Killing loneliness

Yksinäisyys.
Yksinäinen.
Yksin.
Makustelen hetken noita sanoja. Kyllä, kolahtavat ja kovaa.

Lupasin viime tekstissä, etten angstaisi/valittaisi enää yhtään, tiedän. Siksi taidan kertoakin teille tarinan pehmonallesta. Se ei kyllä ole mikään iloinen tarina.
Nalle oli onnellinen. Lapset leikkivät sillä ja pitivät huolta siitä. Kuitenkin leikit harventuivat ja lopulta ne loppuivat kokonaan. Nalle oli surullinen ystäviensä, näiden lasten, menettämisestä. Lapset olivat kasvaneet, menneet eteenpäin, aikuistuneet. Nalle oli jäänyt vanhoihin hyviin aikoihin, eikä ollut paluuta enää niihin aikoihin. Se oli jäänyt yksin pölyttymään, kunnes joku löytäisi sen jälleen. Ja ehkä hylkäisi taas.

Voitte miettiä tarinan merkitystä, en ala sitä analysoimaan sen tarkemmin. Sen sijaan voin ilolla teille ilmoittaa, että pukuoperaatio Hermione on edistynyt! Tämänhetkinen tilanne näyttää tältä:
- oksasta vuoltu taikasauva, joka pitäisi vielä maalata
- isän vanhan kravatti, joka pitäisi myös maalata
- valmis tupamerkki kaapuun
- äidin puoliksi tekemä Rohkelikko-kaulahuivi
- ostetut kankaat, joista mustaa on leikelty sen verran, että etu- ja takapuoli ovat nuppineuloilla kiinni (hihat kuitenkin liian lyhyet, toinen hihanpidennys leikattuna)
Vielä puuttuu sukkahousut, mutta se on aika piece of cake. Kyllä se vielä tästä valmistuu, I hope! :)

Krhm, yo-kirjoituksiin lukeminen on ollut vaihtelevaa. Aloitin maanantaina tekemäni lukusuunnitelman mukaisesti. Seuraavana päivänä en tehnytkään mitään. Kolmantena tein kaiken plus hieman extraa. Neljäntenä en mitään. Tänään (tai no, eilen, perjantaina kuitenkin) tein puoliksi. Huomiseksi olen merkinnyt vapaapäivän, mutta laiskuuteni takia uhraan sen lukemiselle, ollakseni ahkera opiskelija. :))

Hihhei, presidentinvaalit lähestyy (toinen kierros), kai kaikki kynnelle kykenevät menevät äänestämään? ;) Rehellisesti sanottuna mulla ei ole hajuakaan, kumpaa äänestäisin. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Täytyy kai hieman laittaa asioita tärkeysjärjestykseen ja puntaroida omissa vaakakupeissaan. Mutta sinänsä en kanna stressiä, enpähän tule pettymään, jos äänestämäni ei pääsekään presidentiksi.

Jotta saisin pakkaa hieman vielä enemmän sekoitettua, heitetäänpä treenitkin tähän joukkoon! Innostaa, ei innosta, innostaa, ei innosta. Suurimmaksi osaksi innostaa, mutta se heittely tapahtuukin sitten harkkojen aikana. Ennen ja jälkeen treenien odotan niitä. Kun ne sitten ovat, innostus laskee kuin lehmänhäntä loppua kohden. Syitä on monia, kuten suurimpana tekijänä oma huonous. YRITÄN parhaani aina, ANNAN kaikkeni. Sitten kun ei siitä huolimattakaan onnistu, alkaa ketuttaa ja haluaisi lähteä vain kiitää hallista. Mutta motivaattorina toimii nyt tulossa olevat kisat, joihin meinaan mennä kokeilemaan jälleen sekaneluria ja ehkä kaksaria, haven't decided yet. No mutta, suunta olkoon ylöspäin, harjoitus tekee mestarin ja silleens!

Tämä merkintä saattaa vaikuttaa teennäiseltä, jos juuttui ensimmäiseen kappaleeseen ja sen tunnelmaan. Kyllä, se on vallitseva olotilani. Mutta mun on pakko saada muuta ajateltavaa. Seinät kaatuvat kohta päälle, jos tämä sama tahti jatkuu. On pakko etsiä joitain pieniä valonpilkahduksia synkältä ulapalta, jotta joskus näen majakan ja sataman.

Otsikko HIM:in saman nimisestä biisistä.