Urheilija ei tervettä päivää näe

Krhm, monesti olen aukaissut blogin auki ja pohtinut: "Nyt voisin kirjoittaa!", mutta yleensä kirjoittamattomuus on kaatunut ajanpuutteeseen. Itse asiassa minulla ei juuri nytkään ole aikaa, mutta siksi kirjoitinkin tämän osissa, hähää!

Miksi en kirjoita? Enhän mä ole edes töissä tai koulussa. Pääsykoekirjat vievät melko paljon aikaa, olen nyt lukenut jo neljä eri kirjaa (/aineistoa), kaksi niistä jo toistamiseen. Vielä olisi kaksi uutta kirjaa lukematta ja noita muitakin pitäisi lukea uudestaan. ARGH. Mutta kun ei meinaa jaksaa.

Ja mistä laiskuus? Esimerkiksi typeristä vastoinkäymisistä, joita nyt tähän kuuhun on mahtunut enemmän kuin tarpeeksi. Kisoissa 31.3. venähti nilkka, ja könkkäsinkin kepeillä viikon verran. Ei se tietenkään riittänyt, kauhea kurkkukipu ja yskä yllätti siinä samassa. Yskä ei ottanut hellittääkseen, ja kuumekin nousi, joten matka terkkariin. Eka diagnoosi oli keuhkoputkentulehdus ja aloitin antibioottikuurin. Seuraavana päivänä iski hiljalleen voimistuva kylkikipu, ja ei kun uudestaan lekuriin. Röntgen-kuviin määrättiin ja kappas - keuhkokuumehan se! Lisää antibiootteja, ja vahvaa kipulääkettä kylkikipuun (se nimittäin oli lähes sietämätöntä). Yhden päivän söin tyytyväisesti kolmea lääkettä, kunnes rupesin oksentelemaan. Veikattiin kipulääkettä, joita olin vetänyt jo kaksi sinä päivänä, ja en niitä sitten enää ottanutkaan. Seuraavana päivänä ei enää oksettanut.
Nyt olen jo paremmassa kunnossa, antibioottikuuri lähes loppu ja kuumetta ei ole enää. Yskä on edelleen ja hieman kylkikipua, mutta tulehdusarvot olivat normaalit, joten paranemaan päin. Mahdollisesti pitää mennä kontrollikuviin, jos näyttää oireet pitkittyvän.

Mutta sellasta mun terveyteen, ehkä viimein tervehtyisi! Lähes kuukauden liikkumattomuus aiheuttaa tietynlaisia energiapurkauksia, mutta muuten olo on aika sippi. Ensi kuussa pääsen ehkä taas hiljalleen liikkeelle, kunhan ei mitään enää tule. Toivottavasti!


Mutta sitten aivan muihin aiheisiin! Kävinhän mä maaliskuussa Saksassa ja Ranskassakin! Matkustettiin lentokoneella Berliinin kautta Bonniin Mikon siskoa tapaamaan (hän on siellä vaihdossa). Viivyimme Saksan puolella kolmisen päivää ja kiertelimme ympäri Bonnia ja viimeisenä päivänä Kölniä. Saksaa en itse osaa oikeastaan sanaakaan, mutta Mikon sisko toimi hyvin tulkkina kaikkialla, joten mitään kielimuureja ei juuri tullut. Ja ihan hyvin ne englantiakin osasi.

Bonnissa eräs yliopistollinen puutarha.

Kölnin tuomiokirkko, joka ei mahtunut kuvaan, kun juna-asemalta kuvasi.

Kölnistä jatkoimme junalla Ranskaan, Pariisiin. Olen haaveillut Pariisissa käymisestä siitä lähtien, kun aloin viidennellä luokalla lukemaan ranskaa. Nyt sekin viimein toteutui, ja kyllä reissu olikin sen arvoinen!
Visitoimme kyllä monet nähtävyydet, aina perinteisestä Eiffel-tornista ja Notre-Dame'ista kaukaisempaan Grande Arche'iin ja Panthéon'iin.

Invalides

Vaikea arvata..?

Sacré-Cœur

Panthéon

Versailles'n linnan kultaiset portit

Versailles'n "pieni" puutarha pienoismalleineen

Louvre

Jokin kuuluisa maalaus, mutta en muista sen nimeä. ;)

Notre-Dame (plus jokin ihme rakennelmahöskä siinä eessä)

Grande Arche

Arc de Triomphe, aka Riemukaari

Riemukaarelta näki kyllä koko Pariisin.

 Riemukaaresta vielä sananen, että sen virallinen nimi on Arc de triomphe de l'Étoile. L'étoile tarkoittaa tähteä, ja jos Riemukaarta katsoisi korkealta, kaikki siitä haarautuvat tiet muodostavat tähden. Wikipediassa näin: "Riemukaari sijaitsee Pariisin länsiosassa Place Charles de Gaulle -nimisellä aukiolla (ent. Place de l’Étoile, Tähtiaukio). Aukio on samalla liikenneympyrä, josta lähtee 12 leveää puistokatua säteittäisesti eri suuntiin."

Kuvia on siis kokonaisuudessaan liki 700, joten yritin tiivistää Bonnin ja Pariisin matkan näihin 16 kuvaan. :) Matka oli kokonaisuudessaan upea. Ainakin kaakaota tuli vedettyä kahviloissa enemmän kuin laki sallii, mutta kelpaa! Mikään erityisen kulinaristinen matka tämä ei mulle ollut, mutta Mikko söi Saksassa jotain perinteistä saksalaista (en muista, mitä) ja Ranskassa etanoita (yäh). Mä söin vaan croissanteja!

Tämä merkintä oli tällä kertaa melko kuvapainotteinen, mutta kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Nyt jatkuu arki ja palaan jälleen pääsykoekirjojen pariin. Ei jaksaisi lukea enää ollenkaan, mutta pakko päntätä. Haluan nimittäin johonkin kouluun, toinen välivuosi olisi jo vähän liikaa. Joten ahkeroikaa tekin ystäväiseni, jotka painitte saman asian kanssa. Ja toki olkaa muutkin ahkeria. ;)