Koiran ja suomen kieli

Aika on kulunut niin nopeasti, mutta silti tuntuu, ettei mitään ole tapahtunut. (Mutta hähää, kerrankin kuvia!)

Asuntoasia ei ole edennyt. Kiinnostusta ollaan osoitettu, mutta HOAS:in kämpät tuntuu olevan kiven alla. Oma kämppä helpottaisi asioita kyllä huomattavasti... Syyskuussa kuitenkin Mikon kämppis on saamassa kämpän, joten sitten Mikolla (meillä) olisi puoli vuotta asumisoikeutta. Mutta se ei silti vielä tunnu omalta.

Koulun suhteen on hyviä uutisia: opiskelupaikka on nyt varma! Mutta se ei ole vielä varmaa, missä tulen opiskelemaan. Mut on hyväksytty mediatekniikkaan ja olen varasijalla suomen kieleen. Suomen kieleen haluan enemmän, ja toivonkin, että paikka vapautuisi (hyvät mahdollisuudet siihen nimittäin on). Laitoin paperit menemään Metropoliaan, että otan paikan vastaan, mutta jään jonottamaan tuohon toiseen. 13.8. mennessä saan tietää varmasti, kumpi on tuleva opiskelupaikkani.
Osaltaan tämä nyt kuitenkin hankaloittaa meidän asunnon metsästystä, koska uusille opiskelijoille tarjotaan varmemmin kämppää. En vielä voi ilmoittaa saavani opiskelupaikkaa, koska HOAS sijoittaa meidät asumaan meidän koulujemme mukaan. Espoo ja Helsinki ei kuitenkaan ole ihan sama asia.

Juhannus!

Mitäs sitten onkaan tapahtunut? Juhannus meni ystävien kanssa, kävin Mikon kanssa mökillä, kävin Serenassa ja olin kaverin 20-vuotissynttäreillä. Lintsille pitäisi yrittää päästä. Meidän piti mennä eilen, mutta sää ja olo ei ollut parhaat mahdolliset, niin jätimme sen parin viikon päähän. Toivottavasti sää suosii!
Olen yrittänyt myös urheilla, ja toisinaan motivaatiota löytyykin. Kuitenkin liian harvoin. Painoni ei ole menossa siihen suuntaan kuin haluaisin, mutta suurin vaivaava asia on kunto. HALUAISIN olla syksyllä hyvässä kisakunnossa. HALUAISIN urheilla. Mutta mistä motivaatio? Itseni liikkeelle saaminen tuntuu toisinaan ylitsepääsemättömältä, ja en aina tiedä, mitä tekisin. Lenkkeilyt, kuntopiirit ja salilla käynnit eivät vain ole minun juttuni, mutta hyvää, ilmaista liikuntaa on vaikea keksiä.

Urheiluruokaa

Nykyään olen niin paljon Mikon kämpillä, että Sania näkee harvemmin. Ja silloin sitä varsinkin tajuaa, kuinka tärkeä otus se mulle on! Haluaisin ottaa sen mukaani tännekin, mutta toistaiseksi ei onnistu Mikon kämppiksen takia. Toivon asumistilanteen muuttuvan pian, koska mulla on ikävä mun koiraa. :(

Tällainen sekalainen päivitys taas vaihteeksi, mutta toivon kiinnostavuusrintamalla tapahtuvan jotain, mistä osaisin kirjoittaakin jotain! :)