Kesä tuli, pää suli ja kala sanoi pulipuli

(Sori otsikon jäätävä luovuus, on vaikea keksiä pitkille ajanjaksoille otsikoita :'D)

Jooh, kiirettä on taas pitänyt. Ja rehellisesti sanottuna unohdin koko blogin hetkeksi. Mutta en aio ottaa liikaa stressiä tästä, sillä kirjoitan tätä lähinnä omaksi huvikseni (ja teille harvoille lukijoille!). Nyt on syysloma, ja mulla on aikaa!

Hmm, let's think... huhtikuun jälkeen on tapahtunut kaikenlaista.
Aloitetaan vaikka reissuista ja tapahtumista, joita on Mikon kanssa käyty. Varoitus – erittäin kuvapainotteinen ja pitkä postaus!

Toukokuussa tuli seitsemän vuotta yhteistä taivalta täyteen, elokuussa kaksi vuotta avio-onnea. Ei tehty ihmeellisiä juttuja toukokuussa, kun kuitenkin lähdettiin Kyprokselle Ayia Napaan kesäkuussa. Ja se oli kyllä ihana matka! Uusi maa, vaikka kreikkaahan sielläkin puhutaan.

Suureksi osaksi meni levon kannalta, mutta tehtiin me pari retkeäkin. Yksi retki oli makumatka kyproslaisiin ruokiin ja juomiin. Pienessä söpössä kahvilassa pysähdyttiin, josta jatkettiin matkaa makeistehtaalle (tai siellä tehtiin vähän kaikennäköistä: hilloja, karkkeja, marmeladeja...). Sen jälkeen käytiin nuuhkimassa ruusuja ja maistelemassa ruusuvesituotteita ruusutehtaalla. Seuraavaksi pysähdyimme viinitilalla maistelemassa viinejä (mukaamme tarttui valkoviini – vaikka kumpikaan meistä ei yleensä sitä edes juo). Viimeinen etappi oli päivällinen ravintolassa. Ruoka oli melko samantyyppistä kuin Kreikassakin, mutta halloumi on kyllä parasta kyproslaista herkkua. ♥

Kyproksen jälkeen olikin aikamoista ravaamista: oli Jukolaa ja mökkeilyä. Kotona ei kauan viihdytty kesäkuussa... :)

Heinäkuun kohokohtia oli vaellusreissu Ylöjärvellä Seitsemisen kansallispuistossa. Kokemuksena kyllä upea, vaikka olosuhteet olisivat voineet olla paremmatkin, nimimerkeillä "Hikoilin kuin pieni sika", "Rakot puhkesi parin päivän päästä" ja "Hyttyset söi mut elävältä". Kävelimme yhteensä 26 kilsaa: ekana päivänä 16 km ja seuraavana 10 km.

Ylöjärveltä menimme suoraan Ikaalisten kylpylään. Ei ollut aivan niin upea kuin ajattelimme, mutta kyllä siellä viihtyi metsässä rämpimisen jälkeen. Päänsärky iski molemmilla, mikä saattoi johtua nestehukasta ja lämmöstä.

Ikaalisista jatkoimme matkaa Tuuriin, jossa pyörittiin hetken aikaa. Sieltä matka jatkui Ähtärin eläinpuistoon. Siellä tuli nähtyä eläimiä. ♥ Näimme pandatkin ja olihan ne nyt söpöjä! Mutta hieman liikaa maksaa pandalippu siihen nähden, mitä rahalle saa vastineeksi. 5-10 minuuttia taidettiin siellä pandatalossa olla.

Ähtäristä jatkettiin sitten kohti Juukaa ja meidän suvun mökkiä (jonka isoisäni on itselleen lunastanut). Käytiin siis moikkaamassa isoisääni ja hänen naisystäväänsä. Pari yötä vietettiin siellä.

Viimeinen etappi reissullamme oli sitten Mikon porukoiden mökki Juvalla. Sielläkin pari päivää, jonka jälkeen pääsimme vihdoin kotiin. Pitkä reissu, vaan tulipahan tehtyä!

Elokuussa jatkui työt. Jatkan siis vielä tämän lukuvuoden samassa paikkaa, mikä on kyllä kaikin puolin oikein hyvä: näyttää hyvältä CV:ssä ja ei tarvitse opetella kaikkea taas alusta asti. Mutta tämän vuoden jälkeen matka jatkuu kohti uusia seikkailuja, se on nyt jo tiedossa.

Elokuussa ei siis tästä syystä tapahtunut mitään kovin ihmeellistä. Hääpäivä oli silloin kuitenkin! Kävimme syömässä, vietimme yön hotellissa ja kävimme pakenemassa huoneesta (kerrankin pääsimme ulos!). Muuten sitten tapahtui kaikkea pientä: mökkeilyä, treenit jatkui, kavereiden näkemistä.

Syyskuussa sitten tapahtuikin muutakin: kauden ekat kisat ja Mikon sukulaisen häät. Kisat nyt eivät menneet kauhean hyvin, ja niistä asti mun selkä on ollut melko rikki. Kävin viime viikolla fyssarilla näyttää sitä, ja nyt jumpataan. Häät olivat kauniit, Tuomiokirkossa vihkiminen ja juhla Suomenlinnassa. Vieraista ei vain tuntenut juuri ketään, niin siinä mielessä jäi vähän ulkopuoliseksi.

Syyskuun kohokohta oli kuitenkin matka Itävallan kautta Slovakiaan katsomaan Evanescenceä! Hieman oli kiire aikataulu, sillä lensimme lauantaiaamuna Wieniin, josta jatkoimme junalla matkaa Bratislavan kautta Trnavaan. Perillä olimme kuitenkin n. kahdelta, joten aikaa oli onneksi pyöriskelyyn ja hengähtämiseen.

Illalla oli sitten keikkoja. Keikkapaikka ei itsessään ollut mikään ihmeellinen, vaatimaton jalkapallokenttä. Mutta ei sinne lavasteita mentykään katsomaan. Ensin esiintyi jenkkibändi Veridia, jota kuuntelimme puolella korvalla. Ihan hyvä meno oli! Sen jälkeen esiintyi Tarja Turunen, mikä oli silkkaa sattumaa, mutta tiesin, että jotkut yleisöstä olivat tulleet katsomaan pelkästään Tarjaa. Sitä varten ostimme pienen Suomen lipun, jota heiluttelimme. Taisi huomatakin!

Parasta illassa kuitenkin oli Evanescence. Juuri kun Ev alkoi soittaa, rupesi satamaan. Ei onneksi kovin paljoa, mutta silti. Loppui onneksi parinkymmenen minuutin jälkeen.
Keikka oli upea ja hieno, ja erityisesti My Immortalin aikaan valomeri oli hieno näky.

Sunnuntaiaamuna lähdimme takaisin Wieniin, jossa hengailimme muutaman tunnin. Kiertelimme ympäri ämpäri. Ja nyt voi sanoa: ollaan juotu viinii Wienissä!

Nyt ollaankin jo lokakuussa. Lokakuuhun on mahtunut parit kisat, jotka on menneet ihan ok menestyksellä (parhaiten sekari, huonoiten kaksari). Kipeä selkä on kyllä vaikuttanut kaksarin pelaamiseen, joten ihan parasta en ole itsestäni irti saanut. Ja se on edelleen niin kipeä, ettei kentällä mihinkään ihmeellisyyksiin venytä. Seuraavat kisat ovatkin kuunvaihteessa, johon mennessä toivon selän jo parantuneen tai edes olevan kivuttomampi. Kroppa ärsyttää nyt monin tavoin, kun myös kantapää on kipuillut (plantaarifaskiitti) ja herkut ovat maistuneet liikaa... Nyt kuitenkin nautiskelen lähinnä ansaitusta syyslomasta – parasta opetyössä!

Koko kesän kestävä projekti oli myös Sani. Sillä meni polvesta ristiside, minkä seurauksena se könkkäsi kolmella jalalla. Eläinlääkäri antoi kaksi vaihtoehtoa: leikkaus tai lopetus. Jälkimmäinen ei ollut tietenkään vaihtoehtona, joten kesäkuun alussa oli polvileikkaus. Toipuminen tapahtui pikkuhiljaa ja fysioterapian avulla. Harjoitteita on tehty koko kesä, ja nyt koira on entistä ehompi! Enää Sanista ei edes huomaa, että jotain vikaa olisi ollut, kuin joissakin tilanteissa (jalka tärisee välillä, makoilun jälkeen hieman kankea jne). Ihana, reipas koiru. ♥

Tässä lähtötilanne: muutama päivä leikkauksen jälkeen. Ei käyttänyt tässä vaiheessa vielä jalkaa ollenkaan.

Jouduttiin laittaa Sanin rahi kallelleen ja peitto lattialle, ettei se vahingossakaan hyppää. Heinäkuulta.

Jalka näytti vielä elokuussa kanankoivelta, vaikka kävely luonnistui jo melko hienosti.

Lokakuussa jalka kuitenkin on toiminut jo normaalisti ja näyttänyt normaalilta! ♥

Huh, mitähän vielä? Jotain todennäköisesti unohtui, mutta tässä ainakin tärkeimpiä. Katsotaan taas, milloin tulee seuraava postaus... :D Jos ensi kerta tulisi nopeammin, niin ei olisi niin paljon muisteltavaa. Mutta kuten lupasin, kuvapainotteinen, pitkä postaus, olkaa hyvä!

Hyvää syksyä kaikille! :)