Mä koitin olla niin pirun vahva

KOP KOP. Avaan kokouksen. (Ja unohdamme kaikki kokouksen pöytäkirjan tarkastajan valinnat ja laillisuuden toteamiset, tämä pyörii puheenjohtajan voimin, ja kaikki jutut jäävät sikseen. Olette, arvoisat kuulijat, yleisöä, joka katsoo nauhoitettua ohjelmaa television ruudusta.)




Ensimmäinen käsiteltävä asia. Tiedämme tapauksen Jami. Hän ilmoitti viime sunnuntaina, että meidän kannattaa erota, ainakin siihen asti, että molemmat saavat elämänsä järjestykseen. Voi olla, että palataan yhteen joskus tai ei koskaan. Mutta pääasiassa kannattaisi unohtaa ajatukset yhteenpaluusta ja mieluummin jatkaa elämää eteenpäin. Mutta miten, kas siinä pulma. Seinät kaatuvat päälle, muistot hyökkäävät jokaisesta paikasta, ja rakkaus ei ole kuollut. Olo on aivan tajuttoman huono, vaikka yrittää niellä tuskan.
Kuitenkin, asetin itselleni tavoitteeksi saada samanlaiset välit kuin meidän tavatessa. Se on helpottanut huomattavasti. Tiedän sen mahdottomaksi unohtaa Jami kokonaan, koska niin paljon yhteistä aikaa, niin paljon muistoja. Ja en nyt kuitenkaan ilmaa rakastanut, siellä on edelleen se ihminen, jonka takia yhdessä oltiin. Se on vaan hyvä jätkä. Haluan olla edelleen kaveri, vaikka se veisi aikaa. Mutta oli tämä vuoden ja kymmenen kuukauden yhteinen taival sen arvoista. En silti olisi halunnut erota... Hyväksytäänkö? En haluaisi, mutta pakko se on... KOP.


Toinen käsiteltävä asia. Ja paljon vähäpätöisempi. Tai tähän kohtaan sisältyy enemmänkin näitä vähäpätöisiä juttuja, koska vähäpätöiset eivät ansaitse kaikki omaa pykäläänsä. Mistä saan mielenkiinnon koulunkäyntiin takaisin? (Johtuen edellä mainitusta kohdasta koulu ei ole elämäni tärkein asia tällä hetkellä.) Välillä innostun, jaksan tehdä läksyt ja tuntea, että osaan jotain. Mutta kun istun siellä koulun penkillä, se vähäinenkin kiinnostus valuu ulos korvista. En keksi mitään vähemmän tärkeää asiaa, kuin kuunnella samaa löpinää oppimatta mitään, koska ei yksinkertaisesti kiinnosta. Mutta ehkä vielä, ajan kanssa, jaksaa taas innostua. Toivottavasti ennen koeviikkoa, tässä jaksossa on paaaaljon palautettavia asioita. Klumps.
Lue kirjaa koulua varten. Tee läksyt. Siivoa. Käy treeneissä. Haluan aikaa itselleni, selvitellä ajatuksia, nähdä ystäviä! Kaikki menee niin aikataulutetusti, etten pysty nauttimaan mistään kunnolla, kun pieni omantunnon pistos takaraivossa muistuttaa: se ja se tekemättä. Ugh. Varsinkin nyt (johtuen ensimmäisenä käsitellystä asiasta) kaipaan ystäviäni, en paineita tämän ja tuon suhteen. ONNEKSI, syysloma alkaa viikon päästä. Mutta sekin tuntuu kovin kaukaiselta ajalta. Joten, kestä, älä murru, pysy kasassa. Hyväksytäänkö? Yritetään. KOP.


Kolmas käsiteltävä asia. Tähän kohtaan sisällytämme vain iloisia asioita. Ainakin sitä iloisuutta siivuttaen. Nyt kun tosiaan ei enää seurustele, mulla ei ole suunnitelmia viikonlopuille, olen vapaa! Vapaa tekemään mitä ikinä huvittaa. Nähdä kavereita, repäistä ja lähteä vaikka shoppailemaan, mennä leffaan. Ihan mitä tahansa. Toisaalta olen kaivannutkin sitä, että saa mennä ilman huolta toisesta, ilman kipeää kaipuuta nähdä tämä. (Tuo oli valhe, että olisin ilman kipeää kaipuuta, kaipaan edelleen Jamia.) Ehkä tämä olisi vain pitänyt tajuta aikaisemmin, että olisin voinut tehdä tuota kaikkea myös seurustellessa, itsepä otin stressiä monesta asiasta. Jäi oma elämä retuperälle. Nyt kuitenkin tavoite ylöspäin, pois pohjalta, takaisin pinnalle. Mutta toistaiseksi vielä pinnan alla, vaarassa hukkua. Hyväksytäänkö? Kyllä, se on tavoite. KOP.


Neljäs käsiteltävä asia. Suunnitelkaa lyhyempiä kokouksia! Mutta niin, palataan arkisiin asioihin, back to business.
Ostettu:

• neule, raitapaita ja toppi
• koru

Ostettavaa:

• talvikengät
• huivi (sellainen kierrehuivi?)
• urheiluliivit
• kampaajakäynti

Jos näitä alkaisi pikkuhiljaa toteuttamaan, vielä en edes ajattele niin pitkälle kuin joulu. Hyväksytäänkö? JAA! KOP.


Viides käsiteltävä asia. Jos olet edelleen jaksanut pysyä mukana nukahtamatta, onnittelemme. Aivan pakko laittaa Tehosekoittimen kappaleen sanat tähän mukaan (olen kuunnellut tätä tosin vain Elli Vallinojan laulamana), kuvastaa hyvin tunnetilaani sunnuntain jälkeen, kun lähdin ajamaan pois Jamin luota. Ja maanantaita. Ja muutenkin.

Taivas alkaa punertaa kun ajan kohti pohjoista.
Mä aijon kai ajaa koko yön.
Mä nautin polttaa ketjussa kun radiosta soi
ne laulut joita messissä hoilataan.

En katso peileihin,
(tahdon sut unohtaa)
sut taakse jättäisin.
Kaupunki on täynnä muistoja,
(mun pakko päästä pois)
en tahdo niitä nyt kohdata.
(mun pakko päästä pois)
Ja mä tiedän, tää on typerää.
(mun pakko päästä pois)
Mä en jää.

En perääs jäänyt katsomaan kun poistuit jälkeen
suudelman, sen parhaan, sen viimeisen.
Mä koitin olla niin pirun vahva, leuka pystyssä niellä tuskan,
mut kato mua, koiraa uitettua.

Mailit taakse jää, kaipuu hellittää.
Kaupunki on täynnä muistoja,
(mun pakko päästä pois)
en tahdo niitä nyt kohdata.
(mun pakko päästä pois)
Ja vaikka huomenna on iisimpää,
(mun pakko päästä pois)
mä en jää..

ja kun aamulla aurinko nousee, sun edestäsi herään taas.
Vaikka kaupunkis on taakse jäänyt, en pysty sua unohtamaan.

Kaupunki on täynnä muistoja,
(mun pakko päästä pois)
en tahdo niitä nyt kohdata.
(mun pakko päästä pois)
Ja mä tiedän, tää on typerää.
(mun pakko päästä pois)
Mä en jää.
Mä en jää.
Pidätämme oikeuden valittaa virheistä tekstissä, en kirjoittanut sitä itse. Hyväksytäänkö? Kyllä vain. KOP.


Kokous on päättynyt.