Lomalla viimeinkin... ja miten se nyt jo loppui?!

Loma mennä hurahti liian nopeasti! Huomenna on taas paluu koulunpenkille...

Pikkujoulut ja varsinainenkin joulu meni mukavissa tunnelmissa. Pikkujouluissa loppujen lopuksi pelailimme pantomiiminä leffojen arvailua (lapussa leffan nimi, ja esitetään pantomiiminä), mikä olikin ihan hauskaa. Kaikennäköisiä jouluherkkuja oli myös tyrkyllä – totta kai (ja myös vähän vähemmän jouluisia herkkuja)!

Jouluna puolestaan juoksimme paikasta toiseen: Ensin mä ja Mikko oltiin erillämme, minä omien porukoideni luona ja Mikko omiensa luona. Sitten Mikko tuli meille, josta taas menimme heille. Illasta taas lähdimme yhdessä kotiin viettämään loppuaatto kahdestaan. :) Kuusikollaasi:

Meidän oma kuusi

Mun porukoiden kuusi

Mikon porukoiden kuusi

Kuusen vartija :)

 Joulun jälkeen on ollut toisaalta rauhallista, toisaalta kaikenlaista pikku tapahtumaa koko ajan. Tässä oli esimerkiksi kummityttöni (Mikon siskon tyttö) nimiäiset tapaninpäivänä! Söpö pieni vauva, vaikka en koskaan olekaan mikään vauvafani ollut. Julkaisukelpoisia kuvia ei ole, sillä joko niissä on aivan järkyttävä ilme tai muiden ihmisten rajaaminen ei onnistu (ja en vauvastakaan kehtaa kuvaa laittaa tänne). :)

Uutenavuotena taas kävimme Mikon perheen kanssa syömässä ravintola Saagassa, jossa oli kyllä hyvää ruokaa, voin suositella ainakin leipäjuustoannoksia! Menimme siitä sitten Mikon siskolle, kunnes kaheltatoista paukatettiin pari rakettia ilmaan. Juopuneet opiskelijat eivät ole kyllä mitään turvallisinta rakettien lähettäjäsakkia, sillä jotkut onnistuivat räjäyttämään patasysteeminsä (tai mikä lie, useampi ammus siitä tuli) maan tasolla, ja yksi raketeista paukahti melkein ikkunaan ja toinen ihmisiä päin. Sani oli meillä silloin, laitettiin sille soimaan rauhoittavaa musiikkia, vaikkei se koskaan ole pelännyt raketteja. Nuo paukahtelivat niin lähellä, että ajattelin musiikin häivyttävän pauketta. Ei ollut kuin puhelin mukana, joten kuvien laatu sen mukainen:

Käytiin kisoissa tammikuun ensimmäinen viikonloppu! Ei oltu pelattu aivan hirveästi loman aikana, joten varsinkaan yhteispeli ei sujunut ja hävittiin sekari helpohkoille vastustajille. Voitin yhden kaksarin, minkä takia sain hopeamitalin! :D Meitä oli luokassa vain kolme, so... Neluria lähdin vähän randomisti kokeilemaan, kun paikan päällä kuuluteltiin, että tarvittaisiin neluripari A-luokkaan. Minä olin rohkea ja lähdin yrittämään. Ja yllättävän hyvin meni, ei se taso ollutkaan aivan päätä huimaavan paljon suurempi kuin oma tasoni tällä hetkellä on. Voittoja ei kylläkään herunut.

Oltiin Mikon kanssa keskiviikosta lauantaihin Vuokatissa! Varattiin edeltävänä sunnuntaina hotelli ja autolla köröteltiin sinne. Melko pitkä ja väsyttävä matka se on kyllä ajaa, mutta nyt olen tehnyt oman pohjoisennätykseni (pohjoisin Suomen paikka, jossa olen käynyt). Käytiin torstaina hieman hiihtelemässä pikku lenkkejä ja käytiin isossa pulkkamäessä, oli aika hauskaa! Perjantaina puolestaan käytiin 12 kilometrin hiihtolenkillä, hiihdettiin eräälle kahviolle ja takaisin. Samana päivänä menimme myös käymään Katinkullassa kylpylässä, minkä jälkeen totesimme, että emme vain ole oikein kylpyläihmisiä, ei jakseta vain lillua niissä altaissa.
Mutta maisemat oli hienot, sää oli hyvä, vaikka välillä tuiskuttikin lunta reippaammin, ja lunta oli tarpeeksi. Siellä sentään oli kunnon talvi, toisin kuin täällä etelässä käy lämpötila välillä plussalla, jolloin lumi sulaa, ja tulee jäistä, kun taas pakastuu.

Laskettelurinteitä käytiin vilkaisee!

LUNTA!

Korkealle hiihdettiin.

Paluumatkalla näkyi hassu sääilmiö, kun olimme tulossa eräälle sillalle: koko järven jään yllä leijui sankka sumu.

Joo kännykällä otettu...

Viimein päästään tähän päivään. Oltiin siis veljeni synttäreitä juhlistamassa porukoillani kahvittelun merkeissä. Menin itse suoraan Helsinkiin tapaamaan vielä opiskelukavereitani, joista toisen näen huomenna koulussa ja toista en näe pitkään aikaan, kun hän lähtee vaihtoon!
Olen pohdiskellut kauheasti omaa vaihtoon lähtemistä. En ole vielä edes maata osannut valita, mutta Ranska tai Englanti se on. En tiedä, missä välissä. Aluksi ajattelin, että maisterivaiheessa olisi hyvä, mutta totesin, ettei mulla olisi mitään opiskeltavaa enää silloin: kirjallisuutta ei ole silloin enää, ja suomen kieltä ja pedagogisia opintoja on vähän hankalaa opiskella ulkomailla). Joten jos vaihtoon haluan, lähdön hetki koittaa joko ensi syksynä tai keväänä. Mutta apua – haut alkavat jo ihan kohta, mulla ei ole rahaa ja aagh. Kauhea paniikki iskenyt tästäkin, kuten muutenkin koulusta.

Ah, koulu. Jatkuu huomenna. HUOMENNA. Olen leväperseillyt koko loman tekemättä tai pohtimatta mitään koulujuttuja. Unirytmini on aivan sekaisin, ja pitäisi herätä puoli kasilta kahtena päivänä putkeen... Ilmoittauduin viron jatkokurssille, enkä ole vilkaissutkaan koko oppikirjaa vuoteen. Huomenna pitäisi taas jotenkin muistaa jotain. Ja kirjallisuuskurssi alkaa tiistaina. Kirjalista oli valmiiksi netissä, ja lainasin kirjat suhteellisen ajoissa, mutta olen lukenut ensimmäistä kirjaa 20 sivua. Kirjat ovat 500–700-sivusia järkäleitä, enkä ole mikään nopein lukija. Kevään aikana tarkoitukseni oli käydä muutama kurssi kirjatentteinä, mutta nyt kun kursseja onkin tämän verran, niin en tiedä, missä välissä kerkeen lukemaan niitä varten. Ja näitä idioottimaisia kirjallisuuskursseja ei järjestetä luentokurssina koko keväänä. Tasan yksi oli, ja se keikkuu jo lukkarissa. Näissäkin kurssijutuissa pitäisi päästä eteenpäin, jotta valmistuisin edes jotenkin aikataulussa. Hyvä, näin sitä taas pitää Laura.

Ja koulusta valittamisen jälkeen taas muihin asioihin. Tulevia tapahtumia, ööh. Helmikuussa on kisat? :D Tammikuu on vielä (kerrankin) apposen auki, enkä ole onnistunut buukkaamaan sitä aivan täyteen. Jes, ehkä ehdin opiskellakin! (Niin varmasti.)

Ja niin, hyvää alkanutta vuotta 2015! Aloittakaamme vuosi hyvin! :)

Joulu lähestyy ja urheilu vähenee, niin sitä pitää!

"Joulu on taas, joulu on taas..."
Ollaan päästy jo joulukuun puolelle! Kaiken näköistä on taas ehtinyt tapahtua.

Kisat todella siis oli ja meni, ei kyllä menneet mitenkään parhaimmalla mahdollisella tavalla. Häviöt kaksarissa, vaikka kaksi peliä olikin. Sekarissa samoin kaksi peliä, joista toinen peräti voitettiin. Syyskauden osalta kisat olivat tässä, ei ole pahemmin ollut aikaa. Mutta keväällä sitten taas, heti tammikuun ekana viikonloppuna Mikkeliin kisaamaan!

Käytiin mökilläkin tuossa eräs viikonloppu taas, en kyllä taas tehnyt oikein mitään muuta kuin luin. Lukemista onkin riittänyt, ja olen viimein saanut kaikki pakolliset kirjat ja kurssimateriaalit luettua ja tenteissä on käyty! Tulokset saadaan mahdollisesti joskus... :b Mutta ihanaa, kun ei tarvitse enää murehtia kouluasioita ja voi aloittaa joulunodotuksen! (Mikä tosin ei vielä ole iskenyt, kun tuo sateisen harmaa sää ei oikein ole omiaan luomaan joulutunnelmaa...)

Marraskuussa lumi tuli ja meni, Sanikin ehti vain hetken nauttia siitä.

Tein itelleni joulukalenterin... :'D

On tässä ollut parit synttärien vietotkin, muun muassa Mikon. Käytiin silloin katsomassa Matkijanärhi osa 1: Ei ollut kovin mielenkiintoinen, kuten arvelin jo etukäteen. Kirjassa tapahtumat painottuivat loppuun, joten niin se menee näiden leffojenkin kanssa, kaikki tapahtumat vasta kakkososassa. Mutta oli siinä hyviäkin puolia, esim. tarinankerronta ei etene liian nopeasti ja mitään oleellista jää puuttumaan.

Pikkujouluissakin kävin marraskuun lopulla. Omatkin pikkujoulut lähestyvät, vähän on hankaluuksia keksiä tekemistä ja tarjottavaa. Mielikuvitukseni ei ole paras mahdollinen, mikä vaikuttaa esim. tulevaan joululahjaetsintään...

Tällä viikolla on viimeinen luento, jolloin koulun osalta voi sanoa goodbye tammikuuhun asti. Menen loppuviikosta töihin, käyn taas avustelemassa joululahjojen paketoinnissa ja lähettämisessä. Viikonloppuna mennään katsomaan Hobitti! Trailereista ei ole herännyt mitään erityistä vau-fiilistä, mutta kyllä mä olen silti odottanut tämän leffan näkemistä. Sunnuntaina käydään myös porukoiden kanssa keilaamassa, siitä onkin kulunut taas jo jonkin aikaa, kun oon käynyt viimeksi.

Olen ihmetellyt tässä jo pidemmän aikaan, mihin mediasta on kadonnut kaikki urheilulajit. Jos on joku julkkisjääkiekkoilija/-jalkapalloilija, niin siitä kyllä uutisoidaan melkein joka päivä. Tavallisille ihmisille mainostetaan kauheasti kävelyä/hölkkää, joogaa, pilatesta tai jotain fitness-/salitreenailua. Miksi tavallisille ihmisille ei ole muita urheilulajeja? Nuo ovat tietenkin helppoja lajeja aloittaa milloin vain eikä vaadi juurikaan mitään tarvikehankintoja, mutta kaikki eivät vain ole kiinnostunut noista. Kuten minä.
Toinen asia, jota olen pohtinut, on se, miksi urheiluseuroissa suositaan vain lapsia. Viisi vuotta sitten etsiessäni harrastusta en löytänyt juurikaan lajeja, joissa 16-vuotias olisi voinut aloittaa aivan beginner-tasolta. Yritin etsiä luistelu- ja yleisurheiluseuraa, mutta taitotaso ei oikein riittänyt. Pitää joko olla taaperoikäinen, että pääsee johonkin leikkiryhmään aloittamaan, tai kymmenen vuotta harrastanut kilpailija, koska valmennusryhmät on järjestetty kutakuinkin näin: aloittelijat 7–10-vuotiaat, jotka opettelevat tekniikan; kehittyneemmät 11–13-vuotiaat, jotka ovat jo oppineet alkeet; kilpataso 14->-vuotiaat, jotka haluavat kehittyä ja kisata. Joissain lajeissa saattaa olla myös ns. aikuisryhmiä, joihin pääsee vain yli 18-vuotiaat, ja yleensä niissäkin vaaditaan, että on kokemusta. Näin on esimerkiksi meidän sulkkisseurassammekin. Aloitin sulkkiksen juuri siinä rajalla, että pääsin alkeisryhmään, jonka ikäraja oli 16. Sittemmin sekin järjestelmä on vaihtunut ikäluokkakohtaiseksi.
Tiedän muitakin kohtalotovereita, joilla on ollut vaikeuksia löytää lajia itselleen juurikin näiden ryhmien takia. Toki ymmärrän, ettei jokaisella seuralla ole resursseja ja tarpeeksi innokkaita aloittajia, jotta ryhmää olisi tarpeellista järjestää. Mutta samaan aikaan uutisoidaan ihmisten ylipainosta ja siitä, kuinka ihmiset eivät innostu liikunnasta. Jos lajivalikoima, joita aikuisetkin voivat aloittaa, on niin suppea, ei ole mikään ihme. Aina sanotaan, että kokeile monia lajeja, jotta löydät sen omimman, mutta hankalaahan se on, jos mistään ei ole mahdollisuuttakaan aloittaa. Liikuntaharrastus jossain seurassa on näköjään hukkaan heitetty mahdollisuus, jos ei ole aloittanut lajia jo lapsena. Tosin positiivisena poikkeuksena (jota itse olen harrastanut) on esimerkiksi ratsastus, jossa iällä ei ole väliä, vaan taitotasolla. Lisäksi ainakin joissakin seuroissa järjestetään vielä erikseen aikuisryhmiä. Siinä taas tulee rahakysymys vastaan: ratsastus on todella kallis harrastus. Joissain lajeissa saatetaan myös järjestää erilaisia kursseja, jotka voivat olla suunnattu eri-ikäisille, mutta toinen asia, riittääkö se siihen, että pääsee jatkamaan jossain muualla kurssin jälkeen. Ja mitä pienempi paikkakunta, sitä vaikeampaa lajin aloittaminenkin, kun lajeja ei juuri ole eikä seuroilla tarpeeksi kävijöitä. Vaikeaa, täytyy myöntää. Mutta jotain näillekin asioille voisi tehdä. En itse tiedä kyllä mitä.


Tämän avautumisen jälkeen on hyvä lopettaa, rauhallista joulunodotusta!

Ympäri pyörin ajatusteni kanssa

Aika lentää siivillä! Olo on kuin olisin kirjoittanut blogiin vasta pari päivää sitten, mutta siitä onkin jo kohta kuukausi! Ei tässä mitään erikoista ole tapahtunut, mutta pientä väliaikatietoa vain. :)

Brunssi oli oikein hyvä, sellainen hotelliaamiaisen kaltainen. Ehkä hitusen hintava, mutta nyt on ainakin koettu elämäni ensimmäinen brunssi.
Kaksi (kolme) tenttiäkin on ollut, ensimmäisen tentin tulokseen en ollut tyytyväinen, joten kävin uusimassa sen tänään. Meni paremmin (toivottavasti)! Antiikin kirjallisuuden tentti oli aivan omaa luokkaansa, ei siitä sen enempää.. :D

Nuo kurssit loppuivat siis, nyt alkoi niiden tilalla uusi kurssi. Ja voihan jee tätä lukemista taas. Ei se määrä nyt haittaa niinkään, kun ei tarvitse lukea kuin nuo viisi kirjaa. Teksti on ehkä vain hieman vanhahtavaa = hidasta lukea. Ja paksuus on varsinkin Danten ja Cervantesin kohdalla mukava, onneksi ei sentään kokonaan tarvitse lukea (Jumalaisesta näytelmästä vain Helvetti-osa ja Don Quijotesta vain 1. osa).

Taustalla näkyy osa antiikin kirjoista. :b

Nyt voi koulun suhteen hetkeksi hengähtää. Pitäähän tässä palautella taas parit tehtävät – kumma kyllä juuri saman kurssin kohdalla kaikki – mutta seuraavat tentitkin tulevat vasta joulukuussa. Perioditaukokin oli tuossa, jolloin ei tarvinnut luennoilla käydä, mutta tenttiin lukiessa sekin meni.
Käytiin Mikon kanssa mökillä hieman maalailemassa suoja-ainetta tulevaan aittaamme, jota Mikko on nyt muutamat viikonloput rakennellut.

Kaunis ilma tuli silloin, kun piti lähteä.

Kävin myös kokeilemassa tankotanssia! Ja sanotaan nyt näin, että ennakko-odotukset olivat aika stereotyyppisiä. Mutta kyllä se ihan oma lajinsa on, ja en voinut kuin ihmetellä sitä vetäjää, joka pystyi käsiensä varassa vain nostamaan koko kroppansa ylös ilmaan. Mun laji se ei ollut alkuunkaan, en osannut edes peruspyörähdystä tangon ympäri! Joten ei tule musta tankotanssijaa... :D Kuten ei tanssijaa ylipäätään, en halua urheillessani miettiä, miltä näytän (koska näytän urheillessani aina punanaamaiselta ja liian hikiseltä ja ilmeeni ovat mahtavia). Vartalon hallinnasta tosin ei olisi haittaa.

Halloweeniäkin juhlin, tosin viikon etukäteen. Leikin hieman kasvoväreillä ja olin zombi. Kadulla kävely oli hieman häiritsevää, välttelin ihmisiä, varsinkin lapsia.. :D

Huomenna mulla ja Mikolla tulee 2½ vuotta täyteen, luultavasti tehdään jotain kivaa. Tosin vasta päivän myöhässä, koska koulu. Torstaina olisi normaalisti vapaapäivä, mutta tietenkin just tänä torstaina on vierailu Kotuksessa, koska meitä on useampi ryhmä ja se päivä valittiin torstain ryhmän mukaan.

Vähän on nyt vaihtelevia aiheita, pahoittelen. Mutta tänään lueskelin (taas vaihteeksi) käytyä keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. Pointtini ei ole nyt perustella omaa kantaani, joka siis on puolto. Turhauttaa vain lukea näitä "perusteluja", joita käytetään argumentteina sitä vastaan.
"Raamattu sanoo niin" on ehkä pöljin perustelu ikinä. Avioliitto ei kuitenkaan tietääkseni ole vain johonkin uskontokuntaan kuuluville, vaan myös meille, jotka eivät mihinkään kirkkoon kuulu.
"Avioliitto on vain miehen ja naisen välinen asia." Miksi? Siksi, että yksittäisen ihmisen mielipide on, että homous on ällöä ja luonnotonta, avioliiton kuuluisi olla vain miehen ja naisen välinen asia? Kukaan ei perustele tätä mielestäni koskaan hyvin, ainoa perustelu tälle väitteelle on useinkin tuo "se on aina ollut niin". Huoh.
"Lapsella on oikeus isään ja äitiin." Entäs yksinhuoltajat? Jos on esimerkiksi yh-äiti lapsineen, nämä lapset eivät välttämättä ikinä näe isäänsä, ja miehen mallia ei tule kuin sukulaisilta ja ystäviltä, jos äiti päättää elää loppuelämänsä yksin. Ja sitten on näitä isä–äiti-perheitä, joissa on hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Onko sellaiset vanhemmat silti paremmat kuin kaksi isää/äitiä, jotka ovat halunneet lapsen ja tarjoavat sille hyvän kodin ja elämän?
"Lasta kiusataan koulussa." Tämä on ehkä ainoa argumentti, jossa on jotain järkeä. Mutta kuitenkin, ketkäs ne lapset opettaa suvaitsemattomiksi? Aivan, ne heterovanhemmat. Ja koulussa kiusataan niin pienistä asioista, ettei sitä voi estää muuten kuin omien positiivisten asenteiden opettamisella omalle lapselleen. Tosin tuskin kiusaamista saadaan koskaan estettyä täysin, ikävä kyllä. Mutta jostain ne ajatusmaailmat lapsillekin siirtyy.
Ehkä en ole vain nähnyt kunnollisia perusteluja, mutta toistaiseksi tuntuu, että ihmiset, jotka vastustavat, eivät vain halua. Ilman kunnon syytä. Ja luultavasti (erittäin todennäköisesti) tasa-arvoinen avioliittolaki tullaan jossain vaiheessa hyväksymään, joten tämä väittely on pikemmin hidaste ja jarru kuin todellinen este. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni, älkää kukaan vetäkö hernettä nenään. :)

Kisat ensi viikonloppuna! Saa nähdä, miten sujuu. Kaksinpeliä on väännetty treeneissä melko paljon, joten se nyt sujuu joten kuten, mutta sekanelinpeli... Ollaan pelattu sitä kerran koko syksynä, hups. Voi tulla B-luokassa rökäletappio. :D

Hieman sekava päivitys! Mutta tällä kertaa tässä kaikki, ensi kertaan!

Eesti, Eesti, Eesti, on my mind!

Koulu siis alkoi ja yhtäkkiä on hujahtanut jo yli kuukausi! Mihin se aika oikein kuluu?

Koulussa on ollut hieman kiire. Kirjallisuuskursseja varten pitää yllättäen lukea paljon. Eräälle kurssille luemme yhden kirjan per viikko ja kirjoitamme siitä esseen. Nyt on viimeinen kirja menossa, jee! Antiikin kurssi hirvittää, siihenkin kirjoja löytyy seitsemän kirjaa, enkä ole aloittanutkaan. Ja ai niin – pitää olla luettuna tämän kuun viimeiselle viikolle. Tullee kiire...

Mutta mitä kaikkea muuta onkaan tapahtunut kuukauden aikana? Kaikkea pientä. Treenit alkoivat jo itse asiassa elokuun puolella, ja Mikko on ollut paljon töiden loppumisen jälkeen poissa: mökillä rakentamassa, Norjassa siskonsa luona...

Ehdimme kuitenkin käydä Tallinnassa pari viikkoa sitten, viivyimme lauantaista maanantaihin. Oli mukavaa vähän irtautua arjesta ja tutustua Tallinnaankin hieman paremmin kuin mitä kerkee normaalilla reittimatkalla, jolloin on aikaa olla maissa reilu kolme tuntia. Kiertelimme vanhaakaupunkia (vanalinn), kävimme syömässä ja nautimme hotellimme spa-hoidoista. Mä kävin jalka- ja kasvohoidossa ja meillä oli yhteinen aromikylpy.

Matkaa hotellille oli jonkin verran, se oli vanhankaupungin toisella puolen, Meriton Grand Conference & Spa Hotel. Se, mistä tykkäsin Tallinnassa eniten, oli sen vehreys. Puistoja ja muuta vihreää oli paljon enemmän kuin Helsingissä, joka on lähinnä moderni betonikaupunki, josta puistoja löytyy sieltä täältä pieninä pläntteinä. Tallinnassa vihreä kasvillisuus on läsnä lähes kaikkialla. Kauniita puita ja puistoja ympäriinsä.

Tämä oli aivan lähellä hotelliamme, vanhakaupunki alkoi siitä.

Kaunis, iso puisto tuon ylemmän kuvan vieressä.

Ehehe, oli niin hauskaa. :D Luulen sen tarkoittavan taivutettua muotoa sanasta 'oikeus'. Kohtu tee, oikeuden tie.

♥!

Ystävyys. Miksi meidän leffateatterit ei ole tuollaisia?

Mitä ihmettä?

Ja sitten pakolliset parikuvat, otin niitä aika paljonkin, mutta en ehkä tunge tänne kaikkia... :D

Toi puu oli mahtava!

Tällainen varsin kuvapainotteinen matkapäivitys. Kävimme siis syömässä Amarillossa (...mut-ku-siel-on-niin-hyvää-ruokaa) ja Karja Kelderissä, molemmissa hyvää ruokaa, mutta Karja Kelder hintaansa nähden parempi. Ikävä kyllä panin merkille koko reissun ajan tallinnalaiset ihmiset: ei asiakaspalveluväkeä. Hymyä näki todella harvoin ja puhetta ei nimeksikään. En tiedä, ovat he niin kyllästyneet turisteihin, varsinkin suomalaisiin turisteihin, mutta toivon virolaisten ylipäätään olevan ystävällisempiä muualla. Mutta eipä se matkaa pilannut, suomalaisena perusjunttina en ehkä tykkääkään, että tuntemattomat alkavat höpöttää. Kaupunki itsessään on kaunis.

Toisiin aiheisiin, kävin viikko sitten ottamassa jäykkäkouristusrokotteen ja A+B-hepatiittiyhdistelmätokotteen. En ole mikään hirveä neulojen fani, kädet hikosivat ja en pystynyt katsomaan edes hoitajaan, joka piikitti. Onneksi Mikko oli tukena. Hepatiittirokote sattui pistoshetkellä enemmän kuin jäykkäkouristusrokote. Sepä hauskaa, kun se pitäisi kuukauden päästä käydä ottamassa uudestaan ja vielä puolen vuoden päästä kolmannen kerran. Mutta jäykkäkouristusrokote alkoi sattua jälkikäteen paljon enemmän. Käsi oli todella kipeä eikä sitä pystynyt oikein liikuttamaan. Nukkuminen onnistui vain toisella kyljellä, ja siltikin käteen sattui, vaikka sitä piti aivan paikallaan. Lisäksi pistoskohtaan muodostui "pieni" paikallisreaktio, joka oli ensin sellainen golfpallon kokoinen punainen läikkä, mutta kasvoi päivittäin ja maanantaina se olikin 8,5 senttiä leveä ja 16 senttiä pitkä. Terveyskirjaston sivuilla luki, että vain muutamalla prosentilla paikallisreaktio on yli 5 cm, ööh... Ja jossain luki, että alle prosentilla yli 6 cm, mutta se ei ollut täysin varma lähde, vaan vanhentuneen sivun kopioitu teksti. Tiistaina läikkä haalentui ja nyt se on enää muisto vain, mutta vielä viime yönä tuntui sellainen mustelman kaltainen kipu kädessä, kun nukuin vasemmalla kyljellä.

Ei ole tarkoitus pelottaa ihmisiä, jotka ottavat rokotteita. Jäykkäkouristus uusitaan onneksi vain 10 vuoden välein, ja hepatiittiyhdistelmärokote on koko eliniän kestävä. Enkä usko, että kauhean monella tulee muutaman päivän käsikipua ja pientä punaista läikkää kummempaa. Kävin mäkin kuitenkin treeneissä pelaamassa, vaikka käsi ei siitä tykännytkään. Ja se voi olla myös osasyyllinen hitaaseen parantumiseen. Muistakaa siis käydä ottamassa oma rokotteenne, kun sellasen aika on! (Ja se aika on nyt suunnilleen 21–23-vuotiailla, mutta -97-syntyneillä ja nuoremmilla sen aika koittaa myöhemmin, koska heille se on annettu myöhemmin) Tarkistaa rokotekorteistanne, jos sellainen löytyy (minulta ei), tai soittakaa terveyskeskukseen/neuvolaan, jossa teitä on lapsena hoidettu, sieltä sen tiedon pitäisi löytyä. En ole varma, mutta näin mulle sanottiin. Kunnon tietoisku, kuulostan joltain rokotusmainostajalta. :'D

Huomenna menen viettämään kaverini synttäreitä brunssin parissa, se oli yhteislahja toisen kaverin kanssa päivänsankarille. Ja oih, Fazer-kahvilassa!
Tarkoitus olisi tässä marraskuun vaihteessa käydä pitkästä aikaa taas kisoissa, B-luokkaan nousseeena, saa nähdä, onnistuuko enää. Mutta sitä ennen pari tenttiä odottaa lukemistaan, voisi kenties aloittaa ajoissa (not).

Nauttikaa syksystä, joskin sateisesta sellaisesta tällä hetkellä!

"Eesti, Eesti, Eesti, kaipaan sinne perkeleesti!" Otsikkokin samaisesta biisistä, Juice Leskisen Eesti-kipaleesta.

Onnea ystävien parissa ja murhetta koulun kanssa

Kesä lähestyy loppuaan, ja syyssateet ovat alkaneet. Kurssi-ilmoittautumiset on hoidettu ja koulun alkuun valmistauduttu. Silti vähän haikeaa, että kesä loppuu... niin kuin joka vuosi.
Kesää odotetaan monta kuukautta ja sitten se tulee ja menee niin nopeasti, että tuntuu kuin siitä ei olisi kerennyt nauttimaan tarpeeksi. Mulla ainakin välillä on sellainen olo, vaikka en ollut töissäkään kesällä kesäkuuta lukuun ottamatta. Mutta onneksi opiskelen sellaista alaa, joka kiinnostaa, eikä kouluun palaaminen harmita oikeastaan ollenkaan. Vähän ärsyttää, kun joudun ottamaan yleisen kirjallisuustieteen sivuaineeksi, koska haluan äidinkielenopettajaksi. Lähdin opiskelemaan suomen kieltä, mutta nyt tuntuu, että joudun opiskelemaan kirjallisuutta enemmän. Onhan sekin ihan kivaa, mutta silti, pitää nyt vähän valittaa!

Mutta joo, elokuussa sattui ja tapahtui paljon. Kävin serkkuni rippijuhlissa. Kaverillani oli polttarit, jotka olivat kyllä ihan hauskat. Tein muistoksi koko päivästä polttarikansion, jonka annoin häitä edeltävänä päivänä hänelle. Kaverini tykkäsi kyllä todella paljon ja kiitteli kovasti.

Halusin huomion pois henkilöihin liittyvistä seikoista ja blurrasin nimiä ja ihmisiä. PÄÄTARKOITUS näissä kuvissa siis oli itse polttarikansio: tällainen kyhäelmä siitä tuli. Aikaa ja vaivaa kului, mutta kiitokset ja fakta, että tämä pääsi näytille häihin, oli mielestäni sen vaivan arvoiset. :) Ja kirja siis oli joku 35-sivuinen tekele, tähän jaksoin laittaa vain kuusi niistä.

Sitten oli myös ne häät. Vähän pihalla olin välillä joistain jutuista, kun tieto ei ollut aina kulkenut ihan hääohjelmaan ja minulle, mutta aivan ihanat häät! Oli kyllä juuri niin hääparin näköiset, ja oli hienoa olla järjestelemässä ja osallistumassa niihin!

Eräs kaverini lähti tässä kuussa myös vaihtoon Ranskaan ja järjestimmekin hauskat ranskalaisteemaiset läksiäiset. Toinenkin kaverini luultavasti lähtee pian vaihtoon Ruotsiin. Olen miettinyt itsekin vaihtoon lähtemistä, mutta vielä on vähän hakusessa muutama asia.
1. Minne? Ennen olin aivan varma, että haluan Englantiin, mutta aloitettuani suomen kielen opiskelun se ei enää ollutkaan niin selvää. Vaihtoehdoiksi rinnalle on tullut Ranska, ja myös Viro vaikuttaa hyvältä idealta opintojeni kannalta. Myös Kanada houkuttelisi, mutta sen etäisyys Suomesta melkein sulkee sen itsestään pois.
2. Millä rahalla? Olen aika köyhä opiskelija, ja vaikka vaihtoon usein saakin tukea ja stipendin sun muuta, niin pakollisiin ja yllättäviin menoihin täytyy varautua. Kaverini sai yli 3000€:n laskun jo ennen vaihtoon menemistään, mikä lisäsi minun huoltani rahojen riittämisestä. On pakko päästä kesätöihin ensi kesänä, tai vaihtoon lähtö jää ikuiseksi haaveeksi...
3. Missä välissä? Olen miettinyt maisterivaiheen alussa lähtöä, kandin tekemisen jälkeen. Mutta haluisin jo nyt. Rahatilanne estää kyllä nyt lähtemisen, enkä ole täysin varma edes maisterin aikana pääsemisestä. Haluaisin käyttää rahaa muihinkin asioihin ja säästän toista tapahtumaa varten, joka nielee myös pennin poikineen. Mutta aika näyttää, onko se sitten siinä neljännen vuoden kynnyksellä vai vasta kenties seuraavana vuonna.


Mutta ajankohtaisempia asioita on alkava koulu. Kirjallisuuden kurssit hirvittää, olen jo nyt käynyt lainaamassa kuusi kirjaa, jotka YHTÄ kurssia varten! Ehkäpä pitäisi ruveta lukemaan niitä kirjoja jo etukäteen, jotta kaikki eivät kasautuisi heti koulun alkuun... Lukemisen iloa siis vain teillekin! :)

Kesä on yhtä juhlaa!

Heipä hei, rakkaat palleroiset! Se on kyllä kumma, miten kesällä aika kuluu ihan supervauhtia. Heinäkuu on jo melkein loppu...

Juhannus oli ja meni, oli melko kylmät oltavat. Ja vähän harmitti, kun Sani oli mukana mökillä, mutta se ei saanut olla kuin vierashuoneessa Mikon siskon allergian takia, joten olin sen kanssa paljon ulkona. Muut lahnasivat sisätiloissa, kun ei ollut mikään paras sää. Mutta ei satanut, mikä mielestäni ei siis ollut este olla ulkona. Mutta ihan kivaa silti oli, kun Sanin kanssa sai olla. :)

Sanilla oli mukavaa!

Vastarannalla oli melkoinen kokko.

Kesäkuun loppupuolella näin aivan hirveesti kavereita, melkein joka toinen päivä oli jotain pientä, mikä tietenkin oli vaan hyvä! En ole kauheasti kerennyt ennen kesää tavata heitä, joten nyt kesän aikana on löytynyt enemmän aikaa heillekin.

Töissä siis olin tuossa yhden viikon, jolloin jouduin aika paljon kantelee ja siirtää tavaraa laatikoihin ja laatikoissa. Selkä huusi hoosiannaa perjantaina... :D

Olin myös kaverini häissä pari viikkoa sitten, ihanat oli. ♥ Vähän erilaisemmat häät, koska hääpari oli mennyt naimisiin jo helmikuussa, joten nyt oli vain juhla. Nappasinpa morsiuskimpunkin, mitähän se tuo tullessaan, jos on taikauskoa. ;)

Morsiuskimppu!

Toinen kaverini on nyt myös menossa naimisiin elokuun puolella, olen hänen toinen kaasonsa. Tämä kaksi kaasoa -juttu on tuonut vähän stressiä, sillä en ole hänen tuttavansa muuten kuin morsiamen kautta, joten hääjuttujen järjestely on vähän hankalaa. Ja polttarit ovat minun vastuullani, joten se vasta ongelmallista onkin, kun en tunne oikeastaan ketään ja kukaan ei vastaile ja ää (kuolen). Mutta kyllä se kaikki tulee olemaan sen arvoista, että saan kaverilleni kivat polttarit ja vielä kivemmat häät!

Nyt on pitkästä aikaa rauhallisempi viikonloppu: mulla ei ole mitään, Mikolla ei ole mitään, joten saamme olla kerrankin yhdessä. Lauantaina tosin käymme kaverillani, mutta se nyt ei viikonloppua sotke, kun lauantai-illasta voi hyvin käyttää aikaa ystävän synttäreiden juhlistamiseen! Mutta yleisesti menen Mikon kanssa viikonloppuna leffaan ja shoppailee, joten vähän rentoutumista kaiken stressin keskelle. :)

Ensi maanantaina menen pitkästä aikaa ratsastamaan! Sain joululahjaksi lahjakortin yksityistunnille, joten nyt kesällä on hyvä hetki käyttää se. Pääsen hyppäämään esteitä, osaankohan enää... Maastossakin olisi ollut kiva käydä, mutta valitsin nyt kuitenkin esteet. (Maastossa ei ole 100% varmaa, että pääsee laukkaamaan, mutta esteitä ei juuri ylitetä ilman laukkaa, ja laukkaamaan haluan!)

Ensi viikon viikonloppuna onkin serkkuni rippijuhlat, ja menemme mökille siksi viikonlopuksi, jotta olisi hieman lyhyempi matka ajella sitten juhliin. Joka viikonloppu onkin nyt sitten jotain elokuun loppuun asti, mutta viikot ovat tyhjiä. Ne voi hyvin käyttää rentoutumiseen ennen taas koulutyön aloittamista!

Aikaisten aamujen juoksu

Viime kerran synkeistä tunnelmista viimeaikaisiin kuulumisiin!

Toukokuun aikana ei tapahtunut mitään erityistä, lomailin vain. Kävin ristiäisissä, luokkamestaruuskisoissa (tulin 4. sijalle), opettajan pedagogisten opintojen haastattelussa (en saanut opinto-oikeutta) ja sulkkisseuramme päättäreissä.

Nyt kesäkuun olen ollut töissä ja on ollut aika kiireistä. Väsymys on ollut melko suuri varsinkin tällä viikolla, jo neljä aamu peräkkäin, kun herätys on ollut 5.20. En todellakaan ole aamuvirkku, joten tohon aikaan herääminen kerryttää kamalaa univelkaa. En pääse nukkumaan ennen kymmentä. Moni osaa laskea "No mitä valitat, eiks siinä tule 7 tuntia unta?" The thing is, mulle ei riitä niin lyhyet unet, vaan tarviin 9 tuntia unta, etten olisi väsynyt. Enkä joka aamu ole päässyt nukkumaan tasan kymmeneltä, lähempänä yhtätoista. Mutta nyt työt on ohi!

Olen aika paljon mökkeillyt viikonloppuina, juhannus tulee olemaan neljäs viikonloppu peräkkäin, kun menen Mikon porukoiden mökille. Okei, viime viikonloppuna oli Jukolan viesti, joten emme olleet kuin pe-la-yön, jottei tarvinnut herätä niin aikaisin lauantaina. Mutta kai tässä kohta tulee mökkihöperöksi!

Niin, Jukolan viesti! Tai mun kohdalla enemmänkin Venlojen viesti. Osallistuin Mikon suvun (hänen äitinsä puolelta) naisten joukkueeseen. Mulla oli juostavana 3. osuus, joka oli 6,7 km. Olen siis suunnistanut neljä kertaa ennen tätä, ja ne olivat kaikki jonkun kanssa, lähinnä kävellen. Ja ne ovat olleet 3 kilsan mittaisia (of course, ei mennä metässä niin linnuntietä, joten ylimääräisiä kilometrejä kertyy). Enkä ole juossut mitään lenkkejäkään. Treenitkin loppuivat jo toukokuun alkupuolella. Menin siis suunnistamaan heikentyneellä kunnolla, vähällä kokemuksella, ensi kertaa yksin ja pidemmän matkan kuin olen koskaan jaksanut juosta edes hyvässä maastossa. Mutta kyllä oli kivaa! Selviydyin osuudestani 2 tunnissa 14 minuutissa (noita kolmen kilsan pätkissä mennyt n. 1½ tuntia), joten olen melko tyytyväinen. Maasto oli vaikeaa, paljon mäkiä ja jyrkänteitä. Juokseminen oli aika uudenlaista tollasessa rämeikössä, tosin sinne metsään muodostuu aika hyvät urat. Harmittaa parit pummit, kun jouduin etsimään paria rastia aika kauan. Suunnistuksen jälkeen olin aivan puhki, sellasta vuorikiipeilyä se oli ollut! Sen huomasi varsinkin kipeytyneistä lonkista ja reisistä. Olen tyytyväinen kuitenkin itseeni, että pystyin siihen (enkä ollut huonoin)!

Muuten Jukolan viesti oli kiva kokemus. Joukkueemme pärjäsi hienosti, vaikka joukosta löytyi toinen kokematon (kokeneempi kuin minä) ja yksi raskaana oleva. Lisäksi Mikko pärjäsi hienosti, hänellä oli ankkuriosuus, 13,9 km! Eikä hänkään ollut erityisen hyvin treenannut näitä kisoja varten...

Naiset valmistautuvat lähtöön

Minä se siellä (keskellä) tulossa vikalle rastille!

Miehet valmistautuvat lähtöön

Nyt on kaksi viikkoa lomaa, sitten on muutamana päivänä töitä, sitten taas lomailua, joka kestääkin varmaan loppukesän ennen koulun alkamista. Ensi syksyn lukkarista tulee erikoinen, vähän tyhjän näköistä, vaikka 29 opintopistettä olisi tulossa. Ärsyttää nuo yleisen kirjallisuustieteen kurssit, kun ne ovat vain periodin mittaisia. Se tarkoittaa sitä, että saadakseen 5 opintopistettä yhdestä kurssista, joka kestää vain periodin, täytyy tehdä aika hitosti töitä. Ja kirjallisuuden tapauksessa varmaan aika paljon lukemista ja esseitä, jee... En ihan aavistanut, että päästäkseni äidinkielenopettajaksi täytyy ottaa näin paljon kirjallisuuden kursseja, jopa enemmän kuin pääaineessani. Logiikka?

Nauttikaa  kesästä (vaikka onkin näin kylmä) ja hyvää juhannusta! Elkää hukkuko!