On tulevaisuus meille auki

Laiskuus iskenyt, eikä aikakaan ole oikein riittänyt. Nyt herätys pahvi, blogi auki ja kirjoittamaan!
"..okei."

Too much has happened lately. Alkukuussa riitti päänselvittelyä aiheen-joka-jääkön-nimeämättä kanssa. Liikaa sydänsuruja niihin aikoihin. Muut kiireellisyydet onkin liittynyt siihen kauan kammottuun TULEVAISUUTEEN. On ollut koulua, kirjoituksia, jatkokoulutusvalintoja ja -pohdintoja, työn etsimistä ja muuta mukavaa.

Tällä hetkellä on vaan aivan liikaa tekemistä, liian isoja juttuja kerralla. Pitäisi jaksaa lukea, pitäisi jaksaa miettiä jatkokoulutuspaikka (sellainen, joka kiinnostaisi vielä lisäksi), pitäisi repäistä jostain kesätöitä. Ihan helppoahan tämä abin elämä on, eikös? Jos vain nyt selviäisi asioista yksi kerrallaan, niin hyvä on (piru vie, ne kaikki vain ovat päällekäin).

No mutta, penkkarit oli ja meni! Puku valmistui mahtavasti edellispäivänä keskiyöllä, jätinpä senkin taas viime tippaan. Puvusta mahdollisesti myöhemmin kuvia, jos jokin on niistä kelvollinen! Abigaalalla alkoi päivä, se nyt oli aika peruskauraa. Lukuun ottamatta äikänmaikkamme "hahmosketsiosuutta", se oli aivan parhautta! :D Muutaman opettajan piti siis keksiä itselleen hahmo hieman Putouksen tyylisesti, ja äikänmaikka (mies) sitten oli tämmöinen tätihahmo saarnaamassa meille, kuinka emme osaa panna. Me vain pistämme ja laitamme. Voi jessus, siitä syntyi hyvää läppää..! "Lukiossamme opiskelijat panevat minua halvalla. Suurin pelkoni on, että esimies panee. Nimittäin VIRALTA!"
Joo, etiäpäin sitten.. :D Penkkariajelu sujui oikein hyvin, sukkavarustus ei vain oikein ollut kunnossa, ja varpaat meinasivat paleltua. Mutta tajuttoman hauskaa oli, meillä oli paras rekka! ;)

Ja eihän mun elämä ole nyt aivan täyttä stressiä ollut. Penkkarien jatkobileet kaverien kanssa oli myös aivan parhautta ja muutenkin, yksinäisyys ei ole päässyt niskan päälle enää niin pahasti. Ensi viikonloppuna jotain synttäriaiheista tekemistä, koska ystävät on ihania ja haluavat jotain. ♥ Ja sitä ennen vielä leffaankin, katsomaan Hulluna Saraan. Odotukset ovat aika korkealla, koska Emilie de Ravin (Lostin Claire) on siinä. Ja en pidä suomalaiselokuvista yleensä, se on karu fakta. Siksi.

Sulkkiskisatkin lähestyvät, 10.3. olisi tarkoitus mennä Espoon maankamaralle hikoilemaan. Naistenneluriin ja sekaneluriin on osallistuttu, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Kunhan vaan tämä kaksi viikkoa kestänyt kurkkukipu/yskä lähtisi ennen sitä, niin olen tyytyväinen.

AIVAN PAKKO nyt hieman urputtaa Suomen Euroviisu-edustajasta. Okei, ei mua sinänsä häiritse, että se on ruotsiksi  (vaikka se ärsyttääkin, koska suomi on suurimman osan äidinkieli, ja todella suuri osa on sitten pihalla, mistä siinä ees lauletaan). Mutta se biisi on kamala. Se on tylsä. En vain pidä siitä. Suomi voitti Lordin Hard Rock Hallelujah'lla vuonna 2006. Ei se edes laulanut puhtaasti ja vireessä livenä, mutta voitti silti. Miksi? Koska lavashow, muu musiikillinen tykittäminen ja se tunnelma. Se puuttuu täysin tuosta tämänvuotisesta. Ja oikeastaan vähän kaikista Suomen edustajien esityksistä. (Ja kyllä se ruotsikin vähän haittaa, kielenä se on tyhmän kuulosta.)

Ja tähän tältä erää tämä soppa, kellokin on jo noin mukavasti. Kiitos ja kumarrus.