Eesti, Eesti, Eesti, on my mind!

Koulu siis alkoi ja yhtäkkiä on hujahtanut jo yli kuukausi! Mihin se aika oikein kuluu?

Koulussa on ollut hieman kiire. Kirjallisuuskursseja varten pitää yllättäen lukea paljon. Eräälle kurssille luemme yhden kirjan per viikko ja kirjoitamme siitä esseen. Nyt on viimeinen kirja menossa, jee! Antiikin kurssi hirvittää, siihenkin kirjoja löytyy seitsemän kirjaa, enkä ole aloittanutkaan. Ja ai niin – pitää olla luettuna tämän kuun viimeiselle viikolle. Tullee kiire...

Mutta mitä kaikkea muuta onkaan tapahtunut kuukauden aikana? Kaikkea pientä. Treenit alkoivat jo itse asiassa elokuun puolella, ja Mikko on ollut paljon töiden loppumisen jälkeen poissa: mökillä rakentamassa, Norjassa siskonsa luona...

Ehdimme kuitenkin käydä Tallinnassa pari viikkoa sitten, viivyimme lauantaista maanantaihin. Oli mukavaa vähän irtautua arjesta ja tutustua Tallinnaankin hieman paremmin kuin mitä kerkee normaalilla reittimatkalla, jolloin on aikaa olla maissa reilu kolme tuntia. Kiertelimme vanhaakaupunkia (vanalinn), kävimme syömässä ja nautimme hotellimme spa-hoidoista. Mä kävin jalka- ja kasvohoidossa ja meillä oli yhteinen aromikylpy.

Matkaa hotellille oli jonkin verran, se oli vanhankaupungin toisella puolen, Meriton Grand Conference & Spa Hotel. Se, mistä tykkäsin Tallinnassa eniten, oli sen vehreys. Puistoja ja muuta vihreää oli paljon enemmän kuin Helsingissä, joka on lähinnä moderni betonikaupunki, josta puistoja löytyy sieltä täältä pieninä pläntteinä. Tallinnassa vihreä kasvillisuus on läsnä lähes kaikkialla. Kauniita puita ja puistoja ympäriinsä.

Tämä oli aivan lähellä hotelliamme, vanhakaupunki alkoi siitä.

Kaunis, iso puisto tuon ylemmän kuvan vieressä.

Ehehe, oli niin hauskaa. :D Luulen sen tarkoittavan taivutettua muotoa sanasta 'oikeus'. Kohtu tee, oikeuden tie.

♥!

Ystävyys. Miksi meidän leffateatterit ei ole tuollaisia?

Mitä ihmettä?

Ja sitten pakolliset parikuvat, otin niitä aika paljonkin, mutta en ehkä tunge tänne kaikkia... :D

Toi puu oli mahtava!

Tällainen varsin kuvapainotteinen matkapäivitys. Kävimme siis syömässä Amarillossa (...mut-ku-siel-on-niin-hyvää-ruokaa) ja Karja Kelderissä, molemmissa hyvää ruokaa, mutta Karja Kelder hintaansa nähden parempi. Ikävä kyllä panin merkille koko reissun ajan tallinnalaiset ihmiset: ei asiakaspalveluväkeä. Hymyä näki todella harvoin ja puhetta ei nimeksikään. En tiedä, ovat he niin kyllästyneet turisteihin, varsinkin suomalaisiin turisteihin, mutta toivon virolaisten ylipäätään olevan ystävällisempiä muualla. Mutta eipä se matkaa pilannut, suomalaisena perusjunttina en ehkä tykkääkään, että tuntemattomat alkavat höpöttää. Kaupunki itsessään on kaunis.

Toisiin aiheisiin, kävin viikko sitten ottamassa jäykkäkouristusrokotteen ja A+B-hepatiittiyhdistelmätokotteen. En ole mikään hirveä neulojen fani, kädet hikosivat ja en pystynyt katsomaan edes hoitajaan, joka piikitti. Onneksi Mikko oli tukena. Hepatiittirokote sattui pistoshetkellä enemmän kuin jäykkäkouristusrokote. Sepä hauskaa, kun se pitäisi kuukauden päästä käydä ottamassa uudestaan ja vielä puolen vuoden päästä kolmannen kerran. Mutta jäykkäkouristusrokote alkoi sattua jälkikäteen paljon enemmän. Käsi oli todella kipeä eikä sitä pystynyt oikein liikuttamaan. Nukkuminen onnistui vain toisella kyljellä, ja siltikin käteen sattui, vaikka sitä piti aivan paikallaan. Lisäksi pistoskohtaan muodostui "pieni" paikallisreaktio, joka oli ensin sellainen golfpallon kokoinen punainen läikkä, mutta kasvoi päivittäin ja maanantaina se olikin 8,5 senttiä leveä ja 16 senttiä pitkä. Terveyskirjaston sivuilla luki, että vain muutamalla prosentilla paikallisreaktio on yli 5 cm, ööh... Ja jossain luki, että alle prosentilla yli 6 cm, mutta se ei ollut täysin varma lähde, vaan vanhentuneen sivun kopioitu teksti. Tiistaina läikkä haalentui ja nyt se on enää muisto vain, mutta vielä viime yönä tuntui sellainen mustelman kaltainen kipu kädessä, kun nukuin vasemmalla kyljellä.

Ei ole tarkoitus pelottaa ihmisiä, jotka ottavat rokotteita. Jäykkäkouristus uusitaan onneksi vain 10 vuoden välein, ja hepatiittiyhdistelmärokote on koko eliniän kestävä. Enkä usko, että kauhean monella tulee muutaman päivän käsikipua ja pientä punaista läikkää kummempaa. Kävin mäkin kuitenkin treeneissä pelaamassa, vaikka käsi ei siitä tykännytkään. Ja se voi olla myös osasyyllinen hitaaseen parantumiseen. Muistakaa siis käydä ottamassa oma rokotteenne, kun sellasen aika on! (Ja se aika on nyt suunnilleen 21–23-vuotiailla, mutta -97-syntyneillä ja nuoremmilla sen aika koittaa myöhemmin, koska heille se on annettu myöhemmin) Tarkistaa rokotekorteistanne, jos sellainen löytyy (minulta ei), tai soittakaa terveyskeskukseen/neuvolaan, jossa teitä on lapsena hoidettu, sieltä sen tiedon pitäisi löytyä. En ole varma, mutta näin mulle sanottiin. Kunnon tietoisku, kuulostan joltain rokotusmainostajalta. :'D

Huomenna menen viettämään kaverini synttäreitä brunssin parissa, se oli yhteislahja toisen kaverin kanssa päivänsankarille. Ja oih, Fazer-kahvilassa!
Tarkoitus olisi tässä marraskuun vaihteessa käydä pitkästä aikaa taas kisoissa, B-luokkaan nousseeena, saa nähdä, onnistuuko enää. Mutta sitä ennen pari tenttiä odottaa lukemistaan, voisi kenties aloittaa ajoissa (not).

Nauttikaa syksystä, joskin sateisesta sellaisesta tällä hetkellä!

"Eesti, Eesti, Eesti, kaipaan sinne perkeleesti!" Otsikkokin samaisesta biisistä, Juice Leskisen Eesti-kipaleesta.