Pienten tassujen teputusta ja neulahampaiden raatelua

 Vuosi on kääntynyt marraskuuhun. Aina silloin, kun mulla olisi aikaa kirjoittaa, unohdan koko blogin, ja sitten kun ei ole aikaa, muistan: "Ai niin, en oo kirjottanu hetkeen blogiin!" No, niin sitä taas olisi esseiden tarkistusrumba käynnissä, mutta tässä mä kirjoittelen tänne... :)

 Tärkein asia, mitä tässä on edellisen postauksen jälkeen käynyt, on: meille tuli koiranpentu! ♥ Kerron nyt "lyhyesti", miten Luna päätyi meille ja millainen siitä on näiden kolmen kuukauden aikana tullut.

Etsittiin shelttipentua jo pidemmän aikaan, ekoja kyselyitä laiteltiin alkukeväästä. Oli pari paikkaa, jotka vaikutti sellaisilta, että ehkä voisi saadakin koiranpennun. Kyselijöitä on kuitenkin niin paljon (varsinkin koronakeväänä), että aina löytyi pienille pentueille toiset perheet. Yhteen kenneliin oltiin kuitenkin yhteydessä pitempään, mutta varmuutta pennusta ei ollut. Vasta kun viimein soitin, kerrottiin, että kotivaihtoehtoja viimeiselle pennulle oli kaksi. Meidän onneksemme pystyimme menemään heti samalla viikolla käymään kasvattajalla, mikä varmaan sinetöi sen, että pentu meille luvattiin. Ja niin me ruvettiin kahdessa viikossa haalimaan kaikkea tavaraa, jota pienen pennun kanssa tarvitsee. Saimme kyllä Lunan  mukaan hienon pentupaketin, jossa oli todella paljon kaikkea hyödyllistä.

Heinäkuun lopussa sitten kävimme hakemassa Lunan kotiin. Luna on alusta asti ollut huikean rohkea ja ennakkoluuloton pentu. Olemme panostaneet sen sosiaalistamiseen, ja ihmiset varsinkin ovat Lunan mielestä huippuja, mikä ei ole itsestäänselvyys shelttien kanssa; ne kun voivat olla myös varautuneita vieraita kohtaan. Mutta ei meidän Luna. ♥

Lunan hakumatka

Eka päivä uudessa kodissa!

Halusimme, että Luna pääsee heti siihen kotiin, jossa se tulee elämänsä viettämään, eikä muutenkaan olisi ollut hyvä, jos se olisi ensin joutunut pariksi viikoksi jonnekin muualle ja sitten olisimme vasta muuttaneet uuteen kotiin. Eli nukuimme ekan yön uudessa kodissamme samana päivänä, kun Luna tuli kotiin. Seuraavana päivänä haimme myös Sanin, jotta koirat voivat tutustua toisiinsa. Sanihan ei ole hirveästi ollut koirien kanssa tekemisissä koko elämänsä aikana, varsinkaan pentujen, mutta kohtaaminen sujui hienosti. Lunan kasvaessa ja rohkaistuessa leikkimään Sani ei olekaan aina jaksanut pienen pennu touhotuksia, mutta sietää Lunaa hyvin, välillä jopa leikkii sen kanssa.

Vaikka Luna on maailman ihanin ja söpöin, niin ei tämä pentuaika helpointa ole ollut. Luna on oikeasti erittäin energinen, joten se tuhlaa energiaansa eri tavoin eikä aina niin sopivilla tavoilla. Se härnää Sania (roikkuu sen korvissa ja hännässä, hyppii päälle), käyttää neulahampaitaan KAIKKEEN (meidän käsiin, seiniin, listoihin jne.), juoksee vain hulluna ympäriinsä eikä kuuntele silloin ollenkaan, vetää hihnassa... Yksin jäädessään pissa ei ihan aina mennyt alustoille, jolloin se on mennyt laminaattilautojen välistä. Kakkaa ei välttämättä aina ole löytynyt, koska se on välillä syönyt sen. Tai sitten se oli levitettynä pitkin lattiaa. Kovin paha se ei ole haukkumaan, mutta se saattaa haukahtaa jollekin olemattomalle asialle, mikä saa Sanin räksyttämään sen jälkeen (ja Sanilla se sitten jää vähän päälle). Täytyy sanoa, että jos olisin tiennyt, että koiranpentu osaa olla näin tuholainen, en tiedä, olisinko halunnut uutta koiraa.

Mutta tämä kaikki vain kuuluu pienen, energisen pennun elämään. Luna on kuitenkin myös erittäin fiksu, kiltti ja rohkea. Se osaa jo liudan erilaisia käskyjä, jotka se on oppinut nopeasti. Käytöstavat ovat kohentuneet huomattavasti, ei enää juuri järsitä mitään kiellettyä (paitsi omaa lelulaatikkoa). Hihnassa osataan jo kävellä melko hienosti, välillä innostuessa mennään hihna kireällä, mutta muistaa taas olla vetämättä, kun pysähtyy. Se on ollut jo pari viikkoa sisäsiisti (lukuun ottamatta viikko sitten tapahtunutta pientä vahinkoa mun porukoilla, mutta kotona ei ole käynyt mitään). Ja onhan Luna niin valloittava ja ihana persoona, ettei sitä voi olla rakastamatta. ♥

2 kk

2,5 kk + Sani

3 kk

3,5 kk

4 kk (ja tästä kohtaa korvat on eläneet omaa elämäänsä)

5 kk

nyt ♥

 Siitä on kasvanut jo iso tyttö! Lähes kaikki hampaat on vaihtuneet (onneksi!), ja turkki alkaa nyt pikkuhiljaa kasvaa. Varmaan seuraavan kerran kun muistan tehdä päivityksen, Luna on jo yli vuoden.. :'D

 

 Mutta mitä muuta meidän elämään kuin koiranpentu? Eipä hirveästi muuta. Aloitin työt uudessa työpaikassa. Lukkarit on ollut näin ylimääräiselle tuntiopettajalle aivan hirveät, hirveä määrä hyppäreitä ynnä muuta tyhmää. Työt on tällä hetkellä aika stressaavaa: en ole kovin motivoitunut, kun työssä jaksamisessa on niin paljon ongelmia. Mutta ehkä se helpottaa... Toisaalta kiva olla taas koulussa, mutta melkein olisin mieluummin näillä lukkareilla ja tässä koronatilanteessa etänä.

Omassa uudessa kodissahan me olemme asuneet tosiaan sieltä heinäkuusta asti, mutta ei vieläkään kaikki ole aivan valmiina. Muutamia listoja puuttuu, alakerta on täysin kesken jne. Tällä viikolla on laitettu verhotankoja, joten ehkä saa verhojakin.. :) Mutta heti kun tämä kämppä näyttää siltä, että kehtaa ottaa kuvia, teen tännekin päivityksen.

Sulkkis on ollut mun voimavara. Onneksi se on nyt syksyllä saanut pyöriä normaaliin tapaan, ja jopa kisoissa on päässyt käymään. Toisaalta kaiken työkiireen keskellä tuntuu, ettei elämässä ole mitään muuta kuin työt ja sulkkis ja koira, millekään muulle ei jää aikaa. Mutta sulkkis on ainoa paikka, jossa en stressaa töitä!

Joulu lähenee, ja lukuvuosikin on kohta jo puolessa välissä. Aika kuluu hirmunopeasti.

Pitää palata taas esseiden äärelle. Nähdään taas hamassa tulevaisuudessa!

Koronakevät (ynnä syksyjuttuja)

Oho, aika tuppaa aina hurahtamaan niin kamalan nopeaa! Nytkin taas mennyt näköjään yli puoli vuotta... :D

Työ on pitänyt kiireisenä. Syksyllä mulla oli paljon kursseja opetettavana, joten hirveästi ylimääräistä vapaa-aikaa ei ole ollut, kun harrastaa kilpatasolla sulkkista. Eipä kyllä ole samaa ongelmaa ollut viime aikoina...

Aloitetaan kuitenkin loppusyksystä. Muutettiin vanhasta kämpästä viime marraskuun lopussa väliaikaisasuntoon, kun ajatuksena oli, että päästään pian muuttamaan omaan kotiin. No, muutaman mutkan kautta saatiinkin ostettua asunto vasta helmikuussa ja nyt ollaan rempattu sitä viimeiset pari kuukautta, niin edelleen asutaan meidän väliaikaisasunnossa (=VAA, ei jaksa koko ajan toistaa tätä). :) Vielä on remontti hieman kesken, mutta viimein ehkä päästään pian muuttamaan (huom, ehkä).

Lokakuun jälkeen ei tapahtunut juuri mitään ihmeellistä: kisoja ja sulkkista oli paljon, joten kauheasti ei muuta tehty. Joulu tietty oli, ja se vietettiin pitkästä aikaa täysin muiden nurkissa, kun tämä VAA ei ole mikään tilaihme.

Kävin myös loppuvuodesta kälyn kanssa Poets of the Fallin keikalla pitkästä aikaa. Edelleen yhtä hyvä kuin aina ennenkin. ♥

Sitten siirrytäänkin vuoteen 2020! Ei ole tainnut olla paras vuosi kyllä tämä.

Paras asia tässä vuodessa on ollut oman asunnon osto. Remppaaminen ei niinkään... :)

Muuten oikeastaan tammi-maaliskuu kului lähinnä sulkkiksen ja töiden parissa. Töitä oli enemmän kuin tarpeeksi. Sulkkiksesta olisi pitänyt nauttia silloin kun siitä pystyi, koska sitten tapahtui se, mistä on puhuttukin viimeiset pari kuukautta.

Korona.

Mullahan tämä vaikutti lukio-opettajana niin, että etäopetuksessa oltiin koko loppukevätkausi. Alkuun oli haasteita, mutta melko nopeasti etäopetus vakiintui uomiinsa ja digipalvelut olivat hallussa. Eniten kuitenkin turhautti vitosjakso, kun se pidettiin kokonaan etänä, koska en nähnyt joitakin opiskelijoita kertaakaan (heitä ei saa pakottaa laittamaan esim. kameraa päälle). Äänen kuulin, mutta se ei ole sama. Hankalinta oli kuitenkin nelosjakson loppu, kun oli yo-kirjoitukset tarkistettavana ja piti keksiä, miten kaiken, mitä oli suunnitellut valmiiksi, tekeekin etänä. Mutta selviydyttiin. Toivottavasti kuitenkin syyslukukauden alkaessa ollaan taas fyysisesti paikalla.

Ja tuohon liittyen aloitan toisessa lukiossa ensi lukuvuonna, edelleen määräaikaisena. Jännittävää mennä uuteen paikkaan, varsinkin kun lukkarit eivät näytä erityisen hyviltä. Mutta kesän otan nyt rennosti miettimättä vielä syksyä!

Korona lopetti myös sulkkiksen. Tämä olikin erittäin vaikeaa, vaikeampaa kuin opetus etänä. En ole koskaan ollut hyvä liikkumaan omatoimisesti. Päästän itseni liian helpolla tai jätän tekemättä asioita. Aloitin ihan hyvin, kävin lenkeillä ja tekemässä loikkatreenejä tai mäkivetoja ja sisällä tein kuntopiirejä ja hiit-treenejä. Mutta pikkuhiljaa innostus loppui, kun aina oli samaa. Tämä näkyi myös painossa, kun ruokavaliokaan ei ollut ihan kunnossa. Nyt onkin niitä kuuluisia koronakiloja pudotettavana...

Mutta nyt kesävuorot ovat alkaneet. Ihan en ole vielä päässyt treenaamiseen takaisin kiinni, kun on ollut järjettömät helteet. Mutta ensi viikolla viilenee, niin toivottavasti saisin itseäni niskasta kiinni ja jatkaisin taas treenaamista. Treenausintoa on vienyt myös tuo remppaaminen, mutta se alkaa olla loppusuoralla, niin ehkä.. :)

Mutta se koronasta ja siihen liittyvistä asioista. Ei vieläkään kovin kivoja asioita, koska toinen kevään murhe on ollut Sani. Nyt sillä on taas kaikki hyvin, mutta maalis-huhtikuun vaihde alkoi sillä, että sillä meni toisesta polvesta ristiside. Eli taas jouduttiin leikkaamaan, kuntouttamaan ja ottamaan rauhallisesti. Juuri kun olisin eniten kaivannut kävelykaveria. No, tärkeintä oli saada Sani kuntoon, ja kuntoutuminen tapahtuikin nopeammin kuin viime kerralla. Saattoi johtua siitä, että sillä oli toinen polvi jo leikattu eikä se jalka ole niin vahva, että jaksaisi kovin pitkään painella kolmella jalalla. Toipuminen eteni siis erittäin hyvin lukuun ottamatta paria päivää, jolloin se yhtäkkiä palasikin kolmelle jalalle, mutta se lähti yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Nyt mennään täysin normaalisti, eikä mitään leikattuja polvia huomaa missään!

Tarkistuskontrollin yhteydessä Sanilla hoidettiin hampaatkin kuntoon, ja kaksi huonokuntoista hammasta otettiin pois. Muuten Sanilla on hampaat ihan hyvässä kunnossa onneksi. Sen jälkeen on ollut pieniä asioita: valeraskaus (vinkumista ja pesän tekoa), outo patti jalassa (joka onneksi lähti antibiooteilla), rähmivät silmät (Sanille normaalia)... Nyt kuitenkin alkaa olla taas normaalitilanne, eikä toivottavasti tarvitse hetkeen käydä eläinlääkärissä!

Muuta ihmeellistä ei kyllä kevään aikana ole juuri tapahtunut. Kesäkuuta eletään nyt, ja ollaan käyty kaksi kertaa mökillä, toinen oli juhannus. Siellä oli yllättävän vähän hyttysiä, mutta säät oli melko vaihtelevat ja viileät, totta kai juuri ennen näitä hirmuhelteitä.

Vähän muasemmoo:

Mutta mitä tapahtuu tässä kesän aikana?

Olen menossa polttareihin ensi viikonloppuna, ja häihin mennään heinäkuun lopussa. Viikonloput on taas vaihteeksi jo täynnä heinäkuun osalta, mutta onneksi Mikolla alkaa loma heinäkuun puolessa välissä, niin ei ole väliä viikonlopuilla. :)

Tarkoitus on saada kämppä loppuun nyt parin viikon sisään. Mikon loman aikana varmaan mökkeillään ja laitetaan kämppä kuntoon. YRITÄN tehdä kämppäpäivityksen, kunhan saadaan se edustuskuntoon. Vähän ennen- ja jälkeen-kuvia nääs.

Huh, jouduin kirjoittamaan tämän tekstin osissa. Aloitin tämän itse asiassa jo huhtikuussa, mutta sitten painoi työt päälle ja ehkä vähän unohtuikin. Mutta nyt se on valmis! Onneksi olkoon, rakas lukija, jos vielä jaksat roikkua matkassa mukana, vaikka päivitystahti on tämä... :D

Mutta nyt: nauttikaapa kesästä ja auringosta! ♥