kauheaa, mutta ei millään tavalla lähelläkkään sitä mitä esim lapsen menetys. Ei lähelläkään."

On oikeasti ihan pakko miettiä: kuka määrittelee, kuinka paljon surua saa tuntea elävän olennon menettämisestä? Mun mielestä se on yks hailee, onko se ihminen vai eläin: jos se on ollut tärkeä osa omaa elämää, kellään ei ole oikeutta alkaa väittää, ettei tämän suru ole sen arvoista. "Ei koiran menettäminen ole sama asia kuin lapsen." Jollekin voi olla. Kaikilla ihmisillä ei sattumoisin ole lapsia: miksi siis lemmikin menettäminen ei voisi olla aivan yhtä tuskaista? Sitä en vain käsitä, miksi ihmisten pitää vertailla surua johonkin toiseen suruun, aivan kuin toinen suru olisi jotenkin merkityksellisempää.

Itse menetin oman hamsterini ollessani melko nuori, 11-vuotias. Helmi syntyi 12.2.2003 ja kuoli 17.11.2004. Se oli lempeä lähtö, ei juuri mitään oireita vanhuudesta tai muustakaan, eräänä päivänä se vain löytyi kuolleena omasta pesästään. Hautasimme sen mummoni pihalle. En osannut Helmiä niin kauheasti surra, mutta surin kuitenkin. Se oli ensimmäinen lemmikkini, joten pahalta se tuntui. Toisaalta olin vielä niin lapsi, että en osannut kauan asiasta murehtia.

Hankimme toisen hamsterin melko pian Helmin jälkeen. Heta syntyi 4.11.2004 ja kuoli 18.11.2006. Hamsterien huono puoli on se, että ne elävät juuri ja juuri kaksi vuotta, Helmi ei elänyt sitäkään. Hetan kuolema oli aika raskas. Se meni todella huonoon kuntoon: siihen tuli kaljuja läikkiä, toinen silmä muurautui umpeen ja kävely oli todella vaikeaa, se vähän väliä kaatui. Varasimme sitten eläinlääkärin ja päätimme päästää pienen lemmikkimme tuskistaan. Muistan itkeneeni eläinlääkärillä aivan kamalasti, Hetan viimeiset päivät olivat todella vaikeita, kun se oli selkeästi tuskissaan. Eläinlääkäri totesi, että Hetalla oli sokeritauti, josta johtui suurin osa sen oireista. Ja vaikka se oli niin kipeä ja pieni eläin, se ei halunnut luovuttaa. Eläinlääkäri joutui antamaan kissan annoksen nukutusainetta, ennen kuin Heta viimein jäi käsiini liikkumattomana. (Tämä muisto kirpaisee edelleen, pieni kirjoitustauko...) Hautasimme sen sitten mummon pihaan Helmin viereen.

Pystyn edelleen muistamaan Hetan kuoleman aiheuttaman surun. Muistellessani toisinaan sen viimeisiä hetkiä itken ja suren edelleen. Vaikka se oli vain pieni hamsteri, joka ei erityisemmin osannut edes kiintymystään osoittaa. Lemmikki voi silti olla niin tärkeä, että suru ei lopu koskaan. Niin olivat molemmat hamsterinikin.

En kestä edes ajatella, miten reagoin, kun Sanista aika jättää. Sen osoittaman rakkauden on voinut tuntea ja nähdä, joten luulen sen olevan vielä vaikeampaa. Mutta se johtuu rakkauden eri muodoista: rakastin hamstereitani aivan eri tavalla kuin koiraani. Samoin rakastan vanhempiani ja poikaystävääni eri tavoin. Kuten myös lemmikkien ja ihmisten välinen ero on selvä. Mutta SURU on sama: kaikkia voin surra aivan yhtä paljon, vaikka rakastankin jokaista eri tavoin. Ja KUKAAN ei voi tulla väittämään minulle muuta, vaikka itse ajattelisikin toisin. Kukaan muu ei päätä minun surustani.

Pahoittelen vähän synkeämpää päivitystä, mutta tämä oli minulle lähes sydämenasia. Vaikka kukaan ei edes lukisi tätä, niin halusin saada sen sanottua ja ihmisille mahdollisuuden löytää tukea omaan suruunsa.

Heta ♥

Heta ♥

Helmistä mulla ei valitettavasti ole kuvia, koska en omistanut vielä digikameraa siihen aikaan. Paperisia kuvia meillä on onneksi tallessa.

Yksi söpöimpiä kuvia Hetasta :)

Tämä on jo elämän ehtoopuolelta: sillä tuli tollanen haava poskeen :(

Jottei koko merkintä olisi pelkkää synkistelyä, liittyen ehkä tuohon ylempään kuvaankin, voisin vielä kertoa hauskimman muistoni Hetasta. Sillä oli sellainen muovinen häkki, jossa oli reikä juomapullolle. Se aina nakerteli sitä reikää. Eräänä yönä se sitten oli onnistunut nakertamaan sen verran suuren reiän, että se mahtui siitä läpi (vaikka en ymmärtänyt, miten: sen pääkin oli isompi kuin se reikä!). Heräsin yöllä siihen, että jokin pehmeä hipaisi poskea - ja Hetahan se siinä, mun tyynyllä! Tämä jäi ikuiseksi mysteeriksi, miten se onnistui siinä. Häkin juomapulloreikä oli seinän puolella, mun sängyn vieressä sellasella korokkeella. Se reikä oli seinää vasten, ja mun sänky oli jonkin matkan päässä koko häkistä. Sen on jotenkin eka onnistunut pudottautuu lattialle (tai johonkin) ja kiivetä mun sänkyyn. Hassu hamsteri se oli. :) ♥

Helmistä mulla ei ole mitään erityistä tarinaa kerrottavana. Se oli kuitenkin hyvin lempeä, ei ihan tollanen Hetan kaltainen vilivilperi. Molemmat tosin pyörittivät erästä juoksupyöräänsä väärältä puolelta: pyörä oli liian pieni kultahamsterille, joten ne pyörittivät sitä ulkopuolelta! Helmi oli todella kiltti, se ei koskaan purrut ketään (Heta kerran näykkäsi iskää, kun isä oli käsitellyt juustoa ennen Hetan silittelyä). Se ei ehkä järjestänyt mitään seikkailuja, mutta se oli oikein mallikelpoinen pieni hamsteri!

Euroviisujen yhden naisen raati!

Eli päätän omistaa tämän merkinnän kokonaan Euroviisujen finaaliesitysten puimiseen!
Miksi? Koska haluan. :b Ja ehkä senkin takia, että tein tällaisen ison listan kaikista esityksistä ja en haluaisi heittää vaan tätä paperia roskiin. Ei välttämättä kiinnosta ketään, mutta.. :'D

Esitys kerrallaan, lyhyitä kommentteja ja ajatusten virtaa, mitä esityksestä nousi mieleen, kun näitä lauantai-iltana katselin. En muistanut ottaa biisien nimiä ylös, mutta ne löytää halutessaan itse.

1. Ukraina: ihan nätti naislauluääni, vähän sellainen "viettelevä" biisi, outo hamsteripyörä, aika yksipuolinen. TIK TOK!
2. Valko-Venäjä: Backstreet Boys -tyylinen bändi, rauhallinen rytmi, tylsä lavaesitys, ihan menevä, itseään toistava. "Oo-o-oh-yeah!" CHEESECAKE.
3. Azerbaidžan: balladi, nätti ääni, trapetsi, huono englanti, ei "highlightia", kaunis, mutta liian samanlainen koko biisin. START A FIRE~
4. Islanti: värikäs miesbändi, rockbiisi, vähän marssimainen, bändin jäsenet vetää soittimien kanssa yksinkertaista koreografiaa, iloinen. "Pu-pu-pu-pu-pu!"
5. Norja: liian hiljainen, ei lauluääni esillä, miehellä kaunis ääni, "liian" balladi ja surullinen, ääni värisee, viulistit. SILENT STORM INSIDE ME~
6. Romania: mies & nainen, peruspop, rauhalliset säkeistöt, mahtipontinen kertsi, lavalla vain pyöreä piano, seisoo vain, lauluäänet tavallisia, tarttuva. IT'S A MIRACLE!
7. Armenia: balladi, miesääni melko mitäänsanomaton (niin biisikin), yhtäkkiä huuto + rytmimusiikki (parempi, mut biisi...), seisoi yksin. YOU'RE NOT ALONE!
8. Montenegro: hieno luistelija, miesiskelmä-ääni, oma kieli, balladi, ihan kaunis, aika tylsä mutta tähän mennessä paras balladi.
9. Puola: vähän räppimäinen/hiphop, nainen ei osaa laulaa puhtaasti, huoraesitys, pyörivät kansallispuvut, puoliksi puolaksi ja huono englanti. THIS IS OUR NATION! slaaaavic.
10. Kreikka: räppäri & normi, yökerhobiisi, tarttuva ja menevä, DJ, sanoitukset ei erikoiset, ääni epävireinen välillä, trampoliini. RISE UP! [add here a picture of a trampoline]
11. Itävalta: parrakas "nainen", ääni sekoitus miestä ja naista, mut hyvä, mahtipontinen, rauhallinen, mutta vahva, vähän tylsä, hyvä englanti. RISE LIKE A PHOENIX!
12. Saksa: hanuristi, rauhallinen, vähän jazz/blues, sellisti, hyvä ääni ja englanti, Pink-tyylinen, jää pliisuksi. IS IT RIGHT OR IS IT WRONG? I can't go on...
13. Ruotsi: balladi, piano, ääni aaltoileva (u~u~ndo), ihan kaunis, kertsin jälkeen rummut, mahtipontinen 2. kertsi, valokehä, ei tylsä, mutta ei erikoinenkaan. UNDO~
14. Ranska: tulee mieleen alusta Papaoutai (by Stromae), pirteä, mutta kertsi tosi tylsä, ranskaksi, outo. MOUSTACHE!
15. Venäjä: 2 nuorta naista, balladi, hyvät ja selkeät äänet, hyvä englanti, vaaka, kertsi hyvä, mutta aika yksipuolinen biisi, "iskelmällistä poppia".
16. Italia: mustasilmäinen Caesar-nainen, italiaksi, vähän rock, ihan menevä, kertsi yksinkertainen ja tylsä, mutta ihan ok.
17. Slovenia: huilunsoitto, Within Temptation -puku, vähän rock/iskelmä, osaksi sloveniaa, ihan hyvä, vähän mitäänsanomaton. "Wo-oo-oo-oh~" ROUND AND ROUND.
18. SUOMI: poikabändi, rock, vähän hiljainen/epäselvä ääni, mutta menevä, falsettikertsi, ääni värisee(?), monipuolinen. SOMETHING BEEETTER!
19. Espanja: osaksi espanjaa, balladi, vähän tylsä laalaalaa-biisi, kertsi surkea, vähän Disneymäinen, naisella ihan hyvä ääni. DANCING IN THE RAIN~
20. Sveitsi: aika huono englanti, vihellys, hyväntuulinen, ei erikoinen biisi, musiikillisesti monipuolinen. CAUSE YOU'RE THINK I'M LYING~!
21. Unkari: tosi hyvä miesääni, mutta ei monipuolinen, surullinen sanoma, moderni rytmi, kertsi ei kauhean erikoinen, hyvä englanti, säkeistöt hyviä. SHE KEEPS ON RUNNING~
22. Malta: countrybiisi, miesten äänet tyypillisiä tälle genrelle, biisi tosi tylsä eikä mitään erityistä, pelkkä bändi lavalla, mitäänsanomaton. COMING HOOME!
23. Tanska: Maroon 5 -miesääni, hyväntuulinen, piano vähän ärsyttävä, vähän tylsä, tanssikoreografia! SCO-BO-DI-DI-DAI! "Ooo-ooh!"
24. Alankomaat: basso/kitarajumputus, kantrimainen, rauhallinen, tylsä rytmi jatkuu vaan, ei monipuolinen, nukuttava, äänet ihan ok. AFTER THE STORM~
25. San Marino: balladi, mahtipontinen musikaalilaulu, naisella hyvä ääni, ei yllättävä, iskelmäinen, rauhallinen. MAYBE!
26. Iso-Britannia: rumpujumputus, naisella vähän ärsyttävä ääni, rauhallinen, ei kauhean erikoinen, tylsähkö. WE'RE CHILDREN OF THE UNIVERSE!


Ja tän pitkän listan jälkeen vielä laitan oman (epäonnistuneen) arviointini, ketkä olisivat top-5:ssa:
1. Ruotsi
2. Itävalta
3. Norja
4. Kreikka
5. Romania

Ja oma top-5, joista itse pidin:
1. Itävalta
2. Kreikka
3. Suomi
4. Unkari
5. Ruotsi/Sveitsi

Ja OIKEASTI voittajaksi selviytyi Itävalta, toiseksi tuli Alankomaat ja kolmanneksi Ruotsi. Jess, voitto meni omalle suosikille, kolmannelta sijalta löytyi oma arvaukseni voittajaksi, mutta mitä toi Alankomaat teki toisella sijalla?? Se oli yksi surkeimpia viisuja tämän vuoden kisoissa, joten ihmettelin aika suuresti, miten se sijoittui noin hyvin. Balladeja oli paljon tämän vuoden kisoissa, ja tämä viisu ei ikävä kyllä ollut niistä paras. Mutta ei sentään voittanut, huh. Anteeksi, jos joku teistä oli suuri Alankomaiden fani, itselleni se ei kolahtanut millään tavalla.

Suomikin pärjäsi yllättävän hyvin! Tiesin, ettei se top-5:een pääse millään, mutta en olisi uskonut 11. sijaakaan, joten hyvin meni! Itse pidin Suomen viisusta, mutta ei se ehkä ollut voittajamateriaalia. Ja kävi Suomi pari kertaa äänestyksen aikana top-10:ssäkin! Toivoin, että Suomelle olisi edes yhdestä maasta annettu paremmat pisteet (8, 10, 12), mutta ei tällä kertaa. Ruotsistakaan ei tullut erikoisia pisteitä (kuten ei ikinä), mutta Suomesta sinne kyllä menee lähes aina paremmat pisteet. Onneksi tänä vuonna ei kuitenkaan 12:ta, se meni Itävallalle. :)

Ja kaikki tosiaan on näistä omia mielipiteitäni, jotka minulla oli lauantaina päällimmäisinä ajatuksina. Jätetään herneet lautaselle, ei nenään. :)

Oli vähän synkeää kyllä Venäjälle buuaaminen, eihän poliittiset tilanteet olleet nuorten, hyvien esiintyjien vika. :/ Toisaalta Euroviisut olivat aika suora kanava osoittaa mielipiteensä Venäjälle, ja näissä kisoissa on ilmoilla paljon poliittisia mielipiteitä. Eikä Venäjän poliitikoiden reaktio Itävallan voittoon ollut järin häävi. Kansalaisista kuitenkin löytyi paljon Itävaltaa kannattaneita, joten ei siinä enää auta poliitikoiden sanomiset.

Kohti seuraavia Euroviisuja, jos saataisiin vielä parempaa menestystä Itävallassa!

Munarikasta pääsiäistä ja klara vappen!

Aika vierähti taas niin nopeasti!

Koulu alkaa olla päätöksessään tämän kevään osalta, kaikki kurssit ja tentit ovat nyt takanapäin. Vielä olisi ensi maanantaina pedagogisten opintojen haastattelu ja parin viikon päästä TVT-ajokortin näyttökoe (eli käytännössä vaan tietokoneen hallintaa käsittelevä tentti). Parit numerotkin on jo ehtinyt tippumaan, kaks vitosta ja yksi kolmonen, tyytyväinen!

Kisatkin oli ja meni, voitot tuli molemmista! Ja ensi viikolla, viikonloppuna olisi taas uudet kisat. Paljonhan näihin menee viikonloppuja, mutta kyllä on hyvä tunne, kun niissä menestyy! :)

Lunastin myös synttärilahjan Mikolta huhtikuun puolella. Käytiin syömässä Cantina Westissa, ruoka oli hyvää, mutta hintaan nähden ei niin hyvää. Kävimme myös parilla drinkeillä ja sitten menimme kattomaan Divergent - Outolintu -elokuvaa, se oli ihan hyvä! Mulle tosin selvisi vasta leffan kattomisen jälkeen, että se on useampiosainen ja tämä oli niistä ensimmäinen. :D

Pääsiäinen oli mukava pieni loma tenttien välissä, silloin tosin piti aika paljon puurtaa koulutehtäviä. Mutta lisäksi kävimme Mikon porukoilla syömässä pääsiäisruuan ja Mikon kummitädin kanssa lintuja bongaamassa Viikissä.

Pääsiäisherkut!

En voinut olla nauramatta tälle... :'D

Yllättäen sinisorsa oli helpoin kuvattava.

Kyllä siellä lintuja on, mun kameran zoomi ei vaan riittänyt. Mutta harmaahaikara se siellä!

I know, ei ole lintu. :'D Isonokkosperhonen, luulen?

 Tuon perhosen tunnistaminen oli kaikkein vaikeinta. Luulin, että se oli vain nokkosperhonen, kun näin sen, mutta kun googlasin nokkosperhosen, se on aivan erinäköinen. Isonokkosperhonen on jo paljon lähempänä kuvaamaani perhosta. Mutta myös kirsikkaperhonen on hämäävän samannäköinen. Suurin ongelma tässä tuli, kun katoin Wikipediasta ja Luontoportista näiden lajien levinneisyyttä/yleisyyttä Suomessa, niin sekä isonokkos- että kirsikkaperhonen ovat harvinaisia. Nokkosperhonen puolestaan on koko maassa yleinen. En kuitenkaan usko, että tämä olisi se. Isonokkosperhosesta sanotaan Luontoportissa näin: "Kesät 2012 ja 2013 olivat Suomessa lajille poikkeuksellisen hyviä. 2012 Venäjältä vaelsi eteläiseen Suomeen poikkeuksellisen paljon isonokkosperhosia, jotka talvehtivat meillä. Nähtäväksi jää, runsastuuko lajin kanta maassamme pysyvästi." Joten se voisi sittenkin olla se, ehkä? :D Ja nyt loppui lukijoiden tylsistyttäminen näillä luontopohdinnoilla.

Vappukin meni tässä! Käytiin parin kaverin kaa heittelemässä frisbeegolfia Tuusulassa ensin. Illalla lähettiin Helsinkiin Kaisaniemen puistoon tapaamaan kahta opiskelijakaveriani, ja mentiin heidän kanssaan Hämiksen Wappu -bileisiin. Oli kyl mukavaa! Sain pitää ensimmäistä kertaa vappuna haalareitakin päällä, samoin yo-lakkia (viime vuonna vietimme vapun kaverillani, joten lakin pitäminen ei ollut suuri juttu).

Osallistuin myös tähän esim. Facebookissa kiertäneeseen arkikuvahaasteeseen, kun ystäväni haastoi. Se oli ihan kiva, aktivoitui hieman fb:ssä ja lisäsi kerrankin kuviakin. Tässä pari esimerkkiä, jotka laitoin:

Sani ♥

Game of Thrones ja tortillaa!

Nyt tässä juuri maanantaina tuli meillä kaksi vuotta täyteen Mikon kanssa. ♥ Vietimme su-ma-yön Glo Hotel Artissa. Tosi hieno sisustus ja muutenkin aika hulppea, mutta pienet puutteet kyllä ärsyttivät aamulla. Ensinnäkään huoneessa ei ollut kunnollisia peilejä muualla kuin vessassa, jonka peili oli todella huonosti valaistu. Yritä siinä sitten meikata! Ja sängyn vierestä puuttui pikku lamput, se oli joko lähes kaikki valot tai ei mitään. Aamiainen oli muuten ihan jees, mutta ei aivan sellainen, mihin olen hotelleissa tottunut, ei mitään kauhean erikoisia juttuja. Mutta sain sentään kaakaoni, appelsiinimehuni ja croissanttini. :D
 Siitä sitten jatkettiin katsomaan Se toinen nainen (The Other Woman) -leffaa, joka oli kyllä hyvä, mutta ei olisi ollut niin hauska, jos ei olisi ollut GoT:in Nikolaj Coster-Waldau näyttelemässä pettäjämiestä. 
Leffan jälkeen käytiin syömässä Morrisson'sissa hampurilaiset, otin vuohenjuustopurilaisen, oli hyvvää! Loppuilta vaan lahnattiin kotona ja katottiin leffaa. :)

Huuhh, tämän henkilökohtaisen pläjäyksen jälkeen voisi ehkä riittää.. :D

Hauskaa lomien ja mahdollisten kesätöiden alkua! (Kesätöistä puheen ollen: ei vieläkään.)