Kun suunnitelmat muuttuvat, ei tapahdu mitään

Taas on hurahtanut reilu kuukausi! Tammikuu oli varsin rauhallinen, ei tapahtunut mitään erikoisempaa. Koulu on käynnistynyt mallikkaasti ja kohta vaihtuu periodi.

Tammikuun suurin pulma oli vaihdon pohdiskelu. Olin jo orientoitunut, että okei, nyt haetaan ja syksyllä tai keväällä lähdetään! Mutta helmikuussa hakuaika alkoikin jo, ja mulla iski paniikki. "Mitä jos en saa kesätyöpaikkaa?" Ei olisi rahaa, ja opintolaina ei ihan kauheasti houkuttele. "Tässä on niin vähän aikaa miettiä tätä!" Alkoi ahdistaa, kun tajusi, että kaikki päätökset pitääkin tehdä niin lyhyessä ajassa. Ja se suurin ongelma: vaihtoehdot olivat Ranska ja Viro (koska Englantiin ei oteta kuin jatko-opiskelijoita), ja ei ole oikeastaan mitään mun opintoihin liittyvää, mitä voisin opiskella.
Ranskan yliopistoja olisi kaksi, mutta kummankin nettisivut oli ihan pyllystä, ei mitään englanniksi (edes vaihto-opiskelijan sivut). Kurssikokonaisuudet ovat ihan käsittämättömiä, enkä ymmärtänyt, mitä niistä saa/kannattaa valita. Suurin osa opetuksesta on ranskaksi. Englanniksi kursseja ei ole oikeastaan yhtään, enkä koe, että ranskan taitoni ovat sillä tasolla, että pystyisin opiskelemaan sillä kielellä.
Virossakin yliopistoja on kaksi, ja Tarton yliopisto kiinnostaisi enemmän kuin Tallinnan. Kurssejakin olisi englanniksi, ja jopa kirjallisuudestakin vähäsen! Tosin ne kurssit olen jo käynyt suomeksi. Mutta ei se mitään, viron opiskelustakin olisi enemmän hyötyä tutkinnossani kuin ranskan. Isoimmaksi kynnyskysymykseksi nousikin itse maa: haluanko todella ihan tuohon naapurimaahan, jonne pääsee viidellä eurolla? Viron kieltä haluaisin oppia, mutta en todellakaan tiedä, onko se maana tarpeeksi kiinnostava. Ja se on niin lähellä, että tuntuu kuin olisi Suomessa jossain Rovaniemellä. Ranskan plussa on se, että sitten ollaan ihan kunnolla ulkomailla ja takaisinpaluu ei käy tuosta vain. Tartto on kuitenkin vähän syvemmällä Viron uumenissa, ja voisi olla, että kyllä pieni kulttuurishokki siinäkin tapahtuisi ja oppisi tuntemaan Viroa ihan uudella tavalla. En vain tiedä, onko se siltikään riittävä.
Mielen perukoilla on kuitenkin pomppinut se Englanti. Nyt kun sinne ei ole mahdollista hakea, tuntuu, että haluan sinne vain entistä enemmän. Että se olisi se ykkösvalinta ja sinne menisin.

Siksi olenkin nyt lykännyt koko asian ajattelua ja vähän jo luopunut suunnitelmistani lähteä ensi lukuvuotena vaihtoon. En pysty kuitenkaan opiskelemaan mitään, joka todella hyödyttäisi opintojani, joten ei sillä olekaan väliä, milloin lähden. Kerkeän miettimään asioita paremmin, kun lähden vasta myöhemmin, eikä päätöksiä tarvitse tehdä parissa viikossa. Joten se vaihto lykkääntyy todennäköisesti maisterivaiheeseen nyt kuitenkin. Mutta kuka tietää, jos vaikka vielä hakuajan viimeisenä päivänä päätänkin, että se on nyt tai ei koskaan, ja haenkin.

Helmikuu on vähän tapahtumarikkaampi! Seuran kisat olivat pari viikkoa sitten, ja huhhuh sitä väsymyksen määrää, joka seurasi viikonlopun jälkeen. Kävimme jo perjantai-illasta laittelemassa kenttiä ja katsomoita kasaan, ja lauantaina hallilla tuli pyörittyä kellon ympäri klo 9-21. Sunnuntaina vielä samaa rumbaa, ja taas tuli vietettyä neljän seinän sisällä sulkapallojen läiskeessä klo 9.30-19, jee. Tuli sitä pari peliä itsekin pelattua, ja jopa muutaman voitinkin! Sekarissa ja kaksarissa semifinaaleihin asti, nelurissa pudottiin jo ensimmäisellä kierroksella. Mutta sentään jotain menestystä!

Kuvat aiheuttivat pientä hilpeyttä, kun katsoin ilmeitäni ja asentojani. :D

Ystävänpäiväkin mennä hurahti, ja kerrankin sai olla vaan kotona kahdestaan kullan kanssa. ♥ Katsottiin Wedding Crashers ja syötiin hyvää ruokaa (tortillaa ja tacoja, mumms~). Leivottiin myös ystävänpäiväkakku, jonka ulkonäkö muuttui hieman matkan varrella. Aluksi sen piti olla sydämenmuotoinen, mutta pohjaa ei ollutkaan tarpeeksi, että olisi kehdannut leikellä (ja emme omista sydämenmuotoista vuokaa). Laitoimme maustamatonta tuorejuustoa sekasin vadelmahillon kanssa, jotta saisimme pinkin kuorrutteen, mutta hilloa tuli hitusen liikaa. Suklaaraidoitusta piti olla vain parissa kohtaa, mutta innostuin laittamaan koko kakun alalle sitä. Ja Marianneja piti laittaa jotenkin sievästi, mutta lopputulos olikin vähän kökkö. Mutta maku oli taivaallinen, gluteeniton kaakaopohja ja välissä kermavaahtoa yhdistettynä kuningatarrahkaan ja murskattuihin Marianne-palleroihin, plus vähän hilloa. Nam!

Olin eilen tämän vuoden ensimmäisessä (tai toisessa, miten sen ottaa) työhaastattelussa! Mielestäni oli hieman erikoista, että haetaan kesätyöntekijöitä, mutta viimeinen aloitus on maaliskuussa, ja siis pitää työskennellä koulun ohessa (tietenkin lukkaria kunnioittaen). Saas nähdä, heruuko paikkaa, kun omalta osaltani sulkapallo rajoitti jonkin verran työskentelymahdollisuuksia. Juuri kun päätin, että alan treenata kunnolla ja kehityn ja nostan luokitustani vielä joskus A:han, mutta nyt se päätös onkin esteenä työssä. Aina ei voi voittaa. No, huomenna onkin toinen (kolmas) haastattelu, katsotaan, josko sieltä tärppäisi! Ja miksi olen koko ajan sulkuihin laittanut viitteitä, että olisin jo aikaisemmin haastattelussa ollut, on syynä videohaastattelu, jonka lähetin toista työtä varten, mutta en laske sitä oikein kunnon haastatteluksi, kun se vain karsii ne, jotka eivät pääse varsinaiseen haastatteluun. Mutta työnhaku jatkukoon!

Tulevia tapahtumia: kahdet tuparit! Ensi viikonloppuna ensimmäiset, pari on muuttanut yhteen tosin jo syyskuussa. Sitä seuraavana viikonloppuna onkin ne toiset, olin avustamassa juuri ennen kisoja hitusen muutossa. Pieni paniikki iskee, kun pitää miettiä lahjatkin... :D Ei vaan, hauskaa kun on juhlia!

Maaliskuun alussa vaihtuu periodi, ja yksi tentti on jopa väli-/tentti-/mikälieviikolla. Hmm, jopa jaksoin tarkistaa, mikä se oikeasti on: tentti- ja lukuviikko. Yleensä meillä ei ole noina viikkoina tenttejä, vaan ne on ennen sitä, ja se viikko on sitten lomaa, mutta ei tämänhetkisen kirjallisuuskurssin kohdalla. Englannin kurssista ei ole tenttiä, ja viro on kaksiperiodinen, joten tentti on vasta huhtikuussa. Jee, siis melkein viikko lomaa! Sitten mulla onkin nelosperiodissa kaksi kurssia, viro ja tuleva ranskan kurssi. Kahtena päivänä koulua, wippii. :D Mutta pitäisi saada niitä kirjatenttejäkin suoritettua, aaghh. Alkuperäissuunnitelma on, että saisin kevään aika hoidettua neljä(!) kirjatenttiä alta pois. Nyt näyttää siltä, että hoidan ehkä just just kaksi. Todennäköisesti se tulee jäämään yhteen. Suunnitelman mukaan piti saada 35 opintopistettä suoritettua nyt keväällä, mutta se taitaa jäädä 20-25 op:een (koko lukuvuodelta siis 49-54 op). Voi hyvää päivää taas mun kanssa.

Mut joo, maaliskuussa on myös positiivisiakin juttuja, kuten mun synttärit (vai onko, taas vuosi lisää)! Ja viimeisenä viikonloppuna lähdetään Mikon kanssa Norjaan!

Olkaa te fiksumpia kuin minä, arvoisat lukijat. Hauskaa kevään alkua! (Ollut niin aurinkoista, että tuntuu jo keväältä.)