Kuin iso gradukivi olisi vierähtänyt pois sydämeltä

No niin, tällä kertaa hieman nopeammin tuli teksti!

Tärkein asia heti kärkeen, joka ilmenee myös otsikosta: palautin gradun maanantaina! Ah onnea ja autuutta! Tällä viikolla on ollut peräti VAPAA-AIKAA. Ei ole vielä opiskelijoiden tekstejäkään tarkastettavana, joten olen vain pyörinyt ja ihmetellyt, mitä tehdä elämälläni. No, olen toki laittanut työhakemuksia, mutta muuten olen saanut vain löhötä sohvalla vailla tunnontuskia siitä, että pitäisi olla kirjoittamassa.

Gradun kanssa etenin loppujen lopuksi todella nopeasti, kun oli aikaa kirjoittaa sitä. Yo-kokeet veivät maaliskuusta leijonanosan, joten silloin en ehtinyt kirjoittaa ollenkaan. Kuitenkin kun jakso vaihtui ja edelliset kurssit jäivät taakse, otin loppuspurtin ja kirjoitin reilussa viikossa gradun valmiiksi, mikä tarkoitti siis n. 30 sivua. Gradu jäi tosin vain minimimittaan (60 sivua), mutta hei – mä tein sen! Laitoin sen sitten vielä luettavaksi ohjaajalleni, joka oli hieman yllättynyt kokonaisesta gradusta. Sain kommentteja, joiden pohjalta vielä hieman muokkasin pääsiäisen aikana, mutta maanantaina sain sitten laitettua gradun viralliseen tarkastukseen. Nyt vain odotellaan arvosanaehdotusta ja käsittelykokousta, että pääsen vihdoin ja viimein valmistumaan. Mutta tähän mennee vielä kuukausi, joten hetki joudutaan odottelemaan valmistujaisia.

Työn suhteen ei tosiaan ole vielä varmuutta. Sijaistamani opettaja ei palaa vielä ensi lukuvuonna, mutta paikka oli julkisessa haussa ja meitä on kaksi sijaistakin tuolla tällä hetkellä, joten täysin epävarmaa, melkeinpä jopa epätodennäköistä, saanko sen. Mutta hakemuksia on laiteltu muuallekin, ja kyllähän tuo vuoden kokemus CV:ssä hyvältä näyttää. Mutta jos ei muuta, niin teen lyhyitä sijaisuuksia ja haen koko ajan pitempää työsuhdetta.

Tässä on nyt ollut myös paaaljon kisoja edellisen kirjoituskerran jälkeen. Ekat kisat Turussa: yksi voitto sekä kaksarissa että sekarissa, sitten häviö. Perustarina siis. Mutta perustarinassa alkaa olla hieman muutosta, sillä tokat kisat Lahdessa: pelkkiä voittoja kaksarissa ja sekarissa --> kultaa molemmissa! Sama tarina oli viimeisimmissä kisoissa, joissa tuli kultaa kaksarista ja sekarista. Toki välissä oli yhdet kisat Espoossa, jossa taas yhden voiton jälkeen turpaan tuli kaksarissa ja nelurissa. Tänä viikonloppuna on taas kisat; katsotaan, millainen tarina siitä kehkeytyy!

Hankin tässä myös uuden puhelimen! Oli kallis, mutta kerrankin saa hyviä kuvia myös puhelimella. Vaikka mulla on järkkärikin, sitä tulee niin harvaan paikkaan raahattua, niin on kiva, että puhelimellakin saa kelvollisia kuvia. Etenkin Sani on joutunut kärsimään ja olemaan mun kuvauskohteena useampaan otteeseen. :)

Kevät on jo pitkällä, ja auringosta ja lämmöstä tuli nautittua tällä viikolla. Totta kai se kylmeni juuri, kun vappu on tulossa, mutta eipä nyt enää onneksi sada lunta (toivottavasti...). Toukokuu kuitenkin menee pitkälti jos jonkinlaisessa riennossa, kuten kisoissa ja kavereita näkemässä. Tulee meillä ensi viikonloppuna Mikon kanssa jo seitsemän vuotta yhteistä eloa, jos tähän occasioniin keksisi vielä jotain kivvaa. ♥

Kesän lähestyminen tarkoittaa myös sitä, että työt on pikkuhiljaa loppumaisillaan ja kesäloma alkaa! Ja melkein heti kesäloman alkamisen jälkeen me lähdetään Kyprokselle viikon reissuun. :D Todennäköisesti seuraava päivitys tulee siis sen jälkeen.

Nauttikaapa siis lähestyvästä kesästä ja lämpenevistä keleistä!

On siis kevät, kuljen gradumatkan loppuun

Koko ajan taitaa mun kirjoitusvälit vain kasvaa. Oh well.

Syy on ilmeinen: kiire töissä ja gradun kanssa. Vapaa-aikaa on vain nimeksi, joten ei tule ensimmäisenä mieleen istua näppiksen äärelle ja alkaa kirjoittaa blogiin. Joten pahoittelut siitä!

Nyt eletään siis maaliskuun ensimmäistä päivää. Parin päivän päästä mulla onkin jo synttärit, ja sellainen lukema kuin 26 pärähtää tauluun. Eli ei kovin merkittävä merkkipäivä.

Mitä tässä on sitten tapahtunut? Lokakuun ja joulukuun välillä ei oikeastaan mitään ihmeellistä, töitä, töitä ja töitä, välissä sulkkista ja hieman gradua.

Joulukuussa me oltiin kisoissa Jyväskylässä, se oli ihan mukava matka. Sekarista tuli kauan kaivattu luokkavoitto ja vielä tosi tiukan finaalin jälkeen! Oli ehtinyt kerääntyä palkinnoksi erinäisistä kisoista lahjakortteja, joiden yhteissumma oli 70 € (sulkkis lyö melkein jo leiville)!
Oli myös ekat opepikkujoulut, teemana valkoinen joulu. Saatiin siis mitä tilattiin! ;)
Joulukuussa oli myös joulu (surpriiise!). Sahattiin taas joka suuntaan tämä joulu, käytiin perheidemme luona ja loppuilta kahdestaan kotona. Ja kerrankin oli valkea joulu!

Innoissaan lahjojen kimpussa.

Sanista tulee paljon edustavampia joulukuvia. (Tässä se on tuhonnut oman lahjansa.)

Tehtiin myös pieni perhematka Naantaliin, Mikon porukoiden kanssa. Sen jälkeen olikin jäljellä enää uudenvuoden vietto, joka tällä kertaa hoitui Mikon kaveriporukassa. Pelattiin lautapelejä ja käytiin katsomassa ja ampumassa parit raketit ja voilà - oli uusi vuosi 2019!

Tammikuu hurahti melko nopeasti, silloin nautittiin lähinnä talvisesta kelistä. Sani ainakin nautti paljon enemmän kuin näistä tämän hetken plussakeleistä (paitsi juuri tänään pakkasta). Oli myös eräät voittoisat kisat Mikkelissä, voitto napsahti jokaisesta neljästä pelistä, mikä tarkoitti kaksarin ja sekarin kultamitaleja!

Helmikuussa ei tapahtunut juuri mitään. Yhdet kisat kävin häviämässä. Kamala kiire oli helmikuun alussa, kun uusi jakso alkoi, mutta edellisestä jaksosta oli vielä läjä tarkastamattomia tehtäviä. Mutta nyt on ollut leppoisampaa, vain kaksi kurssia ja juuri nyt on talviloma! Graduakin olen ehtinyt edistämään pitkästä aikaa, ja uusi tavoite sen palautukselle on tämän kuun loppu. Katsotaan, pysynkö tavoitteessani.

Mitäs sitten maaliskuu tuo tullessaan? Ainakin nuo aiemmin mainitut synttärit, mutta lisäksi liudan kisoja. Maaliskuun kolme viimeistä viikonloppua kuluu sulkkishalleilla ympäri ämpäri Etelä-Suomea. Muuten oikeastaan kaikki muu on vielä avoinna. Eipä tähän kuuhun hirveästi kyllä enää muuta mahdukaan. Niin ja ylppärithän alkavat ihan pian, joten se siitä vapaa-ajasta.

Kevätkausikin lähestyy vääjämättä loppuaan ja tuo mukanaan kysymyksiä. Tärkeimmät ovat tietenkin ne, mihin mennään ulkomaan matkalle ja onko se yhden vai kahden viikon reissu. Yksi sellainen pikkukysymys on myös se, mitä sitten kesän jälkeen. Pitäisikö hakea nyt tässä töitäkin kaiken lisäksi? Varmaankin. Mutta yksi mahdollisuus on myös, että sijaisuuteni tuolla voisi ehkä jatkua, jos sijaistettavani päättääkin jatkaa äitiysvapaataan. Myös sulkkikseen liittyy kysymyksiä: Missä olen vuoden päästä? Alkaako supertreenaus kesän alkaessa kuten olen uhkaillut? Paljon kysymyksiä, vain vähän vastauksia.

Palaillaan taas myöhemmin (yritän aiemmin kuin melkein puolen vuoden päästä)! Toivotaan, että mulla on silloin parempia uutisia gradun tiimoilta (ja miksei työnkin). ;)

(Otsikko on muunnelma Tavaramarkkinoiden Keväästä.)

Play hard, work harder

Aaagh, apua. Heinäkuussa viimeksi kirjoitettu, hups...

Joo, syykin siihen löytyy. Nimittäin työ. That's right, you heard me. Sain töitä, ihan oikeita äikänopen töitä, vuodeksi! Lukiossa! Such busy, much hurry, wow.

En siitä sen tarkemmin avaudu, missä, mutta sen verran kaukana, että mun työmatka suuntaansa kestää yhteensä 80-100 min. Eli yli tunti. Se kiristää hermoja hieman niinä aamuina, kun tunti alkaa kasin aikaan. Mutta yllättävän hyvin ihminen sopeutuu uusiin juttuihin. Nimim. Illan virkku, aamun torkku. Työ on ollut ihan kivaa, mutta älytön kiire ja jäätävä määrä tarkistettavia tehtäviä koko ajan (no, itsehän mä ne työt teetän, mut...). Kun on vielä niin pihalla kaikesta, niin kaikkeen menee hirveästi aikaa: miten mä toteutan minkäkin tehtävän, mitä mä teen ensi tunnilla, milloin mä luen nämä tehtävät. Varsinkin ekat kaksi viikkoa oli todella rankkoja, koska aloitin kesken ekan jakson. Kaikki asiat oli siellä aivan levällään, niin eka viikko oli todella intensiivinen. Sitten toisella viikolla tapahtui pieni insidentti siellä koululla. Mutta nyt on ollut jo helpompaa. Paitsi kun oli eka koeviikko ja alkoi uusi jakso. Agh, onneksi kohta on syysloma. Ja kyllä tää helpottaa keväällä, silloin on vähemmän kursseja.

Mutta kun kaikki tapahtuu just nyt. Kuten gradu. Niin moni kysyy multa koko ajan: "Mites gradu edistyy?" Sitten siinä kiemurtelee ja olen silleen "Hehheh, eipä oikein mitenkään." En ehdi yksinkertaisesti. Käyn graduseminaarissa kerran viikossa. Se on tällä hetkellä mun panostus graduun. En kesän jälkeen ole tehnyt mitään muuta. Haastatteluiden litterointikin on vielä hieman kesken. Teoriakirjallisuutta olen lukenut aivan liian vähän. Ja joulukuussa pitäisi valmistua, joo-o.

"No mut onhan sulla töiden jälkeen aikaa tehä graduu?" Mutta kun ei ole. Koska sulkkis. Siitä en vaan voi enkä halua luopua. Tarvitsen jotain, mikä irtaannuttaa mun ajatukset pois kaikesta. Ja haluan edelleen kehittyä sulkkiksessa ja päästä valioon. Nyt sekin tosin on hieman jäissä, koska eihän mulla ole aikaa treenata kuin perustreenit. Mitään ylimääräistä en kerkeä tekemään. Sekin ahdistaa.

Huh, nyt tuo kaikki ikävä on vuodatettu pois sydämeltä ja voin edetä mukavampiin asioihin. Kuten kuluneeseen kesään! Tiedän, että ulkona tällä hetkellä on synkkää ja sataa vettä ja puissa ei ole kohta lehtiä, mutta muistellaan hetkiä mukavia.

Oltiin jonkin verran mökillä. Sanikin pääsi mukaan!

Sani velmuna, kun huijattiin se järveen viilentymään.

Heinäkuussa oli kavereiden synttäreitä ja muuta mukavaa. Rentoa meininkiä. Liiankin rentoa, kun piti gradua tehdä.

Elokuu oli kuitenkin hieman spesiaalimpi, sillä mulla ja Mikolla oli ensimmäinen hääpäivä! ♥ Vietettiin hääpäivä Imatralla, mutta lähdettiin vielä hieman myöhemmin viikon reissulle Kreetalle (taas vaihteeksi :D). Käytiin myös ihan kuun alussa Virossa pienellä päiväreissulla. Paljon matkustamista siis!

Aloitetaan vaikka Virosta. Otettiin hytti, kun halvalla saatiin. Ja on se kyllä 10 kertaa kivempaa, kun se on. Ei tarvitse miettiä, mihin kaikki kamat jättää, kun käy jossain. Virossa ei tehty mitään ihmeempiä; käytiin pyörimässä keskustassa ja mentiin syömään ravintola Kaks Kokkaan. Pärjäsin pelkällä virolla siellä! (Vaikkakin tarjoilija oli hieman pihalla, mitä kieltä käyttää, kun Mikko puhui englantia.)

No sitten hääpäivä. Ensimmäinen aviovuosi takana, ja edelleen yhtä ihanaa oloa kuin aiemminkin. ♥ Mentiin tosiaan Imatralle. Aloitettiin reissu suoraan pienellä aktiviteetilla: ratsastuksella! Mun hääpäivälahja Mikolle oli viedä se tekemään sitä, mitä olen halunnut sen kokeilevan jo pitkään ja mikä on mulle rakas harrastus – joskin aika harvakseltaan tapahtuva harrastus. Oli kivaa, ratsastettiin kentällä opettajan johdolla, minä enemmän itsenäisesti ja Mikko alkeisiin tutustuen, ekaa kertaa hevosen selässä kun oli.

Sitten mentiin Imatran kylpylään, Mikon lahja mulle. Oli kyllä oikein aktiviteettireissu: käytiin heittelemässä frisbeegolfia, pelattiin sulkapalloa, hohtokeilattiin, käytiin rentoutumassa kylpylän puolella ja kävelyllä kauniissa luonnossa.

Pakkohan mun oli kiivetä isolle kivelle.

Sitten päästään vihdoin ja viimein Kreetan-matkaan! Oltiin juuri ennen mun töiden aloitusta siellä, joten hieman loman aikana tuli murehdittua tulevaa työtä, mutta onneksi pystyin jonkin verran myös rentoutumaan. Oltiin siis pienessä kaupungissa/kylässä nimeltä Georgioupoli(s). Erilainen fiilis kuin Agia Apostolissa, mutta yhtä kiva silti! Hotellimme oli pieni, skandinaavien ja brittien suosima Kokalas. Meidän huone oli aivan maan tasossa ja vastapäätä oli jokin paikallisten talo, ja he istuskelivat terassillaan aina iltamyöhään asti, mutta menivät tarkalleen klo 23-24 välisenä aikana aina nukkumaan. Hotellin henkilökunta oli todella mukavaa, ja kävimme pari kertaa hotellin raflassa syömässä. Matka oli kaiken kaikkiaan kyllä tosi ihana, hieman perinteisempi kuin häämatka.

Kauheasti emme olleet varanneet aktiviteetteja tälle lomalle, mutta käytiin me Iraklionissa ja Knossoksen palatsilla. Käytiin samalla reissulla myös arkeologisessa museossa, joka oli kiva museo, mutta oppaat oli perseestä. Tai paikallinen opas oli ookoo, mutta ei riittänyt, että se kertoi englanniksi asioista, vaan Apollon ruotsalainen opas kertoi aina ruotsiksi saman (+ ekstraa). Mutta museo oli ihan kiva, Knossos oli kans hieno. Oli vain tosi kuuma, niin auringossa oli välillä tuskaista.

Muuten oikeastaan hengailtiin hotellin läheisyydessä. Käytiin tekemässä pieniä kävelyreissuja merenrantaan ja eräälle pienelle järvelle, jossa virtasi todella kirkasta vettä. Ja joka päivä kävin uimassa meressä!

Katsokaa nyt tuota vettä!

Georgioupolin "keskustaa"

Hotellin vierestä avautuvat maisemat

Matkalla Pyhän Nikolaoksen kappelille (siintää tuolla kaukana).

Tuo kivinen kulkureitti oli kyllä jokseenkin hasardi sandaaleissa.

Vietiin myös tänne lukko. 10 € sille, joka löytää tuon! ;)

Huh, siinä elokuu. Syyskuu ei ollutkaan ihmeellinen, sillä tein lähinnä vain töitä. Gradua en ehtinyt miettiä ollenkaan. Kavereita olen ehtinyt nähdä lähinnä viikonloppuisin, sillä arjesta nielee vapaa-aikaa sulkkis. Arkipäivät kulkee näin: herään, syön, menen töihin, tuun töistä, syödään, mennään sulkkikseen, käydään suihkussa, syödään ja mennään nukkumaan. Ei muuta. Nyt ehkä hieman helpottaa, kun alkoi toinen jakso, niin ei ole enää ihan niin pihalla kaikesta. Mutta sitten pitäisi alkaa sitä gradua vääntämään...

No joo, ehkä en valita ja jatka työstä/gradusta enempää. Tänään oli kauden ekat sulkkiskisat! Ja meni penkin alle. Noh, ensi kuussa paremmin, silloin kisoja olisi tarjolla joka viikonloppu. :D

Syksy on siis hyvässä vauhdissa, toivottavasti myös teillä! Kohta saan nauttia yhdestä opehommien hyvästä puolesta: syyslomasta. ♥ Nauttikaa tämän viikonlopun kivasta ilmasta, kohta viilenee taas. :)

Pakko matkustaa on jonnekin

Aurinkoista kesäpäivää kaikille (vaikkakin täällä se näyttää tällä hetkellä aika harmaalta..)!

Kesäkuu mennä hurahti, ja heinäkuu näyttää vähintään yhtä kiireiseltä kuin kesäkuukin. Palataan ensin kuitenkin kesäkuun tunnelmiin.

Norjan-matka! Ah, ne maisemat. Matkaa Oslosta oli junalla n. 40 minuuttia, josta oli vielä lyhyt automatka. Oltiin siis kummitytön hoitoapuna, mutta jäi meille hieman omaakin aikaa, jonka käytimme ympäriinsä kävelyyn – luonnossa, merenrannalla. Lämmintäkin oli, joka päivä n. +25 astetta! Elo oli kuin olisi etelänmatkalla.

Joutsenen pesä oli suojattu polun vierestä aidoilla, ettei niitä häiritä.

Lapsenhoidosta en edelleenkään tiedä juuri mitään muuta kuin sen, että me ollaan se kiva täti ja kiva eno, jotka meni täysin lapsen pillin mukaan... :D Vältin viimeiseen asti mitään kieltämistä, ettei tyttö hermostu ja että joutuisin miettimään, miten ihmeessä saan hänet rauhoittumaan. Tuloksena: monta tuntia leikkimistä poneilla, piirrettyjen katsomista ja kylmän (jo aiemmin paistetun) jauhelihan syömistä (ei halunnut lämmitettynä). Ja siis vain minä leikin, Mikkoa ei kelpuutettu. Mutta me (minä) selvittiin!

Sitten siitä seuraavana viikonloppuna oli Jukola Hollolassa, kerrankin lähellä! Ilmakin oli suotuisa, aurinko paistoi koko ajan. Vähän liiankin kanssa, sillä metsässä juostessa oli todella kuuma ja kuumuudesta/nestehukasta kärsi moni. Lisäksi kisakeskus ja lähtöalue oli pelkkää erittäin pölyävää tietä, joten tuli hengitettyä kilo pölyä. Oma osuuteni oli 5,2 km. Mulla on selkeesti aina ongelmia ekan rastin kanssa, sillä tälläkin kertaa pummasin sitä, mutta siitä eteenpäin suunnistus ja juoksu sujui hienosti! Jaksoin – yllättävää kyllä – juosta lähes koko ajan, louhikkoa ja jyrkimpiä mäkiä lukuun ottamatta. Varsinkin viimeiseltä rastilta maaliin juoksemista olen ylpeä, juoksin niin kovaa kuin kintuista lähti. Aikani oli 1 tunti 33 sekuntia, ja nostin joukkueemme sijoitusta yli 100 sijaa! Olin erittäin ylpeä itsestäni, sillä tämänkertainen suoritukseni oli paljon parempi kuin viime vuosina. :)

Jukolan uusintalähtö!

Seuraava viikko vietettiinkin mökillä, sillä Mikolla alkoi kesäloma (pitkästä aikaa moneen vuoteen)! Ja totta kai kelit huonontui saman tien, ja oli paljon viileämpää ja sateisempaa. Mutta oli onneksi hyviäkin päiviä ja hetkiä. Myös Sani pääsi mökille mukaan. Sillä tosin kävi pieni onnettomuus heti toisena päivänä mökin rappusissa, ja sen jalkaan sattui niin, että ei varannut painoa ollenkaan sille jalalle. Yritettiin metsästää eläinlääkäreitä, mutta kaikki olivat niin kiireisiä, ettei päästy minnekään. Yksi sentään kirjoitti reseptin, jolla haettiin lähimmästä apteekista (20 km suuntaansa..) kipulääkettä. Se ja lepo vissiin auttoivat, sillä jo seuraavana päivänä Sani oli paljon parempi ja se vain vähän enää ontui. Torstaina kivusta ja ontumisesta ei ollut enää jälkeäkään. :)

Sani ei osaa istua. :'D Silmä vähän turvoksissa, kun hyttyset pistivät. :(

Juhannuskin koitti ja Mikon sisko ja tämän poikaystävä tulivat meidän seuraksi juhannusta viettämään. Juhannusaattohan oli perinteinen sadepäivä ja tuuli aivan pirusti, eikä ulkona olemisesta tullut mitään. Juhannuspäivä puolestaan oli ihan kivakin, vähän aurinkoa ja perinteinen kokkokin sytytettiin vastarannalla. Lautapelejäkin tuli pelattua, kun sain juuri ennen mökille lähtöä paketin, jossa oli tilaamani viisi lautapeliä. :)

No, sitten koitti mökkiviikon vika (tai alun perin tokavika) päivä. Tehtiin ruokaa ja minä huolehdin ananaspurkista. Sellainen perus, klipsu ja kaikkee. No, kansi vähän jumahti puoleen väliin ja minä sitten päätin väkivalloin yrittää aukaista sen. Sehän lähti sitten yllättäen ja viilsi oikean käden etusormen ylimmän nivelen kohdalta! Haava oli syvä ja vuosi verta oikein kunnolla. Pakattiin sormi ja syötiin. Päätettiin sen jälkeen lähteä näyttämään haavaa terkkarissa, koska se oli hankalassa paikassa.
No, se reissuhan kesti yhteensä neljä tuntia. Pääsin tunnin odottelun jälkeen sairaanhoitajalle, joka avasi paketin ja puhdisti sen kunnolla ja laittoi jonkinlaisen märän sidetaitoksen siihen. Odoteltiin sitten kaksi tuntia lääkärille pääsyä. Sitten pääsin toimenpidehuoneeseen, jossa pääsin makuulle, hoitaja otti siteet pois ja lätkäsi lapun siihen päälle. Odottelin siinä 40 minuuttia (jäätävän kusihädän kanssa), kunnes lääkäri tuli.
Minä ja mun alhainen kipukynnys ei tykätty puudutusneuloista, joita pistettiin kaksi, molemmat sormen juureen (toinen pistettiin niin sivuun, että tuli toiselta puolelta läpi...). Kaiken lisäksi se toinen puudutuspiikki ei oikein vaikuttanut, joten puolet sormesta oli puutunut, puolet ei. Lääkäri yritti alkuun tikkejä, mutta koska mulla oli ollut se märkä taitos siinä, iho oli pehmentynyt eikä tikit pysynyt. En kuitenkaan ole varma, jättikö hän yhtä tikkiä, toisen hän poisti. Sitten tuli sairaanhoitaja laittaa siihen sitten vielä liimaa ja haavateipit. Sitten se paketoi sormen ja päästiin vihdoin lähtee.
Mentiinkin sitten mökille, pakattiin, otettiin koira matkaan ja lähdettiin, koska oltaisiin lähdetty joka tapauksessa seuraavana aamuna ja mökillä ei pystynyt käymään enää edes pesulla (koska järvivesi ja haava ei ole hyvä yhdistelmä).

Nyt onkin mennyt jo viikko, ja liima ehkä pikkuhiljaa irtoilee. Haava on parantunut ehkä ihan hyvin. Vaikea sanoa, kun liiman seassa on kuivunutta verta eikä haavaa näy kunnolla. Mutta ei se ole enää ainakaan kipeä. :D

Mulla olikin tuossa työhaastattelu heti mökiltä paluun jälkeen! Olin todella yllättynyt, että ylipäätään pääsin haastatteluun, koska hain yhteensä noin 20 paikkaan, eikä mistään muualta tullut kutsua. Loppujen lopuksi haastatteluun oli kutsuttu kaksi, ja se toinen valittiin... Hän valmistuu elokuussa, kun taas minä vasta joskus lokakuussa. Se on todennäköisesti yksi syy, miksei mua valittu. Harmittaa, mutta toisaalta nyt on käyty hakemassa kokemusta haastattelustakin.

Viime viikonloppu kului Tahkolla kaverin seurana. Hänen miehensä kävi maastopyöräilemässä 60 kilsaa MTB-tapahtumassa. Kaverini kuusikuinen lapsi tosin vahvisti ajatusta siitä, etten ole lapsia hankkimassa, ainakaan hetkeen... :D

Sitten se heinäkuu! Jokainen viikonloppu on varattu, lähinnä kavereiden synttäreitä. Viikot on tyhjää, mutta gradun teko täyttää arjen kivasti. Ja samoin toivottavasti treenaaminen, sillä tämä sormi-insidentti pisti treenin jäähylle täksi viikoksi. Ja mökillä ei ollut parhaat mahdollisuudet treenata, niin nyt on jo kaksi viikkoa löysäilty ihan tarpeeksi. Täytyy taas aloittaa kunnolla. :E

Huh, kesäkuu sisälsi verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta myös kivoja matkoja. Toivotaan, että heinäkuussa olisi vähemmän ainakin verta! :D

(Otsikko on Virve Rostin Menolippu-biisistä.)