Play hard, work harder

Aaagh, apua. Heinäkuussa viimeksi kirjoitettu, hups...

Joo, syykin siihen löytyy. Nimittäin työ. That's right, you heard me. Sain töitä, ihan oikeita äikänopen töitä, vuodeksi! Lukiossa! Such busy, much hurry, wow.

En siitä sen tarkemmin avaudu, missä, mutta sen verran kaukana, että mun työmatka suuntaansa kestää yhteensä 80-100 min. Eli yli tunti. Se kiristää hermoja hieman niinä aamuina, kun tunti alkaa kasin aikaan. Mutta yllättävän hyvin ihminen sopeutuu uusiin juttuihin. Nimim. Illan virkku, aamun torkku. Työ on ollut ihan kivaa, mutta älytön kiire ja jäätävä määrä tarkistettavia tehtäviä koko ajan (no, itsehän mä ne työt teetän, mut...). Kun on vielä niin pihalla kaikesta, niin kaikkeen menee hirveästi aikaa: miten mä toteutan minkäkin tehtävän, mitä mä teen ensi tunnilla, milloin mä luen nämä tehtävät. Varsinkin ekat kaksi viikkoa oli todella rankkoja, koska aloitin kesken ekan jakson. Kaikki asiat oli siellä aivan levällään, niin eka viikko oli todella intensiivinen. Sitten toisella viikolla tapahtui pieni insidentti siellä koululla. Mutta nyt on ollut jo helpompaa. Paitsi kun oli eka koeviikko ja alkoi uusi jakso. Agh, onneksi kohta on syysloma. Ja kyllä tää helpottaa keväällä, silloin on vähemmän kursseja.

Mutta kun kaikki tapahtuu just nyt. Kuten gradu. Niin moni kysyy multa koko ajan: "Mites gradu edistyy?" Sitten siinä kiemurtelee ja olen silleen "Hehheh, eipä oikein mitenkään." En ehdi yksinkertaisesti. Käyn graduseminaarissa kerran viikossa. Se on tällä hetkellä mun panostus graduun. En kesän jälkeen ole tehnyt mitään muuta. Haastatteluiden litterointikin on vielä hieman kesken. Teoriakirjallisuutta olen lukenut aivan liian vähän. Ja joulukuussa pitäisi valmistua, joo-o.

"No mut onhan sulla töiden jälkeen aikaa tehä graduu?" Mutta kun ei ole. Koska sulkkis. Siitä en vaan voi enkä halua luopua. Tarvitsen jotain, mikä irtaannuttaa mun ajatukset pois kaikesta. Ja haluan edelleen kehittyä sulkkiksessa ja päästä valioon. Nyt sekin tosin on hieman jäissä, koska eihän mulla ole aikaa treenata kuin perustreenit. Mitään ylimääräistä en kerkeä tekemään. Sekin ahdistaa.

Huh, nyt tuo kaikki ikävä on vuodatettu pois sydämeltä ja voin edetä mukavampiin asioihin. Kuten kuluneeseen kesään! Tiedän, että ulkona tällä hetkellä on synkkää ja sataa vettä ja puissa ei ole kohta lehtiä, mutta muistellaan hetkiä mukavia.

Oltiin jonkin verran mökillä. Sanikin pääsi mukaan!

Sani velmuna, kun huijattiin se järveen viilentymään.

Heinäkuussa oli kavereiden synttäreitä ja muuta mukavaa. Rentoa meininkiä. Liiankin rentoa, kun piti gradua tehdä.

Elokuu oli kuitenkin hieman spesiaalimpi, sillä mulla ja Mikolla oli ensimmäinen hääpäivä! ♥ Vietettiin hääpäivä Imatralla, mutta lähdettiin vielä hieman myöhemmin viikon reissulle Kreetalle (taas vaihteeksi :D). Käytiin myös ihan kuun alussa Virossa pienellä päiväreissulla. Paljon matkustamista siis!

Aloitetaan vaikka Virosta. Otettiin hytti, kun halvalla saatiin. Ja on se kyllä 10 kertaa kivempaa, kun se on. Ei tarvitse miettiä, mihin kaikki kamat jättää, kun käy jossain. Virossa ei tehty mitään ihmeempiä; käytiin pyörimässä keskustassa ja mentiin syömään ravintola Kaks Kokkaan. Pärjäsin pelkällä virolla siellä! (Vaikkakin tarjoilija oli hieman pihalla, mitä kieltä käyttää, kun Mikko puhui englantia.)

No sitten hääpäivä. Ensimmäinen aviovuosi takana, ja edelleen yhtä ihanaa oloa kuin aiemminkin. ♥ Mentiin tosiaan Imatralle. Aloitettiin reissu suoraan pienellä aktiviteetilla: ratsastuksella! Mun hääpäivälahja Mikolle oli viedä se tekemään sitä, mitä olen halunnut sen kokeilevan jo pitkään ja mikä on mulle rakas harrastus – joskin aika harvakseltaan tapahtuva harrastus. Oli kivaa, ratsastettiin kentällä opettajan johdolla, minä enemmän itsenäisesti ja Mikko alkeisiin tutustuen, ekaa kertaa hevosen selässä kun oli.

Sitten mentiin Imatran kylpylään, Mikon lahja mulle. Oli kyllä oikein aktiviteettireissu: käytiin heittelemässä frisbeegolfia, pelattiin sulkapalloa, hohtokeilattiin, käytiin rentoutumassa kylpylän puolella ja kävelyllä kauniissa luonnossa.

Pakkohan mun oli kiivetä isolle kivelle.

Sitten päästään vihdoin ja viimein Kreetan-matkaan! Oltiin juuri ennen mun töiden aloitusta siellä, joten hieman loman aikana tuli murehdittua tulevaa työtä, mutta onneksi pystyin jonkin verran myös rentoutumaan. Oltiin siis pienessä kaupungissa/kylässä nimeltä Georgioupoli(s). Erilainen fiilis kuin Agia Apostolissa, mutta yhtä kiva silti! Hotellimme oli pieni, skandinaavien ja brittien suosima Kokalas. Meidän huone oli aivan maan tasossa ja vastapäätä oli jokin paikallisten talo, ja he istuskelivat terassillaan aina iltamyöhään asti, mutta menivät tarkalleen klo 23-24 välisenä aikana aina nukkumaan. Hotellin henkilökunta oli todella mukavaa, ja kävimme pari kertaa hotellin raflassa syömässä. Matka oli kaiken kaikkiaan kyllä tosi ihana, hieman perinteisempi kuin häämatka.

Kauheasti emme olleet varanneet aktiviteetteja tälle lomalle, mutta käytiin me Iraklionissa ja Knossoksen palatsilla. Käytiin samalla reissulla myös arkeologisessa museossa, joka oli kiva museo, mutta oppaat oli perseestä. Tai paikallinen opas oli ookoo, mutta ei riittänyt, että se kertoi englanniksi asioista, vaan Apollon ruotsalainen opas kertoi aina ruotsiksi saman (+ ekstraa). Mutta museo oli ihan kiva, Knossos oli kans hieno. Oli vain tosi kuuma, niin auringossa oli välillä tuskaista.

Muuten oikeastaan hengailtiin hotellin läheisyydessä. Käytiin tekemässä pieniä kävelyreissuja merenrantaan ja eräälle pienelle järvelle, jossa virtasi todella kirkasta vettä. Ja joka päivä kävin uimassa meressä!

Katsokaa nyt tuota vettä!

Georgioupolin "keskustaa"

Hotellin vierestä avautuvat maisemat

Matkalla Pyhän Nikolaoksen kappelille (siintää tuolla kaukana).

Tuo kivinen kulkureitti oli kyllä jokseenkin hasardi sandaaleissa.

Vietiin myös tänne lukko. 10 € sille, joka löytää tuon! ;)

Huh, siinä elokuu. Syyskuu ei ollutkaan ihmeellinen, sillä tein lähinnä vain töitä. Gradua en ehtinyt miettiä ollenkaan. Kavereita olen ehtinyt nähdä lähinnä viikonloppuisin, sillä arjesta nielee vapaa-aikaa sulkkis. Arkipäivät kulkee näin: herään, syön, menen töihin, tuun töistä, syödään, mennään sulkkikseen, käydään suihkussa, syödään ja mennään nukkumaan. Ei muuta. Nyt ehkä hieman helpottaa, kun alkoi toinen jakso, niin ei ole enää ihan niin pihalla kaikesta. Mutta sitten pitäisi alkaa sitä gradua vääntämään...

No joo, ehkä en valita ja jatka työstä/gradusta enempää. Tänään oli kauden ekat sulkkiskisat! Ja meni penkin alle. Noh, ensi kuussa paremmin, silloin kisoja olisi tarjolla joka viikonloppu. :D

Syksy on siis hyvässä vauhdissa, toivottavasti myös teillä! Kohta saan nauttia yhdestä opehommien hyvästä puolesta: syyslomasta. ♥ Nauttikaa tämän viikonlopun kivasta ilmasta, kohta viilenee taas. :)

Pakko matkustaa on jonnekin

Aurinkoista kesäpäivää kaikille (vaikkakin täällä se näyttää tällä hetkellä aika harmaalta..)!

Kesäkuu mennä hurahti, ja heinäkuu näyttää vähintään yhtä kiireiseltä kuin kesäkuukin. Palataan ensin kuitenkin kesäkuun tunnelmiin.

Norjan-matka! Ah, ne maisemat. Matkaa Oslosta oli junalla n. 40 minuuttia, josta oli vielä lyhyt automatka. Oltiin siis kummitytön hoitoapuna, mutta jäi meille hieman omaakin aikaa, jonka käytimme ympäriinsä kävelyyn – luonnossa, merenrannalla. Lämmintäkin oli, joka päivä n. +25 astetta! Elo oli kuin olisi etelänmatkalla.

Joutsenen pesä oli suojattu polun vierestä aidoilla, ettei niitä häiritä.

Lapsenhoidosta en edelleenkään tiedä juuri mitään muuta kuin sen, että me ollaan se kiva täti ja kiva eno, jotka meni täysin lapsen pillin mukaan... :D Vältin viimeiseen asti mitään kieltämistä, ettei tyttö hermostu ja että joutuisin miettimään, miten ihmeessä saan hänet rauhoittumaan. Tuloksena: monta tuntia leikkimistä poneilla, piirrettyjen katsomista ja kylmän (jo aiemmin paistetun) jauhelihan syömistä (ei halunnut lämmitettynä). Ja siis vain minä leikin, Mikkoa ei kelpuutettu. Mutta me (minä) selvittiin!

Sitten siitä seuraavana viikonloppuna oli Jukola Hollolassa, kerrankin lähellä! Ilmakin oli suotuisa, aurinko paistoi koko ajan. Vähän liiankin kanssa, sillä metsässä juostessa oli todella kuuma ja kuumuudesta/nestehukasta kärsi moni. Lisäksi kisakeskus ja lähtöalue oli pelkkää erittäin pölyävää tietä, joten tuli hengitettyä kilo pölyä. Oma osuuteni oli 5,2 km. Mulla on selkeesti aina ongelmia ekan rastin kanssa, sillä tälläkin kertaa pummasin sitä, mutta siitä eteenpäin suunnistus ja juoksu sujui hienosti! Jaksoin – yllättävää kyllä – juosta lähes koko ajan, louhikkoa ja jyrkimpiä mäkiä lukuun ottamatta. Varsinkin viimeiseltä rastilta maaliin juoksemista olen ylpeä, juoksin niin kovaa kuin kintuista lähti. Aikani oli 1 tunti 33 sekuntia, ja nostin joukkueemme sijoitusta yli 100 sijaa! Olin erittäin ylpeä itsestäni, sillä tämänkertainen suoritukseni oli paljon parempi kuin viime vuosina. :)

Jukolan uusintalähtö!

Seuraava viikko vietettiinkin mökillä, sillä Mikolla alkoi kesäloma (pitkästä aikaa moneen vuoteen)! Ja totta kai kelit huonontui saman tien, ja oli paljon viileämpää ja sateisempaa. Mutta oli onneksi hyviäkin päiviä ja hetkiä. Myös Sani pääsi mökille mukaan. Sillä tosin kävi pieni onnettomuus heti toisena päivänä mökin rappusissa, ja sen jalkaan sattui niin, että ei varannut painoa ollenkaan sille jalalle. Yritettiin metsästää eläinlääkäreitä, mutta kaikki olivat niin kiireisiä, ettei päästy minnekään. Yksi sentään kirjoitti reseptin, jolla haettiin lähimmästä apteekista (20 km suuntaansa..) kipulääkettä. Se ja lepo vissiin auttoivat, sillä jo seuraavana päivänä Sani oli paljon parempi ja se vain vähän enää ontui. Torstaina kivusta ja ontumisesta ei ollut enää jälkeäkään. :)

Sani ei osaa istua. :'D Silmä vähän turvoksissa, kun hyttyset pistivät. :(

Juhannuskin koitti ja Mikon sisko ja tämän poikaystävä tulivat meidän seuraksi juhannusta viettämään. Juhannusaattohan oli perinteinen sadepäivä ja tuuli aivan pirusti, eikä ulkona olemisesta tullut mitään. Juhannuspäivä puolestaan oli ihan kivakin, vähän aurinkoa ja perinteinen kokkokin sytytettiin vastarannalla. Lautapelejäkin tuli pelattua, kun sain juuri ennen mökille lähtöä paketin, jossa oli tilaamani viisi lautapeliä. :)

No, sitten koitti mökkiviikon vika (tai alun perin tokavika) päivä. Tehtiin ruokaa ja minä huolehdin ananaspurkista. Sellainen perus, klipsu ja kaikkee. No, kansi vähän jumahti puoleen väliin ja minä sitten päätin väkivalloin yrittää aukaista sen. Sehän lähti sitten yllättäen ja viilsi oikean käden etusormen ylimmän nivelen kohdalta! Haava oli syvä ja vuosi verta oikein kunnolla. Pakattiin sormi ja syötiin. Päätettiin sen jälkeen lähteä näyttämään haavaa terkkarissa, koska se oli hankalassa paikassa.
No, se reissuhan kesti yhteensä neljä tuntia. Pääsin tunnin odottelun jälkeen sairaanhoitajalle, joka avasi paketin ja puhdisti sen kunnolla ja laittoi jonkinlaisen märän sidetaitoksen siihen. Odoteltiin sitten kaksi tuntia lääkärille pääsyä. Sitten pääsin toimenpidehuoneeseen, jossa pääsin makuulle, hoitaja otti siteet pois ja lätkäsi lapun siihen päälle. Odottelin siinä 40 minuuttia (jäätävän kusihädän kanssa), kunnes lääkäri tuli.
Minä ja mun alhainen kipukynnys ei tykätty puudutusneuloista, joita pistettiin kaksi, molemmat sormen juureen (toinen pistettiin niin sivuun, että tuli toiselta puolelta läpi...). Kaiken lisäksi se toinen puudutuspiikki ei oikein vaikuttanut, joten puolet sormesta oli puutunut, puolet ei. Lääkäri yritti alkuun tikkejä, mutta koska mulla oli ollut se märkä taitos siinä, iho oli pehmentynyt eikä tikit pysynyt. En kuitenkaan ole varma, jättikö hän yhtä tikkiä, toisen hän poisti. Sitten tuli sairaanhoitaja laittaa siihen sitten vielä liimaa ja haavateipit. Sitten se paketoi sormen ja päästiin vihdoin lähtee.
Mentiinkin sitten mökille, pakattiin, otettiin koira matkaan ja lähdettiin, koska oltaisiin lähdetty joka tapauksessa seuraavana aamuna ja mökillä ei pystynyt käymään enää edes pesulla (koska järvivesi ja haava ei ole hyvä yhdistelmä).

Nyt onkin mennyt jo viikko, ja liima ehkä pikkuhiljaa irtoilee. Haava on parantunut ehkä ihan hyvin. Vaikea sanoa, kun liiman seassa on kuivunutta verta eikä haavaa näy kunnolla. Mutta ei se ole enää ainakaan kipeä. :D

Mulla olikin tuossa työhaastattelu heti mökiltä paluun jälkeen! Olin todella yllättynyt, että ylipäätään pääsin haastatteluun, koska hain yhteensä noin 20 paikkaan, eikä mistään muualta tullut kutsua. Loppujen lopuksi haastatteluun oli kutsuttu kaksi, ja se toinen valittiin... Hän valmistuu elokuussa, kun taas minä vasta joskus lokakuussa. Se on todennäköisesti yksi syy, miksei mua valittu. Harmittaa, mutta toisaalta nyt on käyty hakemassa kokemusta haastattelustakin.

Viime viikonloppu kului Tahkolla kaverin seurana. Hänen miehensä kävi maastopyöräilemässä 60 kilsaa MTB-tapahtumassa. Kaverini kuusikuinen lapsi tosin vahvisti ajatusta siitä, etten ole lapsia hankkimassa, ainakaan hetkeen... :D

Sitten se heinäkuu! Jokainen viikonloppu on varattu, lähinnä kavereiden synttäreitä. Viikot on tyhjää, mutta gradun teko täyttää arjen kivasti. Ja samoin toivottavasti treenaaminen, sillä tämä sormi-insidentti pisti treenin jäähylle täksi viikoksi. Ja mökillä ei ollut parhaat mahdollisuudet treenata, niin nyt on jo kaksi viikkoa löysäilty ihan tarpeeksi. Täytyy taas aloittaa kunnolla. :E

Huh, kesäkuu sisälsi verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta myös kivoja matkoja. Toivotaan, että heinäkuussa olisi vähemmän ainakin verta! :D

(Otsikko on Virve Rostin Menolippu-biisistä.)

Vanhoja tuulia, uusia tuulia, kesätuulia!

Ihanaa kesänalkua!
Toukokuu lähestyy loppuaan, ja lomat on aivan pian täällä! (Tai no, mulla loppui kurssit jo huhtikuun lopulla... :D)

Edellisen ja tämän postauksen väliin mahtuu kaikenlaista tapahtumaa, mm. juhlia, sijaisuuksia, kisoja... Aloitetaan vaikka tylsimmästä eli työkuvioista.

Olen tehnyt jonkin verran yksittäisiä sijaispäiviä tässä. Olen myös hakenut 14 eri paikkaan ensi syksylle määräaikaisiin virkoihin. Vielä ei ole tärpännyt, mutta ehkä pian... Kokemusta tarvitsee, että saa paikan, mutta toisaalta kun ei meinaa sitä kokemusta saada mistään. Yksittäiset sijaispäivät on kovin epävarma tulolähde, varsinkin kun ei nyt kesälle mitään töitä saanut. Jos kuitenkin saan syksylle jotain töitä, on ehkä ihan hyvä, etten kesällä työskentele, kun pitäisi gradukin saada kirjoitettua.. :D Gradu etenee tällä hetkellä kovin hitaasti, vieläkin litteroin haastatteluja ja vähän olen lukenut jotain teoriaa. Mutta ensi kuussa on tarkoitus työstää sitä oikein kunnolla!

Sitten vaikka sulkapallosta jotain. Kisoja on ollut kolmet tässä, viime viikonloppuna oli kauden vikat. Jokaisesta on tullut pieniä voittoja, mutta ei finaalin asti ole päässyt missään. Nelurissa päästiin semifinaaliin toisissa kisoissa (yhdellä voitolla ja yhdellä luovutusvoitolla). Kauden vikoissa kisoissa sekarissa voitettiin yksi peli, hävittiin seuraava. Kaksarissa puolestaan voitin yhden, millä pääsin semifinaaliin. Oli kyllä ihan tosi harmittavan lähellä finaaliin pääsy, kun hävisin kolmessa erässä lukemin 14-21, 23-21, 20-22. Vika erä varsinkin jäi ärsyttämään tosi paljon, kun mulla oli ottelupallo tilanteessa 20-18, mutta hävisin neljä seuraavaa palloa, joten sinne meni se voitto. Vastustaja edusti kunnon epäurheilijamaista käytöstä ottelun jälkeen, kun käveltiin verkolle kättelemään, huutamalla: "Niin paskaa peliä multa!" Joo, jäi hyvä fiilis, kun menin häviämään paskalle pelille. Kahdet vikat kisat oli kaksarin osalta todella epävarmaa räpellystä, todella paljon virheitä.

Noh, suunta on ylöspäin. Kesä on tarkoitus käyttää treenaamiseen, ja kesätreenit onkin jo aloitettu! Kesäkuu vedetään peruslihaskuntoa ja -lenkkiä, heinäkuussa jo vähän enemmän intervallia mukaan ja elokuussa sitten treenataan jo kisakautta varten. Hyvää peruskuntoa nostavaa treeniä on ollut suunnistus, joka on paljon mielekkäämpää kuin peruslenkkeily (jota vihaan kyllä yli kaiken..). Itse ainakin tarvitsen jotain kunnon tekemistä, etten kyllästy heti alkuunsa yksitoikkoisten lenkkien ja kuntopiirien kanssa.

Juhlia on ehtinyt olla parit kappaleet tässä välissä! Kaverin polttarit oli huhtikuussa, järkättiin pienellä porukalla perustekemistä: ruokaa ja juomaa eka kotosalla, sitten baarikierrokselle, jossa piti suorittaa pieniä tehtäviä. Polttarisankari tykkäsi, mikä oli tärkeintä! :)
Toiset juhlat oli mun ja Mikon vuosipäivä. ♥ Yhteistä taivalta on nyt jo kuusi vuotta takana, minkä kunniaksi menimme kokeilemaan yhtä pakohuonepeliä (ei ihan päästy ulos ajoissa), syömään ravintolaan ja katsomaan leffaa. Sääkin suosi, vaikkei silloin vielä erityisen lämmin ollutkaan.
Kesän lopulla on tulossa ensimmäinen hääpäivä. Olemme ajatelleet lähteä vähän lomailemaan etelän lämpöön, kunhan ensin saisi tietää syksyn kuvioista jotain.

Kesä on täällä! Täksi viikonlopuksi lähdetään nauttimaan mökille. Varsinaiset lomat Mikolla on vasta Jukolasta eteenpäin, mutta tänä kesänä sentään on jotain lomia.. :D Nyt on tulossa kyllä joka viikonlopulle jotain: nyt mökille, sitten olisi yhdet ylppärit, sitten Norjaan, sitten Jukola, sitten juhannus. Siinä se kesäkuu sitten menikin!

Laitetaan vielä loppuun kesäisiä ja sanimaisia kuvia!

Tuli vähän kökkö postaus, ei ollutkaan niin hirveästi kerrottavaa (ei ainakaan kauheasti kuvia). Ehkä ensi kerralla vähän enemmän kuvia ja vähemmän löpinää! :)

Elämä on yhtä juhlaa ja voitonpärinää!

Iloista pääsiäistä!
Toivottavasti pyhät ovat sujuneet mukavasti, ja suklaamunia, mämmiä ja pashaa on syöty tarpeeksi!

Synttärit oli ja meni, ja oli kivaa! Nyt on siis neljännesvuosisata täällä Telluksella oltu. Juhlat olivat hienot, kaikki vieraat oli jotenkin pukeutuneet teeman mukaisesti. Itsekin olin all out pukeutumisen ja koristeluiden suhteen. Ehkä kuitenkin vasta kolmekymppisiä seuraavan kerran juhlitaan, kun budjetti ei opiskelijalla kestä tällaisia juhlia enää. ;)

20-luku!

50-luku!

70-luku!

90-luku!

Mun asu edusti 20-lukua.

Musiikkina oli erilaisia hittejä 1960–2000-väliseltä ajalta. Ohjelmassa teemabileet näkyivät lähinnä musavisassa, jossa arvailtiin muutamia biisejä.

Käväistiin tässä myös Ruotsissa! Risteilymatka + kuusi tuntia maissa oli ihan kivaa vaihtelua arkeen. Keli ei ehkä ollut paras mahdollinen Ruotsissa käymiseen, kun juuri oli ensimmäiset plussakelit sielläkin, niin kaikki kadut oli sohjoisia ja likaisia. Ja olin tietysti valinnut kengät, joissa oli pieni reikä pohjassa..

Hytti oli astetta parempi ja kivempi. :)

Meri oli kuin vesilasi täynnä jääpaloja.

Ja nyt tänä viikonloppuna oli pitkästä aikaa kisat! Oli kyllä todella pienet kisat; vähän osallistujia, joten oli vain yksipäiväiset. Ihan kiva kyllä, kun nämä kisat eivät olleet ihan pienen ajomatkan päässä. Koko eilinen siellä kuitenkin meni, kun päivä alkoi ja loppui Mikon peleillä. Päästiin sekarissa semifinaaliin asti, mutta se sitten menikin ihan penkin alle. Nyt oli täysin mun vika, että hävittiin, kun pelasin tosi surkeesti ja tein älyttömästi virheitä. Ärsytti lievästi sanottuna pelin jälkeen.
Kaksarissa olin kakkossijoitettu, ja kun oli niin pienet kisat, olin suoraan semifinaalissa, johon vastustajan sain ekalta kierrokselta. Siihen peliin olin tosi tyytyväinen, kun oli sellainen vastustaja, jonka olen pari kertaa voittanut, mutta viimeksi hävisin, ja nyt voitin todella selkeästi lukemin 21-12, 21-11. Siitä tulee sellainen olo, että ehkä sitä on vähän kehittynytkin eikä vain junnaa paikallaan.
Finaalissa sitten vastaan tulikin sama vastustaja, jolle olen jo pari kertaa hävinnyt. Eka erä meni ihan hyvin ja hävisin niukasti (18-21), mutta en saanut sellaista voitontahtoa päälle sekarihäviön jälkeen ja tajusin liian myöhään, että olisin voinut voittaakin. Toka erä menikin taas täysin omien virheiden piikkiin (ja vastustaja lopetti niiden tekemisen), niin en saanut kuin 14 pistettä. Noh, kakkossija kuitenkin! Ja parannusta aiempiin lukemiin tuota vastustajaa vastaan, kun ekalla kerralla en saanut kuin 9 ja 6 pistettä ja tokalla kerralla hävisin jo vähän vähemmän naurettavin lukemin (paitsi eka erä) 6-21, 19-21. Ehkä ensi kerralla saan vietyä sen vähintään kolmeen erään.

Muuten olenkin tässä tasapainotellut koulujuttujen, treenien ja kavereiden suhteen. Jokaiselle yrittää antaa vähäsen aikaa, niin tuntuu että on koko ajan menossa. Koulussa on pari ryhmätyötä käynnissä, jotka vaativat aina veronsa, kun monta ihmistä yrittää sovittaa aikataulunsa yhteen. Lisäksi gradunohjaaja väheksyi tutkimussuunnitelmaani niukaksi, vaikka olin käyttänyt monta tuntia sen parissa. Agh, koulu ei kinosta tällä hetkellä.
Lisäksi olen vihdoin ja viimein päässyt sijaistamaan, niin nekin ovat vieneet aikaa. Yhteensä olen sijaistanut kolme päivää, joskin ne ovat olleet muuta kuin omaa alaa. Kohta on tulossa kuitenkin kolmen päivän sijaisuus, joka on sitten ihan äikkää. Vihdoin saan jalkaa oven väliin. :) Olen hakenut myös syksylle pidempiä, vuoden mittaisia sijaisuuksia, mutta ne taitavat jäädä saamatta, kun vaaditaan enemmän työkokemusta.

Kesä onkin nyt näillä näkymin työtön. Muutamiin paikkoihin hain, kaikista tuli "valitettavasti ei kiitos". Yhteen paikkaan olin päässyt pitkän prosessin jälkeen vikoihin haastatteluihin asti, joissa sitten tie nousi pystyyn. Hain harjoittelupaikkoja, tavallisia kesätyöpaikkoja ja pienempiä töitä, mutta kaikista sama virsi. Toivottavasti nuo sijaisuudet lisääntyisi, jotta selviän taloudellisesti kesän yli...

Mutta! Kevät lähestyy loppuaan (vai talvi, kun ulos katsoo). Kurssit alkavat olla loppupuolella, ja gradu pääsee pian toden teolla käyntiin. Syksyllä sitten valmistutaan! Kevätkausi sulkapallon osalta vasta kiihtyy, kun tulossa on ainakin vielä kahdet kisat, joihin osallistun. Ja ensi viikonloppuna menen katsomaan ja rajatuomaroimaan huippusulkapalloa, kun Finnish Open pelataan Vantaalla. Ja tarkoitus olisi löytää hyviä tarjouksia ja ostaa ainakin kengät, ehkä mailojakin! Ja ehkä vaatteitakin ja...

Näihin tunnelmiin, näihin ajatuksiin. Hauskaa kevättä! ♥