JOULU JOULU JOULU !
En tiedä, pitäisikö hyppiä riemusta vai polkea maata turhautumisesta.
Rakastan joulunodotusta. Odotan, että pääsen kuusen pystytykseen ja nauttimaan jouluaaton rauhasta ja kiireettömyydestä. Jouluna perhe ja suku tuntuu olevan yhtenäinen (in case of me menemme mummon luokse syömään jouluaamuna puuroa). Parhautta on istua joulupöydässä, hämärässä valaistuksessa, hitaasti syöden, joulukuusi taustalla, musiikin soidessa. Sitä seuraa lahjojen avaus, joka on oikestaan merkittävä siinä mielessä, että perhe kokoontuu olkkariin ja istutaan yhdessä ja kaikilla on kivaa. Lahjat eivät enää niinkään ole se suurin juttu, vaikka tietenkin niitä on mukava saada. Ystävien lahjat on ehkä ajatuksellisesti hienointa, vanhempien ostamissa lahjoissa se sisältö. Joulun odottaminen on upeaa aikaa.
Mutta mistä sitten kenkä puristaa? Esimerkiksi koulun takia. Opettajat innoissaan jakelevat hirveitä määriä tehtäviä ennen joulua. Muun muassa kaksi yo-pakettia (ruotsi ja ranska) odottavat tekijöitään. Ruotsi onneksi melkein valmis, mutta palautuspäivä onkin jo keskiviikkona. Yo-pakettien jälkeen voi hengähtää. Mutta kappas, lomahan alkaakin jo silloin, kun toinen paketti pitää palauttaa! Ja tästä aasinsiltana asia numero kakkoseen, eli loman alkamisaika. Okei, pitäisi olla tyytyväinen vain siitä pitkästä lomasta. Mutta silti ketuttaa, että 23. päivä on ensimmäinen vapaapäivä, eli vasta aatonaatto. 22. päivä on muutenkin aivan turha. Menemme kouluun klo 9, tekemään mitä? Aamusta ei huvita kuunnella mitään jouluveisuja. Ennen meillä on järjestetty joulujuhla (tai meillä se taitaa olla puurojuhla) illalla, eli se olisi nytkin parempi, jos se olisi 21. päivän illalla. Silloin olemme menneet kouluun vasta illalla joskus klo 23, ja olemme olleet siellä sitten pari minuuttia yli puolen yön ja päässeet kotiin. Tuskin hirveän moni sitä on pahaksi pistänyt, kun moni tuskin aivan heti muutenkaan olisi nukkumaan menossa, kun seuraava päivä vapaata (paitsi jos sattuu lähtemään jonnekin kuuseen jouluksi). Ja eikö tuo nyt vaikeuta juuri niitä, jotka ovat lähdössä jonnekin? He pääsevät lähtemään vasta juhlajuttujen jälkeen, eli jos on jonnekin Lappiin menossa, menee kivasti yön puolelle. Että kiitos näille päättäjille, jotka keksivät muuttaa perinnettä ja laittaa juhlan aamulle (jolloin normaalit ihmiset vielä nukkuvat)!
Onhan tässä lisäksi vielä kaverien lahjojen hankinta edessä. Yhden olen jo antanut, thank god. Mutta en edes tiedä, ketkä on mulle ostamassa ja keille mun pitäisi itse ostaa. Koska mulla on periaatteena ollut, että ostan niille, jotka ostaa mulle. Ja siihen tulee mukaan se valinnan vaikeus. Olen tajuttoman huono keksimään mitään lahjoja, joten toivon, että se määrä jäisi siihen pariin, muutamaan...
Elämä on tällä hetkellä silti varsin leppoisaa. Mitään erityistä ei ole tapahtunut. Paitsi treenit loppui, yhyy. Ja osallistun seuramme järjestämiin kisoihin tammikuussa 14. päivä, ainakin sekaneluriin ja varmaan myös kaksariin. Silti vaikka elämä on näin mukavasti mennyt, mulla on jokin asennevamma tai tunnevamma tai kehitysvamma. Suutun pienistä asioista ja onnistun paisuttaa ne jättimäisiksi. Vihanhallintakurssille kenties? Kaikki varmaan juontaa juurensa edelleen erosta, mutta yritän jättää sen pois näistä blogiteksteistä viimein. But I already did it. No jaa. Sitä aikaa odotellessa, kun kaikki tuntuu taas menevän hyvin. Tällä hetkellä asiat vain on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti