Pakko matkustaa on jonnekin

Aurinkoista kesäpäivää kaikille (vaikkakin täällä se näyttää tällä hetkellä aika harmaalta..)!

Kesäkuu mennä hurahti, ja heinäkuu näyttää vähintään yhtä kiireiseltä kuin kesäkuukin. Palataan ensin kuitenkin kesäkuun tunnelmiin.

Norjan-matka! Ah, ne maisemat. Matkaa Oslosta oli junalla n. 40 minuuttia, josta oli vielä lyhyt automatka. Oltiin siis kummitytön hoitoapuna, mutta jäi meille hieman omaakin aikaa, jonka käytimme ympäriinsä kävelyyn – luonnossa, merenrannalla. Lämmintäkin oli, joka päivä n. +25 astetta! Elo oli kuin olisi etelänmatkalla.

Joutsenen pesä oli suojattu polun vierestä aidoilla, ettei niitä häiritä.

Lapsenhoidosta en edelleenkään tiedä juuri mitään muuta kuin sen, että me ollaan se kiva täti ja kiva eno, jotka meni täysin lapsen pillin mukaan... :D Vältin viimeiseen asti mitään kieltämistä, ettei tyttö hermostu ja että joutuisin miettimään, miten ihmeessä saan hänet rauhoittumaan. Tuloksena: monta tuntia leikkimistä poneilla, piirrettyjen katsomista ja kylmän (jo aiemmin paistetun) jauhelihan syömistä (ei halunnut lämmitettynä). Ja siis vain minä leikin, Mikkoa ei kelpuutettu. Mutta me (minä) selvittiin!

Sitten siitä seuraavana viikonloppuna oli Jukola Hollolassa, kerrankin lähellä! Ilmakin oli suotuisa, aurinko paistoi koko ajan. Vähän liiankin kanssa, sillä metsässä juostessa oli todella kuuma ja kuumuudesta/nestehukasta kärsi moni. Lisäksi kisakeskus ja lähtöalue oli pelkkää erittäin pölyävää tietä, joten tuli hengitettyä kilo pölyä. Oma osuuteni oli 5,2 km. Mulla on selkeesti aina ongelmia ekan rastin kanssa, sillä tälläkin kertaa pummasin sitä, mutta siitä eteenpäin suunnistus ja juoksu sujui hienosti! Jaksoin – yllättävää kyllä – juosta lähes koko ajan, louhikkoa ja jyrkimpiä mäkiä lukuun ottamatta. Varsinkin viimeiseltä rastilta maaliin juoksemista olen ylpeä, juoksin niin kovaa kuin kintuista lähti. Aikani oli 1 tunti 33 sekuntia, ja nostin joukkueemme sijoitusta yli 100 sijaa! Olin erittäin ylpeä itsestäni, sillä tämänkertainen suoritukseni oli paljon parempi kuin viime vuosina. :)

Jukolan uusintalähtö!

Seuraava viikko vietettiinkin mökillä, sillä Mikolla alkoi kesäloma (pitkästä aikaa moneen vuoteen)! Ja totta kai kelit huonontui saman tien, ja oli paljon viileämpää ja sateisempaa. Mutta oli onneksi hyviäkin päiviä ja hetkiä. Myös Sani pääsi mökille mukaan. Sillä tosin kävi pieni onnettomuus heti toisena päivänä mökin rappusissa, ja sen jalkaan sattui niin, että ei varannut painoa ollenkaan sille jalalle. Yritettiin metsästää eläinlääkäreitä, mutta kaikki olivat niin kiireisiä, ettei päästy minnekään. Yksi sentään kirjoitti reseptin, jolla haettiin lähimmästä apteekista (20 km suuntaansa..) kipulääkettä. Se ja lepo vissiin auttoivat, sillä jo seuraavana päivänä Sani oli paljon parempi ja se vain vähän enää ontui. Torstaina kivusta ja ontumisesta ei ollut enää jälkeäkään. :)

Sani ei osaa istua. :'D Silmä vähän turvoksissa, kun hyttyset pistivät. :(

Juhannuskin koitti ja Mikon sisko ja tämän poikaystävä tulivat meidän seuraksi juhannusta viettämään. Juhannusaattohan oli perinteinen sadepäivä ja tuuli aivan pirusti, eikä ulkona olemisesta tullut mitään. Juhannuspäivä puolestaan oli ihan kivakin, vähän aurinkoa ja perinteinen kokkokin sytytettiin vastarannalla. Lautapelejäkin tuli pelattua, kun sain juuri ennen mökille lähtöä paketin, jossa oli tilaamani viisi lautapeliä. :)

No, sitten koitti mökkiviikon vika (tai alun perin tokavika) päivä. Tehtiin ruokaa ja minä huolehdin ananaspurkista. Sellainen perus, klipsu ja kaikkee. No, kansi vähän jumahti puoleen väliin ja minä sitten päätin väkivalloin yrittää aukaista sen. Sehän lähti sitten yllättäen ja viilsi oikean käden etusormen ylimmän nivelen kohdalta! Haava oli syvä ja vuosi verta oikein kunnolla. Pakattiin sormi ja syötiin. Päätettiin sen jälkeen lähteä näyttämään haavaa terkkarissa, koska se oli hankalassa paikassa.
No, se reissuhan kesti yhteensä neljä tuntia. Pääsin tunnin odottelun jälkeen sairaanhoitajalle, joka avasi paketin ja puhdisti sen kunnolla ja laittoi jonkinlaisen märän sidetaitoksen siihen. Odoteltiin sitten kaksi tuntia lääkärille pääsyä. Sitten pääsin toimenpidehuoneeseen, jossa pääsin makuulle, hoitaja otti siteet pois ja lätkäsi lapun siihen päälle. Odottelin siinä 40 minuuttia (jäätävän kusihädän kanssa), kunnes lääkäri tuli.
Minä ja mun alhainen kipukynnys ei tykätty puudutusneuloista, joita pistettiin kaksi, molemmat sormen juureen (toinen pistettiin niin sivuun, että tuli toiselta puolelta läpi...). Kaiken lisäksi se toinen puudutuspiikki ei oikein vaikuttanut, joten puolet sormesta oli puutunut, puolet ei. Lääkäri yritti alkuun tikkejä, mutta koska mulla oli ollut se märkä taitos siinä, iho oli pehmentynyt eikä tikit pysynyt. En kuitenkaan ole varma, jättikö hän yhtä tikkiä, toisen hän poisti. Sitten tuli sairaanhoitaja laittaa siihen sitten vielä liimaa ja haavateipit. Sitten se paketoi sormen ja päästiin vihdoin lähtee.
Mentiinkin sitten mökille, pakattiin, otettiin koira matkaan ja lähdettiin, koska oltaisiin lähdetty joka tapauksessa seuraavana aamuna ja mökillä ei pystynyt käymään enää edes pesulla (koska järvivesi ja haava ei ole hyvä yhdistelmä).

Nyt onkin mennyt jo viikko, ja liima ehkä pikkuhiljaa irtoilee. Haava on parantunut ehkä ihan hyvin. Vaikea sanoa, kun liiman seassa on kuivunutta verta eikä haavaa näy kunnolla. Mutta ei se ole enää ainakaan kipeä. :D

Mulla olikin tuossa työhaastattelu heti mökiltä paluun jälkeen! Olin todella yllättynyt, että ylipäätään pääsin haastatteluun, koska hain yhteensä noin 20 paikkaan, eikä mistään muualta tullut kutsua. Loppujen lopuksi haastatteluun oli kutsuttu kaksi, ja se toinen valittiin... Hän valmistuu elokuussa, kun taas minä vasta joskus lokakuussa. Se on todennäköisesti yksi syy, miksei mua valittu. Harmittaa, mutta toisaalta nyt on käyty hakemassa kokemusta haastattelustakin.

Viime viikonloppu kului Tahkolla kaverin seurana. Hänen miehensä kävi maastopyöräilemässä 60 kilsaa MTB-tapahtumassa. Kaverini kuusikuinen lapsi tosin vahvisti ajatusta siitä, etten ole lapsia hankkimassa, ainakaan hetkeen... :D

Sitten se heinäkuu! Jokainen viikonloppu on varattu, lähinnä kavereiden synttäreitä. Viikot on tyhjää, mutta gradun teko täyttää arjen kivasti. Ja samoin toivottavasti treenaaminen, sillä tämä sormi-insidentti pisti treenin jäähylle täksi viikoksi. Ja mökillä ei ollut parhaat mahdollisuudet treenata, niin nyt on jo kaksi viikkoa löysäilty ihan tarpeeksi. Täytyy taas aloittaa kunnolla. :E

Huh, kesäkuu sisälsi verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta myös kivoja matkoja. Toivotaan, että heinäkuussa olisi vähemmän ainakin verta! :D

(Otsikko on Virve Rostin Menolippu-biisistä.)

Vanhoja tuulia, uusia tuulia, kesätuulia!

Ihanaa kesänalkua!
Toukokuu lähestyy loppuaan, ja lomat on aivan pian täällä! (Tai no, mulla loppui kurssit jo huhtikuun lopulla... :D)

Edellisen ja tämän postauksen väliin mahtuu kaikenlaista tapahtumaa, mm. juhlia, sijaisuuksia, kisoja... Aloitetaan vaikka tylsimmästä eli työkuvioista.

Olen tehnyt jonkin verran yksittäisiä sijaispäiviä tässä. Olen myös hakenut 14 eri paikkaan ensi syksylle määräaikaisiin virkoihin. Vielä ei ole tärpännyt, mutta ehkä pian... Kokemusta tarvitsee, että saa paikan, mutta toisaalta kun ei meinaa sitä kokemusta saada mistään. Yksittäiset sijaispäivät on kovin epävarma tulolähde, varsinkin kun ei nyt kesälle mitään töitä saanut. Jos kuitenkin saan syksylle jotain töitä, on ehkä ihan hyvä, etten kesällä työskentele, kun pitäisi gradukin saada kirjoitettua.. :D Gradu etenee tällä hetkellä kovin hitaasti, vieläkin litteroin haastatteluja ja vähän olen lukenut jotain teoriaa. Mutta ensi kuussa on tarkoitus työstää sitä oikein kunnolla!

Sitten vaikka sulkapallosta jotain. Kisoja on ollut kolmet tässä, viime viikonloppuna oli kauden vikat. Jokaisesta on tullut pieniä voittoja, mutta ei finaalin asti ole päässyt missään. Nelurissa päästiin semifinaaliin toisissa kisoissa (yhdellä voitolla ja yhdellä luovutusvoitolla). Kauden vikoissa kisoissa sekarissa voitettiin yksi peli, hävittiin seuraava. Kaksarissa puolestaan voitin yhden, millä pääsin semifinaaliin. Oli kyllä ihan tosi harmittavan lähellä finaaliin pääsy, kun hävisin kolmessa erässä lukemin 14-21, 23-21, 20-22. Vika erä varsinkin jäi ärsyttämään tosi paljon, kun mulla oli ottelupallo tilanteessa 20-18, mutta hävisin neljä seuraavaa palloa, joten sinne meni se voitto. Vastustaja edusti kunnon epäurheilijamaista käytöstä ottelun jälkeen, kun käveltiin verkolle kättelemään, huutamalla: "Niin paskaa peliä multa!" Joo, jäi hyvä fiilis, kun menin häviämään paskalle pelille. Kahdet vikat kisat oli kaksarin osalta todella epävarmaa räpellystä, todella paljon virheitä.

Noh, suunta on ylöspäin. Kesä on tarkoitus käyttää treenaamiseen, ja kesätreenit onkin jo aloitettu! Kesäkuu vedetään peruslihaskuntoa ja -lenkkiä, heinäkuussa jo vähän enemmän intervallia mukaan ja elokuussa sitten treenataan jo kisakautta varten. Hyvää peruskuntoa nostavaa treeniä on ollut suunnistus, joka on paljon mielekkäämpää kuin peruslenkkeily (jota vihaan kyllä yli kaiken..). Itse ainakin tarvitsen jotain kunnon tekemistä, etten kyllästy heti alkuunsa yksitoikkoisten lenkkien ja kuntopiirien kanssa.

Juhlia on ehtinyt olla parit kappaleet tässä välissä! Kaverin polttarit oli huhtikuussa, järkättiin pienellä porukalla perustekemistä: ruokaa ja juomaa eka kotosalla, sitten baarikierrokselle, jossa piti suorittaa pieniä tehtäviä. Polttarisankari tykkäsi, mikä oli tärkeintä! :)
Toiset juhlat oli mun ja Mikon vuosipäivä. ♥ Yhteistä taivalta on nyt jo kuusi vuotta takana, minkä kunniaksi menimme kokeilemaan yhtä pakohuonepeliä (ei ihan päästy ulos ajoissa), syömään ravintolaan ja katsomaan leffaa. Sääkin suosi, vaikkei silloin vielä erityisen lämmin ollutkaan.
Kesän lopulla on tulossa ensimmäinen hääpäivä. Olemme ajatelleet lähteä vähän lomailemaan etelän lämpöön, kunhan ensin saisi tietää syksyn kuvioista jotain.

Kesä on täällä! Täksi viikonlopuksi lähdetään nauttimaan mökille. Varsinaiset lomat Mikolla on vasta Jukolasta eteenpäin, mutta tänä kesänä sentään on jotain lomia.. :D Nyt on tulossa kyllä joka viikonlopulle jotain: nyt mökille, sitten olisi yhdet ylppärit, sitten Norjaan, sitten Jukola, sitten juhannus. Siinä se kesäkuu sitten menikin!

Laitetaan vielä loppuun kesäisiä ja sanimaisia kuvia!

Tuli vähän kökkö postaus, ei ollutkaan niin hirveästi kerrottavaa (ei ainakaan kauheasti kuvia). Ehkä ensi kerralla vähän enemmän kuvia ja vähemmän löpinää! :)

Elämä on yhtä juhlaa ja voitonpärinää!

Iloista pääsiäistä!
Toivottavasti pyhät ovat sujuneet mukavasti, ja suklaamunia, mämmiä ja pashaa on syöty tarpeeksi!

Synttärit oli ja meni, ja oli kivaa! Nyt on siis neljännesvuosisata täällä Telluksella oltu. Juhlat olivat hienot, kaikki vieraat oli jotenkin pukeutuneet teeman mukaisesti. Itsekin olin all out pukeutumisen ja koristeluiden suhteen. Ehkä kuitenkin vasta kolmekymppisiä seuraavan kerran juhlitaan, kun budjetti ei opiskelijalla kestä tällaisia juhlia enää. ;)

20-luku!

50-luku!

70-luku!

90-luku!

Mun asu edusti 20-lukua.

Musiikkina oli erilaisia hittejä 1960–2000-väliseltä ajalta. Ohjelmassa teemabileet näkyivät lähinnä musavisassa, jossa arvailtiin muutamia biisejä.

Käväistiin tässä myös Ruotsissa! Risteilymatka + kuusi tuntia maissa oli ihan kivaa vaihtelua arkeen. Keli ei ehkä ollut paras mahdollinen Ruotsissa käymiseen, kun juuri oli ensimmäiset plussakelit sielläkin, niin kaikki kadut oli sohjoisia ja likaisia. Ja olin tietysti valinnut kengät, joissa oli pieni reikä pohjassa..

Hytti oli astetta parempi ja kivempi. :)

Meri oli kuin vesilasi täynnä jääpaloja.

Ja nyt tänä viikonloppuna oli pitkästä aikaa kisat! Oli kyllä todella pienet kisat; vähän osallistujia, joten oli vain yksipäiväiset. Ihan kiva kyllä, kun nämä kisat eivät olleet ihan pienen ajomatkan päässä. Koko eilinen siellä kuitenkin meni, kun päivä alkoi ja loppui Mikon peleillä. Päästiin sekarissa semifinaaliin asti, mutta se sitten menikin ihan penkin alle. Nyt oli täysin mun vika, että hävittiin, kun pelasin tosi surkeesti ja tein älyttömästi virheitä. Ärsytti lievästi sanottuna pelin jälkeen.
Kaksarissa olin kakkossijoitettu, ja kun oli niin pienet kisat, olin suoraan semifinaalissa, johon vastustajan sain ekalta kierrokselta. Siihen peliin olin tosi tyytyväinen, kun oli sellainen vastustaja, jonka olen pari kertaa voittanut, mutta viimeksi hävisin, ja nyt voitin todella selkeästi lukemin 21-12, 21-11. Siitä tulee sellainen olo, että ehkä sitä on vähän kehittynytkin eikä vain junnaa paikallaan.
Finaalissa sitten vastaan tulikin sama vastustaja, jolle olen jo pari kertaa hävinnyt. Eka erä meni ihan hyvin ja hävisin niukasti (18-21), mutta en saanut sellaista voitontahtoa päälle sekarihäviön jälkeen ja tajusin liian myöhään, että olisin voinut voittaakin. Toka erä menikin taas täysin omien virheiden piikkiin (ja vastustaja lopetti niiden tekemisen), niin en saanut kuin 14 pistettä. Noh, kakkossija kuitenkin! Ja parannusta aiempiin lukemiin tuota vastustajaa vastaan, kun ekalla kerralla en saanut kuin 9 ja 6 pistettä ja tokalla kerralla hävisin jo vähän vähemmän naurettavin lukemin (paitsi eka erä) 6-21, 19-21. Ehkä ensi kerralla saan vietyä sen vähintään kolmeen erään.

Muuten olenkin tässä tasapainotellut koulujuttujen, treenien ja kavereiden suhteen. Jokaiselle yrittää antaa vähäsen aikaa, niin tuntuu että on koko ajan menossa. Koulussa on pari ryhmätyötä käynnissä, jotka vaativat aina veronsa, kun monta ihmistä yrittää sovittaa aikataulunsa yhteen. Lisäksi gradunohjaaja väheksyi tutkimussuunnitelmaani niukaksi, vaikka olin käyttänyt monta tuntia sen parissa. Agh, koulu ei kinosta tällä hetkellä.
Lisäksi olen vihdoin ja viimein päässyt sijaistamaan, niin nekin ovat vieneet aikaa. Yhteensä olen sijaistanut kolme päivää, joskin ne ovat olleet muuta kuin omaa alaa. Kohta on tulossa kuitenkin kolmen päivän sijaisuus, joka on sitten ihan äikkää. Vihdoin saan jalkaa oven väliin. :) Olen hakenut myös syksylle pidempiä, vuoden mittaisia sijaisuuksia, mutta ne taitavat jäädä saamatta, kun vaaditaan enemmän työkokemusta.

Kesä onkin nyt näillä näkymin työtön. Muutamiin paikkoihin hain, kaikista tuli "valitettavasti ei kiitos". Yhteen paikkaan olin päässyt pitkän prosessin jälkeen vikoihin haastatteluihin asti, joissa sitten tie nousi pystyyn. Hain harjoittelupaikkoja, tavallisia kesätyöpaikkoja ja pienempiä töitä, mutta kaikista sama virsi. Toivottavasti nuo sijaisuudet lisääntyisi, jotta selviän taloudellisesti kesän yli...

Mutta! Kevät lähestyy loppuaan (vai talvi, kun ulos katsoo). Kurssit alkavat olla loppupuolella, ja gradu pääsee pian toden teolla käyntiin. Syksyllä sitten valmistutaan! Kevätkausi sulkapallon osalta vasta kiihtyy, kun tulossa on ainakin vielä kahdet kisat, joihin osallistun. Ja ensi viikonloppuna menen katsomaan ja rajatuomaroimaan huippusulkapalloa, kun Finnish Open pelataan Vantaalla. Ja tarkoitus olisi löytää hyviä tarjouksia ja ostaa ainakin kengät, ehkä mailojakin! Ja ehkä vaatteitakin ja...

Näihin tunnelmiin, näihin ajatuksiin. Hauskaa kevättä! ♥

Mä joka kesä töitä teen... ehkä?

Hei rakkaat ystävät, hyvää ystävänpäivää (näin päivän myöhässä)!

Koulu on startannut jo aikapäiviä sitten, ja kohta on kolmas periodi pulkassa. Olen ollut nyt viron kurssilla verestämässä kielitaitoa, ja on kyllä tullut tarpeeseen: yllättävän paljon oli jo ehtinyt unohtua. Lisäksi gradusemma alkoi, joten olen nyt virallisesti graduntekijä! Olen jo saanut asioita tehtyä gradun eteen: olen haastattelut viittä ihmistä (plus kahta testihaastatteluja varten) ja olen yhden haastattelun saanut litteroitua. Työ jatkuu vielä jonkin aikaa, kun litterointi on melko aikaa vievää puuhaa... Kuitenkin huhtikuun loppuun mennessä olen suorittanut kaikki kurssini (lukuun ottamatta tuota gradusemmaa), joten loppu lähestyy!

Ärsyttää, etten ole vielä tehnyt ollenkaan sijaisuuksia. Olen yrittänyt paria paikkaa hakea, mutta niistä on aina tullut vastaukseksi "valitettavasti valinta ei kohdistunut sinuun". Laitoin myös sähköpostia lähikouluihin ja entisiin kouluihin, joita itse olen käynyt, mutta eipä niistäkään ole mitään kuulunut. Tuntuu, että sijaiseltakin odotetaan jo kokemusta sijaistamisesta, mutta kun ei saa sitä ensimmäistäkään mistään, niin on vaikea olla kokemusta. Toistaiseksi myös aikataulut ovat olleet hankalat, kun kursseilta on huono olla pois ja mahdolliset sijaisuudet sattuu usein juuri niille päiville. No, kohta multa loppuu kaksi kurssia (tosin tulee yksi kurssi tilalle), niin ehkä sitten pystyn paremmin ja aktiivisemmin yrittämään.

Tästä päästään aasinsiltana kesään. Ahdistaa, etten saa töitä. En kuitenkaan haluaisi tehdä TAAS jotain täysin turhaa työtä, joka ei liity omaan alaan mitenkään. Hain paria harjoittelupaikkaa, joista jo parista tuli vastaus, että ei kiitos. Yhdestä vielä odotellaan vastausta... Jos en saa sijaisuuksiakaan tämän enempään, ajaudun konkurssiin. Pakko siis alkaa etsiä kesätöitä. Paikat ei vaan houkuttele, kun aina vain kaupan kassaa tai muuta vastaavaa. Enkä kyllä ole ikinä niille kaupan kassoillekaan päässyt, joten en tiedä, mitä hekin haluavat myyjiltään. Toivottavasti ensi syksy olisi vähän valoisampi työllistymisen suhteen. Ja ainahan mä voin kirjoittaa koko kesän gradua!

Sitten pari sanaa sulkapallosta! Kahdet kisat takana, toiset olivat oman seuran kisat. Molemmissa tuli jopa menestystä! Ekoissa kisoissa voitin yhden kaksinpelin, hävisin seuraavan. Sama virsi toisissa kisoissa. Ekoissa kisoissa taas nelurissa päästiin semifinaaliin asti (kolme voittoa). Semeissä tuli sitten takkiin, mutta oli kiva rikkoa häviöputki! Omissa kisoissa taas nelurissa tuli kirvelevä tappio, kun oma peli romahti juuri ratkaisevissa pisteissä sellaista paria vastaan, joka voitettiin ekoissa kisoissa. Sekarissa puolestaan oli omissa kisoissa parempi tarina: kolme voittoa, joiden avulla oltiin finaalissa! Siellä sitten tulikin kova pari vastaan, ja hävittiin. Mutta hyvä A-luokan avaus! Seuraavat kisat ovatkin sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, kun kisoja on todella vähän ennen huhtikuun loppua lähelläkään pääkaupunkiseutua. Palataan siis astialle tuonnempana!

Siinä taas muutamat edustavat ilmeet.. :D

Helmikuu lähestyy loppuaan, ja kohta on taas mun synttärit! Tällä kertaa sitä ollaan eletty jo neljännesvuosisata. Tämän kunniaksi mun synttäribileissä on pieni teema: viime vuosisata. Eli tyylejä ja musiikkia edellisiltä vuosikymmeniltä. I'm looking forward to it..!

Ilusat kevadet kõikidele inimestele! :)

Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, maaarraskuu! (ja joulukuu ja vuodenvaihde, hups)

Uusi vuosi, uudet kujeet!
...ja vanhat tapahtumat.
Syksy vähän niinku vaan hujahti! Aina kun muistin blogin kirjoittamisen, mulla ei ollut aikaa, ja aina kun mulla oli aikaa, unohdin koko blogin. :D
But now, may I present to you... syksy 2017!

Syyskuu

Koulu alkoi/jatkui. Kisakausi myös starttasi. Ja mukavasti starttasikin, kaksarissa pääsin hopeasijoille (oli kyllä pieni luokka, mutta silti)! Nelurissa ei sujunut, kun oma pari sairastui ja sain avoimena ilmoittautuneen tilalle.

Hikinen akka kisapaikalla!

Oli myös nätti syksyn alku.

Tää on oikeesti lokakuulta.

Tääkin on lokakuulta. Sani ♥

Lokakuu

Lisää kisoja, joissa menestys ei ollut mitenkään ihmeellisempää. Sekarista taisi tulla jopa pari voittoa, mutta ei luokkavoittoja. Koulun suhteen oli jonkin verran tekemistä.
Käytiin Lintsillä Valokarnevaaleissa! Oltiin aikaisin liikkeellä, joten ei ollut hirveesti ihmisiä eikä vielä niin paljon nättejä valoja. Mutta ilta siitä pikkuhiljaa hämärtyi ja kylmeni, jolloin me hipsittiin kotiin, kun muut vasta saapui paikalle.

Marraskuu

Pari kurssia alkoi, joten tekemistä piisasi. Koko ajan sai olla tekemässä jotain palautettavaa tehtävää. Hölmöintä on, kun tutkintovaatimukset muuttuivat ja kaikki kurssit ovat nyt viidellä jaollisia (eli lähinnä 5 op:n kursseja), niin työmäärät vaihteli tajuttomasti. Kurssi, joka oli ennen ollut 4 op:n kurssi, oli työmäärällisesti vähäinen: kerran viikossa luento ja 5-sivuinen loppuraportti, jonka sai kirjoittaa ryhmissä. Kirjoitin parin kanssa ja mun osuus oli n. 2 sivua, parin osuus 3 sivua. Versus toinen 5 op:n kurssi, jossa tekemistä oli vähän liikaa: neljä palautettavaa tekstiä (sivumäärät jokaisessa n. 2 sivua), kaksi kertaa viikossa luentoja, melkein joka kerralle luettavana jokin artikkeli ja kotitentti, jonka kirjoitusmäärä yhteensä n. 3 sivua. Eli ei kovin tasaista tuo opintopisteiden jakautuminen.

Marraskuussa oli paljon myös vapaa-ajan toimintaa. Kisoja, leffassa käyntiä (Yösyöttö, Breathe), kavereiden näkemistä (ja kaverin baby showerin järkkäämistä), yhet tuparit, eräänlainen sukukokous (sitä ei voi selittää lyhyesti, niin olkoon tuo osuvin kuvaus :D) ja kylpylässä käyntiä. Kylpylä oli Heinolassa, Kumpeli nimeltään. Ihan kiva peruskylpylä. Saipahan ainakin rentoutua, mikä sopi tähän kuuhun loistavasti.

Näkymä hotellihuoneen parvekkeelta.

Marraskuussa myös meidän pieni Sani täytti pyöreitä, kokonaiset 10 vuotta tuli täyteen! Ihmiset aina yllättyy, kun kuulee meidän mummelin iän. Se ei ole yhtään harmaantunut, ja käytös on kuin 2–3-vuotiaan nuoren koiran. Se on sellanen teräsmummo. ♥ Tosin nyt tässä vuoden sisään tuntuu, että meidän mummo ei ole enää ihan nuori, kun pieniä terveydellisiä juttuja on tullut, kuten silmätulehdusta ja vatsaan jotain ihottumaa. Mutta onneksi suuremmilta jutuilta ollaan vältytty.

Synttärisankari sai hienon lahjapaketin. :D ja muuttui phalènesta papilloniksi.

Joulukuu

Tällä tavalla joulukuu alkoi:

Sen jälkeen sitä lunta ei juuri ole ollutkaan.

Kouluhommia riitti vielä jouluviikolle, kun olin laiska enkä jaksanut tehdä asioita hyvissä ajoin ennen deadlinea. Lisäksi mulla oli muutama työpäivä. Mutta sen jälkeen sai sitten lepäillä ja lomailla!
Kisakausi päättyi myös, kauden vikoista kisoista jäi saaliiksi semifinaalipaikka sekarissa. Treenien loppumisen jälkeen oli vaikea saada itseä motivoitua liikkumaan, kun en edelleenkään tykkää yhtään lenkkeilystä tai kuntopiireistä.

Ja sitten oli joulu! Käytiin aamupäivästä Mikon mummia katsomassa, minkä jälkeen menimme Mikon porukoille joulupuurolle. Mikko toimi myös joulupukkina, kun 3-vuotias kummityttömme halusi tänä vuonna sellaisen. :) Jaettiin lahjat, ja sen jälkeen me kaksi menimme minun vanhempieni luokse. Siellä söimme joulupöperöt (meidän perheen perinneruuat: joulukinkku, karjalanpaisti, peruna-, lanttu-, porkkana- ja kaupan valmis perunasoselaatikko, karjalanpiirakat ja munavoi, punajuurisalaattiin jatkettu rosolli ja herneitä). Syöminkien jälkeen jaettiin lahjat ja vietimme iltaa iKnow-lautapeliä ja Crash Bash -pleikkapeliä pelaillen. Sieltä sitten taksilla kotiin, jossa vielä annoimme toisillemme joululahjat.

Kuusi kotona!

Kuusi Mikon porukoilla!

Kuusi mun porukoilla!

Joulu-Sani!

Joulupöytä!

Mun joululahjat (plus kuvasta puuttuva uusi mailakassi)!

Tein myös piparkakkutalon! :D

Sitten oli uusi vuosi. Siitä ei ole ihmeempää sanottavaa, vietettiin se kahdestaan ja käytiin räjäyttää pari rakettia. :)

Mitä muuta?

Uusi vuosi käynnistyy nyt (näillä näkymin) viimeisellä opiskeluvuodella. Graduseminaari alkaa nyt tammikuussa, ja ensi joulukuussa olisi tarkoitus valmistua. Toivottavasti! Se tarkoittaa myös, että jos ja kun saan opiskelut suoritettua, meidän pitää alkaa etsiä uutta kämppää. Ollaan jo kateltu asuntoja, mutta vielä ei ehkä olisi paras mahdollinen aika muuttaa (opiskelut kuitenkin edelleen Helsingissä ja kämppä luultavasti jostain muualta), joten onneksi ei ole kiire. :) Gradun lisäksi ei hirveesti ole muuta opiskelua jäljellä, pari kurssia tänä keväänä. Yritän saada mahdollisimman paljon sijaisuuksia, jotta saisi vähän jalkaa oven väliin (ja rahaa).

Sulkapallon suhteen mulla on pari asiaa. Ensiksi: nousin sekarissa A-luokkaan, joten olen nyt kolmen A:n nainen! Tavoitteena on myös pärjätäkin näissä joka luokassa. Joten toiseksi: mun tavoitteena vuodelle 2018 on pärjätä jokaisessa pelimuodossa paremmin kuin viime syksynä. Olisi aika ruveta voittamaankin niitä pelejä joskus. Kauden vikoissa kisoissa pääsin kaksarissa hetkellisesti sellaiselle tasolle, jolla haluisin pelata muulloinkin. Se vaatii vain vähän kovempaa kuntoa, että jaksan ylläpitää sellaista tempoa. Nelurissa puolestaan oli syksyllä huono arpaonni ja huono onni ylipäätään. Pari sairastui, tuli todella vaikea pari vastaan (enemmän Valio-tasoa), ei pelityylit kohdannut ja tiukka peli päättyi häviöön. Muun muassa tällaisia kisoja oli koko syksy täynnä. Viime keväänä meni paljon paremmin, joten tänä keväänä paluu siihen, kiitos.

Erityisiä uuden vuoden lupauksia en halua tehdä, mutta tavoitteita on hyvä olla! Joten tavoitteet/lupaukset 2018: valmistun tämän vuoden lopussa ja pärjään paremmin sulkkiksessa. Ja ehkä voisin yrittää kirjoittaa blogiinkin hieman useammin.. :D

Hyvää uutta vuotta 2018, olkoon tämä vuosi hyvä vuosi!

(Otsikko Miljoonasateen Marraskuusta.)