Elämän jokaisen osa-alueen tasapainottelua

Viimeinen viikko elokuusta starttasi nyt, mikä tarkoittaa, että myös viimeinen työviikko! Kaksi päivää tosin nyt vapaata, mutta sitten viisi päivää putkeen.

Heinäkuu kului pitkälti töiden parissa. Kävin kaverin synttäreillä ja näin muutamia kavereita, mutta päällimmäiseksi heinäkuulta jäi kipeänä oleminen. Totta kai Mikko oli juuri ulkomailla, ja jouduin yksin sairastaa. Tuntui sinänsä luksukselta, kun sai kotona vaan maata peiton alla, ja silti tuli palkkaa! :)

Mikko tosiaan lähti 13.7. ensimmäiselle työreissulleen. Sen piti kestää noin kaksi viikkoa, mutta kestikin loppujen lopuksi yli kuukauden. ONNEKSI oli Skype, niin se teki erossa olosta siedettävämpää. Mutta oli se silti tuskallista, kun ei tiennyt tarkalleen, milloin hän tulee kotiin, kun oli varautunut siihen kahteen viikkoon. Nyt kuitenkin Mikko on ollut kotona, mutta huomenna on taas uusi lähtö. Toivottavasti tällä kertaa vähän lyhyempi reissu!

Elokuun alussa kävin mökkeilemässä ja syömässä Mikon perheen kanssa (mutta ilman Mikkoa), vähän sai muuta mietittävää kuin työt ja Mikon poissaolo. Mikon palattua olemme käyneet syömässä ravintolassa, valmistaneet kolmen tähteen päivällisen (josta voi käydä lukemassa toisesta blogistani, Kolmen tähteen päivällisestä) ja käyneet leffassa (Minions!). On ollut kiva tehdä nyt ihan tavallisia parisuhdejuttuja tässä lyhyessä välissä, niin yksin ollessa voi puuhata taas tylsempiä juttuja. Kävimme myös kaverini kanssa Lintsillä viime lauantaina, oli kyllä ruuhkainen päivä ja laitteisiin sai jonottaa. Mutta perinteiseen vuoristorataan pääsi nopeasti, ja käytiinkin kahdesti!

Uskalsin ottaa kuvan vain nousussa, sellasta ryminää alasmeno oli!

Maisemat Rinkelistä!

Mikko voitti mulle tollasen retiisin/mansikan, jolla oli naama väärinpäin :')

 Järjestimme vanhemmillemme eilen viimein kihlajaiset. Olimme laiskoja ja ostimme kaiken tarjottavan valmiina, ja silti meinasi aika loppua kesken! Juhlien kirous, koskaan ei voi olla ajoissa valmis.

Treenit alkoivat viime maanantaina. Tasan silloin kerkesin käymään, keskiviikkona olin töissä ja sunnuntaina juhlat venyivät treenien päälle. Tänään kerkeen taas, mutta jälleen seuraavat kaksi treeniä jää käymättä, kun olen töissä molempina päivinä. Sen jälkeen vihdoin pääsen taas treenaamaan kunnolla, kun koulu alkaa ja illat jää vapaaksi. Ärsyttää, kun kesän oli tarkoitus olla mulle kovan treenin aikaa, ja olisin siis tähän mennessä hyvässä kunnossa, että kisakausi ei tökkisi ainakaan kunnon takia. Työt vain veivät aivan liikaa voimia, kun 11 tunnin työpäivän jälkeen ei jaksanut tehdä enää mitään. Vapaapäivinä toki yritin käydä lenkillä ja tehdä kuntopiiriä, mutta kun on töissä ollut jaloillaan koko päivän, haluaa vapaapäivät levätä. Myös kipeenä olo esti parilta viikolta treenin. Voihan näitä ajatella tekosyinä; voisin herätä aiemmin treenaamaan ja vapaapäivinä oikeasti tehdäkin jotain. Ensi kesää ajatellen täytyy miettiä vakavasti, haluanko samaan, lähes varmaan kesätyöpaikkaan ja en pysty taaskaan treenaamaan niin kovaa kuin haluaisin, vai yritänkö jonnekin muualle epävarmana kesätöiden kohtalosta, jotta pystyisin joskus saavuttamaan tavoitteeni sulkapallon suhteen.

Arki alkaa aivan juuri ja kalenteri ammottaa tyhjyyttään. Ei juuri viitsi varata mitään kovin pitkälle, kun ei tiedä, milloin Mikko taas lähtee jonnekin. Mutta Mikon valmistujaiset tulevat syyskuussa, joten ainakin se! Myös kisoihin voisi yrittää lokakuussa, syyskuu menköön touchin palauttelussa ja kunnon kohottamisessa.

Mukavaa syksyä odotellessa!