Olen päättänyt heittää KAIKKI tunteet ja miehet roskakoriin. Jos niiden ajattelu aiheuttaa ainoastaan mielipahaa ja surua ja kaipuuta, niin en tahdo sitä. Ja jos miehien käytös on vain pelkkää satuttamista, niin pysyköönkin poissa. Haluan olla ajattelematta ketään, haluan vain elää hetken vain itseäni ja ystäviäni varten. En tahdo aina painia omien ajatusteni kanssa. Pelkästään normaalia elämää. Kouluun voisin vaikka panostaa tosissani. Huomasin kahden päivän netittömyyden aikana, että miten vähän oikeastaan koulu vaatiikaan, miten helposti sain asioita hoidettua. Täytyy pitää koeviikolla useampia netittömiä päiviä, jos innostuisi lukemaan.
Sitä sitten odottaisikin kaksi tekstitaidon vastausta ja kaksi esseististä tekstiä kirjoitettavana. Alkoi taas kiinnostaa vähemmän tuo kouluunpanostus. Mutta ehkä en nyt luista. Tämän viikonlopun jälkeen. ;) Serkkuni tulee armeijasta huomenna, näen häntä ja sitten menenkin harjoittelemaan sulkkiskisoja varten. Mutta ehkä sunnuntaina, ehkä sunnuntaina. We will see.
JA MIKÄ IHANINTA (kauheinta fanille), HUOMASIN PARI PÄIVÄÄ SITTEN, ETTÄ EVANESCENCEN UUSIN ALBUMI ON JO ILMESTYNYT JA OSTETTAVISSA! (Kauheinta fanille = miten huonon omantunnon sainkaan huomatessani asiasta vasta parin viikon jälkeen, katastrofi!) Nyt olisikin sitten jo joululle pari lahjatoivetta: Evanescencen ja D'espairsRayn uusimmat levyt (Despan levyn hankkiminen on venynyt jo ihan liikaa). CAN'T WAIT! ♥
Ja iltani ratoksi ja teidän, rakkaat lukijat, iloksenne/kauhuksenne, päätin kaivaa piirtopöydän esiin ja töhertää pienen kuvan:
Tältä taidan näyttää suurimman osan ajasta. Mutta kun mikään ei kiinnosta, kaikki ärsyttää ja puran sen kaikkiin. Olen reilu. Mutta koittakaa kestää.
Hmm, voisin alkaa piirtää enemmän tänne, joskin paremmalla aiheella. Piirtopöytää olikin yllättävän kivaa käyttää pitkästä aikaa. Ja jos jaksaisi päivitellä blogiakin useammin!
Pahoittelen hieman tämän tekstin sekalaisuutta, koko merkinnässä ei ole oikeastaan päätä eikä häntää. Mutta it just felt like it. Oli pakko kirjoittaa. Pakko purkaa vähän jotain jotenkin.
Otsikko on PMMP:n Viimeinen valitusvirsi -nimisestä kappaleesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti