Uuden vuoden lähtölaukaus on ammuttu!

Ja jälleen kerran on laiskuus ottanut vallan. On se kyllä välillä vaan vaikeaa raahata itsensä tänne asti, koneella sitä tulee käytyä kuitenkin lähes joka päivä. Pääsääntöisesti haluan vain rauhan, kun kirjoitan tänne, en mitään puolihutaistua selostusta parista viimeisestä päivästä.


Mutta siis, aiheeseen. Puerto Ricon -reissu, joulu ja uusi vuosi vilahtivat viime kuussa ohi. Puerto Ricossa oli kivaa, hotellihuone oli loistava ja paikkamme oli mukavan syrjässä. Ja isän viiskymppiset tuli hoidettua siinä sivussa. :)

Päivänäkymää merelle päin

Yöaikaan parvekkeen näkymä

Joulu meni liiankin nopeasti, oli aivan superihana joulu. ♥ Vietin alkuaaton noin viiteen asti perheeni parissa, siitä sitten menin Mikolle lahjojenjakotilaisuuteen ja lopuksi tulimme meille ja annoimme toisillemme lahjat. Joululahjasaaliiksi tuli:
- perheeltäni

• Fazerinaa
• Anno Domini -kalenteri
• SingStar SuomiHuiput (PS3)

- Mikon perheeltä

• hajuvesiä
• kaulakoru
• sulkapalloja
• Belgian suklaata (simpukkasuklaa)
• 100% suklaata pähkinällä
• Lennol-torkkupeitto (yhteinen Mikon kanssa)
• Fazerin sinistä (yht. Mikon kanssa)

- Mikolta

• fleecehuopa
• pörrösukat
• ponnareita ja pinnejä
• sydänkorvikset
• maalaussetti
• Parisuhde-peli
• Fazerinaa
• langaton hiiri

- Saaralta Kiroileva siili -lasikokoelma (3 juomalasia)

Kaikkea pientä ja tarpeellista, ja olen kiitollinen kaikista lahjoista. ♥


Sitten oli myös uusi vuosi, jonka vietin alkuillasta ystävieni parissa Rossossa ja loppuillan Mikon kanssa. Vuosi vaihtui siis täydellisesti!

Kävin läpi myös opiskelupaikkoja Studentumin kautta. Katsoin jokaisen mahdollisen osion läpi tekniikkaa ja hoitotyötä myöten, vaikka ne ei kiinnostaneetkaan. En ainakaan ole epätietoinen mahdollisista hakupaikoista. AMK-paikkoja tuli kalasteltua paljon enemmän kuin yliopistopaikkoja, sinne kyllä haluankin enemmän. Kurjinta on, että voin hakea enintään neljään AMK-paikkaan. Yliopistoihin voi hakea enintään yhdeksään. Ainakin kaikki AMK-paikat menevät mun hakemuksessa täyteen!

Katse kohti vuotta 2013, toivottavasti siihen mahtuu yhtä mahtavia tapahtumia kuin viime vuoteen, mutta vähemmän niitä huonoja juttuja!


Tähän loppuun vastaan vielä Maijun haasteeseen, joka liittyykin koiriin. :)

''Ohjeet haastetuille: Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastaja on esittänyt ja postata ne blogissaan. Valitse sitten 11 uutta haastateltavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä,  joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait haasteen.'''

UUDET KYSYMYKSET

Sori, en usko, että mulla on juuri ketään, joka näihin vastaisi, joten katkaisen kierteen.

1. Mikä on koirasi hauskin tapa?

Sanin hauskin tapa.. Tämä on vaikea, sillä on niin monta hauskaa tapaa. Varmaan eniten aina nauretaan sille, kun se saa pesun/ulkoilun jälkeen kauhean hepulin, ja juoksee ympäri kämppää rullaten matot aivan tahallaan. Ja no, hauskaa ja hauskaa, mutta kun Sani tietää jonkun tulevan (ovikello soi yms), se alkaa ensiksi haukkumaan, mutta kun sitä käskee olla hiljaa, niin sen ääni vaimenee matalaksi ölinäksi. :D

2. Mitä mieltä olet urosten kastraatosta? Entä nartun sterilisaatiosta?

Mielestäni aivan tarpeellista, jos koiralla ei haluta teettää pentuja ja sen hormonaaliset vietit ovat turhankin voimakkaat, esim. urokselle sisälle merkkailu tai nartulla valeraskaudet. Mutta jos koiralla ei ole ongelmia, en ymmärrä, miksi se sitten pitäisi tehdä. Kastraation/sterilisaation jälkiseuraukset voivat kuitenkin olla paljon hankalammat kuin ennen sitä olleet "vaikeudet". Se on mielestäni yksilökohtaista, kannattaako sitä tehdä vai ei. Sanille mietimme sitä, mutta sillä on aika helpot juoksut ja sillä olleet mahdolliset valeraskaudet todella lieviä, joten emme aio leikkauttaa sitä.

3. Onko koirasi luonteessa jotain, mitä haluaisit muuttaa tai lisätä? Esim. noloin/turhauttavin tapa?

Ei varsinaisesti ole mitään noloa tai turhauttavaa, mitä Sani tekee. Ehkä kynsienleikkuun näykkiminen ja rimpuilu voisi olla helpompaa, mutta ei sekään niin häiritse, koska se ei oikeasti tee mitään. Ulkona joillekin satunnaisille koirille haukkuminen tietenkin voisi loppua. :D En edes ymmärrä, miten se valitsee koirat, jolle haukkua. Yleensä vain silloin, jos ne yllättävät Sanin tulemalla yhtäkkiä nurkan takaa tai muuta vastaavaa.

4. Mikä on koirasi lempipaikka kotonasi?

Niitä on monia, ja se riippuu aina siitä, missä ihmiset ovat. Yleensä päivisin Sani kuitenkin nukkuu vanhempieni sängyssä jommankumman tyynyllä tai sohvalla. Lattialla se ei juurikaan tykkää nukkua, paitsi mun huoneessa ollessaan se nukkuu tuossa matolla tai omassa pedissään. Ja tietenkin kesäkuumalla lattiat ovat viileimpiä paikkoja.

5. Mitä ruokaa koirasi syö ja miksi juuri sitä?

Sani on hieman nirso, joten joudumme vaihtelemaan nappuloiden merkkiä toisinaan. Nyt se syö Nutro Natural Choicea (adult, lamb & rice), tuota edeltävä pussi oli Royal Caninia. Lisäksi äiti antaa erilaisia purkkiruokia päivittäin, mm. Cesaria ja Hau-Hauta. Aamuisin Sani saa Pedigreen Dentastixin. Lisäksi äitini lellii ja lihottaa Sania kaiken maailman herkuilla, kuten nakeilla ja juustoilla. Tosin mun jäkätyksen jälkeen hän on vähentänyt niiden antamista.

6. Mikä on lempitekemisesi koiran kanssa?

Kyllä ihan peruslöhöily sohvalla ja Sanin rapsuttelu siinä ohessa on sitä mukavinta tekemistä. Lisäksi herkkujen tahdissa temppuilu on ainakin Sanin mielestä kovin palkitsevaa. Tietenkin kunnon lenkit antavat sekä koiralle että omistajalle hyvän olon. Ja lelun kanssa tai perässä juokseminen on oikein hauskaa, mutta Sanin kanssaleikkijä saattaa kyllästyä nopeasti, kun se ei tuo lelua luokse, vaan juoksee karkuun.

7. Mitä mieltä olet television Cesar Millanista tai brittien Victoria Stilwellistä ja heidän metodeistaan?

En kauhean tiiviisti ole seurannut kumpaakaan henkilöä ja heidän ohjelmiaan, mutta jos olen jotain yksittäisiä jaksoja nähnyt, en ole nähnyt siinä mitään väärää auttaa ihmisiä, jotka suunnittelevat jo koiransa poisantamista, koska koira käyttäytyy huonosti. Ei välttämättä auta, jos ostaa jonkin käytöskirjan ja yrittää sen avulla opettaa koiraa, koska koirat ovat yksilöitä ja toimivat niin eri tavalla. En sitten tiedä, kuinka hyvin Millan tai Stilwell tuntevat erilaisten koirien käytökset ja kuinka nopeasti he oikeasti pystyvät neuvomaan koirien omistajia. Cesar Millan vaikuttaa hieman pätevämmältä Koirakuiskaaja-ohjelmansa kanssa kuin Victoria Stilwell Isännän ja koiran käytöskoulu-ohjelmassaan. Toisaalta olen nähnyt Koirakuiskaajaa enemmän kuin tuota Käytöskoulu-ohjelmaa (sitä olen katsonut vain yhden jakson).

8. Mitä koirasi inhoaa eniten?

Tämä on helppo. Kynsienleikkuuta. Sani on muuten maailman ihanin ja kiltein koira, mutta kynsiä leikatessa silläkin palaa pinna ja se saattaa yrittää varoittaa hampaita näyttämällä tai näykkimällä. Siinä se vaan menee niin paniikkiin, ja siksi kynsienleikkuu tuppaa toisinaan jäämään, koska se on Sanille niin stressaavaa (sekä leikkaajalle).

9. Millainen olet itse koiranomistajana tai kouluttajana?

Varmaan aika tavallinen. Olen opettanut Sania herkuilla, ja toimivat hyvin. Rakastan koiraani, mutta en ajattele, että koiran pitää saada ruokaa aina kun se kerjää tai muuten en rakasta sitä. Olen käytännössä hoitanut kaiken kouluttamisen meidän perheessä, mutta välillä kaikki opit tuntuvat menevän retuperällä, kun kukaan muu kuin minä ei vaadi Sanilta mitään. Olen perheessämme se, joka vie Sanin pitkille lenkeille ja leikkii sen kanssa ja hoitaa ikävämmät toimet (turkin pesun, kynsienleikkuun ja harjaamisen). Siksi Sani kunnioittaa minua laumanjohtajana, muut perheenjäsenet tuntuvat olevan Sanin alapuolella, ainakin sen omassa päässään.

10. Mitä mieltä olet näyttelyistä ja niissä juoksemisesta?

Mikäs siinä, jos siitä tykkää. Kunhan siitä ei tule koiran ainoa aktiviteetti, miten seistään pyödällä tai kuljetaan kehässä kauniisti. En myöskään ymmärrä melkein joka viikonloppu näyttelyissä käyviä. Koira viettäisi senkin ajan mieluummin kotiseudulla pitkällä lenkillä kuin toisten koirien jatkuvassa räksytyksessä ja trimmaamisessa ja narun päässä kävelemisessä. Jotkut ihmiset eivät ymmärrä, mikä on liikaa. Tietenkin jos näkee selkeästi, että koira nauttii siitä puuhasta, niin näyttelyt ovat ok. Kerran kuukaudessa tai kahdessa olisi mielestäni maksimi. Ei ne ruusukkeet ja arvoselut kiinnosta ketään muuta kuin näyttelyissä käyviä koiraihmisiä, ja niitä ei ainakaan lähipiiriini kuulu kovin monta. Mieluummin koiran ja omistajan omaksi iloksi niihin näyttelyihin, ei maineen ja kunnian toivossa.

11. Kuvaile ihannekoira ja -kasvattaja.

Ihannekoira: Sani (miinus kynsienleikkuun hankaluus). Eli käyttäytyy sekä koirien että ihmisten seurassa kiltisti. Koiralla riittää energiaa leikkimiseen ja lenkkeilyyn, mutta ei vaadi sitä koko ajan. Ja pienehkö koira on kätevä kuljettaa minne vain. Koira on omistajansa paras ystävä, johon voi tukeutua, kun muuten menee paskasti, ja jolle osoittaa rakkautta ja jolta voi saada vastarakkautta.

Kasvattaja: Tarkoitetaanko nyt omistajaa vai sitä, joka auttaa pennut maailmaan ja kasvattaa koiria ensimmäiset 8 viikkoa? Veikkaan ensimmäistä. Kasvattajan kuuluu olla sitoutunut hoitamaan koiraansa koko sen elämän ajan ja antamaan sille hyvän elämän. Hän kouluttaa koiraansa tottelevaiseksi koiran ehdoilla, ruokkii kuten koira tarvitsee, ulkoiluttaa tarpeeksi usein ja antaa mahdollisuuden liikuntaan. Lisäksi hän huolehtii, ettei koiran tarvitse olla likainen tai takkuinen, ja leikkaa kynnet sopivin väliajoin. Lisäksi hänen tulee rakastaa koiraa kuin omaa lastaan. Koko elämän ei tarvitse pyöriä koiran ympärillä, mutta koirasta pitää huolehtia kuten koirasta kuuluu.

Loistavaa alkanutta vuotta, ihmiset!