On siihen kyllä ihan hyvä syykin. Okei, koulu ei ollutkaan ihan klo 8-16 ma-pe, mutta aivan tarpeeksi hommaa oli kuitenkin. Yhteensä 7 yksin tehtyä työtä, yksi paritehtävä, 7 ryhmätyötä ja kaks tenttiä vaatii kyllä veronsa ja aikansa. Ja luennoilla istuminen. Ja niin mä uhosin edellisessä postauksessa, että treenaan ahkerasti. Huoh...
Noh, tänään oli vika tentti. Jee! Mulla on nyt viikonloppu aikaa olla tekemättä mitään. ♥ Ihan kerrankin vaan siis oikeasti olla, ettei ole huonoa omaatuntoa jostain tekemättömästä tehtävästä. Ja mielestäni olin kyllä näiden syksyn opintojen kanssa ekaa kertaa oikeasti ahkera, koska yleensä jätän kirjoitustehtävät vikaan iltaan, mutta nyt oikeesti palautin tehtäviä ajoissa. Joten ehkä mä olen ansainnut nyt pienen hetken vaan rentoutua. :)
Maanantaina nimittäin alkaa harjoittelu. Joo. Mulla on ollut nyt hyvin vaihtelevia tuntemuksia siitä, haluanko mä oikeasti olla opettaja. Pikku hiljaa oon ollut enemmän sitä mieltä, että en. Vihaan sitä, että koulu-/työpäivän jälkeen ei saa vaan olla, vaan ne työt seuraa kotiinkin (koulussa kaikki tehtävät, opettajan työssä tarkistettavat tehtävät ja tuntisuunnitelmat). Mä en ole luonteeltani yhtään opettajamainen. Inhoan suuria ihmismääriä. Mulla ei ole kuuluvaa ääntä. En osaa olla lasten kanssa (no, onneksi nuoret ei enää ole sellaisia pikkulapsia). Mä en ole kovin luova (vaikka tykkäänkin piirtää, en keksi helposti uusia juttuja). Miksi se oppiaine on äidinkieli ja kirjallisuus? En tykkää siitä yhtään, jos ei saa lukea vain itselle sopivia kirjoja. Koko ajan valitetaan lukutaidon ja lukukiinnostuksen heikentymisestä, mutta koulut keskittyvät klassikoihin ja muuhun yleissivistävään. Ja sitten pitäisi vielä opettaa jotain niitä inhottavimpia teoksia. Ja lukiossa se sisältö on vain sitä yo-kokeisiin valmistautumista. Kieltä käytetään ainoastaan analyyseihin, mutta itse kieli jää paitsioon. Ei mua kiinnosta tekstianalyysi tai esseet. Mua ahdistaa ajatus myös siitä, että pitäisi osata huomioida jokainen oppilas yksilönä ja antaa jatkuvaa palautetta ja olla kasvattaja. En mä osaa.
Mutta sitten taas toisaalta ne syyt, miksi mä voisin olla opettaja, on myös vaakakuppia kallistavia. Mä oikeesti nautin suomen kielestä. Tykkään oikeinkirjoitussäännöistä, tykkään kieliopista, tykkään suomen rakenteesta ja sen tutkimisesta, sana- ja lausetasolla. Tykkään suomen murteista ja sukukielistä ja jopa suomen kielen historiasta (vaikka historia yleisesti on pyllystä). Miksi sitä ei voi olla enemmän? Tykkäsin peruskoulussa äidinkielestä, koska kieltä oli enemmän. Lukiossa melkein vihasin sitä. Rakastuin kuitenkin suomen kieleen vasta yliopistoon hakiessani. Haluaisin innostaa ja rakastuttaa myös ne nuoret omaan äidinkieleen, haluan, että ne tietäisi, että suomen kieli on muutakin kuin sitä peruskakkaa, jota se on aina koulussa ollut.
Toisekseen, mua jotenkin kiehtoo tehtävien ja kokeiden laatiminen ja tarkastaminen. Tämä on innostanut jo jostain ala-asteelta lähtien. Varsinaisesti mun unelma-ammatti ei ollut opettaja (vaan sisustusarkkitehti), mutta mietin aina, että olisi kiva olla opettaja ja suunnitella tehtäviä ja tarkistaa niitä.
Saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Mutta se tästä opettaja-avautumisesta, muihin aiheisiin! Vähän piristystä tähän väliin eli viimekuinen mökkireissu. Oli kyllä jo melko kylmä, mutta vasta toinen kerta koko "kesänä". Sanikin oli mukana nautiskelemassa vapaana olosta. :)
Kuten ihan alussa jo mainitsin, ei mun treeniuhoaminen oikein onnistunut. Aika ja energia ei vain tunnu riittävän ylimääräiseen treenaamiseen. Käyn kyllä sulkapalloa lätkimässä monta kertaa viikossa (keskimäärin 4 kertaa), mutta tuntuu, että kehitys junnaa kyllä pahasti paikallaan. Mietin, pitäisikö jättää yksi kerta väliin ja tekisin kotona jotain superhyödyllistä kuntopiiriä. Mutta tiedän totuuden itsestäni: en saa kuitenkaan itseäni tekemään sitä kuntopiiriä, joten sulkkikseen menemällä urheilen edes jotenkin.
Tosin parin viikon takaisissa kisoissa rusautin nilkkani, joten nyt täytyy ehkä lepuutella sitä. Pidin viikon taukoa (koska nilkka ei mennyt pahasti, pieni venähdys), ja tällä viikolla käynyt taas pelaamassa. Nilkka on kyllä rasittunut treeneistä ja siihen rupeaa särkemään jälkikäteen. Mikko on yrittänyt puhua päähäni järkeä, että pitäisin taukoa hetken sulkapallosta ja antaisin nilkkani toipua kunnolla. Mutta luulen, etten sitten urheilisi ollenkaan jos niin tekisin. Täytyy kuitenkin ottaa ehkä Mikon neuvoista vaari ja yrittää tehdä jotain muuta kotona ja jättää hetkeksi sulkkis. Ehkä se kehityskin lähtisi taas kulkemaan eteenpäin, kun ei ole jumiutunut samoihin kaavoihin. Jos saisi vaan itsensä motivoitua urheilemaan monipuolisesti ja syömään terveellisesti...
Huh, johan on juttua taas riittänyt. Tulevaisuuden suunnitelmissa ei hirveesti ole tällä hetkellä mitään, sillä en tiedä harjoittelun aikatauluista vielä kovin hyvin mitään. Mutta kaverilla olisi tulossa halloween-bileet, olisi valmentajakoulutusta ja kisat ensi kuussa. Ja joulukuun alussa olisi tiedossa hääpukujen sovittelua! Hääsuunnittelu on vähän jumahtanut paikalleen, sillä ei ole ollut aikaa. Mutta onneksi häihin on vielä rutosti aikaa... (muistakaa tämä, kun ens kesänä panikoin, miksei ole enempää aikaa).
Näihin tunnelmiin, joskus taas lisää tekstiä! Jos jotain ajatuksia heräsi opettajuudesta, suomen kielestä, treenaamisesta, sulkapallosta, koulusta tai ihan mistä vaan, niin kommenttia saa laittaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti