Mutta kun ressaa!

Agh, ahdistaa, kun on vilkuillut blogia: "Viimeks marraskuussa ja nyt on jo X-kuu!" No nyt on huhtikuu, eli 5 kuukautta mennyt. Melkein puol vuotta!

Mutta täytyy myöntää, ettei blogi ole ollut päällimmäisenä mielessä. Koulu on syönyt niin suuren osan ajasta ja tuntuu, että mun nykyinen jatkuva olotila on stressi. Stressaan kymmenestä miljoonasta asiasta. Muun muassa näistä:

1. Omat harjoitustunnit. Taas on harjoittelu käynnissä, ja mulla on alkamassa viiden tunnin kokonaisuus ensi viikolla. Olen jotenkin menettänyt uskoani opettajuuteeni tämän harjoittelun aikana, vaikka syksyllä olinkin melko positiivisin mielin. En olekaan enää varma, olenko pätevä opettaja ja onko ne oppilaat niin kivoja... Mutta nämä tunnit on kahden viikon aikana, ja harjoittelu loppuu niiden jälkeen.

2. Opettaja työnsä tutkijana -seminaarityö. Piti kerätä aineisto ja analysoida se. No se on tehty, mutta tuo työ pitäisi saada valmiiksi. Vielä puuttuu teoriaosuus kokonaan ja analyysiosiota pitäisi muokata, mutta mistä aikaa tähän? Haluaisin tehdä joskus jotain muuta kuin koulujuttuja, ja monta muuta kouluasiaa on tärkeämpiä kuin tämä, joten lykkään tätä aina vaan. Mutta pian tämäkin pitäisi palauttaa (9.5. väliversio, 24.5. lopullinen), joten pakko sitä on kohta kirjoittaa tämä loppuun.

3. Uusintatentti. Meillä oli ennen harjoittelua parit tentit ja palautettavat työt. Ikinä ennen en ole feilannut tenttiä. Aina olen päässyt läpi (vaikkakin yksi kurssi meni läpi arvosanalla 1...). Mutta nyt yksi tentti hylättiin. Ärsyttää koko tentti ja kurssi muutenkin. Luennot itsessään on jo varsin informatiivisia ja paljon sisältöä, miksi ne ei riitä? Ei, pitää olla lisäksi kaksi tenttikirjaa. Joita en ehtinyt lukea. Luin kuitenkin tiivistelmät niistä (kiitos sille eräälle, joka sellaiset oli jaksanut tehdä). Tentissä kysymykset olivat täysin nippelitietoa (jokainen kysymys yhdestä osa-alueesta: yksi luennoista, yksi toisesta kirjasta, yksi toisesta). Olin opetellut onneksi muutamat jutut hyvin, ja kaksi kolmesta kysymyksestä menikin hyvin. Mutta se kolmas... jotain siihen sain, mutta ilmeisesti se on syynä, miksen läpi päässyt. Pitää kuitenkin uusia koko tentti. Vaikka ennen on voinut uusia vain sen osa-alueen, mitä ei päässyt läpi. Nyt yritän kerrata ja lukea uusintatenttiin, joka on 9.5. Aika on vain kortilla. Nytkin pitäisi lukea tenttiin, mutta pakoilen sitä tällä hetkellä kaikin keinoin. Ärsyttää.

4. Pedagogisten opintojen lopputyö. Tämä on oikeesti ihan naurettava. Ihan kuin tuo OTT-työ ei riittäisi. Pitää lisäksi tehdä reflektoiva lopputyö. Joka saa olla viisisivuinen essee TAI mikä tahansa luova työ (kirjallinen, musiikillinen, kuvataiteellinen... you name it) ja sille sivun mittainen perusteluteksti. No kummankohan valitsen... Vaikka tämä on periaatteessa ihan läpihuutojuttu (piirtäminen on kivaa), aikaa ei vain oikein ole. Tämä pitäisi puolestaan olla valmis 12.5. Eikä tämä todellakaan ole prioriteetti numero uno.

5. Sulkapallo. Vaikka tämä on kyllä kaksiteräinen miekka. Toisaalta nautin, että pääsen nollaamaan ajatukset ja oikeasti unohdan pelatessa kaiken kouluun liittyvän. Toisaalta kuitenkin stressaan, että en kehity ja ennen minua selkeästi heikommat alkavat saavuttaa. Kisoissa ei tule juuri menestystä. Olen hidas, ja tekniikassani on runsaasti parantamisen varaa. Kunto on heikko. Siitepöly/katupöly vaikeuttaa hengitystä. Suurin ongelma on mentaalinen puoli: masennun tappioista todella paljon. En jaksaisi aina hävitä. Yritän nähdä häviössä aina kehityskohteeni ja ottaa niistä onkeeni, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Pää ei tällä hetkellä kestä, enkä osaa sanoa, mikä siihen auttaisi. Viime viikonlopun kisoissa kaksari harmitti vähän, mutta ei niin paljon kuin sekarifinaalin häviäminen. Menin aivan tomuksi sen jälkeen. Mentaalivalmentajalle olisi käyttöä.

6. Häät. Nämä ovat tällä hetkellä enemmän sellainen taustajuttu, joka muistuttaa, että näitäkin pitäisi miettiä. Osaltaan häät ovat todella ihanaa mietittävää, tykkäisin miettiä ja näperrellä koristeita ynnä muuta. Aika ei vain todellakaan riitä tällä hetkellä tähän. Asiaa ei auta, kun vähän väliä joku kysyy: "Mites hääjärjestelyt sujuu?" Tai eräs henkilö tuntuu olettavan monia asioita meidän häistä (esim. "kai se on ok, jos se hlö X tuokin avecin"). En vain jaksaisi tällaista. Mutta tämä on stressin aiheista pienimpiä.

---
Huh, siinä avautumista. Ehkä vähän jostain muustakin voisi puhua, ettei aivan synkistelyksi mene! Mitäs tässä kevään aikana on ehtinyt tapahtua?

Niin ja olihan tuossa joulukin välissä. Vietettiin se Lapissa. Sanikin oli mukana. ♥ Oli kyllä ihanaa, kun oli valkea joulu. Muutenkin Lapin-reissu oli oikein mukava. Kelit oli hyvät, juuri sopivasti pikku pakkanen (viikko sen jälkeen kun tultiin pois, oli -20).

Maaliskuussa oli synttärit. 24 vuotta! Vain vuosi ja olen elänyt neljännesvuosisadan verran. Hui.

Käytiin Mikon kanssa Nuuksiossa tämän kuun alussa. Sää ei oikein suosinut, oli sateista ja sumuista, mutta oli kuitenkin ihan virkistävä viikonloppu tämän kaiken keskellä.

Vaikka kelit on jo melko aurinkoiset ja lumettomat (heh, just satoi lunta toissapäivänä), niin lisätään vielä pari helmikuista kuvaa Sanista ♥

Tältä osalta sepustukset loppuvat tähän. Vielä viimeiset rutistukset koulun kanssa ja kesällä on lomaa! (Vaikkakin kirjatentin yhden kurssin ja suunnittelen häitä, niin eipähän ole töitä häiritsemässä. :D) Hyvää loppukevättä ihmiset, nauttikaa lämpiävistä säistä!

Harjoittelua, suunnittelua, päätöksiä

Heissulivei harjoittelun maailmasta!

Yllättäen kun harjoittelu alkoi, vapaa-aikani on ollut käytännössä nolla. Mutta tässä vaiheessa syksyä harjoittelu on jo loppupuolella, ja jo seitsemän harjoitustuntia takana, yksi jäljellä! Tuntisuunnitelmat ja tehtävien tekeminen vievät yllättävän kauan, ja tuntuukin, etten ole muuta tässä nyt kuukauteen tehnyt. Tietty treeneissä olen käynyt, mutta muulle tekemiselle ei ole hirveesti ollut aikaa. Ja koska edelliset kaksi viikonloppua meni kisoissa ja koulutuksesta, on katujyrän alle jäänyt olo. Mutta nyt helpottaa, sillä seuraava harjoitustuntini on vasta harjoittelun tokavikana päivänä, eli 15.12. Jo riittääkin..

Mutta olen yllättynyt muutamasta asiasta. 1) Itestäni. En olekaan jännittänyt tunteja niin paljon kuin yleensä esiintymisiä olen jännittänyt. Tämän päivän tunnista oikeasti jopa tykkäsin, seiskaluokkalaiset on aika kivoja. 2) Oppilaista. Heitä mahtuu jokaiseen junaan, mutta tähän mennessä kaikki on ollut oikeesti aika jees. Toki villejä tapauksia mahtuu mukaan, mutta mitään inhottavia ei ole ollut. Ryhmät ovat tosi erilaisia, ja varmasti vielä koulukohtaisesti eroa on paljon. Mutta tuolla koulussa ne on ainakin kivoja. 3) Aikataulutuksesta. Se on oikeesti ollut tosi tärkeää. Mun viikot on täyttynyt samaan tyyliin kuin koululukkari erilaisista seminaareista, pohjatunneista, harjoitustunneista, ryhmänohjauksista ynnä muista, ja joka viikko on erilainen. Kerran unohtui kalenteri kotiin, ja heti missasin yhden seminaarin. Ja pelkästään vapaa-ajankin kannalta. "No tona keskiviikkona pääsen jo 12.45, nähäänkö suoraan sen jälkeen? Treenit alkaa 18.30." Mut nyt helpottaa, ens viikolla tasan kaks päivää, jolloin täytyy yhdeksi tunniksi raahautua paikalle.

Mutta se siitä! Mun elämässä ei juuri muuta ole tapahtunut, mutta oli tässä parit bileet, valmentajakoulutus ja kisat. Kisat meni pyllylleen ja mua harmittaa edelleen tosi paljon mun kaksarihäviöt. B- ja A-luokat yhdistettiin, ja silti ei ollut kuin kolme pelaajaa, joista mä olin ainoa A-luokassa oleva. Ja silti mä menin häviämään. Tiukkoja pelejä, mutta silti. Ainaiset tappiot laskee motivaatiota suuresti.. Mutta onneksi nelurissa ja sekarissa päästiin finaaliin asti, jossa kuitenkin ulkomaalaisvahvistuksille hävittiin.

Kisapalkintoja!

Sitten vielä pari talvista kuvaa tähän väliin, koska toi ulkona oleva pimeys ja märkyys ärsyttää mua. Koirakin pitää pestä joka kerta kun ulos menee. Talvi on kiva. ♥

- - - - - - - - - - - - - - - -

Sitten tulee totaalinen aiheen muutos. Kuten jossain vaiheessa uhkailin, alkaa häiden lähestyessä tulla enemmän hääpostauksia. No, tässä puolikas sellainen. Eli missä vaiheessa mennään?

Varatut asiat

1. Hääpaikka. Se on hoidettu jo viime kesän aikana, joten siitä ei ole tarvinnut stressata. Ja se on samalla myös vihkimispaikka, joten sitäkään ei tarvitse erikseen varailla.
2. Häämatka. Saatiin alkuviikosta hoidettua myös tämä. Pakko todeta, että kyllä on matkustaminen kallista. Jouduttiin tinkimään aika monesta asiasta (kohteesta, kestosta...), mutta loppujen lopuksi saatiin kyllä ihana hotelli. Ei ole varaa olla kuin viikko, mutta onpahan all inclusive!
Tämä: Sensimar Kalliston Resort & Spa by Atlantica. Oltiin elokuussa -12 tuolla samassa kaupungissa noin kilsan päässä toisessa hotellissa. Päästään verestää muistoja suhteen alkuajoista. ♥

Kuva on TUIn sivuilta.

3. Hääpuvun sovitus. Jee, se on jo ensi viikonloppuna! Tarkoituksena on kiertää neljä hääpukuliikettä Helsingissä äidin, anopin ja kahden kaason kanssa. Toivon, että puku löytyy ja vielä siedettävään hintaan.
4. Hääkuvaus. Tämä on käytännössä hoidettu, vaikka ei vielä täysin. Sain jo tarjouksen kuvaajalta, ja ajattelin sen hyväksyä, joten se on paria sähköpostia vaille hoidettu. Halutaan siis vihkimisen kuvaus, hääpotretit miljöössä ja kaksi tuntia juhlan alun kuvausta.


Seuraavat pian hoidettavat asiat

1. Hääyön hotelli. Olen jo oikeastaan päättänyt, mitä haluan, mutta pitäisi vielä vaan soittaa sinne hotelliin ja varata. Ajateltiin siis Solo Sokos Hotel Tornia. Se on tosiaan Helsingissä, vaikka Porvoossa on häät, mutta Porvoossa ei ollut kivoja hotelleja...
2. Vihkijä. Yritin hoitaa tätäkin jo kesällä, mutta silloin vastaus oli, että kokeile uudestaan vuodenvaihteen jälkeen. No, laitoin tänään uuden sähköpostin. En halua, että ne ottavatkin jo aikaisemmin varauksia vastaan ja vihkijä meneekin sivusuun!

Olen jo alkanut pohtia hääkutsuja: materiaaleja, tekstiä ym. Myös sormusta olen jo katellut, vaikka sitä ei ehkä ihan vielä tarvitse hoitaa. Mutta parempi olla ajoissa! Paljon on kuitenkin vielä hoidettavaa, joten eespäin, sanoi mummo lumessa.
- - - - - - - - - - - - - - - -

Ja siihen päättyi hääosuus. Palataan astialle piakkoin, yritän ehkä ennen joulua vielä! :D

Ollako vai eikö olla opettaja?

Hups, taas aika meni että humpsahti!

On siihen kyllä ihan hyvä syykin. Okei, koulu ei ollutkaan ihan klo 8-16 ma-pe, mutta aivan tarpeeksi hommaa oli kuitenkin. Yhteensä 7 yksin tehtyä työtä, yksi paritehtävä, 7 ryhmätyötä ja kaks tenttiä vaatii kyllä veronsa ja aikansa. Ja luennoilla istuminen. Ja niin mä uhosin edellisessä postauksessa, että treenaan ahkerasti. Huoh...

Noh, tänään oli vika tentti. Jee! Mulla on nyt viikonloppu aikaa olla tekemättä mitään. ♥ Ihan kerrankin vaan siis oikeasti olla, ettei ole huonoa omaatuntoa jostain tekemättömästä tehtävästä. Ja mielestäni olin kyllä näiden syksyn opintojen kanssa ekaa kertaa oikeasti ahkera, koska yleensä jätän kirjoitustehtävät vikaan iltaan, mutta nyt oikeesti palautin tehtäviä ajoissa. Joten ehkä mä olen ansainnut nyt pienen hetken vaan rentoutua. :)

Maanantaina nimittäin alkaa harjoittelu. Joo. Mulla on ollut nyt hyvin vaihtelevia tuntemuksia siitä, haluanko mä oikeasti olla opettaja. Pikku hiljaa oon ollut enemmän sitä mieltä, että en. Vihaan sitä, että koulu-/työpäivän jälkeen ei saa vaan olla, vaan ne työt seuraa kotiinkin (koulussa kaikki tehtävät, opettajan työssä tarkistettavat tehtävät ja tuntisuunnitelmat). Mä en ole luonteeltani yhtään opettajamainen. Inhoan suuria ihmismääriä. Mulla ei ole kuuluvaa ääntä. En osaa olla lasten kanssa (no, onneksi nuoret ei enää ole sellaisia pikkulapsia). Mä en ole kovin luova (vaikka tykkäänkin piirtää, en keksi helposti uusia juttuja). Miksi se oppiaine on äidinkieli ja kirjallisuus? En tykkää siitä yhtään, jos ei saa lukea vain itselle sopivia kirjoja. Koko ajan valitetaan lukutaidon ja lukukiinnostuksen heikentymisestä, mutta koulut keskittyvät klassikoihin ja muuhun yleissivistävään. Ja sitten pitäisi vielä opettaa jotain niitä inhottavimpia teoksia. Ja lukiossa se sisältö on vain sitä yo-kokeisiin valmistautumista. Kieltä käytetään ainoastaan analyyseihin, mutta itse kieli jää paitsioon. Ei mua kiinnosta tekstianalyysi tai esseet. Mua ahdistaa ajatus myös siitä, että pitäisi osata huomioida jokainen oppilas yksilönä ja antaa jatkuvaa palautetta ja olla kasvattaja. En mä osaa.

Mutta sitten taas toisaalta ne syyt, miksi mä voisin olla opettaja, on myös vaakakuppia kallistavia. Mä oikeesti nautin suomen kielestä. Tykkään oikeinkirjoitussäännöistä, tykkään kieliopista, tykkään suomen rakenteesta ja sen tutkimisesta, sana- ja lausetasolla. Tykkään suomen murteista ja sukukielistä ja jopa suomen kielen historiasta (vaikka historia yleisesti on pyllystä). Miksi sitä ei voi olla enemmän? Tykkäsin peruskoulussa äidinkielestä, koska kieltä oli enemmän. Lukiossa melkein vihasin sitä. Rakastuin kuitenkin suomen kieleen vasta yliopistoon hakiessani. Haluaisin innostaa ja rakastuttaa myös ne nuoret omaan äidinkieleen, haluan, että ne tietäisi, että suomen kieli on muutakin kuin sitä peruskakkaa, jota se on aina koulussa ollut.
Toisekseen, mua jotenkin kiehtoo tehtävien ja kokeiden laatiminen ja tarkastaminen. Tämä on innostanut jo jostain ala-asteelta lähtien. Varsinaisesti mun unelma-ammatti ei ollut opettaja (vaan sisustusarkkitehti), mutta mietin aina, että olisi kiva olla opettaja ja suunnitella tehtäviä ja tarkistaa niitä.

Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta se tästä opettaja-avautumisesta, muihin aiheisiin! Vähän piristystä tähän väliin eli viimekuinen mökkireissu. Oli kyllä jo melko kylmä, mutta vasta toinen kerta koko "kesänä". Sanikin oli mukana nautiskelemassa vapaana olosta. :)

Jatketaan vielä Sanimaisilla kuvilla, oli niin mukava syyssää tällä viikolla, että napsasin parit kuvat. Nämä siis ovat kotopuolesta:

 Kävin tällä viikolla myös Valokarnevaaleilla Mikon ja parin kaverin kanssa. Oli kyllä nättiä, vaikkakin viileää. Ja väkeä oli kuin pipoa! Ärsyttää, kun on nähnyt niin kauniita kuvia Valokarnevaaleilta muiden ottamina, mutta omista kuvista tuli niin blurrisia, että jouduin poistamaan melkein kaikki... Säästin kuitenkin pari:

Näiden kuvien jälkeen voi taas vähän valittaa.. :D No okei, kriittisesti pohdiskella, ettei kaikki lopeta lukemista tähän.
Kuten ihan alussa jo mainitsin, ei mun treeniuhoaminen oikein onnistunut. Aika ja energia ei vain tunnu riittävän ylimääräiseen treenaamiseen. Käyn kyllä sulkapalloa lätkimässä monta kertaa viikossa (keskimäärin 4 kertaa), mutta tuntuu, että kehitys junnaa kyllä pahasti paikallaan. Mietin, pitäisikö jättää yksi kerta väliin ja tekisin kotona jotain superhyödyllistä kuntopiiriä. Mutta tiedän totuuden itsestäni: en saa kuitenkaan itseäni tekemään sitä kuntopiiriä, joten sulkkikseen menemällä urheilen edes jotenkin.
Tosin parin viikon takaisissa kisoissa rusautin nilkkani, joten nyt täytyy ehkä lepuutella sitä. Pidin viikon taukoa (koska nilkka ei mennyt pahasti, pieni venähdys), ja tällä viikolla käynyt taas pelaamassa. Nilkka on kyllä rasittunut treeneistä ja siihen rupeaa särkemään jälkikäteen. Mikko on yrittänyt puhua päähäni järkeä, että pitäisin taukoa hetken sulkapallosta ja antaisin nilkkani toipua kunnolla. Mutta luulen, etten sitten urheilisi ollenkaan jos niin tekisin. Täytyy kuitenkin ottaa ehkä Mikon neuvoista vaari ja yrittää tehdä jotain muuta kotona ja jättää hetkeksi sulkkis. Ehkä se kehityskin lähtisi taas kulkemaan eteenpäin, kun ei ole jumiutunut samoihin kaavoihin. Jos saisi vaan itsensä motivoitua urheilemaan monipuolisesti ja syömään terveellisesti...

Huh, johan on juttua taas riittänyt. Tulevaisuuden suunnitelmissa ei hirveesti ole tällä hetkellä mitään, sillä en tiedä harjoittelun aikatauluista vielä kovin hyvin mitään. Mutta kaverilla olisi tulossa halloween-bileet, olisi valmentajakoulutusta ja kisat ensi kuussa. Ja joulukuun alussa olisi tiedossa hääpukujen sovittelua! Hääsuunnittelu on vähän jumahtanut paikalleen, sillä ei ole ollut aikaa. Mutta onneksi häihin on vielä rutosti aikaa... (muistakaa tämä, kun ens kesänä panikoin, miksei ole enempää aikaa).

Näihin tunnelmiin, joskus taas lisää tekstiä! Jos jotain ajatuksia heräsi opettajuudesta, suomen kielestä, treenaamisesta, sulkapallosta, koulusta tai ihan mistä vaan, niin kommenttia saa laittaa! :)

Työt on ohi ja elämä voi alkaa!

Työt on loppu, työt on loppu!
Nyt on mun pieni viikon loma ennen koulujen alkua. Ehdin tehdä... asioita!

Mutta palataan hetkeksi menneeseen kuukauteen. Kävin kaverin kanssa vihdoin ja viimein Sääksjärvellä piipahtamassa (tämä oli mun antama lahja joskus kaks vuotta sitten). Reissu ei vaan ollut kovin miellyttävä, koska rannalla oli aivan järjetön määrä ampiaisia, joista Mikko sai kärsiä pistoksen verran. Mutta uiminen nyt on aina kivaa!

Mulla oli tosiaan toinenkin viikon loma heinäkuun lopussa, mutta luin hulluna koko viikon, koska perjantaina oli tentti. Eli sellanen "loma". Kävin Mikon kanssa tämän kummitädin mökilläkin viikonlopun verran, Sani oli mukana. :)

Kävin Mikon kanssa Lintsilläkin pyörähtämässä. Valittiin muka sellainen päivä, ettei siellä olisi ihan hirveästi väkeä, mutta kyllä siellä silti sai jonottaa (tosin vähemmän kuin viime vuonna). Tuli sitä muutamat laitteet kierrettyä.

Töitä oli melko runsaasti tässä viimeiset pari viikkoa, mutta viime perjantaina oli viimeinen työpäivä. Raha on kiva, mutta olen silti onnellinen, että ne on nyt viimein ohi.

Koulu tosiaan alkaa viikon päästä. Tällä viikolla keskityn lepäämiseen, Sanin hoivaamiseen (sillä oli tulehtuneet anaalirauhaset, joista toinen puhkesi, joten se on nyt vähän kipeä..) ja treeneihin. Niin, treenitkin alkoivat jälleen! Eilen oli kauden ensimmäiset treenit sekä valmentamisen että oman treenin suhteen. Aloin valmentaa yhdessä Mikon kanssa meidän junnuryhmää, vielä tosin olen aika pihalla, mitä oikein teen siellä. Mutta ehkä se siitä! Omat treenit taas... no, jos koko kesänä ei ole käynyt kuin pari kertaa lätkimässä sulkapalloa, niin sen kyllä huomaa. Mutta lempeä startti ja pian taas painellaan täysiä! Tarkoitus olisi treenata kovaa, mutta aloitus on pakko ottaa hillitysti. Toivon, että innostus riittää vielä, kun pedagogiset opinnot starttaavat ja koulussa istutaan 8–16 ja myöhemmin pitäisi olla vielä harjoittelussakin. Mutta yritys on ainakin kova!

Hääsuunnittelutkin pääsevät pian käyntiin kunnolla, kun tavataan hääporukan kanssa ja mietitään tehtäviä tässä kuluvan vuoden aikana. Syksyn aikana olisi tarkoitus löytää myös häämekko! Olen nähnyt niin monta kertaa jo unta siitä, että hääpäivä koittaa ja mulla ei ole mekkoa (ja yleensä juhlia ei ole muutenkaan juuri suunniteltu), joten parempi olla ajoissa. :D

Hauskaa alkavaa syksyä lukijat, nauttikaa tästä ilmeisesti viimeisestä lämpimästä kesäviikosta! ♥

Mä oon tehny töitä vaan apinana

Nyt on ollut niin kiireistä, että pari kuukautta on ehtinyt kulua! Mutta nyt on jopa tämä yksi päivä, että ehtii vähän lööbailla ja kirjoittaa vaikka blogiin.

Huh, kandi tuli palautettua ja arvosanaksi sain nelosen (asteikolla 1–5)! Yllättäen kun työt alkoivat saman tien sen jälkeen, ei ole elämään paljon muuta mahtunut. Mutta onneksi sentään jotain.

Tosiaan kahden kisat olivat vielä toukokuussa, menestys ei ollut erikoista. Toisissa kisoissa pelasin kaksarini niin huonosti, että teki mieli itkeä (hävisin samalle, jonka voitin jokin aika sitten). Tuntui, että töiden aloittaminen pilasi mahdollisuuteni. Mutta kuitenkin sekarissa meni ihan hyvin, Turun kisoissa jopa hopeasijalle asti! Kyllä se vain Mikon kanssa sujuu. ♥

Hankittiin myös auto, Fiat Linea. Ei ollut mikään järin kallis, mutta mä olen tykännyt. Toimii hyvin meillä, kun Mikko ajelee työmatkansa sillä ja sit sulkkistreeneihin syksyllä.

Sitten oli ah niin ihana Jukola. Noh, säähän oli aivan kamala. Vettä satoi aivan koko ajan, ja tuuli piiskasi niin, että puita kaatui (jotkut ihmiset jäi yhden puun allekin..) ja bajamajojakin kaatui (ihmisiä oli sisällä..). Itse metsässä juoksu oli ihan jees, ei siinä hirveesti huomannut, että oli aivan läpimärkä, kun juostessa oli joka tapauksessa lämmin. Mutta kyllä se kylmyys ja tottumattomuus 9,2 kilsan matkaan vähän verotti, kun about puolessa välissä lonkat kipeytyi todella pahasti. Sattui juosta, mutta juoksin silti. Maalissa sitten hädin tuskin pystyin kävellä. Ja ajattelin, että pääsen käymään suihkussa sitten kun mennään vuokramökille, joten en käynyt kisakeskuksessa. Kävelimme Mikon äidin ja serkun kanssa tien laitaan odottelemaan, että Mikko hakee auton kauempaa ja noukkii meidät kyytiin.
Tunti kului, eikä Mikkoa näkynyt. Siinä vaiheessa oli niin kylmä, etten pystynyt olla tärisemättä. Edelleen sama sade ja tuuli ja päällä läpimärät vaatteet (takin olin sentään laittanut, mutta ei sekään kauan kuivana säilynyt). Sitten saimme kyydin Mikon tädiltä ja pääsimme mökille, Mikko tuli pian perässä. Ei ole koskaan lämmin suihku tuntunut niin hyvältä! Mikolla oli vähän parempi tuuri, kun ei enää tuullut ja satanut niin pahasti kun hän lähti metsään, ja hänen kyytinsä saapui ajallaan. No, ainakin jäi muistot tästä Jukolasta!

Sitten olikin juhannus! Mulla oli töistäkin vapaata jopa viikko, niin ehti oikeasti lomailemaan. Juhannus vietettiin mökillä, lähdimme suoraan mun töiden jälkeen ja pääsimme Lusin suoralle odottelemaan tunniksi. Oltiin perillä noin puoli kaksi yöllä...
Juhannus itsessään oli oikein mukava ja leppoisa, oli hieman parempi sää kuin parina edellisenä juhannuksena. Mutta kuvat kertovat jälleen paremmin:

Sani vahti ruuanlaittoa.

Vastarannan kokko

Sanin kesäilme! :P

Meillä ei ollut kokkoa, mutta oli meillä hyvä notski.

Kävin myös kaverin kanssa ratsastamassa pitkästä aikaa! Heppa oli kiltti ja mukava, mutta kun maastossa mentiin, niin sillä oli paha tapa vetää päätä alaspäin kohti pusikkoja, joten kädet kipeytyivät. Ja hyttysiä ja paarmoja enemmän kuin laki sallii.. Mutta oli se silti ihanaa, kuten ratsastus aina.

Tänään oli kirjatentti. En ehtinyt lukea teoriakirjallisuutta kokonaan, mutta tarpeeksi hyvin, että pystyin tenttikysymyksiin vastaamaan. Nyt on tämä päivä aikaa vain olla, mutta huomenna alkaa lukeminen seuraavaan tenttiin, joka onkin tämän kuun lopussa. Mutta kirjat on sentään tällä kertaa paperisina, sähköisiä kirjoja on vaan niin raastavaa lukea. Ja ne on suomeksi!

Tulevia asioita ja tapahtumia: Kaverin synttärit. Mun viikon loma. Elokuun alku. Treenien alku. Töiden loppu. Koulun ja pedagogisten opintojen alku. Eli vähän karkeat suunnitelmat toistaiseksi, mutta on vaikea suunnitella vapaa-ajan ohjelmaa, kun työvuorot ovat niin pitkiä...

Loppukevennykseksi leipä!

Kanatoast itsetehdyllä salsalla!

Olisi kiva ehtiä nauttiakin kesästä, mutta mun vapaapäivinä aina vaan sataa. :'D Mutta nauttikaa te muut, vielä on noin puolet kesästä jäljellä!

Tähän loppuun sopii vielä Vesalan uuden biisin pätkä, josta otin myös postauksen otsikon:
Mulla on vuodessa vaan yksi kesäloma 
satanu siitä puolet jo, tosi kiva 
Mä oon tehny töitä vaan apinana

Kaikki lähestyy loppuaan

Hei taas!

Kuten aikaisemmin kirjoittelin, että täytyy tarttua kandin kimppuun, koska sen täytyy olla huhtikuun loppuun mennessä valmis, niin sen myös tein. Kandini ensimmäinen versio oli valmis viime sunnuntaina, ja sain palautetta siitä tiistaina. Nyt on enää muokkailut jäljellä ja lopullinen palautus 9.5. Olen kyllä tyytyväinen, että sain kirjoitettua sen loppujen lopuksi melko vaivattomasti. Tein hyvän pohjatyön lähteiden kanssa, kirjoitin niistä muistiinpanoja, ja kokosin aineiston selkeiksi taulukoiksi. Kirjoittaminen itsessään tapahtuikin noin viiden päivän aikana, ja sivuja kertyi 18 varsinaista tekstiä (ei siis kansi- ja sisällyslehteä ja lähteitä).

Eli yllättäen tässä on arki kulunut lähinnä kandin parissa. Mutta on sentään maailmaan mahtunut muutakin. Kaverin tuparit olivat, nyt tänä viikonloppuna on tulossa toisen kaverin tuparit. Sain myös haastattelukutsun, mutta siitä ei poikinut kesätyötä (periaatteessa kyllä olisin saanut, mutta se piste, johon työtä tarjottiin, oli niin kaukana, etten suostunut). Menen siis samaan paikkaan kesätöihin kuin viime vuonna, joten muutamia koulutuksia on nyt ollut. Työt alkavat kun kandi on palautettu, eli 9.5. En odota erityisen innolla, mutta raha on rahaa.

Ja sitten sulkapallo. Kisoja on nyt ollut melko runsaasti ja on vielä kahdet kisat jäljelläkin. Pääsiäisenä oli kisat, joista ei tullut voittoja. Kävin katsomassakin sulkapalloa Finnish Openissa, jossa huippupelaajat pelasivat. Samana viikonloppuna oli myös seuran omat pienet mestaruuskilpailut, sieltä tuli naisten kaksarissa kultaa (meitä oli kaksi), miesten nelurissa hopeaa (kolme paria) ja miesten kaksarissa nelossija. Eli ihan jees kisat. Sitten oli Espoossa kisat, sieltä tuli nelurissa yksi voitto. Kaksarissa hävisin tiukasti, mikä jäi harmittamaan ihan sikana. Voitin ekan erän selkeästi, mutta seuraavat kaksi hävisin 20-22. Pää ei kestänyt, kun molemmissa erissä sain kammettua itteni tasatilanteeseen 20-20, vaikka olin pari pistettä jäänyt jälkeen. No, nyt viime viikonloppuna oli taas kisat, ja VIIMEIN pääsin avaamaan A-luokan voittotilini (siis yhden pelin, ei koko luokkaa). Nelurissakin pääsin semifinaaleihin asti, mikä vaati melko hyvää peliä tuntemattoman parin kanssa. Semeissä se ei sit enää sujunut niin hyvin, mutta ei se haittaa. Seuraavat kisat ovat tulossa toukokuun alussa, pääsen pelaamaan taas Mikon kanssa sekaria, joten toivottavasti siitäkin tulisi nyt edes yksi voitto tänä keväänä. :) Viimeiset kisat onkin toukokuun loppupuolella Turussa.

Espoon kisoista kaikki osallistujat sai paidan, ja ostin vielä kengätkin itelleni.

Eli niin siis, Mikko palaa kotiin nyt vapunaattona! Eikä ole hetkeen lähdössä minnekään, joten pitkästä aikaa saadaan olla molemmat kotona ja elää arkea yhdessä. Viimeinen kuukausi ei ole ollut erityisen helppo muutamista seikoista johtuen, joten nyt on ihanaa, että viimein se on kohta ohi ja kulta on kotona. ♥ Juhlitaan vappua omatekoisen siman ja munkkien parissa, ja jos ilma suo, niin lähdetään käymään jossain vapun kunniaksi. Sääennuste on vaihdellut kyllä tiuhaan, ja vielä eilen näytti siltä, että tulee aurinkoinen vapunaatto, mutta nyt se on taas kääntynyt päälaelleen ja sataakin vettä. Noo, kyllä mä ihan mieluusti lahnaan kotonakin, voi ne skumpat juoda sielläkin. :)

Tähän loppuun vielä pari kuvaa mukavasta kevätpäivästä Sanin kanssa:

Ei tullut mitään erityistä asiaa tässä postauksessa, mutta ei mitään erikoisia asioita ole tapahtunutkaan. Mut kohta alkaa kesä, niin ehkä sitten taas! (Tai sit ei, kun koko kesä kuluu töissä.) Nauttikaa immeiset lämpenevistä päivistä!

Kaksin aina kaunihimpi

Huhhei, vierähtipä taas aikaa!

Koulu alkoi aikoja sitten, ja eka periodikin on jo ohi. Ja niin alkoi se kuuluisa kandin kirjoittaminen. Paitsi ettei alkanut, en ole kirjoittanut vielä sivuakaan. :'D Mutta ensi tiistaiksi pitää olla kaksi sivua kirjoitettuna, joten kyllä se nyt alkaa. Lähteiden kanssa on ollut ongelmia, mutta kohta, kohta...
Koulua ei ole ylipäätään ollut nyt kovin paljoa: ekassa periodissa tieteellinen kirjoittaminen ja proseminaari, joka jatkuu kevään loppuun. Tokassa periodissa tuo tiet. kirj. -kurssi loppui ja puheviestintä tuli tilalle. Vielä olisi kaksi kirjallisuustieteen kirjatenttiäkin suorittamatta, mutta tuntuu, ettei aika ja energia vain riitä mihinkään.

On nimittäin yllättävän hankalaa asua yksin, kun on tottunut asumaan kahdestaan kolme vuotta. Ei meinaa jaksaa pyykätä, täyttää ja tyhjää tiskikonetta, siivota koko kämppää (kolmio kuitenkin), ostaa ja tehdä ruokaa, käyttää koiraa ulkona... Niin paljon saanut ennen tukea ja apua toiselta, että on ollut totuttelemista tähän uuteen elämäntilanteeseen. Mutta kyllä tämä tästä, onneksi on sulkapallo (ja koulu) täyttämässä päiviä!

Mutta mitäs tässä tammikuun, helmikuun ja alkumaaliskuun aikana onkaan tapahtunut? Kisoja, kavereiden näkemistä, peli-iltaa, kansanopiston kehonmuokkauskurssia (eli siis käytännössä venyttelyä) jne. Niistä ei sen enempää, mutta muutamasta tapahtumasta vähän yksityiskohtaisemmin.

Kävin katsomassa morsiusneitoni kanssa hääpaikkaa Porvoossa, Kiialan kartanoa. On se aika ihana paikka, ja tulikin varattua se saman tien. Vaikka katsoin kymmeniä paikkoja läpi, tiesin heti, että tämä se tulee olemaan joka tapauksessa, ja niinhän siinä kävi. Tässä pari talvista kuvaa paikan päältä:

Kartanolle tulee tällainen ihana, tunnelmallinen tie!

Sitten Mikko tuli Suomessa käväisemään! Kaksi ja puoli viikkoa oli yhteistä aikaa ennen kuin matka jatkui taas kohti uutta maata. Ehdittiin kuitenkin jonkin aikaa nysväämään yhdessä: käytiin leffassa ja ravintolassa syömässä (pariinkin kertaan). ♥
Seuran omat kisat olivat tuolla välillä, kun Mikko oli Suomessa, joten hän pääsi kuvailemaan taas upeaa sulkapalloiluani:

Asennot ja ilmeet on rock.

Kävin kaverin kanssa Poets of the Fallin keikalla! En ollut aikaisemmin nähnyt bändiä livenä, vaikka se suosikkibändeihini kuuluukin. Oli aika mahtava keikka, oli tosi mukavaa vaihtelua aikaisempiin keikkoihin, kun lava oli heti siinä yleisön edessä (aiemmilla keikoilla, joilla olen ollut, lavan ja yleisön välissä on sellanen parin metrin kuilu). Ja oltiinkin tosi lähellä!

Vähän on pälli ilme ja epätarkka kuva, mut..!

Sitten oli synttärit! Oli kyllä todella kivaa, vaikka harmittikin, ettei Mikko ollut paikalla.. Mutta hyvien ystävien kanssa hieman lahjoja, herkkuja, boolia, lautapelejä, SingStareja ja baaria, niin niistä on hyvä ilta tehty. ♥

Ahahaha toi kortti oli kyl paras.. :'D

Mun tiimi voitti (toi sininen tuolla)!

Tämä viikko on ollut luennoista vapaa, muttei koulutehtävistä vapaa. Olen etsinyt simona lähteitä kandia varten ja kirjoittanut oppimispäiväkirjaa. Vielä olisi tosiaan se kaksi sivua kandia kirjoitettavana, mutta kyllähän sitä ehtii.. (kuuluisat viimeiset sanat).

Sulkapallon osalta ärsyttää nyt vähän kaikki: kisat on menneet ihan penkin alle ja tuntuu, ettei kehitystä tapahdu. Olen pelannut nyt kolmet kisat noustuani A-luokkaan kaksarissa, mutta hävinnyt jokaisen pelini. Kahdissa kisoissa peräkkäin tuli sama vastustaja, jolle hävisin pystyyn molemmilla kerroilla. Tänään ajoin tunnin Lahteen, hävisin pelini ja lähdin takaisin kotiin. Seuran kisoissa kaksarin A-luokka peruttiin... Olisi kiva saada onnistumisia välillä, mutta jos arpaonnea ei ole, ei auta muu kuin kehittyä superisti. Ja yritänhän mä, käyn neljä kertaa viikossa pelaamassa sulkkista ja muina päivinä pyrin tekemään jotain muuta (ei aina onnistu). Mutta kun tuntuu, ettei sekään riitä. Pitäisi oikeasti ryhtyä vissiin huippu-urheilijaksi ja muuttaa ruokavaliota, treenata aamuin illoin ja katsoa videoita netistä. Mutta koska on muukin elämä, en ehdi panostaa näin täysillä sulkkikseen, vaikka haluaisinkin.

Mutta mitäs lähitulevaisuudessa? Kandin aloittaminen kunnolla (koska huhtikuun loppuun mennessä pitäisi olla valmis), kaverin tuparit/valmistujaiset, pääsiäisenä kisat, kesätyön koulutuksia, muita kisoja.. Eipä tässä mitään ihmeellistä ole vielä, yritän treenata ja nähdä kavereita kaiken kouluahertamisen lisäksi.

Ja kevätkin tulee kohta ja kesätyöt alkaa kohta ja kesä on pilalla kohta.. :D Okei, aloitetaan sillä keväällä!