Ympäri pyörin ajatusteni kanssa

Aika lentää siivillä! Olo on kuin olisin kirjoittanut blogiin vasta pari päivää sitten, mutta siitä onkin jo kohta kuukausi! Ei tässä mitään erikoista ole tapahtunut, mutta pientä väliaikatietoa vain. :)

Brunssi oli oikein hyvä, sellainen hotelliaamiaisen kaltainen. Ehkä hitusen hintava, mutta nyt on ainakin koettu elämäni ensimmäinen brunssi.
Kaksi (kolme) tenttiäkin on ollut, ensimmäisen tentin tulokseen en ollut tyytyväinen, joten kävin uusimassa sen tänään. Meni paremmin (toivottavasti)! Antiikin kirjallisuuden tentti oli aivan omaa luokkaansa, ei siitä sen enempää.. :D

Nuo kurssit loppuivat siis, nyt alkoi niiden tilalla uusi kurssi. Ja voihan jee tätä lukemista taas. Ei se määrä nyt haittaa niinkään, kun ei tarvitse lukea kuin nuo viisi kirjaa. Teksti on ehkä vain hieman vanhahtavaa = hidasta lukea. Ja paksuus on varsinkin Danten ja Cervantesin kohdalla mukava, onneksi ei sentään kokonaan tarvitse lukea (Jumalaisesta näytelmästä vain Helvetti-osa ja Don Quijotesta vain 1. osa).

Taustalla näkyy osa antiikin kirjoista. :b

Nyt voi koulun suhteen hetkeksi hengähtää. Pitäähän tässä palautella taas parit tehtävät – kumma kyllä juuri saman kurssin kohdalla kaikki – mutta seuraavat tentitkin tulevat vasta joulukuussa. Perioditaukokin oli tuossa, jolloin ei tarvinnut luennoilla käydä, mutta tenttiin lukiessa sekin meni.
Käytiin Mikon kanssa mökillä hieman maalailemassa suoja-ainetta tulevaan aittaamme, jota Mikko on nyt muutamat viikonloput rakennellut.

Kaunis ilma tuli silloin, kun piti lähteä.

Kävin myös kokeilemassa tankotanssia! Ja sanotaan nyt näin, että ennakko-odotukset olivat aika stereotyyppisiä. Mutta kyllä se ihan oma lajinsa on, ja en voinut kuin ihmetellä sitä vetäjää, joka pystyi käsiensä varassa vain nostamaan koko kroppansa ylös ilmaan. Mun laji se ei ollut alkuunkaan, en osannut edes peruspyörähdystä tangon ympäri! Joten ei tule musta tankotanssijaa... :D Kuten ei tanssijaa ylipäätään, en halua urheillessani miettiä, miltä näytän (koska näytän urheillessani aina punanaamaiselta ja liian hikiseltä ja ilmeeni ovat mahtavia). Vartalon hallinnasta tosin ei olisi haittaa.

Halloweeniäkin juhlin, tosin viikon etukäteen. Leikin hieman kasvoväreillä ja olin zombi. Kadulla kävely oli hieman häiritsevää, välttelin ihmisiä, varsinkin lapsia.. :D

Huomenna mulla ja Mikolla tulee 2½ vuotta täyteen, luultavasti tehdään jotain kivaa. Tosin vasta päivän myöhässä, koska koulu. Torstaina olisi normaalisti vapaapäivä, mutta tietenkin just tänä torstaina on vierailu Kotuksessa, koska meitä on useampi ryhmä ja se päivä valittiin torstain ryhmän mukaan.

Vähän on nyt vaihtelevia aiheita, pahoittelen. Mutta tänään lueskelin (taas vaihteeksi) käytyä keskustelua tasa-arvoisesta avioliittolaista. Pointtini ei ole nyt perustella omaa kantaani, joka siis on puolto. Turhauttaa vain lukea näitä "perusteluja", joita käytetään argumentteina sitä vastaan.
"Raamattu sanoo niin" on ehkä pöljin perustelu ikinä. Avioliitto ei kuitenkaan tietääkseni ole vain johonkin uskontokuntaan kuuluville, vaan myös meille, jotka eivät mihinkään kirkkoon kuulu.
"Avioliitto on vain miehen ja naisen välinen asia." Miksi? Siksi, että yksittäisen ihmisen mielipide on, että homous on ällöä ja luonnotonta, avioliiton kuuluisi olla vain miehen ja naisen välinen asia? Kukaan ei perustele tätä mielestäni koskaan hyvin, ainoa perustelu tälle väitteelle on useinkin tuo "se on aina ollut niin". Huoh.
"Lapsella on oikeus isään ja äitiin." Entäs yksinhuoltajat? Jos on esimerkiksi yh-äiti lapsineen, nämä lapset eivät välttämättä ikinä näe isäänsä, ja miehen mallia ei tule kuin sukulaisilta ja ystäviltä, jos äiti päättää elää loppuelämänsä yksin. Ja sitten on näitä isä–äiti-perheitä, joissa on hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Onko sellaiset vanhemmat silti paremmat kuin kaksi isää/äitiä, jotka ovat halunneet lapsen ja tarjoavat sille hyvän kodin ja elämän?
"Lasta kiusataan koulussa." Tämä on ehkä ainoa argumentti, jossa on jotain järkeä. Mutta kuitenkin, ketkäs ne lapset opettaa suvaitsemattomiksi? Aivan, ne heterovanhemmat. Ja koulussa kiusataan niin pienistä asioista, ettei sitä voi estää muuten kuin omien positiivisten asenteiden opettamisella omalle lapselleen. Tosin tuskin kiusaamista saadaan koskaan estettyä täysin, ikävä kyllä. Mutta jostain ne ajatusmaailmat lapsillekin siirtyy.
Ehkä en ole vain nähnyt kunnollisia perusteluja, mutta toistaiseksi tuntuu, että ihmiset, jotka vastustavat, eivät vain halua. Ilman kunnon syytä. Ja luultavasti (erittäin todennäköisesti) tasa-arvoinen avioliittolaki tullaan jossain vaiheessa hyväksymään, joten tämä väittely on pikemmin hidaste ja jarru kuin todellinen este. Tämä on kuitenkin vain minun mielipiteeni, älkää kukaan vetäkö hernettä nenään. :)

Kisat ensi viikonloppuna! Saa nähdä, miten sujuu. Kaksinpeliä on väännetty treeneissä melko paljon, joten se nyt sujuu joten kuten, mutta sekanelinpeli... Ollaan pelattu sitä kerran koko syksynä, hups. Voi tulla B-luokassa rökäletappio. :D

Hieman sekava päivitys! Mutta tällä kertaa tässä kaikki, ensi kertaan!