perjantai 23. lokakuuta 2015

Kun on kiire ja treenatakin pitäis

Heipä hei! Näin eilen erästä ystävääni ja hän sattui puhumaan blogistani, mistä muistinkin, että voisi ehkä taas kirjoittaa tänne. Ja teen näköjään mitä tahansa muuta mieluummin kuin alan lukea (vai lukemaan? ;D) 42-sivuista artikkelia.

Joo-o, syyskuu mennä hujahti ja kohta lokakuukin on jo ohi. What has happened since the last post? Tässä vaiheessa kaivan aina kalenterini esiin, sillä en vaan muista. Joskus tuntuu, että joistain tapahtumista on kulunut jo huomattavasti kauemmin, kun todellisuudessa ne olivatkin kaksi viikkoa sitten.

Kävin vanhempieni mökillä, kun Mikolla tuli lyhyt viikon reissu. Eipä siitä sen kummempaa, kuvat kertovat paremmin kuin tuhat sanaa:






Muuten aikani on kulunut pitkälti koulun ympärillä. Selatessa kalenteriani viimeisen parin viikon ajalta merkinnät ovat näyttäneet lähinnä tältä:
ma: artikkelianalyysin palautus & 2. tekstianalyysin palautus
to: 2. romaanianalyysin palautus
la: palauta kaunokirj. teksti kaikille (piti siis itse tuottaa oma kaunokirjallinen teksti, joka lähetettiin analysoitavaksi omalle parille ja luettavaksi koko ryhmälle..)
Nyt on väliviikko, ensi viikolla alkaa uusi periodi. Totta kai eräs opettaja halusi pilata "loman" iskemällä artikkelireferaatin palautuksen heti tiistaiksi (kts. ylhäällä mainittu artikkeli). Wuhuu, koulua vain tiistaisin! Mutta edelleen runsas lukeminen jatkuu. Aion suorittaa tämän periodin aikana yhden kirjatentin, jonka lukulista näyttää tältä:

Nieminen, T. (toim.): Vuorovaikutus ja suomen kielen oppiminen (Kakkoskieli 3) s. 173–258; Tanner, J. & M. Kokkonen (toim.): Suomenopetus, kielitaito ja tutkimus (Kakkoskieli 6); Jantunen, J. H.: Minulla on aivan paljon rahaa – fraseologiset yksiköt suomen kielen opetuksessa. – Virittäjä 2009, 356–381.  PDF: http://ojs.tsv.fi/index.php/virittaja/article/view/4202/3919; Reiman, N. 2011: Transitiivikonstruktio ikkunana syntaksin kehitykseen: Infiniittiset rakenteet ja passiivi taidon indikaattoreina S2-oppijoiden teksteissä. - Lehtinen, E. ym. (toim.) 2011. AfinLA-e Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2011 (3), s. 142–157.  PDF: http://ojs.tsv.fi/index.php/afinla/article/view/4465/4259; Lilja, N.: Tiedätkö mikä on suo? Kielellisen epäsymmentrian topikalisointi kakkoskielisessä arkikeskustelussa. – Virittäjä 2012, s. 560–587; Aho, E. & M. Toivola: Venäläisten maahanmuuttajien suomen prosodiasta. – Virittäjä 2008, s. 3 – 23. (4 op)

En ole vielä perehtynyt tarkemmin mihinkään noista, aika paljon vaikuttaa olevan yksittäisiä artikkeleita. Yritin korostaa tuosta pätkästä artikkeleiden nimet (eli tämän listan mukaan 6), mutta en ole nyt aivan satavarma, onko tuossa kaikki vai onko jokin noista korostetuista sittenkin teos, jossa se artikkeli on. Argh. Sivuaineopiskelijoille on vielä yksi artikkeli, joka kiinnostaa mua ihan vaan aiheensa vuoksi, joten täytynee lukea sekin, koska meinasin kirjoittaa siitä aiheesta kandin.

En halua enempää jauhaa koulujutuista ja tylsistyttää teitä, rakkaat lukijat, kuoliaaksi. Mutta vielä loppuun kuva seuraavasta kirjapinosta, joka on siis vain yhtä kurssia varten. Ja väh. kaksi kirjaa per viikko.

Huh, seuraavaan aiheeseen. Sulkapallo! Viime viikonloppuna oli viimein kisat. Tuli menestystä ja otin takkiin. Kaksarissa mun luokkaan oli ilmottautunut 6, joten pelattiin kahdessa eri poolissa. Toista vastaan ehdin pelata yhden menestyksekkään erän, jonka jälkeen vastustajani antoi luovutusvoiton (eli ei se ekakaan erä välttämättä mun taitojen ansiota ollut..). Toisen pelin hävisin sellaiselle, jonka olin voittanut about vuosi sitten. Kyllä se nytkin oli tasaista vääntöä, johdin molempia eriä 11-9, mutta erän lopussa ote aina herpaantui, ja hävisin lukemin 16-21, 16-21. Jes. Tämä voittanut tyttö sitten voittikin koko luokan, joten ei toki harmittanut jälkikäteen. Mikko kuvasi peliäni, joka oli paikoin aivan hirveää katsottavaa. Eniten silmään kuitenkin pisti pelityylini: toiset pelaavat.. noh, normaalisti, kun taas mun asento kaikissa smasheissa ja cleareissa romahtaa ihan täysin, näytän lähinnä luolamieheltä. Videosta on myös aina hyötyä: tietää, mitä pitää petrata.
Neluri ja sekari lyhyemmin. Neluri oli myös kahtena poolina, voitettiin molemmat vastustajat, joten mentiin finaaliin. Hävittiin kuitenkin tosi niukasti. Toisen erän häviön pistän täysin omaan piikkiini, sillä ratkaisevassa tilanteessa (20-20) lyön ohi täysin varmasta ja helposta paikasta. Saatiin kuitenkin pienet palkinnot kakkossijasta. Sekarissa pelasin ekaa kertaa muun kuin Mikon kanssa, joten olihan siinä vähän hakemista ja totuttelua toisenlaiseen pelityyliin. Tämä oli ainoa elimination-tyyppinen luokka mulla. Voitettiin kaksi ekaa peliä, ja välierissä sitten hävittiin. Oli kyllä kova vastus, mutta pelini oli myös melko huonoa...
Näistä kisoista jäi käteen päällimmäisenä nämä: 1. kohota kuntoa, 2. treenaa tekniikkaa, erityisesti lyhyttä syöttöä ja 3. kehity pelillisesti ja pelisilmällisesti (mikä sana, tää on näköjään mun bravuuri, keksiä outoja sanamuotoja).

Tulipa yksityiskohtainen selostus, anteeksi lukijoille, joita ei kiinnosta sulkapalloiluni ollenkaan. Enää sen verran, että seuraavat kisat ovat marraskuun alussa, joten siihen asti aikaa taas kehittyä. Sekari jää niistä kisoista nyt väliin, kun viimekisainen (en pysty lopettamaan tätä sanakehittelyä) pari ei näihin kisoihin tule. Avoimena (eli en valitse ketään paria, vaan se arvotaan muista avoimena ilmottautuneista) en halua sekariin ilmottautua, se on mulle jotenkin sellainen, etten aivan tuntemattoman kanssa tahdo mennä pelaamaan. Saas nähdä, mitä mun sekarin treenaamiselle käy...

Ensi viikonloppuna olisi kaverin halloweenbileet ja kummitytön 1-vuotissynttärit ja sitä seuraavana on ne kisat. Ainakin on jotain tekemistä, kun Mikko lähti nyt pidemmäksi aikaa pois viime maanantaina. Tarkemmin sanottuna kahdeksi kuukaudeksi. Onneksi on netti, muuten olisi kyllä aika piinalliset kaksi kuukautta...

Jeps, pitäkäähän hauska loppusyksy, vaikka se näyttääkin muuttuneen juuri aurinkoisesta, värikkäästä syksystä sateiseksi, synkäksi ja harmaaksi. :D