Kell' onni on, se onnen näyttäköön!

Taas on jo ehditty jo yksi kuukausi skippaamaan kokonaan, ja ollaan jo virallisesti kesässä!

Toukokuu kului pitkälti töiden ja kisojen parissa. Työt ovat lähteneet rullaamaan hyvin, ja enää ei aamuisin jännitä, osaankohan mä. Enemmän ketuttaa aina aamuisin edessä oleva pitkä päivä, joka yleensä kestää 10 tuntia... Onneksi runsaat vapaapäivät vähän tasapainottaa!

Kahdet kisat toden totta menivät. Ensimmäiset olivat aivan toukokuun alussa, kaksarissa pääsin semifinaaliin asti, jee! Nelurista tuli hopeaa, vaikka pelasimme vain yhden matsin, jonka hävisimme. Saimmekin luovutusvoiton, joka toi pokaalin kotiin. Toiset kisat olivat puolestaan kauden viimeiset, sielläkin pääsin semifinaaliin asti kaksarissa (yhdellä voitolla). Voitosta tuli todella hyvä fiilis, kun olin kerran aikaisemmin hävinnyt samaiselle vastustajalle rökäletappion. Enemmän kuitenkin jäi todella paljon ketuttamaan, kun hävisin semifinaalipelini: aivan jäätäviä virheitä eikä kunnon peliä tullut. Vastustajakin oli heikompi kuin edellinen... No mutta, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! Päätin, että treenaan kesällä itseni kisakuntoon parhaani mukaan, sikäli mikäli kun töiltäni kerkeän. Pitkien työpäivien jälkeen ei vain enää jaksa lähteä lenkille tai vääntää kuntopiiriä. Vapaapäivinä sitten yritänkin tehdä mahdollisimman vaihtelevasti kaikkea, mikä voisi tukea sulkapallouraani, kuten vetoja, intervallia, loikkia ja tietenkin sulkapalloa! Harmittaa vain, että en pääse kovinkaan usein viikon ainoalle vuorolle pelaamaan, kun työt osuvat juuri mukavasti samalle päivälle. Täytyy varmaankin pyytää joitakin sulkkisvuoropäiviä vapaaksi, että edes JOSKUS kesän aikana pääsisi mäiskimään palloa, ettei touchi aivan katoaisi...

Vuosipäiväkin tosiaan oli meillä toukokuun alussa, 3 vuotta tuli täyteen. ♥ Siihen ei sisältynyt sinänsä mitään ihmeempiä kuin yhdessä oloa ja ruokailua ravintolassa. Mutta mitä tapahtuikaan tasan kuukausi sen jälkeen, oli jotain aivan ihanaa: menimme nimittäin kihloihin!! Töideni jälkeen sovimme tapaavamme Helsingissä ja menevämme syömään. Näin teimme. Alunperin olimme puhuneet myös drinkeille menemisestä, joten lähdimme sitäkin toteuttamaan, vaikka itse olinkin unohtanut sen ja lähdössä jo kotiin. Mikko sanoi tietävänsä hyvän paikan, ja minäpä seurasin häntä (en ole kovin tietoinen hyvistä drinkkipaikoista). Tajusin vasta hotelli Kämpin HISSISSÄ, ettei taidetakaan olla menossa drinkeille, kun Mikko laittoi huonekortin hissin lukijakohtaan. En ollut epäillyt mitään edes vastaanottoaulassa, ajattelin varmaan, että jostain yläkerroksista löytyy jokin hyvä drinkkipaikka. :'D En ehtinyt juurikaan ajattelemaan pidemmälle, kun jo saavuimme kerrokseen, jossa huoneemme sijaitsi. Huoneessa sitten odottikin tunnelmavalaistus kynttilöillä ja ruusuja kaikkialla. Mikko sitten puhui kauniisti ja polvistui ja minä itkeä pillitin onnesta ja sain sormuksen sormeeni. Oi onnea! ♥

Siinä se on, kaunis kihlasormukseni. Se on valkokultainen perussormus, sillä tämän oli tarkoitus olla vain symbolinen merkki lupauksesta mennä naimisiin. Haemme jossain vaiheessa meille molemmille kihlasormukset, jotka molemmat valitsevat makunsa mukaan. Vaikka minä olen kyllä täysin tyytyväinen jo tähänkin, niin Mikon huomaavaisuus on vain omaa luokkaansa. ♥


Krhm, jos sitä vielä osaisi puhua muustakin (vaikeaa se on). Koulukin sujuu mukavasti, sain opinto-oikeuden opettajan pedagogisiin opintoihin! Nyt ei siitäkään enää tarvitse stressata, vaikka aloitankin ne opinnot vasta vuoden päästä. Viimeinen tenttikin lähestyy parin viikon päästä, vielä on vähän luku-urakkaa jäljellä. Toivottavasti se sujuisi nyt vähän paremmin kuin kaikki muut kirjallisuusopintoni!

Nyt viikonloppuna tulee Jukola, menen tällä kertaa paikalle kannustajan ja varanaisen roolissa (eli jos joku tästä perhetiimistä ei pääsekään suunnistamaan, menen hänen tilalleen). Käydään Mikon kanssa tänään ekaa kertaa viime kesän jälkeen suunnistamassa, hehe.
Seuraavana viikonloppuna onkin juhannus, ja lähden ekaa kertaa mökille tänä vuonna. Sunnuntaina on tosin töitä, mutta eipä tuo haittaa!
Parin viikon päästä olisi tarkoitus käydä myös vanhempieni uudella mökillä ensimmäistä kertaa ja samalla juhlistaa hieman kihlautumistamme. :)
Loppukesä on vielä hyvin avoin, kun nuo työt rajoittavat melko paljon. Tietenkin jos reilusti etukäteen saan tietää menoistani, voin niitä päiviä pyytää vapaaksi, mutta sekin vaatii liki kuukauden ennakkosuunnittelua.

Sitten vielä toukokuun tunnelmia, kun kevät/kesä näytti puhjenneen oikein kunnolla, ja me Sanin kanssa vain nautiskelimme auringosta ja heräävästä luonnosta.

Sani intoutui piehtaroimaan nurmikolla, hullunkatse tallentui!

Toivotaan, että vielä se kesä sieltä kunnolla tulee, nyt on vielä ollut melko viileä alku. Tosin sitten kun sieltä pamahtaa ne kauheat helteet, toivon, etten olisi toivonut yhtään mitään. :D
Ihanaa kesää, rakkaat lukijat!